Menu

apuva

Vastaa
4iina
Hei vaan kaikille!

Olen jo täyttänyt maagiset 40 v ja minulla on ennestään yksi kouluikäinen lapsi. Nyt on käynyt "klassinen vahinko", että olen raskaana miehelle, joka ei välttämättä ole asiasta kiinnostunut...vaikea päättää, mitä asialle tekisi, toisaalta elämä tuntuu niin helpolta näin, toisaalta, varmaan viimeinen mahdollisuus minulle saada enää jälkikasvua. Raskautuminen tapahtui kertalaakista, en millään voi usko asiaa :-( Pelottaa, jaksanko enää, etenkään kun kumppania ei ole. Talousasiat ihan reilassa, mutta turvaverkkoa kovin vähän... Hyvää joulua teille kaikille!
 
Uudi
Hei vaan 4iina. Ihminen jaksaa yllättävän paljon. Olen itsestäni huomannut. Anna pienelle mahdollisuus. Nykyään Suomessa löytyy kyllä tukea, vaikka omaisverkkoa olisikin vähän. Onko sinulla ennestään lapsia ?
Jos kumppani ei ole kunnollinen, eikä halua jakaa vastuuta, niin ajattele sinulla olisi kumminkin pieni suloinen vauva. Päätöshän on tietysti sinun.
Rauhaisaa ja hyvää joulua sinulle ja viisautta päätöksen tekoon. :hug:
 
Viimeksi muokattu:
*mur-mur*
4iina - itse raskauduin vielä 39v ja päivääkään en ole päätöstäni pitää pieni(oli kyllä 6kk yrityksen tulos)katunut - poikanen nyt reipas 8v.=)
Onnea raskaudestasi.:heart:

Itse pientä kaipailin/"kuumeilin" vielä kovasti 3v ajan(2009-2012)..saldona 4 keskeytynyttä raskautta:(..aika ajoi jo ohitseni, olen nyt 47v.

Uskon, että tulisit pärjäämään vaikka väsyhän se välillä saattaa tulla, vauva kun vaatii omansa - hyvä kuitenkin, että taloutesi kunnossa.

Apua varmasti myös saa kun osaa ja rohkeasti uskaltaa pyytää.=)

Itse olin esikoiselleni yksinhuoltajana ja vaikka vaikiaa monesti oli, pärjättiin.
(silloinen taloudellinen tilanteeni heikohko)

Uskon myös vakaasti, että esikoisesi rakastaisi - mahdollisten alku kangertelujen jälkeen, pikku veikkaa tai sisartaan hyvin paljon.:)

..ehkä tällä raskaudellasi oli tarkoituksensa..kenties.:heart:

Onnekasta tulevaa v. 2013
 
Viimeksi muokattu:
4iina
Hei vielä, kiitos viesteistä! En ole vieläkään varma mitä teen, olen niin väsynyt, ettei ajatus oikein juokse...ensi viikkoon mennessä pitää päättää, on tämä vaikeata, varmaan elämäni vaikein päätös tähän mennessä.
 
bugsy
Asiat tuntuu aina ylisuurilta kun niitä vatvoo, ja ne vain kasvavat, varsinkin väsyneenä ja öisin.
Asioilla on aina tapana järjestyä, eikä mikään tässä maailmassa ole itsestään selvää. Meillä on aina vain tämä päivä ja tämä hetki, tulevaisuutta ei kukaan voi sanoa.

Sen verran kuitenkin paljon läpikäyneenä haluaisin sanoa, että erittäin harvoin, jos koskaan, olen kuullut että joku katuisi sitä, että on lapsensa saanut vaikka raskauden alku onkin ollut hankalaa ja vaatinut paljon, mutta niitä riittää, jotka katuvat lopun elämäänsä sitä, että antoivat lapsensa pois, tavalla tai toisella. Koska toista mahdollisuutta ei ehkä enää tulekaan.

Ja aina tuo syntymätön lapsi muistuttaa tuolla ajatusmaailmassa. Näin myöskin silloin, jos joutuu luopumaan lapsestaan omasta tahdostaan tai ei. Ja oli raskaus jatkunut miten kauan tahansa ja vaikka kuinka kauan aikaa tapauksesta onkaan kulunut.

Ja isän ajatusmaailma voi muuttua, ja niin se usein tekeekin vasta sitten, kun lapsi on maailmassa. Vasta silloin miehelle konkretisoituu oman lapsensa olemassaolo.

Toivotan sinulle viisautta ja voimia. Neuvolasta saa myös apua jaksamiseen, tai ainakin he tietävät mistä apua saa, ihan konkreettisesti, jos oma jaksaminen mietityttää. Jos kaikki "vahinko"lapset jäisivät syntymättä, niin meitä olisi silloin aika paljon vähemmän tätä maata tallaamassa.

Valoisaa tulevaisuutta sinulle!
T: bugsy, 42v ja raskaana 29+4
 
Viimeksi muokattu:
Iid@
Hei 4iina,

Olen kanssasi täysin samassa tilanteessa ja ajatukset ja tunteet ovat ihan sekaisin. Minullakin on ennestään kouluikäinen lapsi ja joulua ennen tein kauhukseni positiivisen raskaustestin, enkä tiedä vielä mitä teen.. =/

Olisi mukava vaihtaa ajatuksia yksityisestikin. Jos haluat, voit laittaa mulle viestiä. Voimia sinulle!

t. Iid@
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu