Avioliiton ulkopuolinen raskaus ja miehen vaatimukset

  • Viestiketjun aloittaja se ei olekaan niin
  • Ensimmäinen viesti
"abc"
Lapset menevät useimmilla ihmisillä kaiken muun edelle ja varmastikin jo syntyneillä lapsilla on tässä tapauksessa etusija, koska ovat jo olleet olemassa pidempään ja tunneside on vahva.
 
"minä taas"
että miehen lasilla on tässä kaikkein vahvin osa. Koko meidän suhteemme ajan mies kipuili eniten sen ajatuksen kanssa, miten pystyisi olemaan poissa lastensa elämästä, tai ainakin vähäemmän mukana siinä kuin nyt, jos eroaisi vaimostaan ja aloittaisi oikeasti elämän minun kanssani. Ja kun lapset saivat tietää meistä, ja miehen eroaikeista, teini-ikäisiltä alkoi tulla hyvinkin rajuja kannanottoja mitä mieltä ovat isästään, minusta ja miten katkaisevat välit isäänsä, jos tämä lähtee. Mies koki tästä ihan hirmuisesti syyllisyyttä ja pelkoa.

Koska omat lapseni ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa ajatella asiaa noin kun teini-ikäiset, en tajunnut sitä, miten paljon lapset voivat oikeasti vaikuttaa. Vakuutin miehelle, etten missään nimessä ole tulossa hänen ja lastensa väliin, mutta ilmeisesti hän koki, että joutuisi suhteessa minun kanssani luopumaan niin paljosta suhteessa lapsiinsa, että heidän kommenttiensa jälkeen hän jäi syyllisyytensä vangiksi, eikä siksi lopulta lähtenyt.

Toisaalta se on hirvittävän surullista, koska yksi kaunis rakkaustarina jää näin näkemättä ja kokematta, mutta toki olen onnellinen hänen lapsiensa puolesta. Ja juuri tuo piirre, tuo vastuuntuntoisuus, on se asia, miksi minulla aina oli hänen kanssaan niin turvallinen olo. Kunnioitan miehen valintaa, mutta silti sydämeni itkee kaipauksesta...
 
mites menee
kuulunut miehestä tai tilanteestanne? Mietin ihan siksikin, että olen itse hieman samanlaisessa tilanteessa?? Mietin itsekin mitä pitäisi tehdä. Ehkä eniten siitä näkökulmasta, että haluanko lapselleni isän, joka on naimisissa toisen naisen kanssa? Ja miten pystyisin elämään sen tosiasian kanssa, että sillä aikaa, kun minä hoidan lastamme, hän rakastelee ja matkustelee vaimonsa kanssa?!
 
"vieras"
kuulunut miehestä tai tilanteestanne? Mietin ihan siksikin, että olen itse hieman samanlaisessa tilanteessa?? Mietin itsekin mitä pitäisi tehdä. Ehkä eniten siitä näkökulmasta, että haluanko lapselleni isän, joka on naimisissa toisen naisen kanssa? Ja miten pystyisin elämään sen tosiasian kanssa, että sillä aikaa, kun minä hoidan lastamme, hän rakastelee ja matkustelee vaimonsa kanssa?!
tai toisinpäin; miten vaimo pystyy elämään sen tosiasian kanssa, että hänen miehellään on avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi, ja häntä on pidempään petetty,koska jossain vaiheessahan se selviää hänellekin. Ja miten olemassaolevat lapset pystyvät elämään loppuelämänsä sen kuvion kanssa.
Pistää todella miettimään..
 
"vieras"
Kirjoitit "Toisaalta se on hirvittävän surullista, koska yksi kaunis rakkaustarina jää näin näkemättä ja kokematta" siis tuo on aivan älytöntä ajattelua. Kyllä näitä potentiaalisia kauniita rakkaustarinoita olisi maailma täynnä, jotka vaan jäävät kokematta, koska ihmiset ovat sitoutuneet kumppaniinsa. Joko haluat kokea rakkaudentunteita kymmenien kanssa tai sitoutua kumppaniin. Silloin jää ne rakkaustarinat muiden kanssa kokematta. Eiks se ole aika yksinkertaista?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25399926]Kirjoitit "Toisaalta se on hirvittävän surullista, koska yksi kaunis rakkaustarina jää näin näkemättä ja kokematta" siis tuo on aivan älytöntä ajattelua. Kyllä näitä potentiaalisia kauniita rakkaustarinoita olisi maailma täynnä, jotka vaan jäävät kokematta, koska ihmiset ovat sitoutuneet kumppaniinsa. Joko haluat kokea rakkaudentunteita kymmenien kanssa tai sitoutua kumppaniin. Silloin jää ne rakkaustarinat muiden kanssa kokematta. Eiks se ole aika yksinkertaista?[/QUOTE]

Minulle tuosta lainauksesta tuli lähinnä mieleen äärettömän yksinkertainen nainen. Nainen, joka ei tajua elämän reaaliteeteistä yhtään mitään. Jaksaa roikkua miehen housunlahkeessa kiinni kuin takiainen.

Tai sitten ihan vaan PROVO!
 
alkuperäinen
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;25469782:
Mitä kuuluu AP:lle?
Päädyin elämäni vaikeimpaan, surullisimpaan ja tuskaisimpaan ratkaisuun ja minulle tehtiin keskiviikkona raskauden keskeytys kaavinnalla. Halusin lapsen, mutta koin, että hänen vuokseen en voinut häntä synnyttää näiden olosuhteiden keskelle, joissa oli niin paljon liikkuvia osia, riskitekijöitä, asioita, joita ei mitenkään olisi voinut ennustaa.

