Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

Pyöriteltyäni asiaa tässä muutaman päivän, tunnistan miehessä paljon lähesiriippuvaisuuden piirteitä. Hän varmasti koki voimaantumista ja eheytymistä kanssani, kun ymmärsin häntä ja hyväksyin hänet sellaisena kuin hän todella on. Me puhuimme kaikesta hyvin suoraan ja avoimesti, myös heikkouksistamme ja varjopuolistamme.

Huomaan taas "puolustelevani" häntä, tai se varmasti kuulostaa siltä. Ehkä se on mun puolelta sitä, että koitan ymmärtää tapahtunutta, miksi se meni niinkuin meni, koska asiat välillämme olivat kuitenkin todella pitkälle vietyjä. Ei toistanut kuitenkaan ihan sitä "klassista kaavaa", koska tapasin hänen ystäviään ja oli jopa vaimolleen ja lapsilleen kertonut meidän etsivän yhteistä kotia. Ainakin jollain tasolla hän uskoi pystyvänsä lähtemään suhteesta, ja siksi tämä tuli minulle niin puun takaa! Siksi se varmasti sattuu niin paljon, koska se tuntuu niin epätodelliselta.

Tiedän, että nyt mun pitäisi päästä edes hiukan irti tästä miehestä ja yrittää olla ajattelematta niitä tunteita, joita minulla häntä kohtaan on, mutta se on vaikeaa, koska mieleeni tulee jatkuvasti hetkiä, joita olemme yhdessä kokeneet. Akuuteinta olisi kuitenkin päättää raskauteen liittyvät asiat ja löytää minulle ja lapsilleni uusi koti.

 

että mies ihan oikeasti haluaa sinun tekevän abortin? Tai haluaa oikeasti jäädä vaimonsa luo. Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että raskausuutinen on tullut hänelle niin isona yllätyksenä, että hän on nyt siitä shokissa ja siksi sanoo jäävänsä perheensä luo, koska pelkää lähteä.

Ymmärrän, että hän on loukannut sinua todella pahasti, mutta jos todella rakastatte toisianne, niin älä anna periksi ja luovu toivosta niin helposti! Te saatte sentään yhteisen lapsen. Ehkä lapsen syntymä viimeistään saa miehen näkemään sydämellään ja hän palaa sinne minne haluaa, eli sinun ja vauvan luo.

Jaksamista sinulle ap joka tapauksessa.

 

Minusta sinun ei taas missään nimessä pitäisi ajatella niin, että edes harkitsisit tuollaisen miehen takaisin ottamista. Vaikka ehkä haluaisikin, huomatessaan jossain vaiheessa, ettei heidän avioliitossaan ole oikeasti parisuhdetta vaan se on pelkkä instituutio, niin älä missään nimessä ota takaisin noin petollista miestä. Minä en ainakaan ottaisi, jos minua loukattaisiin noin pahasti!

Raskauden suhteen sinulla lienee raskas päätös tehtävänä, teet sitten kumpaan suuntaan hyvänsä.

 

No niin, kyllä tämä alkaa vaikuttaa jo huonolta saippuasarjalta! Mies laittoi mulle äskettäin viestin, että haluaisi tavata ja keskustella mun kanssa asiat halki. Että olen oikeasti tärkeä hänelle, ja että hän kyllä rakastaa minua ja uskoo parisuhteeseemme, mutta ei vain pysty lähtemään, kun teini-ikäiset lapset syyllistävät! Jep jep... Sitten vähän ajan päästä tulee perään tekstari vaimolta, että tämä oli lukenut mieheltään salaa tämän puhelimen ja löytänyt sieltä miehensä minulle lähettämän viestin ja että mun olisi nyt parasta ymmärtää tehdä abortti. Päätti viestin kysymykseen, "vai haluanko minä oikeasti, että hän (vaimo) on jatkuvasti lapseni lähellä?!"

Siis mitä ihmettä?!

 

Ei kuulosta kovin tasavertaiselta parisuhteelta tai toimivalta avioliitolta. Mutta ei myöskään sellaiselta mieheltä, joka kannattaisi elämäänsä ottaa. Ansaitset parempaa! Nyt keskity itseesi ja siihen, mikä on sinulle ja lapsillesi kaikkein parasta.

 

Parasta et unohat noi sekoilijat ihan kokonaan,vaihda vaikka numerosi jos et muuta keksi.

 

jos olisin ap niin laittaisin miehelle viestin muutaman päivän päästä että olen tehnyt abortin enkä halua olla enää missään tekemisissä. vaihtaisin numeroni ja eläisin loppuelämän tyytyväisenä lapsieni (kaikkien neljän) kanssa.

