Asumista appivanhempien kanssa

Moi!

Lukeeko tätä joku, joka asuis maatilalla tms. ja asuis appivanhempiensa kanssa samassa talossa?

Kertokaa mulle miten teillä hoidetaan:
a) Riitely
Häpeättekö riitelyä appivanhempien kuullen vai riitelettekö reilusti vanhan parin silmien alla? Meneekö appivanhemmat mielellään pois äkkiä kuuntelemasta? Tai onko teillä sitä, että jos riitelette omissa oloissanne, anoppi tulee salakuuntelemaan nurkan taakse mistä puhutte?

b) Rakastelu
Hävettääkö teillä rakastella kun muita aikuisia asuu samassa talossa? Ainakaan minä en rakastele yökyläreissuillakaan kavereilla tai sukulaisissa, niin miten sitten kun koskaan ei voi olla omassa rauhassa?

Yritättekö rakastella niin, ettei muut kuule? Vai ovatko he kuulleet? Kuuluuko appivanhempien makkariäänet teidän korviin?

Pystyttekö rakastelemaan mihinkään muuhun aikaan kuin illalla ennen nukkumaanmenoa? Tai missään muualla kuin makuuhuoneessa?

c) Kuka on pomo?
Vanha pari vai uusi pari? Miten teillä?

Jos haluat maalata jostain huoneesta seinät tai vaihtaa tapetit, pitääkö sinun pyytää lupa? Tai jos haluat siivota kaapit ja vaihtaa keittiössä jauhot eri paikkaan, saatko tehdä niin kuin haluat vai pitääkö pyytää lupa? Kuka määrää?

d)Siivous
Kenen siivousrytmillä elätte? Onko toinen pariskunta siistimpi ja toinen sottaisempi? Kumman parin järjestyksen mukaan eletään yleisissä tiloissa (eteinen, vessa, keittiö jne.)?

e)Ruuan laitto
Kuka teillä tekee ruuan? Vanha vai uusi pari? Kuka päättää mitä minäkin päivänä syödään, hommaa raaka-aineet, valmistaa ruuat ja siivoaa jäljet?

f) Kenen tavaroilla eletään
Jos olet taloon muutanut miniä, onko teillä keittiössä käytössä sinun astiat vai laitatko ne varastoon ja käytätte appivanhempien astioita, huonekaluja, pyyhkeitä ja liinavaatteita? Onko teillä niin, että appivanhempien esim. huonekalut on vanhoja ja rumia ja sinulla olisi uudempia ja nätimpiä? Tai astiat?

 

me asuttiin vähän aikaa mun vanhempien kanssa samalla tilalla ja samassa päärakennuksessa. 166m2 ei ole tarpeeksi iso tila siihen.

a) me riideltiin paljon.. siis yhdessä ja erikseen. Eri riitoja tuli sekä oman puolison, puolison ja appivanhempien välillä, mun ja omien vanhempien. Kaikki kuulee kaiken.

b) seksi suju ihan hyvin. Ei me olla äänekkäitä eikä sänkykään narissu.

c) vanhemmat aatteli olevansa paikan pomoja ja heidän ehdoilla mentäisiin. Siitä ne riidatkin tuli. Lupa pitää pyytää jokaiseen asiaan ja muutokseen.

d) siivouksesta tuli myös riitaa, toiset ovat sotkuisempia eikä aina korjaa jälkiään heti tuoreeltaan.

e) molemmat osti ja teki ruuan. Eli yhteinen jääkaappi-periaate.

f) siitä kannattaa sopia. Ja parempi on laittaa omat tavarat varastoon. Jos haluaa muuttaa pois on vaikeaa todistaa jotain omaksi kun se on jo omittu.

me muutettiin pois kun ei sitä vaa yksinkertaisesti kestänyt! onnea vaan sinne

 

Me asuttu mun miehen kotitilalla jo 3 vuotta.

a. Appivanhemmat ei ainakaan salaile riitelyään joka on runsasta. Me pyritään selvittämään asiat kahdenkesken jos tulee eripuraa miehen kanssa.

b. Seksi on sujunut ihan hyvin ja vähin äänin, se puoli kunnossa. Alaalta ei luojan kiitos ole koskaan kuulunut kuhinointia, tuskin on eloa

c. Tila ei ole vielä meidän, me asutaan yläkerrassa jossa oma olkkari ja makkari. Yhdessä päätetään tosi paljon kaikkea taloon liittyvää.

d. Kaikki siivoo keittiöö, me siivotaan yläkerta kun asutaanki siellä ja alakerta siivoo alakerran.

e. Vanhapari ostaa ruuan ja molemmat akat laittaa ruokaa ja aina hyvin sovitaan kuka tekee tänää jne...

f. Meillä yläällä omat kamat ja alaalla vanhojen kamat.

Tilakauppojen myötä vanhapari muuttaa parin kilsa päähä ja sit on oma koti, vielä puolitoista vuotta.

