Arman Alizadin ero astunut voimaan

Perinteinen tarina: Perustetaan perhe ja sitten toinen alkaa tehdä uraa. Niin isoa uraa ettei siihen mahdu enää perhe saati vaimo lapsineen.

Miksi se on aina se vaimo jonka pitää tukea toista urallaan ja tässäkin tapauksessa taatusti vaimo hoitanut lapset lähes koko ajan kun ukko luuhaa unelmiaan toteuttamassa. Voin samaistua, kun juutuin kotiin lapsen kanssa kun mies saikin päähänsä toteuttaa uraansa. Oma kunnianhimo ja haave urasta on tapettu avioerohakemuksella - arvatkaa kenelle jää huoltajuus. Ne tiskit, likapyykit, aamupalan teko, tarhasta/koulusta hakeminen, olkapäänä oleminen. Mikä ihana ja eksoottinen elämä!

Maailma on helvetin epäreilu naiselle. Viitsiikin Alizad vielä korostaa että taistelee tyttöjen oikeuksien puolesta, missä on naisten ja vaimojen oikeus elää ja tehdä uraa kun mies on paljon poissa kotoa. Jätkän pisteet kyllä laski aika roimasti mun silmissä.

 

Ihan normaalia tuo on. Jos nainen hoitaa lapset, hän tekee samalla perheelle ruoan, heittää pyykit koneeseeen, ripustaa toiset kuivumaan, tiskaa tiskit, syöttää lapset, jne. Mutta jos mies hoitaa lapset, hän etsii jääkaapista ruokaa, ja jos sitä ei ole, tilaa pizzaa ja syö sitä lasten kanssa, ja jättää kaikki kotityöt naisen tehtäväksi, ei saa edes likaisia astioita nostettua pöydästä, ja kirjoittaa sitten facebookkiin, kuinka rankkaa lastenhoito onkaan!

 

Eikös se ole valintakysymys? Voithan sinäkin luoda uraa, eikä jäädä neljän seinän sisälle lapsien kanssa...

 

Eikös se ole valintakysymys? Voithan sinäkin luoda uraa, eikä jäädä neljän seinän sisälle lapsien kanssa...[/QUOTE

Ai että valitsisin lapsilleni paskan lapsuuden? Juu ei, on niillä oltava edes yksi luotettava vanhempi.

 

Hui, kun ajattelet uraa luovan vanhemman olevan vastuuton. Oikein surulliseksi tekee.

 

Maailma on myös helvetin epäreilu miehelle.
Eron jälkeen olet vain tulonsiirtokone exän suuntaan, itelles jää minimit kelan laskureiden mukaan.
Onnekseni sain lapset itselleni jonkun aikaa eron jälkeen, ei toki rahan vuoksi halunnut vaan kun rakastan lapsiani.
Pisti silmään tuo "arvatkaa kenelle JÄÄ huoltajuus"
Voi helevetti itse olen iloinen kun sain (lähi)huoltajuuden. Lapset on niin lyhyen aikaa pieniä niin en ois halunnut että näen heitä vaan joka toinen vkl koska silloin olisin menettänyt paljon. Aikaisemminkin olen jo menettänyt repputyöläisenä paljon lasten lapsuudesta niin en halunnut enään.

 

Onhan ne erot ikäviä. Me vaan ei oikeesti edes tiedetä, paljonko tää Arman on ehtinyt omia lapsia hoitaa tai olla hoitamatta. Eikä naisten huonoa tilannetta joissain kehitysmaissa voi todellakaan verrata siihen että täältä suomesta mies menee työmatkoille ja vaimo hoitaa sillävälin lapsia.

Mistä me tiedetään edes, mitkä sen Armanin exän unelmat oli ja pystyikö se niitä toteuttaa. Ei me tiietä niitten elämästä yhtään mitään.

 

Ihan normaalia tuo on. Jos nainen hoitaa lapset, hän tekee samalla perheelle ruoan, heittää pyykit koneeseeen, ripustaa toiset kuivumaan, tiskaa tiskit, syöttää lapset, jne. Mutta jos mies hoitaa lapset, hän etsii jääkaapista ruokaa, ja jos sitä ei ole, tilaa pizzaa ja syö sitä lasten kanssa, ja jättää kaikki kotityöt naisen tehtäväksi, ei saa edes likaisia astioita nostettua pöydästä, ja kirjoittaa sitten facebookkiin, kuinka rankkaa lastenhoito onkaan!

