Meillä on kolme lasta ja satojen kilometrien päässä asuva mummo. Mummo on eronnut mieheni isästä mieheni ollessa lapsi ja on uusissa naimisissa. Mieheni on ainoa lapsi, eli lapsemme ovat hänen ainoat lapsenlapset. Mummon miehellä on useita lapsenlapsia.
Miehen puolen mummo, kutsukaamme häntä vaikka nimellä Riitta, on nuorekas, eikä halua itselleen mummon titteliä. Hän on työelämässä ja jäämässä eläkkeelle loppuvuonna.
Aloittakaamme tarina alusta, eli olimme mieheni kanssa vuosia yhdessä ennen perheen perustamista. Oli yrittäjyyttä, paljon töitä ym. Silloin Riitta ei käynyt meillä koskaan. Miehelle hän soitteli satunnaisesti.
Mielestäni monet lastensaannin jälkeiset ristiriidat ovat peräisin miehen vaikeasta lapsuudesta. Riitta ei huolehtinut hänestä vaan laittoi kuukausiksi asumaan sukulaisten perheeseen ja mummoille. Isä ei ollut myöskään kiinnostunut lapsesta.
Joskus olen yrittänyt keskustella tai kysyä näistä asioista, mutta ne lakaistaan maton alle ja suoraan on sanottu, että asiat eivät minulle kuulu. Mieheni yrittää kovasti olla hyvä isä, mutta hänen menneisyytensä varjostaa meitä edelleen monessa asiassa.
Riitta ei ole koskaan sietänyt minua ja on kova arvostelemaan valintojani. Hän ei ole esim. koskaan soittanut minulle. Lasten korteista ja kuvista ei ole kiitetty. Alkuvuosina hän myös kovasti haikaili mieheni exän perään kuulteni
.
Hänen saatuaan ne lapsenlapset kiinnostus heitä (ja meitä) kohtaan katosi. Aluksi tuli neuvoa ja ohjetta mieheni kautta joka lähtöön. Hän myös majoittui miehensä kanssa meille useiksi päiviksi täysihoidolla ristiäisten, joulujen ja muiden juhlapyhien ajaksi. Miehensä varsinkin on tosi vaativa ruuan ja palvelun suhteen. Minulla oli imetettävä vauva ja kaksi taaperoa hoidettavana sekä ristiäiset kotona järjestettävänä. Omasta mielestään hän tuli vain auttamaan järjestelyissä. Mitään hän ei kuitenkaan tehnyt. Ainoastaan pyörivät jaloissa valittamassa ja arvostelemassa.
Hän ja miehensä eivät puhu minulle ollenkaan. Eivät edes katso minuun päin. Kommunikointi hoidetaan miehen ja lasten kautta. Kodissamme he kuitenkin haluavat majoittua pitkiä aikoja kuin hotellissa, täydellä palvelulla. Selän takana arvostelevat ja naureskelevat. Myös meidän talon säännöt ylenkatsotaan.
Anopin miehen lapsenlapsiin heillä on käsittääkseni ihan normaalit välit. Lapset ovat heillä välillä hoidossa ja yökylässäkin. Miehen lasten puolisoita ja lapsia kyllä arvostellaan rajustikin. Koskaan en ole hänen kuullut puhuvan mitään hyvää kenestäkään. (lapset on liian lihavia ja tekevät sitä tai tätä väärin hänen mielestään) Riitan miehen lapsilla he myös käyvät ihan normaalisti kylässä toisin kuin meillä.
Riitta on viimeksi vieraillut meillä vajaa vuosi sitten. Hänellä ei ole ajokorttia vaikka uusi auto on yhdessä miehensä kanssa. Miehensä ei voi kuitenkaan häntä kuskata vaan meilläkin häntä pitää kuljetella joka paikkaan. Meille tullessaan hän haluaa olla useita päiviä. Riitan mies liimautuu tv:n ääreen ja nousee sieltä ainoastaan ruokapöytään.
Viikko sitten hän ilmoitti tulevansa helatorstaina neljäksi päiväksi joten järjestin itselleni vapaata töistä (vaikeaa). Hän ei ilmoittanut suunnitelmiensa muutoksista. Nyt mieheni kautta sai sanottua, ettei tulekaan, koska lähtee Tallinnaan ystävien kanssa.. Seuraavan kerran tulee kuulemma loman viettoon tänne (miehensä kanssa meille asumaan) loppukesällä ja kun jää eläkkeelle hän on aikonut alkaa viettää meillä pitkiäkin aikoja.
