Anteeksi rakas mieheni

  • Viestiketjun aloittaja avovaimo
  • Ensimmäinen viesti
avovaimo
Mä en ilkeyttäni sitä tee.. Sehän on vain ominaisuus - niinkuin ruskeat silmät tai vaalea tukka.
Mä ihastun aina vääriin tyyppeihin, jopa sinuun. Anna anteeksi. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja anna mun nauttia tästä elämästä, ollaan molemmat vain kerran nuoria.
En voi itselleni mitään, tapaan ja tutustun helposti miehiin. Jutellaan ja ihastutaan.. Ei sinussa ole mitään vikaa rakkaani päinvastoin, ihanaa että olet kestänyt tämänkin ominaisuuteni minussa. En vaan voi sille mitään että aina petän - tai eihän tätä pettämiseksi voi kutsua kun molemmat tiedetään miten vaikea mun on pysyä erosta muista miehistä.

Mä tiedän tämä on todella vaikeaa - olla yksi avioinen, mutta onko meitä kaikkia ihmisiä tarkoitettu yksiavioiseksi?

Ja onko miehen muut suhteet helpompi hyväksyä kuin naisten? Mä en voi itselleni mitään... :/

Jos on miehiä joilla tämä "ongelma" tai tapa elää kirjoita, et ole yksin meitä naisiakin on.
 
Ominaisuus niinkuin psykopaattisuus. Ei tervettä. Ei verrattavissa hiustenväriin (jota sentään saa myös vaihdettua haluttavampaan!).

Mene hoitoon. Mies myös mikäli tosiaan tuota sietää. Onneton provo. :snotty:
 
Yhdellä ystävättärelläni on hiukka samanlainen ongelma.
Ensin hän petti salaa sitten kertoi miehelle "paheestaan". Hän rakastaa/rakasti miestään kovasti välillä jopa sairaalloisen palvovastikin.
Kriisi hän siitä tuli ja vaimo lupasi uskollisuutta, mutta meneväisenä "harhautui" taas väärille teille.
No, pitkien riitojen jälkeen tekivät miehen kanssa sopimuksen, että vaimo saa pettää kun on yhdessä sovittu niin. Tämä oli lähinnä myönnytys mieheltä joka ei missään nimessä halunnut menettää vaimoaan.
Mies masentui ja muuttui vaimon mielestä hankalaksi ja tylsäksi (kas kummaa). Vaimo ei kuitenkaan missään nimessä halunnut eroa, mutta ei myöskään kyennyt uskollisuuteen joten hän alkoi taas pettää salaa.
Minulle sydäntään purkaessaan ystäväni vakuutteli rakkauttaan ja luetteli hyviä puolia miehessään(tietty myös huonoja löytyi).
Tätä sotkua jatkui muutaman vuoden ja nyt tilanne on se, että he ovat eroamassa. ystäväni kertoi, että jälki viisaana ymmärtää, että eihän se vieraissa juokseminen voinut muuhun johtaa kuin eroon. Ennemmin tai myöhemmin se oli edessä ja kaikki sopimukset on vain itsensä huijausta.
Hän kertoi, että pikkuhiljaa jotkut miehet alkoivat kiinnostaa myös muuten kuin seksin suhteen. Miehet myös kiinnostuivat hänestä ja ottivat yhteyttä yhteisen illankin jälkeen ja homma alkoi pikkuhiljaa paisua ja karata käsistä. Loppujen lopuksi hän petti miehiä joiden kanssa petti miestään. Huhhuh!
Ystäväni alkoi miettiä koko tilannetta kokonaisuutena ja sitä mitä avioliitosta oikeastaan enää oli jäljellä. Miestään hän jollain tavalla kokee vieläkin rakastavansa, mutta tunteet ovat enemmänkin kuin veljeä kohtaan. Avioliitto on kuin säälittävä kulissi jossa kumpikin koitti roikkua jostain tuntemattomasta syystä kunnes se oli imetty kuiviin.

Näin siis ystävälläni. Tähän se johti hänellä, eikä taatusti olisi alussa sitä uskonut. Eli ystävääni lainatakseni "eihän se vieraissa juokseminen voinut johtaa muuhun kuin eroon. Ennemmin tai myöhemmin."

Oma mielipiteeni on se, että pettäminen ei todellakaan ole asia jolle joku ei vaan voi mitään. Pitää opetella tunnistamaan rajat joissa voi turvallisesti liikkua ja vältellä tilanteita joissa joutuu liian suureen houkutukseen. Itsekuri toimii tässäkin asiassa. Siinä voi jäädä tutustumatta muutamaan mielenkiintoiseen tyyppiin, mutta ei voi mitään jos omistaa niin heikon itsekurin. Itse on vain priorisoitava asiat elämässä.
 
