Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

  • Viestiketjun aloittaja se ei olekaan niin
  • Ensimmäinen viesti
"ööö"
keskeyttäisin raskauden. Ei tarvii koko elämäänsä olla tekemisissä miehen kanssa.
Nostasin kytkintä ja menisin muualle häpeämään ja etsimään järkeäni.
Miettisin uusia tuulia, vakavasti.
 
mikä soppa!
En ole todellakaan mikään abortin kannattaja, mutta sinun tilanteessasi kyllä olisin abortin kannalla.
Mieti nyt, mies ja hänen vaimonsa voivat tehdä sinun ja lapsiesi elämästä todella vaikeata, jos kerran nyt jo vaimo on uhkaillut. Jos pidät lapsen joudut ehkä olemaan heidän kanssaan tekemisissä ja lapsesi "muistuttaa" aina sinua miehestä ja teidän romanssistanne. Mitä jos vaikka masennut tästä kaikesta pahasti ja mies ja hänen vaimonsa tosiaan yrittävät saada lapsen itselleen. Sinun kannattaisi tehdä abortti ja katkaista välit mieheen ja jatkaa omaa elämääsi sekä keskittyä kolmeen pieneen lapseesi. Yksinhuoltajana kolmen alle kouluikäisen kanssa on varmasti muutenkin jo tarpeeksi raskasta.
Tämä nyt oli vaan mun mielipide. Tsemppiä ja voimia sinulle, mihin ikinä päädytkin!
 
[QUOTE="mä";25264717]Laki on muuttumassa juuri tuon suhteen, jotta myös isällä on oikeuksia![/QUOTE]

Joo voi olla muuttumassa mutta koska mahtaa lakiesitys mennä läpi ja laki tulla oikeasti voimaan. How knows?
 
"huh"
Luin koko ketjun, huh huh.
Missä on ap?
Ei kai tämä vaan ole provo porvoosta?

Kauhea tilanne, kannattaa oikeasti miettiä haluaako olla tuollaisen miehen kanssa tekemisissä loppuelämän? Voi tulla esiin lisää "mukavia"piirteitä. Tunteettomalta kusipäältä vaikuttaa.
 
"vieras"
Olen siis tavannut hänen vaimonsa ja siinä tilanteessa mies sanoi vaimolleen, että jää luokseni ja hän voi lähteä kotiin. Myöhemmin mies kertoi minulle kertoneensa yhdessä vaimonsa kanssa meistä ja hänen eroaikeistaan heidän lapsilleen ja vaimonsa vahvisti tämän vielä minulle soitettuaan minulle taas kerran. Miehen veljen kanssa olen jutellutkin puhelimessa ja hän toivoi tapaavansa minut, niin kauniisti mies oli miestä ja tunteistaan minua kohtaan puhunut. Ja kuten kirjoitin, miesystäväni esitteli minut myös muutamalla omalle ja muutamalle hänen ja vaimonsa yhteiselle ystävälle.
sorry nyt vaan ap, mutta kuinka sinä julkeat tavata naimisissa olevan miehen ystäviä ja hänen sekä hänen vaimon yhteisiä ystäviä? Etkö tajua, miten paljon häpäisit miehen vaimon tuolla käytöksellä?
 
ohhoh
[QUOTE="minä";25208084]Jos ap:ta yhtään lohduttaa, niin voin kertoa oman tarinani, jotta uskot, että myös onnellisia loppuja on olemassa vaikka ensin vaikuttaisikin todella epätoivoiselta. Mä tulin myös raskaaksi naimisissa olevalle miehelle, jonka kanssa oltiin suunniteltu tulevaisuutta, mutta syystä tai toisesta lopullinen irti päästäminen oli hänelle vaikeaa. Takana hänellä pitkä liitto ja lapsia. Kuullessaan raskaudestani hän lopetti meidän suhteemme ja käski mun jatkaa elämääni. HÄn otti kuitenkin aina välillä yhteyttä ja lopulta hän ei enää pystynyt kieltämään todellisia tunteitaan vaan muutti mun luokse ja erosi vaimostaan. Vauvamme on nyt puolivuotias ja olemme erittäin onnellisia. Helppoa se ei ole todellakaan aina ollut, kun on entisten elämien painolastit mukana, mutta mahdollista kyllä!