 

Ihan oikeesti, koita nyt ihmeessä ymmärtää oma ja lastesi paras! Tämä juttuhan on todella sekoittanut pääsi ja varmasti lapsesikin kärsivät tästä ..
Toivottavasti sinulla on todella hyvä tukiverkko jos aiot pitää lapsen. Tulee olemaan erittäin raskasta, ymmärrät varmasti.
Yritä asettaa itsesi toisten asianosaisten asemaan, mitä jos olisit heideän tilanteessaan, miesystäväsi vaimo, lapsesi.
Mieti myös tulevaisuuttasi, jos pidät lapsen, eikö elämäsi kolmen lapsen yksin/yhteishuoltajana ole jo nyt tarpeeksi monimutkaista/raskasta.

 

Itselleni ei olisi niinkään ongelmana neljänkään lapsen kasvattaminen yksin ym. käytännön asiat, mutta kaikkien lasten kannalta ajattelisin, että hankalaa tulisi olemaan neljän kanssa. Siis aikaisemmille lapsille voisi olla aikamoinen pommi, että äiti saa "oman lapsen" ja uudelle lapselle ikävää, että ei olisi samassa veneessä muiden kanssa. Esim. lomat, joulut, viikonloput. Kolme isällään ja yksi toisella isällä. Tai osa kotona, osan mentävä isälle :/ Varmasti tulisi monta tilannetta, missä lapset eivät kokisi tasavertaisuutta. Toisten isä voisi olla parempi isä ja yhden isä ei esim. haluaisi tavata tai olisi muuten hankala. Lasten välillä voisi olla kateutta tuollaisessa tilanteessa, vaikka aikuiset kaikki yrittäisivät toimia parhaan kykynsä mukaan fiksusti, saati jos aikuisillakaan ei välit toimisi.

 

[QUOTE="vieras";25205844]jos olisin ap niin laittaisin miehelle viestin muutaman päivän päästä että olen tehnyt abortin enkä halua olla enää missään tekemisissä. vaihtaisin numeroni ja eläisin loppuelämän tyytyväisenä lapsieni (kaikkien neljän) kanssa.[/QUOTE]

Näin. Tai sitten tekisin abortin oikeastikin ettei tuollaiset surkeat geenit pääsisi leviämään.

 

Niin mutta kun lapsi sai alkunsa nainen oli naimisissa.. no en ala tästä väitteleen! Ap:lle jaksamisia päätit mitä tahansa!! Mut melko vahvat pitää olla isän perustelut et sais lapsen itselleen ja vielä et hänen vaimo lapsen hyväksyis... ja saati et lapsesta tulis tasapuolinen perheen jäsen. höpöt sanon minä!!

Eli jos nainen on ollut uuden suhteen aikana vielä naimisissa ex:n kanssa, juridisesti lapsi on ex:n. Tätä lakia ei mielestäni ole kumottu vielä.
Pitää hakea isyyden kumoamista ja biologinen isä voi hakea oikeuden kautta isyyden tunnistamista.

 

Eli jos nainen on ollut uuden suhteen aikana vielä naimisissa ex:n kanssa, juridisesti lapsi on ex:n. Tätä lakia ei mielestäni ole kumottu vielä.
Pitää hakea isyyden kumoamista ja biologinen isä voi hakea oikeuden kautta isyyden tunnistamista.

Selvittelin asiaa ja minulle kerrottiin, että sillä ei ole merkitystä onko naimisissa silloin kun lapsi on saanut alkunsa vaan sillä onko naimisissa kun lapsi SYNTYY. Eli kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolelle, minä olen automaattisesti lapsen ainoa huoltaja, kunnes biologinen isä mahdollisesti tunnustaa isyytensä.

Huomaan, että mulla on tällä hetkellä työstettävänä kaksi hyvin erillistä asiaa: rakkaussuhteen äkillinen päättyminen ja mitä tehdä raskauden suhteen. Toinen asia on hyvinkin akuutti, päätös on tehtävä ja toiseen liittyvät tunteet taas äärimmäisen vahvoja. En aina pysty työntämään niitä sivuun vaikka yritänkin. Se surutyö on käytävä lävitse, sitä ei voi ohittaa. Mutta ensin olisi kyettävä tekemään päätös vauvasta. Toki jaksaminen hieman pelottaa minua, ja toki olisi paljon ihanampaa jos isä olisi kuvioissa mukana, mutta realiteetit ovat nyt nämä. En vain pääse irti siitä ajatuksesta, etten usko selviäväni henkisesti, jos päädyn aborttiin. En ole löytänyt itselleni vielä yhtää riittävän hyvin perusteltua argumenttia sille, miksi päätyisin keskeytykseen. En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos päätyisin tuon miehen takia luopumaan lapsestani. Jos ikinä siihen vaihtoehtoon päätyisin, minun pitäisi päätyä siihen itseni ja jo olemassa olevien lasteni vuoksi. En vain tiedä, miksi minun pitäisi päätyä sellaiseen vaihtoehtoon...