Mä en ainakaan lähtis tuomitseen ketään toista. Monilla luennoillakin on sanottu, ettei ihmistä ole tarkotettu yksavioiseksi. Tiedä sit pitääkö paikkaansa, moni hairahtuu ainaskin kerran...Tosin suhteessa on hyvä olla selvät sävelet... :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.11.2005 klo 23:07 2mamma kirjoitti:
Mä en ainakaan lähtis tuomitseen ketään toista. Monilla luennoillakin on sanottu, ettei ihmistä ole tarkotettu yksavioiseksi. Tiedä sit pitääkö paikkaansa, moni hairahtuu ainaskin kerran...Tosin suhteessa on hyvä olla selvät sävelet... :)
Niin voipi olla, mutta parisuhteessa kai yleensä odotetaan yksiavioisuutta. harva meistä muutakaan "kestää" psyykisesti. puolison jakaminen jonkun muun kanssa ei houkuta.

Eli kyllä se oma tahto siinä määrää ne teot. Ihminen tekee ne valinnat eikä jokin muu.

Mutta erheetön ei ole meistä kukaan. parhaansa pitäisi kuitenkin yrittää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.11.2005 klo 23:07 2mamma kirjoitti:
Mä en ainakaan lähtis tuomitseen ketään toista. Monilla luennoillakin on sanottu, ettei ihmistä ole tarkotettu yksavioiseksi. Tiedä sit pitääkö paikkaansa, moni hairahtuu ainaskin kerran...Tosin suhteessa on hyvä olla selvät sävelet... :)
Puranpa tätä nyt tämän 2mamman viestin kautta, kun se herätti ajatuksia kovin.

Tuo ettei lähde tuomitsemaan on tosi hyvä. Ei kukaan saakaan tuomita toisia. Mutta se että selittää jo valmiiksi, että ihmistä ei ole tarkoitettu yksiavioiseksi... 2mamma, kuin puolustellaksesi itseäsi ja (tulevia?) tekojasi?

Moni hairahtuu ainakin kerran... niin, ja sitä edeltää aina se "luvan antaminen" itselleen, perusteleminen että kyllä mäkin voin kun muutkin sitä tekee... Eikö totta?

Minä en tuomitse mutta en kyllä hyväksykään. Pettäminen on aina ongelmien merkki, henkilökohtaisten tai koko suhdetta riepovien ongelmien. Eikä niitä pettäminen paranna...

Itse en voisi koskaan pettää. Se on helppo sanoa, koska en ole jännitystä hakeva ihminen. Jos joskus kyllästyn kumppaniini niin, että haluan jotain toista, voin kyllä sanoa siitä kumppanilleni suoraan ja katkaista meidän suhteemme ensin. Tässä on niin syvää ystävyyttä takana, että en sitä halua pilata millään seksijutuilla.

Jos ketjun aloittajalla on todella hyvä suhde mieheensä niin hän on provo tai hän ei ymmärrä sen kummemmin käsitettä ystävyys kuin parisuhdekaan...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.11.2005 klo 21:24 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.11.2005 klo 23:07 2mamma kirjoitti:
Mä en ainakaan lähtis tuomitseen ketään toista. Monilla luennoillakin on sanottu, ettei ihmistä ole tarkotettu yksavioiseksi. Tiedä sit pitääkö paikkaansa, moni hairahtuu ainaskin kerran...Tosin suhteessa on hyvä olla selvät sävelet... :)
Puranpa tätä nyt tämän 2mamman viestin kautta, kun se herätti ajatuksia kovin.

Tuo ettei lähde tuomitsemaan on tosi hyvä. Ei kukaan saakaan tuomita toisia. Mutta se että selittää jo valmiiksi, että ihmistä ei ole tarkoitettu yksiavioiseksi... 2mamma, kuin puolustellaksesi itseäsi ja (tulevia?) tekojasi?

Moni hairahtuu ainakin kerran... niin, ja sitä edeltää aina se "luvan antaminen" itselleen, perusteleminen että kyllä mäkin voin kun muutkin sitä tekee... Eikö totta?

Minä en tuomitse mutta en kyllä hyväksykään. Pettäminen on aina ongelmien merkki, henkilökohtaisten tai koko suhdetta riepovien ongelmien. Eikä niitä pettäminen paranna...

Itse en voisi koskaan pettää. Se on helppo sanoa, koska en ole jännitystä hakeva ihminen. Jos joskus kyllästyn kumppaniini niin, että haluan jotain toista, voin kyllä sanoa siitä kumppanilleni suoraan ja katkaista meidän suhteemme ensin. Tässä on niin syvää ystävyyttä takana, että en sitä halua pilata millään seksijutuilla.

