Avioliitto (vaimo) kyllästyttää

Aihetta varmasti käsitelty ennenkin mutta aloitetaan uusi ketju jos sopii. Olen reilu nelikymppinen mies, parisuhde kestänyt vajaa 15v. Häitä vietettiin reilu kymmenen vuotta sitten, lapset 6 ja 8v. Liitossa ei ole mitään isoa dramatiikkaa, normaalia arjen pyörittämistä lähinnä. Statukseni on lähinnä isä ja vaimosta on tullut äiti. Tämä kertonee kaiken oleellisen. Ero ei ole ensimmäisenä mielessä, uskoisin siitä olevan eniten haittaa kaikille osapuolille, enkä todellakaan haluaisi vaihtaa osaani uusioperheeseen. Teemme perheenä asioita yhdessä, harrastamme, matkustamme jne.mutta tämä kaikki tehdään lasten ehdoilla ja kautta. Nautin suuresti touhuamisesta lasten kanssa ja ulkoisesti kaikki näyttää varmasti ihanteelliselta. Arki pyörii ihan ok, illat menevät lähinnä kaikkien harrastusten ja menojen yhteensovittamisessa.

Mutta.Minusta tuntuu pahalta sanoa että vaimosta on kadonnut se kaikki mihin aikoinaan ihastuin. Totta kai meitä on kaksi osapuolta avioliitossa, voin vain kertoa tilannetta omalta puoleltani. Suhteesta on kadonnut kaikki kipinä ja toisen huomio tuntuu lähinnä vaivaannuttavalta. Seksi vaimon kanssa ei kiinnosta yhtään, muuten kyllä. Seksuaalisesti en koe vaimoa mitenkään houkuttelevaksi ja kerran kuussakin tuntuu liialta hänen kanssaan. Tuntuu että kauppareissulla näkee jatkuvasti viehättävämpiä naisia. Asioista on yritetty puhua mutta ei ne keskustelut johda mihinkään hyvään, päinvastoin.

Jotenkin olen alkanut haaveilemaan salarakkaasta ilman sitoumuksia. Saada tuntea olevansa haluttu ja tuntea ne perhoset vatsassa. Olen fyysisesti hyvässä kunnossa, todella avoin ja entisenä mallina väitän olevani komea mies ja tiedän että kysyntää vapailla markkinoilla olisi. Tässä on nyt sarkasmia mukana kun totean että olisi kiva mitata markkina-arvo vapaana miehenä... Haluaisin kokea ruohon vihreyden aidan tuolla puolen ja palata taas hoitamaan isän roolia.

Tottakai ymmärrän että olisi todella loukkaavaa vetää kaksoisroolia, mutta saisiko siitä voimaa jaksaa omaa arkea ja nähdä vaimo kenties uusin silmin. Tavallaan ulkoistaa seksielämä ja hoitaa isän rooli miten parhaiten osaa. Ei tämä niin hääviä näinkään ole.

Kommentteja kiitos ilman moralisointia.

 

Terve mieheen! Voin kyllä kuvitella tilanteesi. Ja varmaan sinäkin tiedät, että monelle parille käy noin kun parista tulee perhe. Mutta te olette kuitenkin yhä pari, joka on lupautunut toisilleen Myötä- ja vastoinkäymisissä. Vaikka asiat ovatkin menneet kehnoon suuntaan. Kysymys mielestäni onkin, että tehdäkö parhaansa oman suhteen eteen vai hakeako liiton ulkopuolelta pettämiseen perustuva ratkaisu? Tähän liittyy osuva sanonta: "Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan kaikkialla, missä ruohoa kastellaan!"