Voimia ja positiivista uskoa![/QUOTE]

Onko sinun tarinasi onnellinen loppu onnellinen myös miehen exvaimolle ja lapsille? Aika itsekäs ajatustapa. Onnellinen loppu. Yllytätkö siis naisia raskautumaan varatuille miehille, koska siitä voi seurata onnellinen loppu, ja saa varastettua miehen omalta perheeltään?
 
meiuuu
kysymys asian vierestä, kun itselle ehkä käymässä ohrasesti:
Kun ihastuit mieheen tai hän sai sut koukkuun tms ennen seurusteluanne, niin tiesitkö miehen olevan naimisissa. Vai selvisikö se vasta seurustelun alettua? En moralisoi vaan mietin juuri tuota että miten se mies ilmaisi ja missä vaiheessa, että on saatavilla.
 
"vieras"
Mitä mieltä oli ap;n mies siitä, että aloitit seurustelun niin pian oman eron jälkeen?
Ja ymmärsitkö itse, että saatat olla vielä haavoittuvainen, ja on liian aikaista "turvautua"johonkin uuteen mieheen?
 
"mä"
Alkuperäinen kirjoittaja epävarma;25205188:
että mies ihan oikeasti haluaa sinun tekevän abortin? Tai haluaa oikeasti jäädä vaimonsa luo. Minusta kuulostaa pikemminkin siltä, että raskausuutinen on tullut hänelle niin isona yllätyksenä, että hän on nyt siitä shokissa ja siksi sanoo jäävänsä perheensä luo, koska pelkää lähteä.

Ymmärrän, että hän on loukannut sinua todella pahasti, mutta jos todella rakastatte toisianne, niin älä anna periksi ja luovu toivosta niin helposti! Te saatte sentään yhteisen lapsen. Ehkä lapsen syntymä viimeistään saa miehen näkemään sydämellään ja hän palaa sinne minne haluaa, eli sinun ja vauvan luo.

Jaksamista sinulle ap joka tapauksessa.
Ja pah... niin kliseistä... kyllä vaan on niin, että mies on hullaantunut jossain kriisissään toiseen naiseen... herännyt ja tajunnut, että arki iskee aivan saman lailla kun on nyt raskaana tuo ihana päivien piristys. Todennut, että ihan turha sen vuoksi on hajottaa omaa hyvää perhettä ja tajuaa, että rakastaa omaa vaimoaan lopulta enemmän. Sorry mutta ÄLKÄÄ NYT HYVÄT IHMISET RAKASTUKO VARATTUIHIN, vain harvoin toinen pystyy repimään rikki omaa perhettään, pettymään tulee vain ja ainostaa se kolmas osapuoli!!!
 
alkuperäinen
Onpa tänne tullut paljon vastauksia, kiitos niistä. En ole sen enempää vetäytynyt hiljaisuuteen, olen vain halunnut ottaa itselleni aikaa ajatella ja olla lasteni kanssa. Joku heitti provosta, voi kun olisikin, mutta kyllä tämä on ihan todellista elämääni.

Ajatukset ja tunteet heittävät päässäni kärrynpyörää alituiseen. Joskus olen enemmän keskeytyksen kannalla, useimmiten en voi ajatellakaan sitä vaihtoehtoa. Ymmärrän "järkiperusteisesti" hyvinkin monta argumenttia, joilla voisin perustella itselleni keskeytyksen, mutta pystynkö sitten todella seisomaan niiden takana, se on jo ihan eri asia.

Joku kysyi minulta, missä vaiheessa sain tietää miehen olevan varattu. Tiesin sen ihan alusta asti, kuten hänkin minun tilanteeni. Sekä henkinen että fyysinen vetovoima olivat alusta alkaen todella vahvat. Missään vaiheessa mies ei ole sanonut minulle, ettei ole eroamassa. Päin vastoin, hän alkoi muutaman viikon tapailun jälkeen puhua minulle siitä, miten on löytänyt minussa ja meissä jotain sellaista, joka on saanut hänet kyseenalaistamaan koko tähänastisen elämänsä ja avioliittonsa, jossa on ollut jo pitkään onneton. Kertoi minulle siitä vuosien takaisesta rinnakkaissuhteestaankin ensimmäisellä tapaamisellamme. Olemme siis alusta asti olleet toisillemme hyvin avoimia ja rehellisiä. Lähtökohtaisesti emme siis lähteneet sen paremmin hakemaan toisistamme sivusuhdetta kuin uusia puolisoitakaan, mutta ajan kuluessa aloimme puhua siitä, miten näemme tulevaisuutemme yhdessä.