Ahdistaa ajatus, että minulle ja lapsille tuntematon raskassoutuinen ihminen on tulossa meille asumaan miehensä kanssa. Miten päästä tästä asiasta eteenpäin? Haluaisin, että lapsilla olisi hyvät suhteet normaaleihin isovanhempiin, mutta en jaksa tällaista.
Miten ilmoitan anopille, ettei hän ole tervetullut miehensä kanssa meille eläkepäivien viettoon / majailemaan pitkiksi ajoiksi? Keskimmäisen lapsen ristiäisten aikaan olin tosi väsynyt / masentunut, enkä meinannut jaksaa järjestää edes ristiäisiä (lapsilla tosi pieni ikäero). Silloin majoitin heidät hotelliin, josta olivat hyvin loukkaantuneita. Meillä ei ole tilaakaan majoitella ketään. Lapsilla on yhteinen huone. Anopin mies on tosi vaativa ja valittaa, jos ei saa nukkua hänelle sopivassa sängyssä.
Olen tosi hankalassa tilanteessa, koska minusta väännetään aina se paha ihminen. Lapset olen anopin mielestä hoitanut ja kasvattanut väärin, heitä ei ole sosiaalistettu tarpeeksi, poika on liian vilkas (hänen ,mielestään on ADHD) kaikki mahdolliset sairaudet ja viat anoppi on heille diagnosoinut, ei ole laitettu hoitoon tarpeeksi pieninä ja nyt on loppuelämä pilalla ym.
Kerran en ollut aamupalapöydässä kaatanut heille toista kupillista kahvia ja olivat joutuneet itse ottamaan. Siitä haukut minulle). Anopin mies myös paiskoi jääkaapin ruokia niin, että ristiäiskakku vahingoittui. He pyörivät yöpaidat päällä iltapäivään asti ja kaikki tekeminen ja lähteminen on heille vaikeaa. Anopin mies ei halua käydä ulkona ollenkaan. Aina on kylmä tai kuuma tai huono ilma. Sisälläkin on kylmä ym. ym. jatkuvaa valitusta. Minua ja lapsia on myös arvosteltu ja haukuttu miehen muille sukulaisille, huomasin sen heidän muuttuneena käytöksenä minua kohtaan.
Kauan olen sietänyt ala-arvoista käytöstä minua ja lapsia kohtaan. Olen myös sanonut suoraan asioita ja yrittänyt keskustelemalla, mutta mikään ei ole muuttunut.
Miehen puolen mummo, kutsukaamme häntä vaikka nimellä Riitta, on nuorekas, eikä halua itselleen mummon titteliä. Hän on työelämässä ja jäämässä eläkkeelle loppuvuonna.
Aloittakaamme tarina alusta, eli olimme mieheni kanssa vuosia yhdessä ennen perheen perustamista. Oli yrittäjyyttä, paljon töitä ym. Silloin Riitta ei käynyt meillä koskaan. Miehelle hän soitteli satunnaisesti.
Mielestäni monet lastensaannin jälkeiset ristiriidat ovat peräisin miehen vaikeasta lapsuudesta. Riitta ei huolehtinut hänestä vaan laittoi kuukausiksi asumaan sukulaisten perheeseen ja mummoille. Isä ei ollut myöskään kiinnostunut lapsesta.
Joskus olen yrittänyt keskustella tai kysyä näistä asioista, mutta ne lakaistaan maton alle ja suoraan on sanottu, että asiat eivät minulle kuulu. Mieheni yrittää kovasti olla hyvä isä, mutta hänen menneisyytensä varjostaa meitä edelleen monessa asiassa.
Riitta ei ole koskaan sietänyt minua ja on kova arvostelemaan valintojani. Hän ei ole esim. koskaan soittanut minulle. Lasten korteista ja kuvista ei ole kiitetty. Alkuvuosina hän myös kovasti haikaili mieheni exän perään kuulteni
.Hänen saatuaan ne lapsenlapset kiinnostus heitä (ja meitä) kohtaan katosi. Aluksi tuli neuvoa ja ohjetta mieheni kautta joka lähtöön. Hän myös majoittui miehensä kanssa meille useiksi päiviksi täysihoidolla ristiäisten, joulujen ja muiden juhlapyhien ajaksi. Miehensä varsinkin on tosi vaativa ruuan ja palvelun suhteen. Minulla oli imetettävä vauva ja kaksi taaperoa hoidettavana sekä ristiäiset kotona järjestettävänä. Omasta mielestään hän tuli vain auttamaan järjestelyissä. Mitään hän ei kuitenkaan tehnyt. Ainoastaan pyörivät jaloissa valittamassa ja arvostelemassa.