Kerroit kyllä, että olette yrittäneet keskustella, mutta siitä tilanne ei ole parantunut. Fiksulta vaikuttavana miehenä ymmärrät varmasti, että tuen tai avun hakeminen on erittäin hyvä veto silloin jos omat keinot eivät riitä. Haluaisinkin jättää sinulle muutaman linkin, joita kaikkia voi suositella ja jotka ovat alansa parhaimmistoa Suomessa - kannattaa googlata ja tutustua:
*Kataja Ry
*Perheasiain Neuvottelukeskus (toimipisteitä ympäri Suomea)
*parempiavioliitto.fi
*Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä lyhyt, mutta hieno video siitä ydinasiasta: Rakkaudesta. Eli kun voimat ja keinot käyvät vähiin niin ei ole häpeä mennä itse tankkaamaan sellaista rakkautta, joka voi kantaa vaikeuksienkin keskellä sekä muistutta, että sinä ja vamosi olette arvokkaita ja rakkaita ihmisiä tälläkin hetkellä vaikka tilanne olisi millainen tahansa: https://www.youtube.com/watch?v=Yq-7t9nsgjE

 

En näytä olevani yksin näiden asioiden kanssa.Olemme olleet parikymmentä vuotta yhdessä ja naimisissakin yli kymmenen vuotta.Mutta se seksielämä,se on oikeastaan loppunut kokonaan.Emme edes nuku samassa huoneessa.Jos joskus ehdotan jotain niin aina samat tekosyyt.Ei taida olla muuta keinoa kuin ernneksi ei ole yhteisiä lapsia.Otan asian vielä kerran esille ja jos ei se miksikään muutu niin keinot ovat aika vähissä.En ala juoksentelemaan muiden perässä kun olen tähänkin saakka ollut uskollinen.Mutta taitaa olla aika yleistä nämä asiat.

 

Sama vika rahikaisella, ei mielläkään asu enää kuin isä, äiti ja lapset. Parisuhteesta ei siinä varsinaisessa merkityksessä ole enää tietoakaan. Kaikki ulkoisesti hienosti, mutta itseäni on tilanne alkanut ahdistamaan. Enkä kyllä minäkään halua vaihtaa rooliani uusperheeseen. Itsellä on kaikki hyvin ja kaikki mitä olen halunnut kunhan saisin vain parisuhteeni takaisin. Näin ei voi enää jatkua, ei vaan pysty.
Pettäjäksi minusta ei ikinä olisi, se olisi jotain peruuttamatonta ja en voisi enää katsoa itseäni peiliin. Mahdollisuuksia toki olisi minullakin ollut.
Paljon olen yrittänyt tehdä meidän seksielämän eteen, mutta ei aina jaksa olla se aloitteen tekevä osapuoli. Välillä olisi mukava tuntea itsensä halutuksi ja kyllä kait miehetkin tarvitsisivat niitä arjen pieniä huomioita. Asiasta on nostettu kissa pöydälle ja sotahan siitä tuli, kun sanoin, etten voi elää tälläisessä seksittömässä suhteessa. Kuukausi hiljaiseloa ja sen jälkeen muutama kerta ja siihen se taas loppui. Vaimolle olen pyrkinyt kaikkeni sängyssä antamaan ja kovasti nauttii, mutta mikä siinä on että ei halua enää uudelleen. Jalkahieronnat, kylvyt, pitkät esileikit, selkähieronnat, kukkien lähetykset, ruuat, illalliset, aamupalat, jne. mutta ei niin ei. Telkkaria vain iltaisin ja minä menen yksin nukkumaan, yritä siinä nyt toisen kanssa keskustella kun telkkarista aina jotain tulee. Ehkä sitä vielä koittaa jutella ja jos ei auta, niin kait se on sitten todettava tämä peli menetetyksi.

 

Tungen naisena tähän ketjuun, pahoitteluni. Mutta samaistun ketjun kirjoittajiin monissa kohdin. Parisuhdetta ja yhdessä asumista mieheni kanssa jo yli 20 vuotta. Ja seksi - mitä se enää on? Viimeiseen 10 vuoteen sitä on ollut viime kesään saakka korkeintaan pari kertaa vuodessa. Omat haluni ovat heränneet takaisin lasten kasvettua pikkulapsi-iän ohitse, mutta mieheni halut eivät Pakit ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus seksin suhteen. Nukummekin eri huoneessa useimmiten tai sitten toinen tulee nukuumaan vasta toisen nukahdettua.

