auttakaa minua, te jotka olette puolisoa pettäneet

Yritän ymmärtää, miksi mies tekee niin vaikka kertoo sydämestään rakastavansa??
Voiko tälläiseen ihmiseen luottaa? onko mahdollista rakstaa yhtä ja silti himoita toista niin ettei itseään voi hillitä??

Auttakaa :'(

 

Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, ja uskon että se rakkaus mitä mies vakuuttaa ja vannoo sydämestään vaikka himoitsee toista, on enneminkin läheistä ystävyyttä, välittämistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

 

\

Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa, ja uskon että se rakkaus mitä mies vakuuttaa ja vannoo sydämestään vaikka himoitsee toista, on enneminkin läheistä ystävyyttä, välittämistä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

...sanoinkohan asian vähän epäselvästi...
eli siis mulle itselle tuli olo, että olimme pikemminkin ystäviä kuin rakastavaisia, ja mies oli niin tottunut minuun vierellänsä ettei erotakaan halunnut, mutta himoitsi muita naisia kuitenkin.

 

Miespuoliset ystävät ainakin mulle väittävät, että miehille seksi ja rakkaus voivat olla aivan eri asiat. Mies sanoo rakastavansa vaimoaan ja tarkoittaa sitä myös. Seksiä hän voi harrastaa kenen kanssa tahansa, tietyn tyyppisille miehille se on harrastus ja paineiden poisto siinä kuin vaikka punttisalilla käynti.
Nuorempana koin uskottomuutta, ja vaikea sitä oli ymmärtää. Huomasin että puheista huolimatta kipuun auttoi se, että sai muuta ajateltavaa, eli tein saman itse. Suhde ei kestänyt kuitenkaan.
Anteeksi saattaisin antaa enintään kerran, sen jälkeen en uskoisi enää mitään selityksiä.

 

Minun mielestäni jos oikeasti rakastaa toista, ei aiheuta sille rakkaalleen niin kamalaa oloa, minkä toista pettämällä toiselle aikaan saa. Eihän rakkauden tarkoitus ole satuttaa...Olen varmaan niin vanhanaikainen, mutta itse en sellaista antaisi anteeksi. En itse usko että voi rakastaa, jos pettää. Ja jos rakastaa puolisoaan puolisona, niin siihen mielestäni kuuluu myös se, että haluaa jakaa sen ihanuuden oman rakkaan puolisonsa kanssa, eikä jonkun muun kanssa. Mutta sinun on tehtävä oma päätös, mitä aiot. Joka tapauksessa jaksamista sinulle oikein paljon!!! :hug:

 

Äitti-83, helpommin sanottu kuin tehty. Mulla oli samanlaiset ideologiset ajatukset 10 vuotta takaperin. Ei ole enää. Itse olen pettänyt suhteen alkuaikoina miestäni (josta kyllä kerroin sitten itse), niin tajusin sen, että sillä ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakastin miestäni kuin hullu puuroa, mutta yksi erittäin paha riita, liikaa viinaa sai ajautumaan toisen syliin. Ja voi herran isä sitä morkkista seuraavana päivänä. Tuo tapaus sai mut tajuamaan, että pettäminen ei todellakaan merkitse sitä että rakkaus on loppunut.

Eräs fiksu ihminen sanoi mulle ajat sitten miehensä petettyä sitä, että yhden illan takia hän ei ole valmis heittämään viittä aivan ihanaa vuotta hukkaan. Tuon mukaan olen itsekkin pyytänyt anteeksi mieheltäni sekä antanut hänen hairahdukset myös anteeksi. Ei yksi ilta tai vaikka 10 voi pyyhkiä satoja ihania iltoja noin vain pois. Joskushan sen on tietenkin loputtava ja ainakin minä olen pettämisten suhteen rauhoittunut. Mutta pitkässä suhteessa väkisinkin satuttaa toista vaikka ei halua.

Sitä ketä rakastaa eniten sitä myös satuttaa eniten.

 

Kyllä tämä homma on niin jos ei se kotona suju ei se ole
sen hääppösempää muuallakaan.
Jos sujuu ei ole syytä käydä muualla.

 

Eli se homma on niin että
kyllä vaimoa tekis mieli, mutta ku ei anna
niin muukin rupaaa kelpaamaan.

Näin se taitaa olla.

Kokeilkaahan. Pitäkää miestä ilman 1 kk, 2 kk, 3 kk, puolivuotta, vuosi, 2 vuotta jne.

Kaikilla tulee raja jossain.