Apua vajaa yksivuotiaan unikouluun (alkaa tänään)!!!

Eli vajaa 1-vuotiaamme (11 kk 3 vkoa) olisi tarkoitus "unikouluttaa" ja tavoitteina saada hänet nukkumaan omaan sänkyyn pois perhepedistä sekä lopettaa viimeinenkin yösyöttö.

Edellisen unikoulun teimme tassuttelemalla 8 kuukauden iässä, jolloin vauva siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan ja lopetin yöimetyksen lukuunottamatta aamuviiden imetystä, jolloin otan hänet loppuyöksi viereemme. Unikoulu onnistui siinä mielessä, että lapsi oppi nukahtamaan ilman tissiä, mutta jäi toisaalta koukkuun tassutteluun, eli sama määrä heräämisiä jäi, mutta ne hoidettiinkin tassulla. Tässä ainoa hyvä puoli oli, että isäkin pystyi osallistumaan.

Noin kuukausi sitten vauva sairastui pahaan flunssaan ja heräilyitä tuli niin paljon, että otimme hänet viereemme sänkyyn. Edelleen imetin siis aamuyöstä. No nyt haluaisimme kovasti, että vauva palaisi omaan huoneeseensa, lopettaisin kokonaan imetyksen yöllä sekä että nuo heräilyt jäisivät pois.

Mitä vinkkejä teillä olisi? Miten unikoulu kannattaa toteuttaa? Tassuttelua käytimme edellisellä kerralla ja vauva tosiaan jäi "koukkuun" tassuun eli vaatii että tassutetaan aina herätessään siihen asti kunnes on unessa. En missää nimessä haluaisi huudattaa, mutta olisi ihanaa jos vauva oppisi nukahtamaan itse, eikä aina tarvitsisi meitä pitkää aikaa joka heräämisen yhteydessä (tassutusta saattaa joutua tekemään 20-30 min per herääminen...). Yhtään yötä en ole nukkunut kokonaan vuoteen ja alkaa pikkasen jo väsyttää. Unikoulun toteutan minä, sillä miehellä on TODELLA huonot hermot. Tiedän, että on vaikeampaa kun haluan myös aamuimetyksestä eroon. Mutta näillä mennään ja mies antaa minun sitten nukkua koko aamupäivän

 

helpommalla pääset kun otat vauvan vierees etkä laukkaa toises huonees pitkin yötä. Unikoululla ei saa pysyviä muutoksia aikaan ellei lapsi oo valmis kokonaisiin öihin. Kaikki ei oo valmiita noin pieninä.

 

Mä aloitin meidän unikoulun melko simplesti.

Laitoin lapsen nukkumaan.

Kohta alkoi itku. Asettauduin näköetäisyydelle, ja sanoin ,että on yö. Nyt nukutaan. Hyvää yötä.
Melko pian hiljeni, nukahti.
Kello 12 seuraava konsertti. Menin seisomaan lapsen sängyn viereen, ja nostin syliin, en sanonut lainkaan mitään. Pian laiton sänkyyn ja lähdin pois.
Seuraava herätys oli jo yhdeltä. Yhdeltä hiippailin huoneeseen. Menin seisomaan sängyn viereen enkä reagoinut mökään lainkaan. Nukahti pian.

Kolmen aikaan alkoi maitoo! Maitoo! Äti maitoo!
Menin vauvan luokse, ja sanoin ettei nyt oteta maitoa.
Lapsi itki noin tunnin ajan. Otin syliin enkä puhunut lainkaan mitään. Maitoo huuteluihin vastasin, ettei tule maitoa enää.

Viideltä heräsi yksinpuhelemaan, joka vaihtui pian huudoksi.
Menin luokse, ja seisoin taas sängyn luona.
Tyttö heräsi kuudelta ja hain hänet sitten pois kokonaan.

Että sellasta yötä meillä. Unikoulu alkoi viikko sitten 1v1kk ikäisellä, ja nyt ei maitoa enää itke ja yöt sujuvat melko hyvin jo.
Heräilee yössä pari-kolme kertaa, aluksi sanon, että nyt nukutaan, sitten yleensä joko otan syliin tai menen vaan seisomaan tai istumaan lapsen sängyn vierelle ottamatta niin katsekontaktia kuin koskematta häneen. Eiköhän mekin tästä nousta siivillemme.