Olen yrittänyt herätellä viimeisen vuoden aikana suhdettamme henkiin, mutta laihoin tuloksin. Olemme keskustelleet ja lopputulos on ollut se, että meillä halut eivät mene ollenkaan yksiin (toiselle riittäisi se pari kertaa vuodessa ja toiselle väh. pari kertaa viikossa). Erilaiset vaihtoehdot ovat pyörineet mielessäni erosta salasuhteeseen. Tuntuu pahalle ajatella loppuelämä ilman toisen kosketusta ja intohimoa. Mutta epävarmuus omasta ulkonäöstä ja toisaalta omatunto ovat estäneet pettämiseen ryhtymisen.

Meillä minä hoidan käytännössä kaikki arjen pyörittämiseen kuuluvat asiat (siivous, ruoan laitto, pyykit, lasten koulu ja harrastukset yms.) eli ei pitäisi miestä arkiaskareet väsyttää. Useimmiten en edes nalkuta, ettei osallistu kotitöihin

 

Toisaalta itselle se on vähän surullistakin, kun en edes halua ketään muuta kun tätä puolisoani.
Meillä kotityöt menee kutakuinkin tasan. Itse tykkään tehdä ruokaa ja kyllä siivoan, jynssään uunit ja laitan pyykit, jne.
Olis se hienoa kun joskus saisi kyllästymiseen asti Toki lapsista nuorin on vasta kolme, mutta tuon nuorimman jälkeen seksi on vähentynyt dramaattisesti. Itselle riittäisi kerta viikkoon, kolme olisi sopivasti.

Eiköhän tähän ketjuun naisenkin näkökulmat ole enemmän kuin tervetulleita.

 

Oletteko Tessii ja muut keskustelleet vaimojenne kanssa tilanteesta? Minäkin pitkään halusin omaa puolisoani, mutta kun huomasin, ettei hän halua minua samalla tavalla, niin se vei halut omaa miestä kohtaan, mutta ei muuten. Kökkö tilanne. Ja me olemme siis keskustelleet asiasta monia kertoja viimeisten kuukausien aikana.

Minä pidän kyllä muutenkin miestäni hyvänä: hieron jalkoja ja niskaa melkein päivittäin, halaan. Eli en lähesty vain silloin, kun tekee mieli seksiä. Teen näin koska muuten se yhteys katoaisi kokonaan. Mutta ei tämä tai hyvät illalliset viineineen, lisää seksin määrää mihinkään.

Ja meilläkin telkkari on se tärkein vapaa-ajan viettoväline. Sieltähän tulee ohjelmaa riittämiin (ja lisänä maksukanavat), että ei tarvitse tulla sänkyynkään liian aikaisin vaimon kanssa puuhaamaan. Itselleni telkkari kaikkinensa ei ole mitenkään tärkeä vempele.

 

Niin ja ketjun aloittejalle, hyökkäsin vain tilittämään omia ongelmiani. En tiedä olenko paras antamaan neuvoja, mutta mieti mihin siinä naisessa rakastuit. Tuskin ne on merkittävästi muuttuneet vai onko?
Itse en tiedä millaista on kun toisen kosketus tuntuu vaivaannuttavalta, mutta älä luovuta vielä. Kannattaa kokeilla jotain ihan erilaista, josko se kipinä sieltä löytyisi.

Itse olen joskus toimivaksi havainnut seuraavaa (toimi joskus hienostikin): Houkuttele oma vaimosi sänkyyn alasti ja lupaa selkähierontaa, ei mitään muuta.
Ota vauvaöljyä reilusti ja istu siihen takapuolen taakse ja ala hieromaan selkää, hartioita, alaselkää... asiat menee parin kymmenen minuutin päästä ihan muihin hommiin
Tosin tiedä kun teillä se ongelma on vähän toisen suuntainen kun meillä, että onko tuosta apua jos et halua toista koskea tai se tuntuu kiusalliselta...

