Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

Nyt vaan ap meet jonkun kanssa naimisiin niin kauaksi kun lapsi syntyy. Silloin kukaan mies ei voi vaatia isyyden selvittämistä. Kai sulla nyt joku kaveri on joka paperilla suostuu vuodeksi naimisiin..

Joo hei loistoidea... Paitsi että se "aviomies" olis sitten syntyvän lapsen juridinen isä, elatusvelvollinen ymsyms. Tuskin kukaan mies tuollaiseen lähtisi?? :O

 

Jos jotain hakusanoja muistat, niin googleta ja laita tänne

Isyyslakiuudistus hallitusohjelmaan - Mikael Jämsänen Blogi
Löytyi!

 

Minä kyllä epäilen, että miehen kiristys olisi juuri keino välttyä elatusmaksuilta. Eli yrittää estää ap:tä vaatimasta isyyden tunnustamista.

 

Tietääköhän tämän miehen vaimo edes koko totuutta? Ehdota miehelle että tapaisitte kaikki kolme ja puhuisitte asiat läpi, kerta heillä noinkin suuria suunnitelmia on.
Tuskin mies olisi valmis yhteistapaamiseen ja kaikkien asioiden julkitulemiseen, kunhan yrittää vaan pelastaa oman nahkansa epätoivoisesti ja vielä samalla koittaa saada jonkun epäonnisen naisen pysymään rinnallansa.

 

Kiitos hyvistä ja asiallisista kommenteistanne. Huomaan kirjoittaneeni paljon ja tajunnanvirtaa, mutta kun tuntuu, että pahin shokkivaihe tästä kaikesta (uuden suhteen päättyminen ja se miten isä alkoi uhkailla ja kiristää) on vielä niin täysillä päällä, että on vaikeaa olla selkeä. Mutta muutamaa kohtaa voisin tarkentaa ja selkiyttää.

Eromme on siis hetki sitten astunut voimaan, joten vauva ei tule syntymään avioliittoon. Ex-mieheni titää myös tästä seurustelusuhteestani ja siitä, että ko. mies on lapsen isä. Olen ollut hyvin suora ja rehellinen näissä asioissa joka suuntaan.

Tiedän "lähteneeni" hyvin nopeasti vakavaan suhteeseen, mutta aina se ei ole itsensä valittavissa kehen ja milloin rakastuu. Me tiesimme toisemme entuudestaan entisestä työpaikastani ja vaihdettuani uuteen työpaikkaan aloimme tutustua toisiimme paremmin. Löysimme sekä mielettömän keskusteluyhteyden että mukana oli myös hyvin vahvaa fyysistä vetovoimaa. Hänen kanssaan mun oli ihan alusta asti todella turvallinen olla! Seurustelusuhteemme oli erittäin intensiivinen. Huolimatta siitä, että hän oli edelleen naimisissa ja asuu 150 kilometrin päässä, tapasimme viikottain, joskus useampaankin kertaan, teimme yhteisiä "minilomia" ja soittelimme ja kirjoittelimme useita kertoja päivässä. Tuntui, että olimme löytäneet toisistamme sielunkumppanit, jotain paljon enemmän kuin olimme koskaan haaveilleet tai uskaltaneet toivoa. Meidän oli todella hyvä yhdessä ja puhuimme todella paljon tunteistamme, haaveistamme ja jaoimme suurimmat pelkomme. Kun huomasimme tosi pian rakastuneemme ja suhteen syvenevän vauhdilla, yritimme moneen kertaan"kyseenalaistaa" suhdettamme, milloin ikäeron (mies 15 vuotta vanhempi), eri ikäisten lasten (miehen lapset 14, 17 ja 20), tai paikkakunta-asioiden vuoksi, mutta aina päädyimme siihen, että jokaiseen asiaan löytyy ratkaisu, että meidän rakkautemme ja se mitä meillä on, on niin hyvää ja ainutlaatuista, että sen vuoksi on valmis tekemään kaikkensa. Ainakin minusta, se vain tuntui niin hyvältä ja oikealta, ensimmäisen kerran elämässäni tuntui, että oikeasti uskalsin päästää toisen ihmisen todella lähelle minua ja koin siten rakkauttakin ihan eri tavoin kuin koskaan ennen. No joo, varmasti tällä miehellä oli/on aitoja tunteita minua kohtaan, mutta paljon oli myös jotain muuta, johon uskoin vaikkei se ollutkaan niin. Joku teistä sanoi, että hän on varmasti taitava puhuja, ja niin hän onkin; toimii sen taitonsa kanssa sekä työssään että vapaa-aikana. On mukana niin politiikassa kuin erilaisissa lastensa harrastuksissa ja niihin liittyvässä luottamustoiminnassa. Voisi sanoa, että hän löytä aina ne oikeat sanat ja langat joista vetää.

