En minä ketään vessan takia ole haukkunut. Arvostelin kelvotonta asuntosuunnittelua, jossa lähtökohtaisesti kerrostaloasunnot ovat liian pieniä kaikkeen.
Meillä Suomessa asutaan etenkin pääkaupunkiseudulla menneen ajan neuvostonormien mukaisesti: ahtaasti huonosti rakennetussa elementtikerrostalossa. Suomalaisen yksiön pinta-ala on keskimäärin 34 m², kaksion 55 m². Lontoossa sosiaalisessa asuntotuotannossa yksiön koon minimi on 37 m² ja kaksion 50 m², pienempiä ei rakenneta.
Asuntojen keskikokoja muutamissa maissa:
Suomi 88,6 m²
Ruotsi 103,3 m²
Tanska 115,6 m²
Norja 123,2 m²
Belgia 124,3 m²
Kypros 141,4 m²
Olavi Tupamäki jo vuonna 2003 (tämän kirjoittamisen jälkeen Romania liittyi Euroopan unioiniin emmekä enää ole sentään peränpitäjä):
Taulukoiden antama kuva suomalaisesta asuntopolitiikasta on masentava. Kuinka on mahdollista, että tiheästi asutuissa Hollannissa ja Belgiassa ihmiset asuvat väljästi pientaloissaan, kun taas harvaan asutussa Suomessa asukkaat on sullottu pieniin kerrostalokopperoihin? Kuinka on mahdollista, että keskirikkaassa Suomessa on asuntojen koko pienin koko EU:ssa, eikä uustuotannossakaan juuri näy parannusta?
Ja kuinka on mahdollista, että EU:n pääkaupungissa Brysselissä asunnot ja toimistot kuten myös niiden vuokrat ovat olennaisesti halvempia kuin Helsingissä?
http://energiatyhmyrit.real.fi/2017/06/eun-pienimmat-asunnot-suomessa.html
Pahinta on, että uudet asunnot ovat yhä pienempiä.
Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on huolissaan asuntojen jyrkästä pienenemisestä. Helsingissä on hänen mukaansa jo nyt kansainvälisesti verrattuna erittäin paljon pieniä asuntoja.
”Helsinki on kohtuullisen pieni kaupunki periferiassa, jossa on paljon tilaa. Meidän vetovoimamme ja kilpailukykymme eivät voi olla maailman pienimmät asunnot.”
https://www.rakennuslehti.fi/2017/06/uudet-asunnot-ovat-pienentyneet-rajusti-professori-huolestui-kehityksesta/