 

Nymphalis:
On siitä keskusteltu ja jonkin sortin riitahan siitä tuli kun sanoin ihan suoraan, että en halua elää tällä tavalla.

Hauska kuulla, että jotain muutakin risoo telkkari. Itse en tuota juuri kaipaa, ennemmin toimisin ihan itse

Kuinka olet ylipäätään jaksanut tuollaista pari kertaa vuodessa menoa, jos itse olisit halunnut saman verran viikossa? Valuiko tilanne hiljaksiin tuohon pisteeseen lasten ollessa pieniä vai jotain muuta?

 

Tessiin ehdottama selkähieronta kuulostaa hyvälle Itse olisin valmis varmaan jo nanosekunnissa, jos minulle sitä tarjottaisiin Mutta mitäs voisi kokeilla miehelle, joka ei innostu seksistä? Hieronta miehelleni on kirjaimellisesti hieronta ja sama vaikka maksaisin oikealle hierojalle. Ei siis innostu mistään öljyjutuista. Jalkoja, selkää ja niskaa hieron, mutta siitä ei paljon iloa sänkyyn ole.

Vaikka keskusteluista yleensä syttyykin se sota, niin silti yrittäisin sitä keskustelua. Itsekin sain kuulla olevani hormonihirviö ja aina vain seksi mielessä, kun olen kehdannut tehdä aloitteen jopa kahden viikon välein ja kerran jopa viikon välein...

Haluttoman osapuolen onkin varmaan vaikea ymmärtää miksi seksi voi olla toiselle tärkeä asia. Mutta PARIsuhde on kahden kauppa ja itse yrittäisin (ja olen yrittänyt) kertoa miten tärkeää se itselle on. Meillä mieheni on nyt pikkuhiljaa alkanut sen sisäistää, mutta on todennut, ettei halua/pysty enempään

Ja kuinka olen jaksanut tällaista tahtia? Tilanne ei ole ollut näin aikaisemmin. Nuorena seksiä oli ihan viikottain ja sitten tulivat lapset. Pikkulapsivuodet olivat rankkoja ja oli myös muut ruuhkavuosien tekijät siinä mukana. Seksi väheni vuosi vuodelta. Minulla oli myös hormonaalinen ehkäisy ja kun luovuin siitä, niin sen jälkeen halut palasivat (tulivat vähintään tuplana takaisin). Eli tuokin kannattaa ottaa huomioon, jos nainen on haluton. Ja sooloseksi on tullut hyvinkin tutuksi. Onneksi on hyvä mielikuvitus (ja joskus netti apuna). Mutta se ei korvaa sitä toisen ihmisen kosketusta ja läheisyyttä, jota olen alkanut kaipaamaan.

Miehellä on ollut aina myös stressaava työ, eikä hän ei osaa purkaa stessiään ja päästää työstä irti. Alkoholi ja telkkari ovat ne tärkeimmät purkautusmiskeinot Tiedän kyllä, että liika alkoholin käyttö vie haluja, mutta eipä se hyödytä siitä(kään) nalkuttaa. Tietää itsekin asian, mutta tissuttelu on mukavampaa telkkarin ääressä kuin olla vaimon kanssa pedissä.

 

Kiva kuulla, että selkähieronta kelpaisi sinnekin. Valitettavasti en oikein osaa sanoa, kuinka miehen (passiivisen) saisi syttymään. Itselle kun riittäisi pienikin vihjaisu.