Ai, ei meillä vaan.

 

Ai, ei meillä vaan.

Kiitä onneasi!

 

Eikös se ole valintakysymys? Voithan sinäkin luoda uraa, eikä jäädä neljän seinän sisälle lapsien kanssa...

Tosissasiko väität että kun äiti on töissä 10-12 tuntia ja illat vielä koneella, ja isä kokonaan poissa niin se ei vaikuta lapseen negatiivisesti? Mitä fantasiaa oikein elät? Tutuissa on uraohjusten lapsia ja heillä tosi viileät välit vanhempiinsa. Ovat jotenkin tunnevammaisiakin, itsekkäitä ja epäempaattisia. Kai jos kasvatus tapahtuu päiväkodin ja koulun kautta.

Tottakai poissaoleva vanhempi on huono vanhempi!! Mitä se lapsi tarvitsee enemmän kuin läsnäoloa sun mielestä? Lelujako??

 

Tosissasiko väität että kun äiti on töissä 10-12 tuntia ja illat vielä koneella, ja isä kokonaan poissa niin se ei vaikuta lapseen negatiivisesti? Mitä fantasiaa oikein elät? Tutuissa on uraohjusten lapsia ja heillä tosi viileät välit vanhempiinsa. Ovat jotenkin tunnevammaisiakin, itsekkäitä ja epäempaattisia. Kai jos kasvatus tapahtuu päiväkodin ja koulun kautta.

Tottakai poissaoleva vanhempi on huono vanhempi!! Mitä se lapsi tarvitsee enemmän kuin läsnäoloa sun mielestä? Lelujako??

Nääkin niitä asioita joista kannattais keskustella ennen lastentekoa eikä vasta sen jälkeen itkeä kun lapset tehty.

 

Kyllä on taas niin katkeralta feministisonnalta löyhkäävä aloitus kuin vain voi olla. Miehen itsenäisyys ja oma tahto halutaan tappaa viimeistään siinä vaiheessa, kun naisen hormonihumalaiset tarpeet lisääntymisestä ja pesänrakennuksesta on tyydytetty. Feministievoluution seurauksena tässä vaiheessa naisen suurin perustarve on ottaa totaalinen kontrolli miehestä. Tähän kuuluu sitten ne tällä palstallakin jokapäiväisen rääkymisen aiheena olevat draamat siitä, kuinka "ukko luuhaa" jossakin kun pitäisi olla kotona tai ainakin naisen hyväksymän kontrollipiirin sisällä alistumassa tämän kulloisinkiin tahtotiloihin. Tätä kutsutaan feministikielellä "osallistumisella arjen pyörittämiseen". Jos näin ei tapahdu, marttyyrin orjantappurakruunu ja viitta vedetään heti päälle.

 

Ihan normaalia tuo on. Jos nainen hoitaa lapset, hän tekee samalla perheelle ruoan, heittää pyykit koneeseeen, ripustaa toiset kuivumaan, tiskaa tiskit, syöttää lapset, jne. Mutta jos mies hoitaa lapset, hän etsii jääkaapista ruokaa, ja jos sitä ei ole, tilaa pizzaa ja syö sitä lasten kanssa, ja jättää kaikki kotityöt naisen tehtäväksi, ei saa edes likaisia astioita nostettua pöydästä, ja kirjoittaa sitten facebookkiin, kuinka rankkaa lastenhoito onkaan!

Paska nainen saa vain paskan miehen. Hyvät naiset saa hyvän miehen joka on hyvä isä lapsille.

 

"Miehen oma itsenäisyys ja oma tahto halutaan tappaa".

No voisiko mies kieltäytyä perheen perustamisesta jos vastuu lapsista ei kiinnosta? Minun tapauksessa se oli nimenomaan mies jolle se lapsi oli niin tärkeä "suvunjatkaja". Vaan toki, naisen uratoiveet saakin heittää roskiin itsenäisyyden ja vapauden kanssa, kun ukkoa ei kiinnostakaan tylsä perhearki. Voi jumankauta kun kehtaan vielä valittaa, feministisontaani!