Onnea koitokseen, tästä taitaa tulla aika rankka yö. Voimia <3

 

ensin tassuttelet muttet uneen asti, sitten makailet vaan siinä sängyn vieressä niin kauan että nukahtaa. jos itkee niin tassuttelet pinnan raosta, tai tarvittaessa otat välillä syliin, sitten taas pitkälleen. kun lapsi nukahtaa helposti niin että sinä vaan makaat vieressä etkä tee mitään, alat ilta illallalta siirtyä kauemmas sängystä makoilemaan, kunnes viimein pois huoneesta. tässä on se huono puoli että alkuun joudut varmaan yölläkin makoilemaan siellä vieressä, jos yöllä heräilee.
meillä oli aamukuuden imetys vastaavalla tavalla kuin teillä, sen säästin viimeiseksi imetykseksi kun lopettelin imetystä, sitten kun lopetin niin aloin tarjoamaan vettä silloin kuuden aikaan, ja sen jälkeen otin vaan viereen. edelleen siis tuo vuosikas tulee joka aamu kuuden aikaan viereen, mutta nukkuu sillä tavalla puol kaheksaan. jos en ota niin herää kuudelta ja tarvii sitte kahdet päiväunet.
esikoinen tuli joka aamu viereen puoltoistavuotiaaks, lakkas sitten tulemasta kun tämä kuopus syntyi, ois saanu tulla silti, muttei enää vaan halunnut.
tuohon aamulla viereen tuloon en siis osaa tarjota ratkaisua, kun ei se ole minua häirinnyt.

 

Mikset ap siirrä lapsen sänkyä teiän sängyn viereen. Ei tarvi nousta ylös ja nähdä noin hiton suurta vaivaa joka todnäk on myös turhaa. Paljon helpommalla pääsee kun antaa lapsen itsenäistyä omaa tahtiaa eikä väkisin yrittää itsenäistää sen ikäistä joka tuntee olonsa turvallisemmaksi kun äiti ja isä on lähellä. Miksi sen lapsen pitäis nukkua omassa huoneessa kun se selkeästi ei halua siellä olla?

 

Kiitos vinkeistä. Onkohan tuo syliin ottaminen kuinka järkevää? Mietin vaan kun meillä vauva oli tosi tissiriippuvainen ja sitten koukussa tassuun ja pelkään että jäisi sitten koukkuun sylittelyyn. Kuulostaa tosi julmalta mutta toivoisin että lapsi oppisi nukahtamaan itse sillä nykyinen tilanne ei ole kestävä. Mies nukkuu sohvalla kun ei saa vauvan kanssa samassa sängyssä unta ja minä en enää jaksa tassuttaa pitkin yötä ja aamuyön imetyksestäkin haluaisin eroon jitta vauva söisi paremmin aamulla.

 

[QUOTE="Vieras";25253545]Kiitos vinkeistä. Onkohan tuo syliin ottaminen kuinka järkevää? Mietin vaan kun meillä vauva oli tosi tissiriippuvainen ja sitten koukussa tassuun ja pelkään että jäisi sitten koukkuun sylittelyyn. Kuulostaa tosi julmalta mutta toivoisin että lapsi oppisi nukahtamaan itse sillä nykyinen tilanne ei ole kestävä. Mies nukkuu sohvalla kun ei saa vauvan kanssa samassa sängyssä unta ja minä en enää jaksa tassuttaa pitkin yötä ja aamuyön imetyksestäkin haluaisin eroon jitta vauva söisi paremmin aamulla.[/QUOTE]

No sun vauva selkeästi tarvii sun läsnäoloa. Se on vielä pieni ja sitä pelottaa nukkua yksin. Jos miehesi ei saa nukuttua vauvan takia niin laita mies nukkumaan teidän makkariin ja nuku sä vauvan kanssa vauvan huoneessa kunnes se on isompi ja uskaltaa nukkua siellä yksin jos sen kerran on sielä pakko olla. Ei teidän liitto kariudu sen takia että ette nuku samassa sängyssä miehen kanssa. Sä teet vaan yksinkertaisesta asiasta vaikeamman kuin se on yrittämällä väen väkisin saada noin pientä nukkumaan yksin koko yön. Suurella todennäköisyydellä vaan väsytät itseäs entisestään eikä tilanne pidemmässä juoksussa muutu yhtään sen kummemmaksi.