 

Minusta tilanteesi on aika vaikea. Oletko valmis kasvattamaan lapsen joka muistuttaa jatkuvasti sinua tuosta miehestä? Se voi olla aika rankkaa. Ainakaan mitään yhteyttä ei kannata tähän isään pitää.
Sinun pitää valita kahdesta pahasta se pienempi paha. Mutta voimia rankkaan päätökseen.

 

Selvittelin asiaa ja minulle kerrottiin, että sillä ei ole merkitystä onko naimisissa silloin kun lapsi on saanut alkunsa vaan sillä onko naimisissa kun lapsi SYNTYY. Eli kun lapsi syntyy avioliiton ulkopuolelle, minä olen automaattisesti lapsen ainoa huoltaja, kunnes biologinen isä mahdollisesti tunnustaa isyytensä.

Tämä totta. Olin epäselvä viestissäni, pahoitteluni.

 

Minä tulin raskaaksi oltuani mieheni kanssa yli 20 vuotta. Esikoisemme oli syntynyt kymmenisen vuotta aiemmin. Ei tullut mieleenikään, ettei tämä yllätyskakkonenkin olisi tervetullut perheeseemme. No, yllätys-yllätys - ei hän sitten ollut...

Mieheni "käveli ulos perheestämme", haki avioeroa ja jätti "kaiken paskan taakseen".

Nyt minulla on siis esikoinen, jota isä tapaa säännölliseti ja kuopus, jota isä tapaa satunnaisesti, ja näillä näkymin tilanne tulee olemaan juuri se, että toisella on molemmat vanhemmat, ja toisella vain "satunnaisvanhemmuus" isän suhteen.

Eli näin voi käydä ihan pitkäaikaisessa ja "vakaassa" liitossakin. Lapsilla on aivan erilainen asema ja aivan erilaiset suhteet vanhempiin.

Jos vain itse jaksat, niin pidä lapsesi. Iloitse heistä, ja opeta itse heille suvaitsevaisuutta.

Kaikkea hyvää jouluunne, ja tulevaisuuteenne. Kukaanhan ei tiedä saatko lapsen pitää, kohtalo määrää sen... <3

 

Kerrot näin, että: "Hän kertoi meistä perheelleen, vanhemmilleen, sisaruksilleen ja ystävilleen. Jotain jopa tapasimme yhdessä. Eli en kokenut olevani salarakas."

Jos hän kertoi sinusta perheelleen, niin miksi se nyt on niin kova paikka perheelle? Miksi vaimo ja lapset ei aikaisemmin reagoineet rajummin? Vai olettivatko, että suhteenne loppuu kuitenkin, niinkuin ehkä miehen aikaisemmilla kerroillakin?

Mistä tiedät että hän kertoi noille kaikille, jospa siinä onkin vain tuon miehen sana ja hänhän on voinut sinulle valehdella!

anna sen miehen ja perheen olla ja elä lastesi kanssa omaa elämääsi. Tuo vaikuttaa kykyysi hoitaa lapsiasi ja omaan mielenterveyteesi. Mitä nopeammin katkaiset välit ym, niin sitä helpompaa se on hetken kuluttua.

 

[QUOTE="Mää";25206432]Kerrot näin, että: "Hän kertoi meistä perheelleen, vanhemmilleen, sisaruksilleen ja ystävilleen. Jotain jopa tapasimme yhdessä. Eli en kokenut olevani salarakas."

Jos hän kertoi sinusta perheelleen, niin miksi se nyt on niin kova paikka perheelle? Miksi vaimo ja lapset ei aikaisemmin reagoineet rajummin? Vai olettivatko, että suhteenne loppuu kuitenkin, niinkuin ehkä miehen aikaisemmilla kerroillakin?