Ja siksi olen tavannut miehen ystäviä ja sukulaisia, kun hän on halunnut minun tapaavan heitä. Hän halusi esitellä minut läheisilleen ja kertoi heille, että suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Hän halusi tälläkin tavoin olla minulle, ja ympäristölleen avoin, ja osoittaa minulle, ettei suhteemme ole mikään "salarakkaus". Vaimonsakin siis tiesi meistä puolen vuoden ajan ja miehensä oli sanonut tälle, ettei aio lakata tapaamasta minua, että hän näkee tulevaisuutensa minun kanssani, ei hänen. Minulla ei siis ollut mitään syytä epäillä, etteikö tämä mies olisi ihan oikeasti eroamassa vaimostaan ja aloittamassa elämää yhdessä kanssani. Näitäkin tapauksia on, vaikka useimmiten eivät varmasti eroakaan. Ja edelleenkin, tehtyään päätöksen keskeyttää miedän suhteemme, hän sanoo minulle, ettei rakasta vaimoaan kuten minua, ja uskoo, että olisi minun kanssani onnellisempi, mutta hänen on ajateltava omia lapsiaan ja kokonaisuutta, mitä se sitten onkaan...

Tänään hän soitti minulle aamulla. Olin hämmentynyt, olihan jouluaatto ja en todellakaan ollut enää odottanut häneltä puhelua, soittihan hän minulle eilenkin. Mies oli surullisen kuulonen ja sanoi vaimonsa olevan tietenkin käärmeissään, koska hän kertoi soittavansa minulle. Vaimo myös haluaisi jo kuulla, mitä olen päättänyt raskauden kanssa! Anyway, mies sanoi rakastavansa ja kaipaavansa minua ja miettivänsä koko ajan jouluvalmisteluja tehdessään, miten erilainen joulusta olisi tullut, jos olisimme pitäneet kiinni niistä suunnitelmistamme, joita meillä oli joulun ja tulevaisuuden varalle. En tiedä oliko tuo asia, jonka halusin kuulla vai enkö olisi halunnut. Joka tapauksessa se hämmensi, sillä koitan koko ajan hyväksyä sen tosiasian, että tunteistaan huolimatta hän jää vamonsa luo.
 
alkuperäinen
[QUOTE="vieras";25277819]Mitä mieltä oli ap;n mies siitä, että aloitit seurustelun niin pian oman eron jälkeen?
Ja ymmärsitkö itse, että saatat olla vielä haavoittuvainen, ja on liian aikaista "turvautua"johonkin uuteen mieheen?[/QUOTE]

Mieheni suhtautuminen oli "olosuhteisiin nähden" melko hyvää, ei nyt tietenkään innosta hihkunut, mutta sanoi ettei asia toisaalta enää hänelle kuulu. Ja mitä tulee siihen, miten nopeasti "hyppäsin" uuteen suhteeseen, niin en etsinyt mitään, en ajatellut hakevani itselleni miestä. Aloimme tutustumaan toisiimme, tunsimme löytäneemme toisistamme vastaparit, halusimme jatuvasti oppia toisistamme enemmän, sekä fyysisesti että henkisesti. Se ei kysy aikaa eikä paikkaa kun löytää todellisen rakkauden!
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;25292656:
Se ei kysy aikaa eikä paikkaa kun löytää todellisen rakkauden!
Ihanko tosissaan vielä kattelet asiaa ruusunpunaisten lasien läpi uskoen todelliseen rakkauteen teidän välillä, kaiken tuon skeidankin jälkeen? Jos olisi ollut todellisesta rakkaudesta kyse, sun tulevan lapsen isä olisi nyt viettämässä joulua sun kanssa eikä onnellisesti vaimonsa kanssa heidän yhteisessä kodissa.
 
"vieras"
Hoh hoijaa. Mies vetää ap:tä kuin pässiä narussa. Osaa sanoa ne oikeat asiat ja ap uskoo kaiken. Juu, on todellista rakkautta. Oli varmaan sen edellisen rinnakkaissuhteenkin kanssa.
 