 

Kyllä on taas niin katkeralta feministisonnalta löyhkäävä aloitus kuin vain voi olla. Miehen itsenäisyys ja oma tahto halutaan tappaa viimeistään siinä vaiheessa, kun naisen hormonihumalaiset tarpeet lisääntymisestä ja pesänrakennuksesta on tyydytetty. Feministievoluution seurauksena tässä vaiheessa naisen suurin perustarve on ottaa totaalinen kontrolli miehestä. Tähän kuuluu sitten ne tällä palstallakin jokapäiväisen rääkymisen aiheena olevat draamat siitä, kuinka "ukko luuhaa" jossakin kun pitäisi olla kotona tai ainakin naisen hyväksymän kontrollipiirin sisällä alistumassa tämän kulloisinkiin tahtotiloihin. Tätä kutsutaan feministikielellä "osallistumisella arjen pyörittämiseen". Jos näin ei tapahdu, marttyyrin orjantappurakruunu ja viitta vedetään heti päälle.

Mies voisi hyvin ennen suhteen alkua sanoa suoraan naiselle, ettei halua lapsia, tai jos lapsia tehdään, nainen hoitaa ne itse, koska mies haluaa säilyttää "itsenäisyytensä" ja "oman tahtonsa" siinäkin vaiheessa, kun nainen joutuu kotiorjaksi lastenhoidon vuoksi. Ai mutta eihän mies saa tätä sanottua, koska jos hän näin sanoisi, ei kukaan nainen olisi hänestä kiinnostunut, ja seksi jäisi saamatta.

 

No mut jos itse uhrautuu ja jää kotiin hoitamaan lapsia, on se kyllä oma moka.

Samoin lasten huoltajuuden voi jakaa. Tai lapset voivat asua pääsääntöisesti isällään.

Uraa voi luoda jos niin haluaa.

 

Lapsia ei kannata tehdä kuin senverran että niiden kanssa on kiva elää. Ilman miestä tai miehen kanssa.
Ei elämästä tarvitse tehdä ehdoin tahdoin vaikeampaa kuin on pakko.
Kuka hullu edes luottaa elämänsä jonkun toisen ihmisen käsiin, joka ei ole edes samaa verta.

 

"Miehen oma itsenäisyys ja oma tahto halutaan tappaa".

No voisiko mies kieltäytyä perheen perustamisesta jos vastuu lapsista ei kiinnosta? Minun tapauksessa se oli nimenomaan mies jolle se lapsi oli niin tärkeä "suvunjatkaja". Vaan toki, naisen uratoiveet saakin heittää roskiin itsenäisyyden ja vapauden kanssa, kun ukkoa ei kiinnostakaan tylsä perhearki. Voi jumankauta kun kehtaan vielä valittaa, feministisontaani!

Uhrilippu liehuu salossa lepattaen niin että pauke käy.

Jos lisääntymisvimmassa jakaa persettä paskapäälle, niin siitä voi nainen syyttää vain itseään. Mutta se, että perheeseen on hankittu lapsia ei todellakaan edellytä että jomman kumman pitää tehdä itsestään uhri ja katkeroitua kotiin pesukoneen ja feministipalstan ääreen. Se vain tuntuu olevan monen naisen oma valinta, jonka useat näkevät helppona tienä lojua kotona vuosikaudet miehen ja yhteiskunnan rahoilla. On toki niitäkin jotka käyvät myös töissä samalla, mutta perustelevat jämähtämistään paikoilleen ammatillisesti sillä, että "kaikki aika ja energia menee arjen pyörittämiseen samaan aikaan kun ukko toteuttaa itseään ja luuhaa muualla". Tuo on niin teennäistä ja tekopyhää feministisontaa kuin voi olla.