Hän ja miehensä eivät puhu minulle ollenkaan. Eivät edes katso minuun päin. Kommunikointi hoidetaan miehen ja lasten kautta. Kodissamme he kuitenkin haluavat majoittua pitkiä aikoja kuin hotellissa, täydellä palvelulla. Selän takana arvostelevat ja naureskelevat. Myös meidän talon säännöt ylenkatsotaan.
Anopin miehen lapsenlapsiin heillä on käsittääkseni ihan normaalit välit. Lapset ovat heillä välillä hoidossa ja yökylässäkin. Miehen lasten puolisoita ja lapsia kyllä arvostellaan rajustikin. Koskaan en ole hänen kuullut puhuvan mitään hyvää kenestäkään. (lapset on liian lihavia ja tekevät sitä tai tätä väärin hänen mielestään) Riitan miehen lapsilla he myös käyvät ihan normaalisti kylässä toisin kuin meillä.
Riitta on viimeksi vieraillut meillä vajaa vuosi sitten. Hänellä ei ole ajokorttia vaikka uusi auto on yhdessä miehensä kanssa. Miehensä ei voi kuitenkaan häntä kuskata vaan meilläkin häntä pitää kuljetella joka paikkaan. Meille tullessaan hän haluaa olla useita päiviä. Riitan mies liimautuu tv:n ääreen ja nousee sieltä ainoastaan ruokapöytään.
Viikko sitten hän ilmoitti tulevansa helatorstaina neljäksi päiväksi joten järjestin itselleni vapaata töistä (vaikeaa). Hän ei ilmoittanut suunnitelmiensa muutoksista. Nyt mieheni kautta sai sanottua, ettei tulekaan, koska lähtee Tallinnaan ystävien kanssa.. Seuraavan kerran tulee kuulemma loman viettoon tänne (miehensä kanssa meille asumaan) loppukesällä ja kun jää eläkkeelle hän on aikonut alkaa viettää meillä pitkiäkin aikoja.
Ahdistaa ajatus, että minulle ja lapsille tuntematon raskassoutuinen ihminen on tulossa meille asumaan miehensä kanssa. Miten päästä tästä asiasta eteenpäin? Haluaisin, että lapsilla olisi hyvät suhteet normaaleihin isovanhempiin, mutta en jaksa tällaista.
Miten ilmoitan anopille, ettei hän ole tervetullut miehensä kanssa meille eläkepäivien viettoon / majailemaan pitkiksi ajoiksi? Keskimmäisen lapsen ristiäisten aikaan olin tosi väsynyt / masentunut, enkä meinannut jaksaa järjestää edes ristiäisiä (lapsilla tosi pieni ikäero). Silloin majoitin heidät hotelliin, josta olivat hyvin loukkaantuneita. Meillä ei ole tilaakaan majoitella ketään. Lapsilla on yhteinen huone. Anopin mies on tosi vaativa ja valittaa, jos ei saa nukkua hänelle sopivassa sängyssä.
Olen tosi hankalassa tilanteessa, koska minusta väännetään aina se paha ihminen. Lapset olen anopin mielestä hoitanut ja kasvattanut väärin, heitä ei ole sosiaalistettu tarpeeksi, poika on liian vilkas (hänen ,mielestään on ADHD) kaikki mahdolliset sairaudet ja viat anoppi on heille diagnosoinut, ei ole laitettu hoitoon tarpeeksi pieninä ja nyt on loppuelämä pilalla ym.
Kerran en ollut aamupalapöydässä kaatanut heille toista kupillista kahvia ja olivat joutuneet itse ottamaan. Siitä haukut minulle
). Anopin mies myös paiskoi jääkaapin ruokia niin, että ristiäiskakku vahingoittui. He pyörivät yöpaidat päällä iltapäivään asti ja kaikki tekeminen ja lähteminen on heille vaikeaa. Anopin mies ei halua käydä ulkona ollenkaan. Aina on kylmä tai kuuma tai huono ilma. Sisälläkin on kylmä ym. ym. jatkuvaa valitusta. Minua ja lapsia on myös arvosteltu ja haukuttu miehen muille sukulaisille, huomasin sen heidän muuttuneena käytöksenä minua kohtaan.Kauan olen sietänyt ala-arvoista käytöstä minua ja lapsia kohtaan. Olen myös sanonut suoraan asioita ja yrittänyt keskustelemalla, mutta mikään ei ole muuttunut.