"diu"
Onko sinun tarinasi onnellinen loppu onnellinen myös miehen exvaimolle ja lapsille? Aika itsekäs ajatustapa. Onnellinen loppu. Yllytätkö siis naisia raskautumaan varatuille miehille, koska siitä voi seurata onnellinen loppu, ja saa varastettua miehen omalta perheeltään?
Öh... ei yleensä ihmiset raskaudu toiselta salaa. JOS ei halua lapsia niin voi huolehtia itse ehkäisystä, silloin se on 99% varma ettei saa lapsia. Eli ei kukaan voi toiselta salaa raskautua, ellei raskauttaja ole helvetin tyhmä.

Ja miksi sinä esineellistät miehet esineiksi, jotka voi VARASTAA toiselta? Eikö miehillä ole mitään omaa tahtoa ja moraalia, jos heidät voi varastaa kuin lihan kaupan hyllyltä?
 
-----
No, lukematta muiden kommentteja, kerron miten homma menee tilanteessasi.

Mullahan nuorimman lapsen kanssa kävi melkein noin, mitä nyt se miehen vaimo oli muuttanut ajat sitten pois ja avioerohakemus oli menossa. Meillä vaan lasta toivottiin ja tekemällä tehtiin.
No. Minä sitten jäin kuin nalli kalliolle +12rv ja alkoi perään tuo uhkailu että tuleevat lapsen hakemaan jne. Ja enimmäkseen miehen paluun tehneeltä vaimolta.

Jälkeen päin ymmärrän kuinka kamalassa tilanteessa nainen on ollut, mutta missään tapauksessa en ota moraalista vastuuta siitä, että raskaus alkoi, lapsi syntyi jne. kontilleni, sillä kyllä ihmisen on pystyttävä luottamaan mitä normaali ihminen sanoo, tekee ja toimii arjessa. Ei ole toisen ihmisen vastuulla huomata mitään näkymättömiä tunnepuolen ongelmia, kuten empatiaa, johdonmukaisuutta jne. Näin nyt vain kävi ja piste.

No, aika oli helvetillisen henkisesti raskasta mutta sosiaalipuolelta ohajttiin ja neuvottiin ja tuettiin. Kerrottiin, että ihmisellä on oikeus elää ilman painostusta ja uhkailua ja että sille asialle voidaan sitten käräjien kautta tehdä myös jotain.

Lapsen synnyttyä tehtiin isyyden selvittämisen kieltämine, en nyt muista mikä se virallinen teksti on, mutta kukaan ei voi marssia lastenvalvojalle ja sanoa, että toi muksu on mun. Sen kumoaminen vaatii oikeudenkäynnit ja ne on pitkiä prosersseja.
Ja koska ne on pitkiä prosersseja ja jos se isä ihan oikeesti haluaa kantaa vastuunsa (meillä ei halunnut uhittelusta huolimatta) isä saa lopulta tunnustaa isyyden, mutta pääsääntöisesti yksinhuoltajuus on äidillä ja kun isä ei ole lapselle isä ensimmäisinä parina vuosina, lasta ei revitä toiseen perheeseen tapaamisiin. Ne joko on sitten lapsen kotikaupungissa valvotusti (tottakai, vieras mies kohtaa lapsen) ja lapsen turvallisuuden tuntu ei synny parin viikon-parin kuukauden välein muutaman tunnin oleskelusta. Tai sitten lapsen kotona, minne luonnolliseti jos äiti ei halua, ei ole sitten muilla ihmisillä asiaa kun mahdollisesti isällä.
Kyllä useesti oikeasti vastapuoli on sitten haluton toimimaan, vuosien oikeusproserssien jne. kautta.

BG-isä siis voi halutessaan tunnustaa isyyden, mutta ei siinä oikeen monet ihmiset jalustalle miestä nosta, joka hoitaa asioita uhkailemalla "vien sun lapses vaimoni kanssa". Lapselle on hyvä kertoa todellisesta syntyperästä, kun asiaa voi käsitellä. Jokainen osaa itse määritellä milloin.

Tuossa tilanteessa mies on toiminut todella paskamaisesti.
Ehkäisyn pettäminen on v-mäistä arkea. Useasti kun ikäännymme, hedelmällisyys laskee ja ehkäisy ei petä niin herkästi.
Abortti on jokaisen oma-asia, se ei ole ehkäisykeino, vaikka suomessa eniten abortteja tekee parhaassa synnytysiässä olevat naiset, ei siis teinit jota usein veikataan.