Modernissa yhteiskunnassa yhdenkään naisen ei ole pakko jäädä kotiin tai uhrata omia haaveitaan perheen takia jos omaa halua ja tahtoa aidosti on. Ei nyt jumaliste eletä enää mitään esihistoriallista aikaa jolloin naisen oli yksinkertaisesti pakko hyysätä jälkikasvua oman ulosteen lämmössä samalla kun mies oli metsästämässä ravintoa.
Yksinhuoltajallakin on kaikki mahdollisuudet, mutta vaivaa pitää tietenkin nähdä ja sehän ei yhdellekään voimaistuneelle uusfemakolle sovi.

Se feministien suosima käsittämätön termi nimeltä "arjen pyörittäminen" ei keskiverto suomalaisperheessä vaadi kummoisia ponnisteluja edes vaativan työn ohella saati sitten joltain kotona möllöttäviltä kotiäideiltä tai yksinhuoltajilta. Oikeasti. Älkää perkele kuvitelko että vaikka olette suggeroineet itsenne tuohon luuloon, niin kaikki muut uskoisivat tuota höyryävää paskapuhetta.

 

Uhrilippu liehuu salossa lepattaen niin että pauke käy.

Jos lisääntymisvimmassa jakaa persettä paskapäälle, niin siitä voi nainen syyttää vain itseään. Mutta se, että perheeseen on hankittu lapsia ei todellakaan edellytä että jomman kumman pitää tehdä itsestään uhri ja katkeroitua kotiin pesukoneen ja feministipalstan ääreen. Se vain tuntuu olevan monen naisen oma valinta, jonka useat näkevät helppona tienä lojua kotona vuosikaudet miehen ja yhteiskunnan rahoilla. On toki niitäkin jotka käyvät myös töissä samalla, mutta perustelevat jämähtämistään paikoilleen ammatillisesti sillä, että "kaikki aika ja energia menee arjen pyörittämiseen samaan aikaan kun ukko toteuttaa itseään ja luuhaa muualla". Tuo on niin teennäistä ja tekopyhää feministisontaa kuin voi olla.

Modernissa yhteiskunnassa yhdenkään naisen ei ole pakko jäädä kotiin tai uhrata omia haaveitaan perheen takia jos omaa halua ja tahtoa aidosti on. Ei nyt jumaliste eletä enää mitään esihistoriallista aikaa jolloin naisen oli yksinkertaisesti pakko hyysätä jälkikasvua oman ulosteen lämmössä samalla kun mies oli metsästämässä ravintoa.
Yksinhuoltajallakin on kaikki mahdollisuudet, mutta vaivaa pitää tietenkin nähdä ja sehän ei yhdellekään voimaistuneelle uusfemakolle sovi.

Se feministien suosima käsittämätön termi nimeltä "arjen pyörittäminen" ei keskiverto suomalaisperheessä vaadi kummoisia ponnisteluja edes vaativan työn ohella saati sitten joltain kotona möllöttäviltä kotiäideiltä tai yksinhuoltajilta. Oikeasti. Älkää perkele kuvitelko että vaikka olette suggeroineet itsenne tuohon luuloon, niin kaikki muut uskoisivat tuota höyryävää paskapuhetta.

Olet varmaankin yh-isä? Koska muuten sinulla ei ole aavistustakaan, mistä puhut. Itse kuvittelin juuri samalla tavalla kuin sinäkin, kunnes tuttuni ja sisarukseni alkoivat perustaa perheitä, ja heidän fiksuiksi ajatellut miehensä järjestelmällisesti kieltäytyivät ottamasta minkäänlaista vastuuta moninkertaiseksi kasvaneesta kotitöiden määrästä, tai lastenhoidon järjestämisestä.

Mies piti automaattisesti selvänä, että hän kertoo vaimolle ilmoitusluontoisesti, milloin on ulkona kavereidensa kanssa ja harrastuksissaan, ja nainen joko hoitaa lapset silloin, tai nainen järjestää lapsenvahdin, jos ei itse halua hoitaa. Ja jos lapsenvahtia ei saa, nainen jää automaattisesti kotiin hoitamaan lapsia, koska mies on jo hyvissä ajoin ilmoittanut menoistaan eikä sen vuoksi aio niistä tinkiä. Nainen myös automaattisesti tietää, mitä vaatteita lapsilla on, mitkä ovat jäämässä pieniksi, ja tietenkin vain naisen oletetaan koluavan lastenvaatekaupat yhdessä huutavien lasten kanssa.