 

Eli mielestänne vauva on liian pieni unikouluun? Itse voisin kuvitella että vauva voisi itsekin hyötyä jos oppisi nukahtamaan itse. Itsehän minä olen vauvan tituttanut yöpalveluun väsyksissäni (yöimetys, tassuttelu, viereenottojne) ja nyt pitäisi poisoppia noista.

 

No sun vauva selkeästi tarvii sun läsnäoloa. Se on vielä pieni ja sitä pelottaa nukkua yksin. Jos miehesi ei saa nukuttua vauvan takia niin laita mies nukkumaan teidän makkariin ja nuku sä vauvan kanssa vauvan huoneessa kunnes se on isompi ja uskaltaa nukkua siellä yksin jos sen kerran on sielä pakko olla. Ei teidän liitto kariudu sen takia että ette nuku samassa sängyssä miehen kanssa. Sä teet vaan yksinkertaisesta asiasta vaikeamman kuin se on yrittämällä väen väkisin saada noin pientä nukkumaan yksin koko yön. Suurella todennäköisyydellä vaan väsytät itseäs entisestään eikä tilanne pidemmässä juoksussa muutu yhtään sen kummemmaksi.

Oletko sä jotenkin lukihäiriöinen? Aloittaja haluaa, että vauva oppii nukkumaan yönsä omassa sängyssään, jolloin kaikki saavat nukkua rauhassa.

Meillä aloitettiin unikoulu (vol. 2...) tuossa muutama viikko sitten (lapsi nyt 1v2kk) ja nyt nukahtaa omaan sänkyynsä siten, että makaan meidän sängyssämme jonkun aikaa vieressä, aina ei tarvitse sitäkään vaan nukahtaa itsekseen, mutta useimmiten tarvitsee vielä mut tai iskän viereen. Yöllä jos herää, annetaan tutti suuhun ja silitellään pinnan raosta, ei nosteta ylös vaan jos itse nousee, niin lasketaan hellästi, mutta määrätietoisesti takaisin makuulle, kunnes sinne jää. Yleensä ei toista kertaa edes yritä ylös, kun huomaa meidän ohjauksesta, että on yö vielä ja pitää jatkaa unia.

Nämä teini-ikäiseksi asti perhepedissä pitävät eivät ymmärrä aina sitä, että joskus lapsi vaatii ohjausta myös uniasioissa ja silloin hänen tulee sitä ohjausta saada. Se ei ole kenenkään etu, jos lapsi valvoskelee pitkin yötä tai lutkuttelee rintaa vielä taaperona monta kertaa yössä, siinä ei nuku silloin äiti eikä lapsi ja päivistä tulee tosi väsyneitä. Pitkä, katkeamaton yöuni on se, mihin tulee pyrkiä, tsemppiä aloittajalle ja kärsivällisyyttä! Kyllä se lopussa kiitos seisoo

 

Ei tassuttelun idea ole se, että tassutellaan niin kauan että lapsi on unessa, vaan että tassuttelulla rauhoitetaan lapsi, mutta otetaan käsi pois ennen kuin lapsi on nukahtanut kokonaan, että lapsi tosiaan oppii nukahtamaan itse. Näin ei tule sitä tassuriippuvuutta.

Minustakin yksivuotias on kovin pieni nukkumaan yksin omassa huoneessa. Mieluummin vauva omaan sänkyyn vanhempien huoneeseen ja opetetaan nukkumaan siellä sängyssä tassuttelemalla edellä kuvaamallani tavalla.