Kyllähän mä muutamaan kertaan yritin edes jollain tapaa irrottautua tuosta suhteesta. Sanoin hänelle, etten jaksa enää näin, että jos et oikeasti usko lähteväsi, niin anna mun mennä, anna mun irrottaa meistä. Ja aina hän puhui mulle kauniisti ("älä irrota meistä, mä rakastan sua ihan käsittämättömän paljon, mä uskon meihin, mutta tarvitsen elämäni isoissa päätöksissä aikaa, mun on sun kanssa niin hyvä olla, etkö sä luota meihin ja meidän rakkauteen?, mä tarvitsen sinua...), ja sanojensa lisäksi hän kyllä osasi olla mulle todella hellä ja huomaavainen myös muutoin. Toki voisi sanoa, että mun olisi pitänyt tajuta, että jos toinen ei vuoden mittaan ota niitä "suurimpia" konkreettisia askeleita" ulos avioliitostaan, niin mun olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän varmaankaan ole lähdössä. Mutta ajattelin kuitenkin niin, että mä tiedän mitä mä haluan, mä haluan elää tämän miehen kanssa ja hän oli mulle hyvä ja vakuutti, että hänkin näkee meidät puolisoina loppuelämämme, niin minulla ei ollut mielestäni syytä "väkisin" lähteä.

Mitä hänen vaimonsa tulee, niin en halua lähteä sen enempää arvostelemaan, kun olen vain kerran hänet tavannut ja kahdesti puhelimessa hänen kanssaan jutellut, mutta heidän suhteensa ei kyllä ole ihan "terveellä" pohjalla ole. Kun tämä vaimo sai tietää meistä, hän halusi tavata ja tapasimme kolmistaan. Nainen pisti siinä tilanteessa miehensä valitsemaan kumman kanssa hän siitä poistuu. Mies jäi luokseni ja vaimo lähti pois. Vietimme yön yhdessä, jonka aikana vaimo lähetteli meille molemmille kaikenlaisia tekstareita, joissa uhkaili mm. itsemurhalla ja lasten viemisellä pois mieheltään... Mies sanoi silloin, ettei voi näin vain "karata" perheensä luota vaan halusi selvittää ja edetä vastuuntuntoisesti, ja minusta se oli hyvä ajatus, koska se oli juuri niitä ominaisuuksia, joiden vuoksi mulla on hänen kanssaan turvallinen olo. Ajattelin, että sitten kun kaikki olisi meidän osaltamme hyvin, niin hän olisi vastuuntuntoinen myös minulle ja meidän perheellemme. No, nyt kun tämä raskaus tuli ilmi, vaimo soitti mulle, haukkui mut täysin, kun olin lähtenyt suhteeseen varattuun mieheen, että ajattelinko yhtään heidän lapsiaan (jotka muuten tietävät myös raskaudestani, kun vanhempansa olivat mukamas salaa lapsiltaan tapelleet aiheesta suljetun oven takana kotonaan.)?! Heitti tietysti myös, että olen kuitenkin tahallani hankkiutunut raskaaksi pitääkseni miehen! Niinpä niin, hän saattaakin luonteellaan ajatella tai toimia noin, mutta en minä! Hän sanoi mulle myös useaan kertaan puhelimessa, että ymmärränhän minä, että abortti on tässä tilanteessa ainoa oikea vaihtoehto, etten kiusaisi hänen miestään ja perhettään lapsella loppuelämäänsä!! Sanoi myös, että jos pidän lapsen hän aikoo tehdä kaikkensa hankaloittaakseen mun ja lapsen elämää, mitä ikinä sillä sit tarkoittaakaan...