Mielellään sitä asiasta keskustelisi, mutta kun ei jaksa kilpailla tuon telkkarin kanssa ja ei jaksa tapella ja kinata asiasta, kun ei se siitä oikein muuksi muutu. Itselle seksi vain on niin iso asia ja en oikein ymmärrä, että eikö toinen huomaa, kun siitä tulee niin hyvä olo, luulisi että se näkyisi ulospäin ja itsellä on ihan eri fiilis, töissäkin. Väittäisin, että koko perhe voi hitusen paremmin.
Tietty meilläkin tuo hormonaalinen ehkäisy, joka varmasti vaikuttaa asiaa. Toki ei sen kait nyt pitäisi suuresti kesken kaiken muuttua, mene ja tiedä.

Itsellä on myös stressaava työ, töitä liiaksikin ja matkat vielä verottaa oman osansa. Joskus tuli kanssa tuota kotona tissuttelua harrastettua (viime vuoden puolella)ja sanomista siitä tuli meillä, useampaan otteeseenkin. Annettiin vähän ymmärtää, että asiat muutuisi myös makuuhuoneen puolella, jos tissuttelun lopettaisi. Tosin omiin haluihin tuo alkoholi ei vaikuttanut millään lailla, vaikka ilmeisesti joillakin se saattaa sitä tehdä.
Ehkä se oli näin lapsiperheessä muutenkin hyvä lopettaa, niin kuin tein, tosin makuuhuoneessa ei mikään muuttunut. Tilalle sitten aamulenkit ja iltaisin hiihdot ja uinnit, paluu takaisin urheilun pariin. Seurasi siitä nyt siis jotain hyvää, tosin ei sitä mitä ajattelin.

Sooloseksiä meillä ei ainakaan vaimo harrasta, saati netin käyttöä siinä mielessä. Välillä tuota ihmetellytkin, mutta jos ei halua, niin eihän sitä tarvi.
Hauska kuulla, että se sinulta sujuu. Ei koskaan yhdessä netistä olla mitään tuollaista katseltu, minulle se kyllä kävisi vallan mainiosti...

 

Palatakseni vielä ketjun aloittajan tilanteeseen (kun minäkin vähän hyökkäsin kertomaan omia ongelmiani). Hänellähän oli/on tilanne, että vaimo ei herätä kiinnostusta. Oletko miettinyt miksi näin on tapahtunut? Onko jotain erityisiä piirteitä tulluut vaimoon vuosien saatossa? Kyllähän me ihmiset muutumme vuosien aikana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se mitä olimme kaksikymppisinä, emme välttämättä ole sitä enää nelikymppisenä. Eikä välttämättä sitä samaa piirrettä löydy samalla tavalla kuin silloin ihastuessamme. Mutta voisiko siinä kumppanissa olla jotain johon voisi ihastua uudelleen? Jokin uusi juttu? Mitä vaimosi haluaa teidän suhteeltanne? Onko hän tyytyväinen?

Sitten vielä haluttomista vaimoista. Miten tässä ketjussa kirjoittaneiden miesten vaimot suhtautuvat omaan vartaloonsa? Jos ei ole itse sinut vartalonsa kanssa, niin voi olla vaikea heittäytyä seksiin. Entä kehutteko vaimojanne tai onko teillä arjessa halauksia tai jotain pientä intiimiä kosketusta? Voisiko sellainen ylipäänsä herättää kiinnostusta? Vai onko se heti, että taas ukko on vonkaamassa seksiä? Itse tykkään juuri tuosta koskettelusta. Kehuminen (ainakin jos sitä tapahtuisi joka päivä) saisi vähän vaivaantumaan. Toiset naiset varmaan tykkäävät ihan perinteisesti, että joskus huomioidaan kukilla, koruilla yms. mutta itse en sellaisista edes välitä. Mutta me olemme erilaisia.

 

Tessii:
En osaa omalta osaltani sanoa voiko hormonaalisen ehkäisyn käyttö viedä halut kesken kaiken. Itselläni oli hormonaalinen ehkäisy käytössä vasta viimeisen lapsen saamisen jälkeen ja se vei juuri niiltä vuosilta halut. Tuossa edellisessä viestissä heitinkin jotain ajatuksia mitä naisen haluttomuuden taustalla voisi olla.