 

[QUOTE="Vieras";25253613]Eli mielestänne vauva on liian pieni unikouluun? Itse voisin kuvitella että vauva voisi itsekin hyötyä jos oppisi nukahtamaan itse. Itsehän minä olen vauvan tituttanut yöpalveluun väsyksissäni (yöimetys, tassuttelu, viereenottojne) ja nyt pitäisi poisoppia noista.[/QUOTE]

En sano että se on liian pieni mutta ehkä se ei vaan ole siihen valmis. Lapset on erilaisia. Meillä esikoinen nukkua posotti täysiä öitä jo 6kk vanhana omassa sängyssään ilman mitään ongelmia, kuopus taas on ihan erilainen, se ei selkeästi oo vieläkään valmis omaan sänkyyn vaikka on 1,5vuotias. Jos sun lapsi on niitä lapsia jotka tarvii vähä tavallista pidempään sitä läheisyyttä yöaikaan ja jotka luonnostaan heräilevät vaikka moni muu ikätoveri nukkuu heräämättä, niin ei siihen unikoulut auta.

 

Itse nimenomaan olen myös alkanut ajatella, että lapsi tarvitsee apua nukahtaakseen itse. On tylsää kaikille, että aina herätessään vauva tulee tassuttaa uneen (tai aikaisemmin imettää). Vauva on koko vauvavuotensa saanut runsaasti yöpalvelua eikä häntä ole kertaakaan jätetty itkemään, eli kuten sanoin, itse olen totuttanut hänet näihin "palveluihin". Mutta ajattelin aikanaan, että kyllä hän itse alkaa sitten nukkua yönsä kun on valmis. Nyt alan vaan itse olla niin väsynyt, että en jaksaisi enää odotella, vaan haluan pitää unikoulun, jossa vauva ei kuitenkaan koe tulevansa hylätyksi. Toivottavasti tämä ei tee minusta huonoa äitiä.

Perhepedistä haluaisin pois, sillä en saa nukuttua itse sikeästi, kun vauva pyörii jatkuvasti ja vaatii tässäkin jatkuvaa tassuttelua. On myös kerran kontannut sängyn laidan yli, kun olin nukahtanut ja vauva vilahti jalkopäästä alas. Minulle on myös tärkeää, että mieheni nukkuu kanssani sängyssä.

No tässä siis vaan perusteluja miksi haluaisin pitää 1-vuotiaalle unikoulun. Hyviä vinkkejä olenkin jo saanut.

ap

 

Ihmettelen minäkin, miksi tuon ikäinen pieni pitää laittaa omaan huoneeseen??? Johan sen järkikin sanoo että lapsella on turvallisempi olo samassa huoneessa vanhempien kanssa jossa kuulee hengitykset ja tietää ettei ole yksin. En mä vaan raaskisi. Meillä nukkuu lähes parivuotiaskin vielä samassa huoneessa eikä ole aikomustakaan siirtää vielä muualle. Antaisitte niiden lapsienne olla lapsia. Ääliömäistä!

 

Oletko sä jotenkin lukihäiriöinen? Aloittaja haluaa, että vauva oppii nukkumaan yönsä omassa sängyssään, jolloin kaikki saavat nukkua rauhassa.

Meillä aloitettiin unikoulu (vol. 2...) tuossa muutama viikko sitten (lapsi nyt 1v2kk) ja nyt nukahtaa omaan sänkyynsä siten, että makaan meidän sängyssämme jonkun aikaa vieressä, aina ei tarvitse sitäkään vaan nukahtaa itsekseen, mutta useimmiten tarvitsee vielä mut tai iskän viereen. Yöllä jos herää, annetaan tutti suuhun ja silitellään pinnan raosta, ei nosteta ylös vaan jos itse nousee, niin lasketaan hellästi, mutta määrätietoisesti takaisin makuulle, kunnes sinne jää. Yleensä ei toista kertaa edes yritä ylös, kun huomaa meidän ohjauksesta, että on yö vielä ja pitää jatkaa unia.