Mies voisi kokeilla joskus ottaa *vastuun* lapsista niin, että nainen voisi kertoa menonsa ja tulemisensa ilmoitusluontoisesti, ja mies sitten järjestää lastenhoidon jos ei itse halua hoitaa. Ja naisen poissa ollessa tehdä myös kaikki kotityöt, muuten ne kasautuvat.

 

Edellä oleva kirjoittaja ei tunnu tietävän paskaakaan vaativan lapsen kasvattamisesta, vauvanhoidosta saati nykyajan työpaikkojen vaativuudesta. Oletko joku putkimies vai siivooja? Työpaikkojen eteen pitää nykyään venyä, vanua ja paukkua. Siinä on kiva sitten jäädä yksin vielä hoitelemaan lasta.

Miksi se on edelleen se mies joka näköjään saa mennä vapaasti? Femanistiemakoksi kyllä haukutaan, mutta mikä on mies joka pakenee vastuutaan ja alkaa elää sinkkunuoruuttaan uudelleen, vaikka on tietoisesti perheenperustamisen valinnut? Alan kallistua sille kannalla että ihan hyväkin että sossun eukot ravistelevat ukkoja ja nyhtävät heiltä viimeisetkin sentit. Kun lukee tällaisia asenteita niin alkaa ymmärtää miksi miestä pitää pakottaa, kun ei vapaaehtoisesti suostu kantamaan vastuutaan. Ei pidä kyr*ällä tökkiä ilman kumia jos ne elarit ja lapsenhoito on niin myrkkyä.

 

Miksi se on aina se vaimo jonka pitää tukea toista urallaan ja tässäkin tapauksessa taatusti vaimo hoitanut lapset lähes koko ajan kun ukko luuhaa unelmiaan toteuttamassa. Voin samaistua, kun juutuin kotiin lapsen kanssa kun mies saikin päähänsä toteuttaa uraansa. Oma kunnianhimo ja haave urasta on tapettu avioerohakemuksella - arvatkaa kenelle jää huoltajuus. Ne tiskit, likapyykit, aamupalan teko, tarhasta/koulusta hakeminen, olkapäänä oleminen. Mikä ihana ja eksoottinen elämä!.

Ja tästä puuttuu vielä se, että kun mies luo uraa ja kasvattaa tulojaan niin eron hetkellä nainen on ollut kenties vuosia kotona ja joutuu tyytymään pieniin tuloihin. Mies itkee kun nainen haluaa edes jotain rahallista tukea näistä kotona vietetyistä vuosista.

 

Olet varmaankin yh-isä? Koska muuten sinulla ei ole aavistustakaan, mistä puhut. Itse kuvittelin juuri samalla tavalla kuin sinäkin, kunnes tuttuni ja sisarukseni alkoivat perustaa perheitä, ja heidän fiksuiksi ajatellut miehensä järjestelmällisesti kieltäytyivät ottamasta minkäänlaista vastuuta moninkertaiseksi kasvaneesta kotitöiden määrästä, tai lastenhoidon järjestämisestä.

Mies piti automaattisesti selvänä, että hän kertoo vaimolle ilmoitusluontoisesti, milloin on ulkona kavereidensa kanssa ja harrastuksissaan, ja nainen joko hoitaa lapset silloin, tai nainen järjestää lapsenvahdin, jos ei itse halua hoitaa. Ja jos lapsenvahtia ei saa, nainen jää automaattisesti kotiin hoitamaan lapsia, koska mies on jo hyvissä ajoin ilmoittanut menoistaan eikä sen vuoksi aio niistä tinkiä. Nainen myös automaattisesti tietää, mitä vaatteita lapsilla on, mitkä ovat jäämässä pieniksi, ja tietenkin vain naisen oletetaan koluavan lastenvaatekaupat yhdessä huutavien lasten kanssa.

Mies voisi kokeilla joskus ottaa *vastuun* lapsista niin, että nainen voisi kertoa menonsa ja tulemisensa ilmoitusluontoisesti, ja mies sitten järjestää lastenhoidon jos ei itse halua hoitaa. Ja naisen poissa ollessa tehdä myös kaikki kotityöt, muuten ne kasautuvat.