Viime kesänä itse sain tarpeekseni meidän elämäntyylistä: kymmenen vuotta sohvaperunana oloa kera hyvän ruoan ja viinin. Sitä ennen kaikenlainen liikkunta ja rankkakin treenaaminen oli kuulunut koko siihenastiseen elämääni. Nyt teen sitten paluuta entiseen eli aloitin lenkkeilyn ja siitä nyt vähitellen pitäisi taas uskaltautua laajentamaan harrastuksia (kahvakuula kiinnostaisi ja/tai kuntonyrkkeily). Harmi vaan, kun hiihtokausi jäi lyhyeksi. Itselläni ei kyllä halut ole vähentyneet, vaikka kuinka vetäisi illalla omaan kuntoon nähden tiukan spinningtreenin... Saatko vaimosi mukaan urheiluharrastuksiin vai ovatko ne sinun oma juttusi? Minä lenkkeilen pääosin yksin, kun muuton jälkeen en ole uutta lenkkeilyseuraa löytänyt uudelta paikkakunnalta.

Oletteko ajatelleet menevänne parisuhdeterapeutille juttelemaan? Mietin vain itse, että kuinka kauan tämän asian kanssa jaksaa olla. Väheneehän ne halut vanhetessa, vai väheneekö... Meillä ei varmaan kumpikaan halua mennä minnekään parisuhdeterapeutille. Vaikka joskus olisi kiva jutella jonkun kanssa asioista ja puida niitä. Kun ei näistä naistenkaan kesken jutella. Olisi vähän kornia kahvipöydässä pamauttaa, että "ei tuota isäntää enää kiinnosta seksi, mites teillä? Olisko antaa hyviä neuvoja"

Tuosta sooliseksistä vielä. En usko, että meillä mies harrastaa sitäkään, enkä usko, että katsoo pornoakaan. Voisin sitä minäkin mieheni kanssa katsoa, mutta häntä ei se kiinnosta. No, totuuden nimissä, ei kyllä tule kovin usein itsekään sitä katsottua (eli ei ole addiktiota kehittynyt).

 

Jotenkin tuntuu, että naisilla on aina jotain sanomista omasta vartalosta. Koskaan ei olla tyytyväisiä. Pienimuotoista laihdutusta on nyt ollut havaittavissa, mutta olen kyllä kertonut, että ei nyt ainakaan ihan hirveästi tarvitsisi. Ei siis oikeasti ole tarvetta ja olenkin kertonut, että itse pidän hänestä tuollaisena. Nätti on ja ihan katseenkestävä varmasti myös muidenkin kaksilahkeisten mielestä.
On arkisia halauksia, niskaan suukotteluja, niskahierontoja (pidän siitä, että saan toista koskea ja halauilla) ilman mitään taka-ajatuksia ja öljyjä, silloin kun varsinainen seksi ei olisi edes mahdollista. Sitten on myös satunnaisia kehuja ulkonäöstä, jotka tuntuu kyllä ottavan mielissään vastaan + leikkimieliset "koskettelut" ihan ohi mennen. Iltaisin silittelen, jos ollaan tultu samaan aikaan nukkumaan, sitä jotenkin itsekin saa paremmin unta kun toinen on siinä lähellä. Kait sitä jotain on näiltä "naisten" palstoilta jäänyt mieleen kun on näitä tullut viimeaikoina kahlattua