Nämä teini-ikäiseksi asti perhepedissä pitävät eivät ymmärrä aina sitä, että joskus lapsi vaatii ohjausta myös uniasioissa ja silloin hänen tulee sitä ohjausta saada. Se ei ole kenenkään etu, jos lapsi valvoskelee pitkin yötä tai lutkuttelee rintaa vielä taaperona monta kertaa yössä, siinä ei nuku silloin äiti eikä lapsi ja päivistä tulee tosi väsyneitä. Pitkä, katkeamaton yöuni on se, mihin tulee pyrkiä, tsemppiä aloittajalle ja kärsivällisyyttä! Kyllä se lopussa kiitos seisoo

En ole lukihäiriöinen. Mielestäni ap:n tavoite vaan on epärealistinen. ja eihän teilläkkään ole unikoulu täysin onnistunut jos kerran pitää kaks kertaa yössä tuttia tyrkyttää vauvan suuhun. Kyllä tietyntasoinen ohjaaminen uniasioissa on ihan ok mutta itselleni tulee ap:n vauvasta sellanen olo että sen paikka ei ehkä ihan vielä ole yksin omassa huoneessa. Mun neuvoni ap:lle on siis se että ottais vauvan sängyn heidän sängyn viereen ja harjoittaisi tassuttamista siitä käsin. Kun vauva yöllä herää niin ap:n ei tarvi nousta minnekään eikä väsyttää itseään sillä tavoin. Hän voisi tassutella vauvaa omasta sängystään käsin makuulta. Ja vauvakin kun herää ja näkee että äiti on siinä lähellä, saattaa jopa nukahtaa itsestään uudelleen kun huomaa ettei mitään hätää ole eikä hän ole yksin. Sitten kun yöt alkaa näin sujua niin vauvaa voi ensin siirtää samassa huoneessa kauemas nukkumaan mikäli se on mahdollista ja sitten ajan kanssa omaan huoneeseen. Näin minä oon tehnyt. Ja minä oon muuten antanu sitä uniohjausta ihan perhepedissäkin nukkuvalle vauvalle. kaksi vauvaa oon tassutellu pois yöimetyksistä siirtämättä heitä kuitenkaan pois vierestäni. Se onnistuu näinkin, mutta koska ap:n mies häiriintyy jos vauva on samassa sängyssä niin vauvalle oma sänky parisängyn viereen olis parempi taikka jos mies ei pysty ollenkaan nukkumaan vauva samassa huoneessa niin ap ja vauva vauvan huoneeseen nukkumaan niin että vauva omassa ja ap omassa sängyssä mutta vierekkäin kuitenkin. Ja vielä pakko sanoa sekin kun niin kärjistät että meillä on kaks isompaa nukkuneet 2vuotiaasta asti omassa sängyssä ja omassa huoneessa vaikka ovat siihen asti nukkuneet perhepedissä. Ei se perhepeti tarkoita sitä että siellä teiniksi asti ollaan. Ennen sellasta ääripäätä on monta muuta vaihtoehtoa katsos.

 

esikoisen kanssa olin juurikin tuota mieltä, että lapsi omaan huoneeseen heti vaan ja juoksin siellä huoneessa 100 kertaa yössä, lopputulos täysi katastrofi. Lapsikin oppi nukkumaan vasta 2,5v iässä ja elämä oli aivan kamalan hankalaa. Nyt kolmas nukkuu vieressäni. Täyttää pian 8kk ja nukkukoot siinä. Elämä onkin huomattavasti helpompaa ja kaikki saavat nukuttua edes jonkin verran. En edes yritä mitään unikouluja ja meillä tissiäkin saa vielä yöllä niin usein kun haluaa.

 

helpommalla pääset kun otat vauvan vierees etkä laukkaa toises huonees pitkin yötä. Unikoululla ei saa pysyviä muutoksia aikaan ellei lapsi oo valmis kokonaisiin öihin. Kaikki ei oo valmiita noin pieninä.

iso peesi. minulla on kuusi lasta. ja yhdenkää takia ei ole tarvittu moista rumpaa. kiitos perhepedin ja ihme ja kumma nykyisin nukumme mieheni kanssa kahden yhtään kahdeksantoista vuotiasta ei sängyssämme näy:xmas:

 

mä unikoulutin imetyksen (ILTA) loputtua (11kk), vanhalla huutomeiningillä, iltapesut, pusut ja sänkyyn, luin pienen sadun, silitin, sanoin että nyt aletaan nukkumaan, lähdin huoneesta, ensimmäisen kerran 3min ja menin silittämään, sanoin rauhallisesti nyt on yö ja nyt nukutaan, seuraavan kerran odotin 5min ja sama homma, sit 7min ja 10 min, 3 iltaa ja unikoulu oli ohi. ekana päivän meni puoli tuntia, toisena vartti ja kolmantena 5min.