Kuka käskee leikkiä kotia jonkun miehen "vaimona", onko se joku laillinen pakko vai?

 

Kuka käskee leikkiä kotia jonkun miehen "vaimona", onko se joku laillinen pakko vai?

Osa eroaa, ja osa toteaa, että myöhäistä on itkeä kun paska on jo housussa ja eroaminen ei sitä kutsumatonta työtaakka juurikaan vähennä. No, seuraava sukupolvi tekeekin sitten lapset tietoisesti ilman miehiä, ei sitten tule yllätyksiä, ja miehet saavat olla ihan rauhassa ikuisesti vastuuta karttavia sinkkuja.

 

Olet varmaankin yh-isä? Koska muuten sinulla ei ole aavistustakaan, mistä puhut. Itse kuvittelin juuri samalla tavalla kuin sinäkin, kunnes tuttuni ja sisarukseni alkoivat perustaa perheitä, ja heidän fiksuiksi ajatellut miehensä järjestelmällisesti kieltäytyivät ottamasta minkäänlaista vastuuta moninkertaiseksi kasvaneesta kotitöiden määrästä, tai lastenhoidon järjestämisestä.

Mies piti automaattisesti selvänä, että hän kertoo vaimolle ilmoitusluontoisesti, milloin on ulkona kavereidensa kanssa ja harrastuksissaan, ja nainen joko hoitaa lapset silloin, tai nainen järjestää lapsenvahdin, jos ei itse halua hoitaa. Ja jos lapsenvahtia ei saa, nainen jää automaattisesti kotiin hoitamaan lapsia, koska mies on jo hyvissä ajoin ilmoittanut menoistaan eikä sen vuoksi aio niistä tinkiä. Nainen myös automaattisesti tietää, mitä vaatteita lapsilla on, mitkä ovat jäämässä pieniksi, ja tietenkin vain naisen oletetaan koluavan lastenvaatekaupat yhdessä huutavien lasten kanssa.

Mies voisi kokeilla joskus ottaa *vastuun* lapsista niin, että nainen voisi kertoa menonsa ja tulemisensa ilmoitusluontoisesti, ja mies sitten järjestää lastenhoidon jos ei itse halua hoitaa. Ja naisen poissa ollessa tehdä myös kaikki kotityöt, muuten ne kasautuvat.

Outoja naisia.
Miks eivät jaa vastuuta?

 

Edellä oleva kirjoittaja ei tunnu tietävän paskaakaan vaativan lapsen kasvattamisesta, vauvanhoidosta saati nykyajan työpaikkojen vaativuudesta. Oletko joku putkimies vai siivooja? Työpaikkojen eteen pitää nykyään venyä, vanua ja paukkua. Siinä on kiva sitten jäädä yksin vielä hoitelemaan lasta.

Miksi se on edelleen se mies joka näköjään saa mennä vapaasti? Femanistiemakoksi kyllä haukutaan, mutta mikä on mies joka pakenee vastuutaan ja alkaa elää sinkkunuoruuttaan uudelleen, vaikka on tietoisesti perheenperustamisen valinnut? Alan kallistua sille kannalla että ihan hyväkin että sossun eukot ravistelevat ukkoja ja nyhtävät heiltä viimeisetkin sentit. Kun lukee tällaisia asenteita niin alkaa ymmärtää miksi miestä pitää pakottaa, kun ei vapaaehtoisesti suostu kantamaan vastuutaan. Ei pidä kyr*ällä tökkiä ilman kumia jos ne elarit ja lapsenhoito on niin myrkkyä.

No mikai ihmeessä ne naiset suostuu tollaseen pompotteluun? Ei siihen oo pakko suostua. Asioista kuuluu keskustella, sanoa ja sopia.
Yhtäläisesti se nainen voi ilmoittaa, että meen muuten likkojen kanssa päivänä X sinne ja tänne. Hoida lapset tai hommaa hoitaja. Ei se oo niin vaikeeta.

Mä taisin lainata väärää viestiä, mut pointti varmaan tuli jokatapauksessa selväksi.