Mistä tiedät että hän kertoi noille kaikille, jospa siinä onkin vain tuon miehen sana ja hänhän on voinut sinulle valehdella![/QUOTE]

Olen siis tavannut hänen vaimonsa ja siinä tilanteessa mies sanoi vaimolleen, että jää luokseni ja hän voi lähteä kotiin. Myöhemmin mies kertoi minulle kertoneensa yhdessä vaimonsa kanssa meistä ja hänen eroaikeistaan heidän lapsilleen ja vaimonsa vahvisti tämän vielä minulle soitettuaan minulle taas kerran. Miehen veljen kanssa olen jutellutkin puhelimessa ja hän toivoi tapaavansa minut, niin kauniisti mies oli miestä ja tunteistaan minua kohtaan puhunut. Ja kuten kirjoitin, miesystäväni esitteli minut myös muutamalla omalle ja muutamalle hänen ja vaimonsa yhteiselle ystävälle.

En tiedä, mikä on vaimon osuus tässä kaikessa, mutta teini-ikäiset lapset ovat miehen sanojen mukaan jo pidempään sanoneet isälleen kaikenlaisia nälvimisiä isänsä teoista, mikä minusta on ihan ymmärrettävää käytöstä esim. 16-vuotiaalta, jolle selviää, että isällä on pitkään jatkunut suhde toiseen naiseen. He olivat alkaneet uhkailla isäänsä välien katkaisemisella yms. ja saatuaan tietää raskaudestani "tilanne oli kärjistynyt" lastensa tiimoilta.

Se miksi jahkaan tästä asiasta johtuu pitkälti juuri siitä, että minusta meillä oli hyvä suhde, mies ei pitänyt minua salassa ja tunteet välillämme olivat vahvoja. Meidän oli oikeasti hyvä yhdessä ja luotin siihen mieheen 110-prosenttisesti. Sitten tuli yllätysraskaus, joka tietenkin teki oman osansa ja sitten siihen reaktiona yllätysero miehen puolelta. Vaikka järki sanoo nyt jo, että minun pitäisi olla pelkästään tyytyväinen, ettei meistä tullut sen enempää ja että mies toimii todella kylmästi ja pelkurimaisesti, niin tunteet ovat edelleen kiinni siinä, mitä meillä oli.

Mitä sitten tulee siihen, millainen äiti olen lapsilleni, niin vaikka tämä tilanne vaikuttaa minuun, olen läsnäoleva ja rakastava äiti lapsilleni. Kotona keskityn täysillä heihin, ja suren ja murehdin tätä asiaa sitten kun lapset nukkuvat tai ovat isänsä kanssa.

 

Voi yök, viime yön olen valvonut ihan hirveen pahan olon takia ja aamu meni pönttöä halatessa. NIinä hetkinä pystyin vaan ajattelemaan, miten paljon vihaan juuri sillä hetkellä miestä, joka jätti mut yksin tähän tilanteeseen!!!

 

En vain voi ymmärtää, kuinka sinä kehtaat aloitta suhteen naimisissa olevaan mieheen. Annat miehen esitellä itsesi vieraille ihmisille ja mies yhä on naimisissa vaimonsa kanssa.

Ilmeisesti mies on sinua huomattavasti vanhempi ja sinä olit jonkinlainen palkinto, jota on kiva esitellä.

Eikö sinulla yhtään raksuttanut päässä se, kuinka paljon tuotat tuskaa miehen vaimolle ja lapsille? Vai eikö sillä ollut sinulle yhtään väliä?

Sitten varmistaaksesi oman paikkasi vielä hankkiuduit raskaaksi "vahingossa".

 

[QUOTE="vieras";25207969]En vain voi ymmärtää, kuinka sinä kehtaat aloitta suhteen naimisissa olevaan mieheen. Annat miehen esitellä itsesi vieraille ihmisille ja mies yhä on naimisissa vaimonsa kanssa.

Ilmeisesti mies on sinua huomattavasti vanhempi ja sinä olit jonkinlainen palkinto, jota on kiva esitellä.

Eikö sinulla yhtään raksuttanut päässä se, kuinka paljon tuotat tuskaa miehen vaimolle ja lapsille? Vai eikö sillä ollut sinulle yhtään väliä?

Sitten varmistaaksesi oman paikkasi vielä hankkiuduit raskaaksi "vahingossa".[/QUOTE]

Ensinnäkin, se ei ole niin mustavalkoista, mutta sitähän eivät voi ymärtää ihmiset, jotka eivät ole itse kokeneet sitä. Aloitimme tutustumaan toisiimme ihan viattomasti, mutta tunteet olivat niin vahvoja, että ne veivät mukanaan, meidät kummatkin! Moneen kertaan kysyin mieheltä, että haluaako hän vielä yrittää saada avioliittonsa toimimaan, mutta hän sanoi ettei sitä voi enää pelastaa, että hän on jo henkisesti lähtenyt siitä. Ja sanoi vielä mulle monesti, että eikö epäilyksilleni katteeksi riitä se, että me emme eläneet salasuhteessa vaan olimme avoimesti yhdessä ja järjestimme minun asioitani ja elämääni hänen paikkakunnalleen.