 

Mielestäni ap:n tavoite vaan on epärealistinen. ja eihän teilläkkään ole unikoulu täysin onnistunut jos kerran pitää kaks kertaa yössä tuttia tyrkyttää vauvan suuhun.

No ei se kyllä ole mitenkään epärealistinen. Ei meidän tarvitse joka yö laittaa kahta kertaa tuttia suuhun, missä minä niin kirjoitin? Meillä menee noin joka toinen yö ihan heräämättä ja joka toinen yö siten, että pitää laittaa kerran se tutti suuhun. Verrattuna ennen unikoulua oleviin öihin, tämä on luksusta, eikä olis onnistunut ilman unikoulua. Meillä lapsi nimittäin heräili pahimpina öinä tunnin-parin välein ja vaati päästä joko meidän viereen, tai joskus vain halusi valvoa ja huutaa, ainakin meidän mielestä. Nyt nämä huutoyöt on kokonaan historiaa. Eli miten meillä on unikoulu epäonnistunut mielestäsi?

 

muutama viikko sitten ukko meni naapuriin ryyppäämään, ja koska tiesin että se tulee sieltä vasta aamuyöstä kotiin, arvelin, että nukkukoon sohvalla kun tulee. ensin houkuttelin mun tyttöö 14 vuotiasta mulle kaveriks nukkumaan, arvatkaas vaan suostuko. sitten houkuttelin meidän 9 vuotiasta poikaa, ei tullu sekään meidän parisänkyy, joten yksin sain mennä nukkumaan. tosin isäntä tuli kotiin jo kello kymmenen kun naapuri oli sammunujt

 

esikoisen kanssa olin juurikin tuota mieltä, että lapsi omaan huoneeseen heti vaan ja juoksin siellä huoneessa 100 kertaa yössä, lopputulos täysi katastrofi. Lapsikin oppi nukkumaan vasta 2,5v iässä ja elämä oli aivan kamalan hankalaa. Nyt kolmas nukkuu vieressäni. Täyttää pian 8kk ja nukkukoot siinä. Elämä onkin huomattavasti helpompaa ja kaikki saavat nukuttua edes jonkin verran. En edes yritä mitään unikouluja ja meillä tissiäkin saa vielä yöllä niin usein kun haluaa.

Anteeksi kun jankutan (mulla on siihen taipumusta) mutta tätä juuri minäkin yritän sanoa ap:lle. Sä väsytät itsesi yrittämällä toteuttaa asiaa joka suurella todennäköisyydellä ei tule onnistumaan pysyvästi!! Sä pääset paljon helpommalla etkä ole niin väsyny kun otat sen vauvan omaan sänkyynsä siihen sun viereen ja hoidat tassuttelut yms siitä käsin. Ja toiseksi se, että jos sun vauva on heräilijätyyppiä niin et sä sillä tassuttelulla välttämättä pääse kokonaan heräilyistä eroon vielä pitkään aikaan. Toiset lapset kun alkaa nukkua yönsä heräämättä vasta joskus 3-4vuotiaana, pidettiin sitte vaikka sata unikoulua.

Tämä asia on mun mielestä sellanen että liian moni vanhempi väsyttää itsensä yrittämällä saada vauva nukkumaan omassa huoneessa koko yön vaikka vauva ei olisi siihen vielä valmis. Unikoululla ei myöskään saa pysyvää muutosta aikaan, jos mitään muutoksia saakaan ees aikaan, jos vauva ei kerran oo valmis. Mä tiedän kymmeniä vanhempia jotka on pitäneet unikoulua ja senkin jälkeen vauva vielä heräilee. TOki sekin on hyvä asia jos saa heräilyä vähenemään taikka jos vauvan saa unikoulun jälkeen nukahtamaan uudelleen pelkällä käden päälle laittamisella, mutta ei kannata laittaa liian kovia tavoitteita. Inahtamatta 12 tuntia yössä yksin omassa huoneessa nukkuva 1vuotias on ennemminkin harvinaisuus kuin joku tavis ilmiö.