Kaikkeen sopeutuu kun nöyrtyy ja kunnioittaa muita, vaikka helppoa se ei ole. Asuin ennen tätä asumismuotoa 8 vuotta omassa kämpässä.
Tsemppiä kaikille kohtalon tovereille ja olis kiva kirjoitella jatkossakin kun on tuo vertaistuki vähän vähän puoleista ja sitä kaipaa aika usein.

 

Kerro Monksu vielä lisää. Vertaistukea tosiaan on vähän ja minäkin olen asunut vuosikausia omissa oloissani.

a. Menettekö te ainaka sinne yläkertaan tappelemaan? Meillä anopilla paha tapa kuunnella vieressä mistä yleensäkin puhutaan vaikkei olis riitakaan. Ja jos se ei saa lupaa, seuraavalla kerralla kuuntelee salaa viereisessä huoneessa. On jäänyt kiinni. Siitä on sille sanottu, mutta ei paranna tapojaan. Vähänkö ärsyttää.

b. Ettekö ole koskaan jääneet "kiinni"? Kun appivanhemmat on kauppareissulla, silloin on varmaan hyvä touhuta. Minä taas arastelen tätä asiaa, koska lattia varmaan natisee (appivanhempien makuuhuone on vielä suoraan alapuolella alakerrassa). Sitte on tietenki vaikea rentoutua kun on joutuu jännittämään mitä sinne alas kuuluu.

c. Oleskeletteko vapaa-ajan omassa olkkarissa vai oleiletteko enemmän alakerrassa? Onko teillä lapsia? Jos on, viihtyvätkö ne paremmin alakerrassa leikkimässä vai ylhäällä? Onko teillä oma vessa ylhäällä?

d. No onko teillä anopin kanssa suunnilleen samanlaiset siivoustavat, ettei toisen sottaisuus toista häiritse?

Meinaan meillä minä olen paljon siistimpi kuin 70v. anoppi. Sitten tahtoo käydä niin, että saan siivota kaikkien neljän aikuisen sotkut, hujanhajan olevat vaatteet, järjestää kaapit, viedä tavarat paikoilleen jne. Sitten tulee sanottua varsinkin anopille, että miksei se pidä paremmin siisteyttä yllä. Ja siitä tulee tietenki riitaa.

Anoppi ja appiukko taas pikemminki halveksii sitä, että siivoan ja pyykkään. Ei kuulemma kannata. Milloin ei kannata siivota saunaa, milloin ei kannata sulattaa ja järjestää pakastinta jne. Olen kuulemma tyhjän nyysääjä.

Enkä, by the way, ole mikään super siisti. Vaan ihan "normaali". Semmonen keskiverto. Oon meinaan nähny niitä naisia, jotka on tip top -siistejä. Niiden mielestä minä taas olen sottapytty. Mutta oonhan minä tietenki tyhjän nyysääjää sellaisen rinnalla, joka itse ei jaksa välittää mistään.

e. Just. Meillä ollaan ostettu vähän puoliksi. Se, kumpi on käynyt kaupassa on ostanut kaikkien puolesta.

Anoppi on ruuanlaitto- ja leivontaintoinen. Sille on tärkeää, että aina on kaikkea ruokaa runsaasti ja sitä lajia, mistä muut tykkää. Pullaa on aina.

Minä taas en välitä niin ruuanlaitosta ja leivonnasta. Ja olen vaihtelunhaluisempi kokeilemaan uusia ohjeita. Minä haluaisin myös kevyempää ruokaa terveyden ja lihavuusasioiden takia. Mutta kun en ole ruuanlaittointoinen, niin sitten tulee tietenki syötyä anopin ruokia, missä on ruokakermat, punasta maitoa ja voita. Ja kun sitä pullaakin joka päivä tyrkyllä...

Kun sanoit, että kaikkeen sopeutuu kun nöyrtyy ja kunnioittaa muita, niin minä en varmaan ole tarpeeksi nöyrä, koska mulla on pahoja sopeutumisvaikeuksia. =)

Toivoisin tietenki myös, että minunkin tahtoa (esim. se, ettei salakuunnella toisten puheita + terveellisemmän ruuan ja pullattomien päivien tai viikkojen puolesta) kunnioitettais myös. Tiedätkö kuinka ärsyttää jos näen anopin esim. salakatselevan ikkunasta mitä me touhutaan ulkona? Siitäkin on sanottu, mutta ei tuu parannusta.:headwall:

Itse asiassa meidän ongelmat on tulleet silloin kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi. Anoppi on ihan ylisuojeleva ja pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia. Milloin lapsi kuristuu lakkiin, milloin loukkaa päänsä, milloin tukehtuu, milloin tippuu. Ja aivan niin ku turhaan. Siis yliampuvasti ilman, että toinen ees on missään kuolemanvaarassa. Lasta pitäis pitää koko ajan sylissä ettei se ryömiessään kolauta vaikka päätään ovenkulmiin jne. Mutta eihän se muksu opi koskaan varomaan mitään jos se ei joskus itseään muksauttele jonnekkin.