Ja mitä raskauteen tulee, niin toki on aina mahdollista tulla raskaaksi kun rakastelee, mutta jos kierukasta huolimatta vauva tarttuu matkaan, niin minkäs teet?!

 

Outoa keskustelua!

Äidin oikeudet ovat Suomessa vahvat. Äiti voi halutessaan estää isyyden TUNNUSTAMISEN, jolloin oikeuksiaan hakevan isän täytyy lähteä vaikeaan ja hitaaseen oikeusprosessiin.

Lapsi oletetaan aviomiehen lapseksi, jos lapsi SYNTYY avioliitossa. Tällöin isyyttä on todella hankala kumota, ja biologisen isän "oikeudet" lapseensa ovat lähes olemattomat.

Joka tapauksessa, minusta nämä ovat nyt sivuseikkoja.

Kyse on ennen muuta LAPSEN OIKEUDESTA ISÄÄNSÄ. Jos pidät lapsen, miksi lapsi ei saisi itselleen niin biologista kuin juridistakin isää?

Onko jotenkin lapsen etu kasvaa isättömänä?

 

[QUOTE="vieras";25207969]En vain voi ymmärtää, kuinka sinä kehtaat aloitta suhteen naimisissa olevaan mieheen. Annat miehen esitellä itsesi vieraille ihmisille ja mies yhä on naimisissa vaimonsa kanssa.

Ilmeisesti mies on sinua huomattavasti vanhempi ja sinä olit jonkinlainen palkinto, jota on kiva esitellä.

Eikö sinulla yhtään raksuttanut päässä se, kuinka paljon tuotat tuskaa miehen vaimolle ja lapsille? Vai eikö sillä ollut sinulle yhtään väliä?

Sitten varmistaaksesi oman paikkasi vielä hankkiuduit raskaaksi "vahingossa".[/QUOTE]

Plus että tiesit että miehen tapana on pitääkkin kakkossuhdetta siinä vaimon rinnalla. Minä ainakaan olisi kuvitellutkaan että jättää sitten vaimonsa juuri minun takiani, eipä tuo ollut jättänyt edellisissäkään suhteissa. Luultavasti vaimo tietää näistä hypyistä ja hyppää itsekin, mutta perheidylli on se mistä pidetään kiinni.

 

luotin siihen mieheen 110-prosenttisesti.

Mietihän nyt ihan itse: oletko sinä naivi vai naivi? Tiedät paremmin kuin kukaan muu maailmassa, miten tärkeästi tuo mies pettää vaimoaan, ja luotat häneen 110 prosenttisesti... Uskomatonta.

 

Huomenta,
edelleen toivon että sinulla on hyvä tukiverkko!
Sinulla on nyt fyysisesti huono olo, mutta jos pidät lapsen sinulla tulee olemaan henkisesti todella rankkaa, varsinkin jos otat miehen edes jollain lailla mukaan elämääsi. Oikeesti, nyt olet varmasti jo huomannut että hän soutaa ja huopaa, muista myös todella halpamaiset uhkaukset, et voi luottaa häneen. Lisäksi vielä hänen perheensä..
Todella vaikea tilanne sinulla, paljon voimia sinne!

 

Kyse on ennen muuta LAPSEN OIKEUDESTA ISÄÄNSÄ. Jos pidät lapsen, miksi lapsi ei saisi itselleen niin biologista kuin juridistakin isää?

Onko jotenkin lapsen etu kasvaa isättömänä?

Olen aivan samaa mieltä! Sanoin hänelle heti silloin kun kerroin raskaudesta ja hän ilmoitti päättävänsä suhteemme, että jos hän haluaa olla mukana lapsen elämässä, niin minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan. Shokki iski päälle siinä vaiheessa, kun hän sanoi, ettei todellakaan halua lasta, mutta jos päätän sen siitä huolimatta synnyttää, hän tulee vaatimaan lasta itselleen ja vaimolleen! Jos vaan pystymme sopimaan asioista, mitä todella toivon, niin haluan ilman muuta hänen olevan läsnä omalle lapselleen. Mutta juuri tällä hetkellä tunnen hänen loukanneen mua niin pahasti, etten tiedä pystynkö kohtamaan häntä ihan lähiviikkoina uudestaan. Mä kuitenkin uskoin ja luotin, kun hän puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja kodista ja avioliitosta ja sitten hän jätti minut, kun tulin raskaaksi. Se ei ole ihan helppo rasti.