 

No ei se kyllä ole mitenkään epärealistinen. Ei meidän tarvitse joka yö laittaa kahta kertaa tuttia suuhun, missä minä niin kirjoitin? Meillä menee noin joka toinen yö ihan heräämättä ja joka toinen yö siten, että pitää laittaa kerran se tutti suuhun. Verrattuna ennen unikoulua oleviin öihin, tämä on luksusta, eikä olis onnistunut ilman unikoulua. Meillä lapsi nimittäin heräili pahimpina öinä tunnin-parin välein ja vaati päästä joko meidän viereen, tai joskus vain halusi valvoa ja huutaa, ainakin meidän mielestä. Nyt nämä huutoyöt on kokonaan historiaa. Eli miten meillä on unikoulu epäonnistunut mielestäsi?

Niin mutta teiän lapsi ei nuku omassa huoneessa vaan teiän kanssa? KUn sitä mä vaan tässä että ap:nkin kannattais laittaa se vauva nyt heidän kanssa samaan huoneeseen eikä yrittää eri húoneessa pitää. Se vauvan pitäminen eri huoneessa on mun mielestä epärealistista ja yksikin herääminen yössä on erittäin raskasta jos pitää omasta sängystä nousta ja lähteä toiseen huoneeseen sen sijaan että vain ojentaisi käden vieressä olevaan vauvan sänkyyn.

 

Joo ajattelin nyt tarkemmin pohdittuani ottaa lapsen viereen matkasänkyyn nukkumaan. Eli nukkumapaikka olisi sitten meidän vieressä mutta ei perhepedissä. Mutta edelleen tulisi "unikouluttaa" pois tuosta tassuttelusta uneen asti sekä yöimetyksestä. Turvana ja lähellä toki aion olla, mutta kun tassutan lapsen useita kertoja yössä uneen asti menee niissä todella paljon aikaa (vaatii muuten ihan saman tassuttelun myös perhepedissä..) ja uudelleen nukahtaminen kestää kun havahdun hereille noin pitkästä sessiosta eli olen tositosi väsynyt jatkuvasti.

ap

 

mä tekisin niin, että lapsi viereen nukkumaan, ja kun herää huutamaan, niin ei mitään tassutteluja ottaisin vaan kainaloon. no huutoa voi muutaman yön kestää, mutta lapsella on kuitenkin turvallinen olo siinä äidin lähellä. ja kun sitten päästään siitä ohi, ettei enää vaadi tuota tassuttelua siirtäisin omaan sänkyyn oman sänkyni viereen

 

Anteeksi kun jankutan (mulla on siihen taipumusta) mutta tätä juuri minäkin yritän sanoa ap:lle. Sä väsytät itsesi yrittämällä toteuttaa asiaa joka suurella todennäköisyydellä ei tule onnistumaan pysyvästi!! Sä pääset paljon helpommalla etkä ole niin väsyny kun otat sen vauvan omaan sänkyynsä siihen sun viereen ja hoidat tassuttelut yms siitä käsin. Ja toiseksi se, että jos sun vauva on heräilijätyyppiä niin et sä sillä tassuttelulla välttämättä pääse kokonaan heräilyistä eroon vielä pitkään aikaan. Toiset lapset kun alkaa nukkua yönsä heräämättä vasta joskus 3-4vuotiaana, pidettiin sitte vaikka sata unikoulua.