Juuri nyt en vielä tiedä, mitä haluan tai aion tehdä. Toisaalta olen vahvasti aborttia vastaan ja näen, ettei se ole tämän syntymättömän lapsen vika, ettei hänen isänsä osaakaan kantaa vastuuta asioista, joihin on lähtenyt mukaan. Että pystyisin kyllä tarjoamaan neljännelekin lapselleni hyvän, tasapainoisen ja onnellisen elämän. Toisaalta mietin, että lapsi sitoisi minut ainakin jollain tasolla loppuelämäksemme tähän petolliseen mieheen, enkä tiedä haluanko sitä. Nytkin hän sanoo haluavansa jutella mun kanssa vaikka ensi viikolla tästä asiasta (ilmeisesti jatkaa painostamista aborttiin) ja haluaa tulla mukaan myös varhaisultraan, joka mulla olisi reilun viikon päästä. Musta taas tuntuu, etten mitenkään pystyisi enkä haluaisi kohdata tätä miestä, enkä liioin hänen vaimoaan, ainakaan nyt. Raskaus on onneksi vielä hyvin alussa (5+), mutta toki asia ei lakkaa stressaamasta minua, enkä oikein pääse elämässäni eteenpäin ennen kuin teen ratkaisuni tämän raskauden suhteen.

 

Jos päätät pitää tulevan vauvan, älä ota odotukseen tätä miestä, se vaan hankaloittaa ja pahoittaa mielesi. Siihen mieheen ei ole luottamista. Yksin olevia odottajia löytyy ja sinulla varmaan on tukevia kavereita, sukulaisia ym...

Harkitse puhelinnumeron vaihtamista salaiseksi ja jatka elämääsi lapsiensi kanssa. pysy kaukana tästä miehestä ja sen perheestä.Jos he alkavat häiriköidä, esm ilmetyvät ovellesi, niin älä avaa ovea, sano että soitat poliisit jos vielä jatkavat. Käske heidän jatkaa elämääsi.

Musta kuulostaa juttusi siltä, että mies alunperinkään ei ole aikonut erota perheestään ja on vain täysillä pyörittänyt teitä molempia naisia ja nyt yrittää päästä kuin koira veräjästä.

 

Musta kuulostaa juttusi siltä, että mies alunperinkään ei ole aikonut erota perheestään ja on vain täysillä pyörittänyt teitä molempia naisia ja nyt yrittää päästä kuin koira veräjästä.

Siltähän se minustakin nyt jälkeen päin näyttää. Tunteet olivat varmasti aitoja, mutta tarkoitus ei.

Ja vaikka en ole kostonhimoinen tai mitään, enkä sinänsä halua ilkeillä hänen vaimolleen, mietin kuitenkin, että ainakin minä hänen tilanteessaan haluaisin kuulla totuuden. Ja kun hän vielä viestittelee ja soittelee minulle uhkauksineen, niin pohdin, että sanokaa yksikin hyvä syy, miksen laittaisi vaimolle viestillä "listaa" kaikista niistä kerroista, kun olemme suhteemme aikana hänen miehensä kanssa tavanneet ja rakastelleet?! Ei taatusti vaimo tiedä suhteen olleen niin intensiivinen, että miehensä rakasteli kanssani vähintään kerran viikossa! Kuinka usein hän soittikaan sylistäni vaimolleen, kertoen milloin minkäkinlaisen syyn, missä on ja miksi menee myöhään tai on yötä poissa. Tiedän, että voi kuulostaa tyhmältä ja lapselliselta, mutta mä näen sen myös niin, että vaimolla on oikeus tietää totuus, eikä miehen kaunisteltua kertomusta. Minä ainakin haluaisin tietää, sillä olisi aivan hirveää olla tietämättään naimisissa puolison kanssa, joka toimii selän takana noin!

Mielipiteitä?!

 

Miksi suomalaiset ovat niin kovasti tuomitsemassa islamin moniaviosuutta, vaikka itsekin siihen näköjään sortuvat... On aviopuoliso, salarakas yhden yön jutut jne. Mies voittaa ja naiset ovat vain hyväksikäytön kohteita. Kristillinen moniavioisuus näyttää tän palstan mukaan olevan enemmän normi kuin poikkeus.