Tiet ei ole helppoja kulkea näissä asioissa, kannattaa miettiä tarkasti. Tälläsen helvetin jälkeen on onni löydetty ja elämä jatkuu, eikä oikeen jaksa vastoikäymiset täysin lannistaa. Hyvin on selvitty kun yhteyksiä ei ole pidetty, lapsi tietää että hänellä on sukulaisia muuallakin.

Naimisiin ei ehkä suinpoäin kannata mennä, sillä varmistaa kumppanille lapsen, joka voi olla todellinen ongelma myöhemmin.......
 
"minä"
Tulin päivittämään kuulumisiani. Päätöstä suuntaan tai toiseen en ole vieläkään lopullisesti tehnyt. Olemme puhuneet miehen (lapsen isän) kanssa lähes päivittäin ja hän haluaa oikeasti olla mukana tässä prosessissa. Se, haluaako hän lopulta olla siinä mukana sillä tavalla, että voisin kuvitella sen olevan parasta lapsellemme, sitä en vielä tiedä. Hän yrittää kuvata minulle ajatuksiaan ja tunteitaan niin avoimesti kuin osaa, mutta minun on hirveän vaikeaa luottaa hänen sanoihinsa. Olen sanonut hänelle, että puheetkaan eivät nyt riitä vaan se, mitä hän tekee.

Kävin toisaaviikolla lääkärissä hakemassa lähetteen keskeytykseen, että se on sitten ainakin olemassa. Kerroin tästä miehelle ja seuraavana päivänä hän soitti minulle ja sanoi, että sen sijaan, että olisi ollut helpottunut, hän tunsi olonsa todella surulliseksi, kun ajatteli, ettei lasta syntyisikään. Tässä on nyt mennyt viisi viikkoa siitä, kun saimme tietää raskaudesta ja toki sinä aikana ehtii jo miettiä asiaa paljon ja luoda mielikuvia vauvasta yms.


Ihanko tosissaan vielä kattelet asiaa ruusunpunaisten lasien läpi uskoen todelliseen rakkauteen teidän välillä, kaiken tuon skeidankin jälkeen? Jos olisi ollut todellisesta rakkaudesta kyse, sun tulevan lapsen isä olisi nyt viettämässä joulua sun kanssa eikä onnellisesti vaimonsa kanssa heidän yhteisessä kodissa.
Tähän haluaisin sanoa vastaukseksi, etten todellakaan katso asiaa ruusunpunaisten lasien läpi. En oikeastaan koskaan katsonut vaan luotin ja rakastin. Minusta ihminen on lähtökohtaisesti luotettava, ellei hän sitten anna aihetta olettaa toisin. Minä luotin, ja rakastan edelleen. Tiedän, että meidän välillämme on aitoja tunteita. Aina ne eivät vain riitä. Mies soitti minulle kahteen kertaan joulun aikaan ja kuulosti surulliselta ja mietteliäältä. Sanoi ajattelevansa paljon sitä, miten toisenlainen joulusta olisi voinut tulla. Mitä jos olisimme pitäneet suunnitelmistamme kiinni. Kertoi kaipaavansa ja miten hänen vaimonsa on tietenkin harmissaan siitä, ettei hän pysty lopettamaan yhteydenpitoa minuun. Vaimonsa on suoraan sanonut, että hän tietää minun yhä olevan erittäin lähellä hänen miestään ja se pelottaa häntä. Siksi vaimo toivoisi keskeytystä ja yhteydenpidon katkaisemista. Minusta taas vaimon vastuu tuossa olisi miettiä asiaa myös siltä näkökantilta, haluaako hän katsoa tällaista sivusta mahdollisesti hyvinkin pitkään?!