Tämä asia on mun mielestä sellanen että liian moni vanhempi väsyttää itsensä yrittämällä saada vauva nukkumaan omassa huoneessa koko yön vaikka vauva ei olisi siihen vielä valmis. Unikoululla ei myöskään saa pysyvää muutosta aikaan, jos mitään muutoksia saakaan ees aikaan, jos vauva ei kerran oo valmis. Mä tiedän kymmeniä vanhempia jotka on pitäneet unikoulua ja senkin jälkeen vauva vielä heräilee. TOki sekin on hyvä asia jos saa heräilyä vähenemään taikka jos vauvan saa unikoulun jälkeen nukahtamaan uudelleen pelkällä käden päälle laittamisella, mutta ei kannata laittaa liian kovia tavoitteita. Inahtamatta 12 tuntia yössä yksin omassa huoneessa nukkuva 1vuotias on ennemminkin harvinaisuus kuin joku tavis ilmiö.

minä tiedän täysin mistä puhut. Juuri tuo esikoinen oli siitä oiva esimerkki. Yritettiin vaikka mitä huudatusta, tassuttelua, hyssytystä, sylittelyä, heijaamista ja omaa huonetta ja omaa sänkyä. Väsytettiin itsemme aivan täysin. Olisiko ollut helpompaa ottaa viereen, olisi todellakin, koska lapsi alkoi nukkumaan vasta lähemmäs 3-vuotiaana normaalisti, heräilemättä n. 10 kertaa yössä.

Joskus sitä tulee järkiinsä vasta kolmannen kohdalla.

 

[QUOTE="Vieras";25253823]Joo ajattelin nyt tarkemmin pohdittuani ottaa lapsen viereen matkasänkyyn nukkumaan. Eli nukkumapaikka olisi sitten meidän vieressä mutta ei perhepedissä. Mutta edelleen tulisi "unikouluttaa" pois tuosta tassuttelusta uneen asti sekä yöimetyksestä. Turvana ja lähellä toki aion olla, mutta kun tassutan lapsen useita kertoja yössä uneen asti menee niissä todella paljon aikaa (vaatii muuten ihan saman tassuttelun myös perhepedissä..) ja uudelleen nukahtaminen kestää kun havahdun hereille noin pitkästä sessiosta eli olen tositosi väsynyt jatkuvasti.

ap[/QUOTE]

KOkeile ottaa viereen omaan sänkyyn joo ja siihen tassuttelet. Sun ei tarvii laukata mihinkään sitten omasta sängystä. Pinnasänky vaan ois parempi kun saisit kädet pinnojen välistä, matkaäsngyssä ei onnistu. Meillä kuopukseen 1v5kk tehoaa parhaiten se, että laitan käden sen vartalon päälle, ilmeisesti se jotenki kokee olonsa turvalliseksi silleen. Kun se heräilee öisin ja oon ottanu nyt viime viikkoina tavaksi että tissiä annan vasta aamusta, jos herää aiemmin niin laitan käden sen päälle niin se nukahtaa yleensä samantien uudelleen. Viimesen viikon on heränny keskimäärin kerran yössä, noin kolmen aikaan useinkin. Aiemmin se heräsi jopa tunnin välein kaikki yöt joten on kokemusta asiasta. Imetysten poisjättäminen on vähentäny heräämistä mutta ei lopettanu sitä enkä ees olettanutkaa että ne välttämättä loppuis kokonaan. Mä oon kyllä tehny pohjatyötä tätä vaihetta varten jo imetysaikana. Vastasyntyneestä asti kun imetin vauvaa niin pidin toista kättä tietyllä tavalla sen päällä. Nyt kun se herää niin vaikka en anna tissiä niin laitan käden samalla tavalla sen päälle. En tiiä luoko se sille jonku tuttuuden tunteen mutta siihen se tosiaan rauhoittuu. keskimmäisellä taas oli niin että kun imetin sitä niin se piti aina mun etusormesta kiinni. Kun yöimetykset jätettiin (tassuttelemalla silläkin) pois niin sillä oli vielä pitkään se tapa että kun se heräsi niin se piti mua etusormesta kii kunnes nukahti. Nukkui pinnasängyssä mun vieressä ja työnsin vaan käteni pinnojen välistä kun heräs, muuta ei tarvinnu tehdä, ja sain itsekin äkkiä sitte unen päästä kii. Itse jos joutuisin yöllä nousta kuhkimaan (jos vauva ois toisessa huoneessa) niin todnäk valvoisin loppuyön, en sais enää unta. Se onkin ollu syynä miksi meillä on vauvat ollu kaikki mun vieressä. Se on ollu ainoa keino millä itse oon saanu riittävästi unta.