Jos ketjun aloittajalla on todella hyvä suhde mieheensä niin hän on provo tai hän ei ymmärrä sen kummemmin käsitettä ystävyys kuin parisuhdekaan...
Olet monessa asiassa oikeassa, mutta ihminen on erehtyväinen ja tekee monia virheitä elämässään. Olen itse elänyt parisuhteessa 15 vuotta, olemme onnellisia ja luotamme toisiimme. Olisikin mahtava järkytys jos mies tulisi kertomaan pettäneensä... Kuitenkin meilläkin on ystäviä joilla on tapahtunut vastaavaa kuin tämä, ja heidän tunteensa puolin ja toisin nähtyäni on oikeasti vaikea ruveta ketään siitä morkkaamaan, mutta ei se petetty osapuoli todellakaan katso tuota lopun ikäänsä sen verran murskaavaa se on. Mutta ei todellakaan ole minun asiani ruveta asiasta saarnaamaan. En tarkoita sitä etteikö minulla olisi omaa mielipidettä asiasta... =)
 
Woman
Yhdyn edelliseen. Täällä monet "lipsauttaa" toiselle keskustelijalle luvan pettää... ja joku antaa sitten sen myötä itselleen luvan pettää.SE on ketjureaktio. Harmillista, mutta totta. Ei, kyllä nää asiat on sen verran perustavaalaatua olevia elämässä, että jokaisen pitäisi ne ajan kanssa miettiä, ettei sitte vaan tuu sopivassa tilanteessa noin vain vahingossa petettyä... Ihminen on varustettu myös älyllä, vaikka tunteet ja vietit osoittaiskin toista.
 
Mies-76
Jos teillä on ns. avoinsuhde ja tuollainen on miehestäsi ok, niin siitäpä vain.

Jos ei ole... Itse en katselisi, enkä kuuntelisi.

Aiemmassa elämässä näin kävikin(nainen petti) ja neidin laitoin vaihtoon asiaa enempää "vatvomatta".

Itseni tuntien en sellaista hyväksy, enkä anteeksi pysty antamaan saati unohtamaan. Katsoin järkevimmäksi jättää turhat lätinät ja toimia. Siis muutin pois jne. Menneisyydessä en ole sen jälkeen elänyt.

Nyt perhe-elmämä hymyilee ja naiseeni luotan. Vaikka eihän mitään tässä elämässä ennalta voi tietää.
 
Vivian-81
Puutun minäkin keskusteluun :wave:
Ihan kummallista touhua.....ällöttävää!Meillä jos tapahtuis lemppaisin heti.En ymmärrä miks toisen kanssa pitää olla naimisissa/avoliitossa/seukata jos ei se sitten yksinomaan riitäkkään?Elää sitten sinkkuna ja kiertelee vaikka kaikki maailman vapaat miehet/naiset.Seksiriippuvuus todellakin on sairaus niin kuin joku jo mainitsikin.Ja mielestäni on typerää ja lapsellista väittää tyyliin että "mä rakastan sua kuitenkin,anteeks tekoni"huh huh..varmaan rakastaa jos voi hypätä "ihansamakenenkanssa" sänkyyn... \|O
 
Sen verran vanhanaikainen oon etten hyväksy millään asteella pettämistä,en iteltä enkä mieheltä!!!.

En ymmärrä miten siltä itsensä inholta voit elää ja olla edes toisen silmissä, vai tunnetko edes mitään syyllisyyttä todella? :headwall:
 
Niin, monet miehetkin selittää että "on hyvä parisuhde ja kaikki ok" mutta silti juoksevat vieraissa koko ajan. Eli sairaushan se on ja sitä varten pitäis mennä hoitoon tai hankkiutua vakisuhteista irti kokonaan. Itse en pettämistä katselis päivääkään enkä varmaan anteeks pystyis antamaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.12.2005 klo 20:52 päivänsäde kirjoitti:
Sen verran vanhanaikainen oon etten hyväksy millään asteella pettämistä,en iteltä enkä mieheltä!!!.

En ymmärrä miten siltä itsensä inholta voit elää ja olla edes toisen silmissä, vai tunnetko edes mitään syyllisyyttä todella? :headwall:
yhdyn itsekin päivänsäteen kirojitukseen!!!!!!!!!!!!!
kyllä tuo on jo sairasta! en voi ymmärtää ihmistä joka "hyväksyy" itselle pettämisen! etkö huomioi toisen tunteita??????
voi olla että miehesi vielä sen "hyväksyy" mutta luulen ettei kauaa jaksa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :whistle:
 

Yhteistyössä