Ylisuojelevaisuus taas aiheuttaa minussa normaalia huithapelimman "vastareaktion". Tiedätkö mitä tarkoitan? Jos joku on tosi fanaattinen jossain asiassa, tekee itellä mieli olla reilummin päinvastainen ku mitä normaalisti olis. Sitä haluaa jotenki erottua siitä toisesta.

Sitte meillä on sellainen ongelma, että mistän asioista ei voida puhua niin, että sais asiat halki ja sovittua. Oon yrittäny puhua ties mistä, mutta mistään ei tule mitään. Aina on syynä joku näistä a)ei kuule mitä sanotaan b) jos kuulee, ei käsitä mitä sanotaan c) jos kuulee ja käsittää mitä sanotaan, ei usko mitä sanotaan. Niinpä ongelmat vaan jatkuu ja jatkuu.

Ja mistään asioista, mistä minuakin on loukattu ei pyydetä anteeksi. Oon yrittäny ite pyytää anteeksi, että saatais välit kuntoon, mutta asiat ei oo menneet parempaan suuntaan. En tiedä olenko ees saanut anteeksi. Vastaukset on nimittäin niin ympäripyöreitä, ettei niistä saa mitään otetta. Jos kysyy lisäkysymyksiä, vastaus saattaa olla, että "En jaksa enempää tästä asiasta jankata" tai saatetaa vaikka vaihtaa puheenaihe ihan eriin. Joskus anoppi on juossut karkuun tai nakannut oven minun nokan eestä kiinni. Siinäpä sitä sitten saakin miettiä miten saa asiat selvitettyä kun ei voi puhuakaan tai sopia.

Oon myös yrittäny omassa päässäni vain antaa anteeksi vaikkei kukaan ole sitä pyytänytkään. Mutta taas seuraavalla kerralla kun tilanne tulee vastaan mulla alkaa niin ärsyttämään kaikki puhumattomuus, ympäripyöreät vastaukset, epäsiisteys, totuuden vääristely itselle edulliseksi, salakuuntelu ja -katselu sekä muiden mielistely, että huh huh.

 

terrae-:
a. Me ei juurikaan tapella ja ne vähätkin kinat syntyy mieheni ja mun välille navetassa kun ollaan lypsyllä. Salakuuntelua ei kai harjoiteta, tai kuka sen tietää

b.Me touhutaan aina iltaisin tai aamuisin, oli kukaan kotona tai ei. Ei paljo kiinnosta kuuleeko kukaan ja mitä kuulee.

c. Ollaan yläällä omassa olkkarissa, meillä myös oma vessa. Minulla edellisestä suhteesta 7v tyttö jolla kanssa oma huone yläällä. Tyttö on sekä alhaalla ja ylhäällä, millon missäkin. Appivanhemmat pitää ja välittää kovasti lapsestani. Olen nyt raskaana viikolla 6. <3

d. Minä olen normaali siisti ja välillä, jos vasynyt niin vähän vähemmän siisti. Meillä on 60 lehmää+nuorkarja, ja voimia vievää hommaa on, eikä aina jaksa. Anoppi on kyllä meistä se siistimpi osapuoli, mutta alaalta siivoan omat sotkuni tietty pois, ja jos yläällä on sotkua niin se ei kuulu alakerralle.

e. Kyllä mekin joskus ruokaa ostetaan, mutta harvemmin. Mitään sisustustavaroita, kodin vempeleitä jne. ei olla ostettu alas, koska vanhapari tosiaankin muuttaa 1,5 v kuluttua uuteen kotiin, niin anoppi saa sitten viedä mukaansa mitä vie ja sit laitetaan meille oma koti ja ostetaan omat vempeleet ja vermeet.
Yläälle ollaan ostettu ja laitettu kaikki tietty itse ja omalla rahalla.
Ja mulla taas tuo ruuanlaitto on harrastus kun olen kokki ammatiltani. Mutta tekee anoppi ruuat jos minä en jouda tai en ole kotona.


Nää yhteiset asumisasiat ei ole helppoja, mutta meillä kaikkien mieltä helpottaa se että meillä ei ole enää kovin kauan jäljellä yhteistä asumista ja siksikin varmaan kaikkien välit on kokoajan meneet parempaan päin. Minulla oli ekat 1,5 vuotta todella vaikeita. Nyt en haluaisi appivanhempiani pois elämästäni mistään hinnasta, vaikka asiat oli pari vuotta sitten aivan toisin. Mutta sellaiseen en suostuisi että yhdessä asuminen olisi loppuelämän kestävä. Kun tulin taloon, kysyin mieheltä, että lähteekö noi joskus? Sano että tietty ja minä vastasin, että sit mä voin purkaa laukut.