 

Siltähän se minustakin nyt jälkeen päin näyttää. Tunteet olivat varmasti aitoja, mutta tarkoitus ei.

Ja vaikka en ole kostonhimoinen tai mitään, enkä sinänsä halua ilkeillä hänen vaimolleen, mietin kuitenkin, että ainakin minä hänen tilanteessaan haluaisin kuulla totuuden. Ja kun hän vielä viestittelee ja soittelee minulle uhkauksineen, niin pohdin, että sanokaa yksikin hyvä syy, miksen laittaisi vaimolle viestillä "listaa" kaikista niistä kerroista, kun olemme suhteemme aikana hänen miehensä kanssa tavanneet ja rakastelleet?! Ei taatusti vaimo tiedä suhteen olleen niin intensiivinen, että miehensä rakasteli kanssani vähintään kerran viikossa! Kuinka usein hän soittikaan sylistäni vaimolleen, kertoen milloin minkäkinlaisen syyn, missä on ja miksi menee myöhään tai on yötä poissa. Tiedän, että voi kuulostaa tyhmältä ja lapselliselta, mutta mä näen sen myös niin, että vaimolla on oikeus tietää totuus, eikä miehen kaunisteltua kertomusta. Minä ainakin haluaisin tietää, sillä olisi aivan hirveää olla tietämättään naimisissa puolison kanssa, joka toimii selän takana noin!

Mielipiteitä?!

No jätä heidän parisuhde heidän omaksi murheeksi, vaihda salainen puhelinnumero, äläkä enää ole yhteydessä kumpaankaan. Mitä lapseen tulee, niin teet niin tai näin, niin itse kannat vastuun päätöksestä.

 

Ihan siksi, että jos hän jää kaiken tuon jälkeen liittoon, niin hänellä pitäisi olla oikeus tehdä valintansa koko totuuden tietäen. Koska tietäessään totuuden ei kyllä varmaankaan jäisi! Tai jos jäisi, niin on kyllä todella "mielenkiintoinen" tapaus.

Ja mitä ap kirjoitti, ettei heidän suhteensa ole kovin terveellä pohjalla, niin ei ilmeisesti todellakaan! Rakkaudesta siinä ei ole tietoakaan vaan jostain molemminpuolisesta kierosta tavasta ja syystä pysyä yhdessä. Ehkä he sitten ansaitsevat toisensa, mutta eivät missään nimessä sinun lastasi!

Voimia!

 

--Eikö riitä jo se, että pettää mun luottamukseni meidän suhteeseen?! Ja siksi toiseksi, minkälainen nainen haluaa vielä katsella tuollaista miestä rinnallaan, etenkin kun kyseessä oli jo miehen toinen avioliiton ulkopuolinen pitkä suhde!? --

Kuuntele itsees!! Jaa, että millainen mies pettää sinun =toisen naisen, luottamuksen? Ja minkälainen nainen haluaa tuollaisen pettäjämiehen?
Sä olet ap todella yksinkertainen hölmö ja mies on käyttänyt sua hyväkseen pahemman kerran.

Mun on vaikee uskoa koko juttua edes todeks.. oikeestiko aikuiset leikkii tollasta?

 

[QUOTE="voivoi";25203291]Mun on vaikee uskoa koko juttua edes todeks.. oikeestiko aikuiset leikkii tollasta?[/QUOTE]

...kun ei ole parempaa tietoa! Mulla vähn vastaava kokemus, tosin en tullut raskaaksi, mutta kuitenkin sitä voi olla todellisia tunteita pelissä ja jopa itse uskoa siihen, että haluaa lähteä suhteestaan, mutta sitten ei syystä tai toisesta pystykään siihen. Ajan kanssa selvisin itse, mutta helppoa se ei ollut, kun todella rakastin sitä miestä. Mutta uskon, että on paljon vastaavia tapauksia, joissa ei ole kysymys leikistä vaan todellisesta elämästä.