Keskiviikkoilta meni henkisen muurin sisällä, jonka olin rakentanut selvitäkseni siitä kaikesta. Lapsen isä vietti kanssani keskiviikosta tähän aamupäivään. Ensimäisenä yönä alkoi surutyö ja tuntuu, että kuolen tähän suunnattomaan suruun. Vaikka miten luin etukäteen vastaavan läpikäyneiden kokemuksia, ei tällaiseen voi mitenkään valmistautua etukäteen. Miehen kanssa olemme itkeneet, olemme tukeutuneet toinen toisiimme, koska kukaan toinen ei voi käsittää tätä juuri sillä tavoin kuin me kaksi sen koemme. Nyt mies lähti kuitenkin takaisin perheensä luo, viimeisinä lauseinaan "Rakastan sinua. En koskaan irrota meistä. Löydämme vielä tavan rakentaa meidän polkumme."

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tiedän tuon miehen olevan vastaparini ja hän sanoo samaa minusta. Yhteisen surun ja menetyksen läpikäyminen yhdisti meitä entisestään. Silti en tiedä, miten meidän käy. Mua pelottaa, miten jaksan läpi tämän surun lapsemme menettämisestä, tai päätöksestä luopua meidän lapsestamme. Miten jaksan sen yksin, jos mies ei enää palaa luokseni?

Toivottavasti rakas enkelilapsemme voi edes jotenkin ymmärtää miksi tein valinnan, jonka tein ja antaa minulle joskus anteeksi... siitäkin huolimatta, että tekoni oli anteeksiantamaton.
 
"vieras"
te arvostelette ja paheksutte ap:n ratkaisua tai elämää ja valintoja ylipäänsä?! Vaikka hän onkin kirjoittanut tänne hyvin avoimesti kokemuksistaan ja tunteistaan, kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, mistä kaikesta on kyse ja miksi ap päätyi aborttiin.

Sinulle ap haluan sanoa, että vaikka nyt nyt tunnet surua ja varmaan abortti osittain kaduttaakin, teit aivan varmasti päätöksen sillä hetkellä käytössäsi olevilla parhailla tiedoilla ja se oli silloin oikea. Vaikeina hetkinä, palaa niiden asioiden juurille, joihin päätöksesi ja ratkaisusi perustit. Ammenna niistä itsellesi voimaa elää surun läpi. Anna tunteille aikaa, elä ne läpi. Mitä ikinä nämä tunteet ovatkaan.
 
soulmate
Tsemppiä toivotan, mutta samalla sanon, että älä enää haikaile miehen perään, vaan etsi ihan uudet kuviot. Minusta mies on aika raukka ja kohdellut sinua, vaimoaan ja perhettään julmasti.
 
alkuperäinen
Tsemppiä toivotan, mutta samalla sanon, että älä enää haikaile miehen perään, vaan etsi ihan uudet kuviot. Minusta mies on aika raukka ja kohdellut sinua, vaimoaan ja perhettään julmasti.
Vaikka hän onkin kohdellut huonosti sekä perhettään, vaimoaan että minua, hän on ollut myös tukeni ja turvani. Kaikesta huolimatta rakastan häntä edelleen enemmän kuin ketään koskaan. Kaikesta huolimatta, kun hän nämä abortin jälkeiset kaksi päivää on ollut kanssani, pitänyt minua lähellään, kainalossaan, kaikesta huolimatta minun on siinä hyvä ja turvallinen olla.

Kunpa vain olisi ollut jokin toinen tapa...
 
alkuperäinen
on joskus myös syntymättömän lapsen etu. Siihen minä päätökseni pitkälti perustin. Olisin halunnut tämän lapsen. Olen itsekin ollut aina aborttia vastaan, enkä ole koskaan kuvitellut pystyväni sellaista tekemään, jos vaikka joskus sellaiseen tilanteeseen joutuisinkin.

Minun epäitsekkyyteni perustui mm. siihen, etten enää enempää hankaloittaisi lapsen syntymättömän lapsemme isän perheen elämää, heidän tulevaisuutensa rakentamista. Ajatuskin siitä, mitä kaikkea sen puolen suku olisi voinut lapsen elämään tuoda; tuskin siellä kovinkaan moni olisi hyväksynyt lastamme perheeseen tai heidän sukuunsa. Enkä olisi myöskään voinut omia lasta itselleni, koska minusta on lapsen etu, että hänellä on kaksi rakastavaa vanhempaa.

Tiedän, että syyni ja päätökseni taustalla olevat perustelut olivat "oikeita", jotta voin niiden puolesta elää tämän ratkaisuni kanssa, mutta mikään ei poista sitä tuskaa ja ikävää, jota enkeliäni kohtaan nyt tunnen.

Arvostelkaa ja tuomitkaa vain, jos se teistä hyvältä tuntuu tai teitä helpottaa. Minä olen viimeisten kuukausien aikana kulkenut kivisen polun, pudonnut rotkon pohjalle ja kiivettyäni lähes takaisin, pudonnut uudelleen. Edessä on vielä pitkä tie, mutta se on kuljettava, ja valona matkallani minulla on enkelini sekä ihanat lapseni, joiden sisko tai veli ei koskaan syntynyt, mutta joka elää aina sydämessäni.
 
Enkeleitä
Minäkin haluan toivottaa ap:lle voimia ja jaksamista, sillä kokemasi on varmasti rankkaa. Älä kuitenkaan laske liian paljon miehen varaan, vaan yritä löytää auttavia olkapäitä muualta. Tilanne tuskin muuttuu aurinkoiseksi tulevaisuudessakaan tämän miehen kanssa. Ja keskity jo olemassa oleviin lapsiisi! Voimia!

"Ehkä myrskyjä on siksi, että niiden jälkeen saadaan auringonpaistetta." Muumipappa
 

Yhteistyössä