Mies kantaa vastuun molempiin suuntiin. Hän ei halua luopua kokonaan minusta, eikä hän haluaisi luopua syntymättömästä lapsestaan. Hän ei myöskään haluaisi luopua ehjästä perheestään, siitä kokonaisuudesta, jonka he ovat kolmenkymmenen vuoden aikana rakentaneet. Minusta tilanne on mahdoton, jotain pitää nyt priorisoida, jos haluamme tarjota lapsellemme sen, mitä jokainen lapsi ansaitsee. Vielä en tiedä miten asiat tulevat menemään, mutta viikon päästä pitäisi jo alkaa tietämään. Mies on tulossa taas käymään ja toivottavasti saamme puhuttua asioista kunnolla. Toki minulla alkaa olla jo aika vahvat omatkin näkemykset, mutta kun tämä ei kosketa vain minua...
 
agag
Mies kuulostaa vahvasti narsistilta!! Erittäin vaarallinen. Ota etäisyyttä ja heti! Pitää ihmisiä otteessaan ja hakee vain omaa hyvää. Vaimo on siksi kiinni miehessään, että mies on narsisti ja manipuloinut vaimonsa ajatukset ja tunteet jne...
 
Neljän Äiti
Harmillista että et ole saanut vielä asiaa päätettyä, osaan kuvitella että on todella raskasta tuo epätietoisuus :(
Kehottaisin kuitenkin edelleen ajattelevan asiaa sinun ja kaikkien lapsiesi kannalta, sinä kuitenkin kannat vastuun teidän arjesta.
Rakkaus on jännä asia, itse annoin kohdella itseäni vuoden todella huonosti sen vuoksi, sen ajan lapsenikin takuulla kärsivät omasta olotilastani..
Sanoisin vielä, että parisuhde pelkästään, saatika vielä raskaus ja vauva-aika siihen päälle ovat monimutkaisia ja kriisiherkkää aikaa. Se että et voi luottaa mieheen, ei varmasti helpota niitä. Itsekkin sain lapsen itseäni iäkkäämmän miehen kanssa, joka omien sanojensa mukaan oli aina halunnut lapsen, aika huonosti on mies ymmärtänyt sitä että hänenkin pitäisi osallistua ja muuttaa elämäänsä vauvan tulon jälkeen.. ( Meillä ei tosin noita muita teidän ongelmia ollut ja olemme naimisissa)
Hirveesti täältä tsemppiä sinulle, toivon että pääset sellaiseen ratkaisuun että olet sinut sen kanssa!!!
 
"vieras"
Tämä on taas tämä provoilija, joka kirjoittaa näitä provojaan kuin romaania ikään. Aivan sama kirjoitustyyli, analyyttinen "muka" pohdinta, jne. mitä monessa muussakin jutussa vuosien varrella ollut...
 
"minä"
[QUOTE="vieras";25356567]Tämä on taas tämä provoilija, joka kirjoittaa näitä provojaan kuin romaania ikään. Aivan sama kirjoitustyyli, analyyttinen "muka" pohdinta, jne. mitä monessa muussakin jutussa vuosien varrella ollut...[/QUOTE]

...mutta jos minua eli alkuperäistä ketjun aloittajaa tarkoitat, niin kirjoitan tälle palstalle ensimmäistä kertaa, tilanteeni on todellista elämääni ja kirjoitan analyyttisesti, koska olen sellainen. Siksi kirjoitin tännekin, sen lisäksi, että keskustelen ystävieni ja lapsen isän kanssa, että saisin työstettyä asiaa ja ehkä joku toinenkin saa omassa tilanteessaan joskus tästä apua. Minua analyyttisyys auttaa, kun olen kuitenkin vahvasti tunneihminen, niin asioiden työstäminen tuo kaivattua tasapainoa ja uusia näkökulmia.
 
"shihtzu"
Mulle tuli tästä ketjusta mieleen aikanaan kun eräällä keskustelupalstalla juttelin miehen kanssa privaattikeskusteluja lähes joka ilta. Se oli lähellä ettei oltaisi tavattukin. Miehellä oli 2 pientä lasta ja lasten äiti oli lähtenyt toisen miehen matkaan, mutta tämä suhde sitten oli kariutunut ja nainen halusi tämän lastensa isän takaisin ja mies meni, koska äiti kiristi lapsilla.

Minä voisin uskoa, että ap:n tapauksessa miehellä ihan oikeasti on tunteita ap:tä kohtaan, mutta muu perhe painostaa miestä jäämään. Ette voi arvatakaan mikä valta lapsien mielipiteellä voi olla, tiedän montakin tapausta, jotka jäisivät suhteeseen vain sen vuoksi, kun lapset haluavat, eivät halua tuottaa lapsilleen mielipahaa.
 

Yhteistyössä