 

itse aikanaan naimisissa ollessani suhteessa varattuun mieheen. Rakastuimme oikeasti, ja tämä mies jätti perheensä, muutti minun paikkakunnalleni asumaan ja jakoi lastensa huoltajuuden. Hankki jopa työpaikan sieltä, mihin olimme suunnitelleet muuttavamme. Minäkin olin suhteesta jo kotona kertonut ja oikeasti uskoin olevani valmis lähtemään, mutta sitten tosipaikan tulle en voinut kuvitella jättäväni lapsiani vaikka he olivatkin jo toisella kymmenellä.

Olen todella pahoillani siitä, mitä tein tälle toiselle miehelle, mutta myös onnellinen, että oma mieheni jäi rinnalleni. Tästä on nyt vuoden verran ja kyllä me edelleen asian kanssa lähes päivittäin ollaan tekemisissä, mutta päivä kerrallaan taaplataan perheenä eteenpäin.

 

Tiedän "lähteneeni" hyvin nopeasti vakavaan suhteeseen, mutta aina se ei ole itsensä valittavissa kehen ja milloin rakastuu. Me tiesimme toisemme entuudestaan entisestä työpaikastani ja vaihdettuani uuteen työpaikkaan aloimme tutustua toisiimme paremmin.

Tämä neuvo ei enää sinua auta, mutta se on täysin jokaisen itsensä valittavissa keneen rakastuu. Jos ihastuu sopimattomaan, peli laitetaan poikki siinä kohtaa, eikä lähdetä tutustumaan lisää.

 

[QUOTE="vieras";25202989]No jätä heidän parisuhde heidän omaksi murheeksi, vaihda salainen puhelinnumero, äläkä enää ole yhteydessä kumpaankaan. Mitä lapseen tulee, niin teet niin tai näin, niin itse kannat vastuun päätöksestä.[/QUOTE]

Jeps, näin mä tekisin. Hulluja koko porukka.

 

Huvittavaa kun salarakas käyttää miehestä adjektiivia LUOTETTAVA
Nytpä voit sitten kuvitella, miltä hänen VAIMOSTAAN on tuntunut kun matto vedettiin hänen jalkojensa alta kun sai tietää miehensä sivuhoidosta.
Kärsi, sen olet ansainnut. Helvetissä on paikka sunlaisillesi huorille.

 

Jos sinulla ap on kolme alle kouluikäistä lasta, niin miten ihmeessä pystyit hoitamaan työn, lapset ja tämän sivuhoidon? Eikös se sivuhoito ollut aina lapsiltasi pois?

Naimisissa olevaan mieheen ei tarvitse aloittaa suhdetta. SE oli sinun valintasi.

 

Ja tiedän, ulkopuolisten on helppo sanoa, että noinhan siinä käy kun lähtee varatun kanssa suhteeseen, mutta mulla ei missään kohtaa ollut syytä epäillä, etteikö mies olisi tosissaan kanssani tai eroamassa ja muuttamassa mun kanssa yhteen. Ja aina kun itse yritin "irrottautua", hän vakuutteli mua monin sanoin ja teoin rakkaudestaan ja pyysi luottamaan.

Ei syytä epäillä, vaikka miehen puheet erosta eivät ikinä käyneet toteen, ei vaikka aina (eli kuinka monta kertaa?!) kun koitit lähteä, ne samat valheet jatkuivat???

Mä en käsitä!

 

[QUOTE="ansku";25200967]miten isä voi todistaa että lapsi on hänen? jos et ilmoita missään lapsen isän nimeä? Mun käsittääkseni isällä ei ole kovinkaan häävit oikeudet lapseen jos äiti ei ole tunnustanu kuka on lapsen isä!

Jos pidät lapsen ni pitäisin sen isättömänä! Potkaise se ukko pois sun elämästäs se on jo tarpeeksi satuttanu!!!![/QUOTE]

Isä voi vaatia isyyden tutkimista ja silloin äidin on pakko suostua. Oikeuden kautta siis. Sen jälkeen isä voi hakea huoltoa äidiltä jolloin hänen täytyy todistaa, että äiti on huono äiti.

 

Eniten mun käy sääliksi sen miehen vaimoa ja lapsia Ja mistä sitä tietää miten "terveellä pohjalla" se avioliitto on ollut, vaikka olisi ollut ihan terve parisuhde, niin kai se on ihan ymmärrettävää että petetty osapuoli menee enemmän tai vähemmän sekaisin ja päästelee suustaan mitä sattuu kun sille paljastuu tällainen soppa! Mutta joo, tokihan ap on tässä se jota kohdellaan väärin ja miehen vaimo täysi sekopää joka on vain kiristämällä saanut miehen jäämään sairaaseen parisuhteeseen...

 

Ensinnäkin, tähdentäisin vielä, ettei kyseessä ollut "sivuhoito" vaan seurustelusuhde. Hän vietti aikaa myös meillä, tavaten lapsiani ja ollen heidän kanssaan. Omien sanojensa mukaan hän halusi vähitellen tutustua lapsiini, jotta oppisi rakastamaan heitä kuin omiaan. Eksäni osallistuu lastenhoitoon tasapuolisesti ja sekä minun että seurustelukumppanini työt ovat sellaisia, että niiden puitteissa matkustimme paljon yhdessä. Meidän seurustelumme ei ollut "salaista" vaan liikuimme pääasiallisesti julkisilla paikoilla, kävimme yhdessä harrastamassa, syömässä, kaupassa... Mies sanoi moneen kertaan kulkiessamme käsi kädessä kaupungilla, ettei väliä vaikka joku näkee, kun siihen tässä ollaan kuitenkin menossa. Hän kertoi meistä perheelleen, vanhemmilleen, sisaruksilleen ja ystävilleen. Jotain jopa tapasimme yhdessä. Eli en kokenut olevani salarakas.

 

Eiköhän se mies vielä palaa sun luoksesi, kun kyllästyy vanhaan vaimoonsa. Tietenkään et voi suunnitella tulevaisuutta sen pohjalle, mutta näin uskon vielä käyvän.

 

Ensinnäkin, tähdentäisin vielä, ettei kyseessä ollut "sivuhoito" vaan seurustelusuhde. Hän vietti aikaa myös meillä, tavaten lapsiani ja ollen heidän kanssaan. Omien sanojensa mukaan hän halusi vähitellen tutustua lapsiini, jotta oppisi rakastamaan heitä kuin omiaan.

Mies sanoi moneen kertaan kulkiessamme käsi kädessä kaupungilla, ettei väliä vaikka joku näkee, kun siihen tässä ollaan kuitenkin menossa. Hän kertoi meistä perheelleen, vanhemmilleen, sisaruksilleen ja ystävilleen. Jotain jopa tapasimme yhdessä. Eli en kokenut olevani salarakas.

Sä puolustelet tätä tyyppiä, joka on sulle lupaillut tätä kaikkea, mutta missään vaiheessa ei eronnutkaan vaimostaan, ja edelleen jatkaa vaimonsa kanssa yhdessä?! Ei voi olla totta!

 

Sä puolustelet tätä tyyppiä, joka on sulle lupaillut tätä kaikkea, mutta missään vaiheessa ei eronnutkaan vaimostaan, ja edelleen jatkaa vaimonsa kanssa yhdessä?! Ei voi olla totta!

Varmasti vielä vähän puolustelenkin. Olen pettynyt ja hän on loukannut mua todella syvästi, mutta ne vahvat tunteet ovat silti edelleen olemassa. Rakastin, ja rakastan häntä edelleen todella paljon. Ei se tunne kuole oitis vaikka toinen tuolla tavalla tekeekin. Kaikesta huolimatta uskon, että tunteet ja kokemukset välillämme olivat aitoja. Ja siksihän mun on tässä niin epätodellinen olo, että miksi teki kaiken jälkeen tuollaisen päätöksen?! Se sattuu vaikka huomaankin nyt miehen olevan aikamoinen pelkuri.

 

Mihin ratkaisuun ikinä päädytkin, ni elä IKINÄ missään tilanteessa ota sitä miestä enään luoksesi yöksi saati "lapsesi isäksi". Kauanko menee ni lähtee taas.. kerran satuttanu onnistuu vielä uudestaanki satuttaan, sano mitä hyvänsä