Vaimon saa kyllä liikkumaan ja tuo hiihto on ollut vuosien jälkeen meille molemmille uutta. Muutaman kerran ollaan viety lapset hoitoon ja lähdetty yhdessä hiihtämään ja toisinaan menty sitten koko porukalla, mutta tuolloin sitä mennään sitten lasten ehdoilla ja se ei meille varsinaista urheilua ole, vaan enemmänkin yhdessä oloa perheenä. Välillä tarjoan sitten taas vaimolleni mahdollisuutta lähteä yksin, kun jään lasten kanssa tekemään jotain muuta. Välillä sitten taas toisin päin. Suhteellisen pienet lapset asettaa rajoituksia noihin meidän tuohuihin, mutta sen puoleen ollaan ihan hyvä kompromisseja kyllä onnistuttu tekemään. Koira lenkitetään vuoroilloin, kun toinen lukee sadut lapsille ja hoitaa iltaoperaatiot maaliin.
Crossfit molempia kiinnostaisi, pitää katsoa kuinka kauan tässä vielä pääsee ladulle. Yksi paikka on vielä jossa tykkilumella ladut ovat hiihdettävissä.

Me ollaan käyty parisuhdeterapeutilla, tosin vähän muista asioista, mutta kyllähän siinä tätäkin käytiin läpi. Oli kyllä ihan mukavaa ja siellä voisi käydä useamminkin. Oli toisaalta hauska käydä asioita läpi, kun oli ulkopuolinen kuuntelemassa ja ohjeilemassa, suosittelen. Vaimo minut sinne silloin houkutteli.

Eiks naiset muka keskenään puhu näistä asioista?! Olisin kuvitellut ihan muuta En näkisi mahdottomana erään kaverin kanssa näitä asioita puhua läpi, olisi varmaan ihan hyvä icebreakeri täräyttää että kun ei tuota vaimoa seksi kiinnosta kuins teillä.

Mun mielestä on vähän surullista jos joutuu odottamaan omien halujen vähentymistä, väheneekö ne edes sitten kuitenkaan. Oletkos koittanut ehdottaa hotelliyötä tms. Eri ympäristö saattaisi innostaa kylpyineen ja aamupaloineen, kun voi olla erilailla läsnä toisen kanssa. Tuolloin kun ei ole mitään kotitöitä siinä lähellä mihin tarttua tai tietokonetta/telkkaria. Tuolloin voisi ehkä olla helpompi puhuakin asioista.
Pakkaa laukkuun vielä alan liikeissä myytävän kynttilän, jonka steriinia (öljyä) voi käyttää esim hierontaan tai sitten vain tunnelman luomiseen. Jos sen miehesi saisi syttymään, vaikka ei niistä öljyistä niin välittänytkään.
Tietty työstressi saattaa painaa, joka varmaankin vie haluja. Hankalia asioita kun tarkemmin miettii, että mikä auttaisi, enkä oikein osaa mitään viisaita neuvoja tilanteeseesi antaa. Onko talouspuoli kunnossa?

Kiitos, että jaat omia ajatuksia. Sitä tulee itsekin ihan eritavalla pohdittua asioita.

 

Ajatuksia on tosiaan mukava vaihtaa, vaikka kaksinpuheluksihan tämä on mennyt Itse en ole näitä ajatuksia vielä tuonut missään julki, edes anonyymisti. Eikä tosiaan ainakaan minun "piireissäni" naisten kesken jutella seksistä - korkeintaan joku toteaa, että mies on aina vonkaamassa. Eipä siihen oikein ole itsellä kommentoitavaa. Olen joutunut myös muuttamaan miehen työn perässä niin monta kertaa, että tällä hetkellä kaverit ovat lähinnä fb:ssä.

Mitä parisuhdeterapeutti totesi tuohon, jos toinen haluaa enemmän kuin toinen? Itse pelkään sitä, että enemmän haluava lytätään joksikin seksipedoksi ja neuvotaan vaan ymmärtämään, että toinen ei halua. Varsinkin jos nainen on se halukkaampi, niin se tuntuu olevan vieläkin tabu. Onneksi nyt on vähän herätty siihen, että myös mies voi olla haluton ja nainen halukkaampi osapuoli. Tosin konkreettisia ratkaisuja ongelmaan ei oikein löydy mistään. Enkä usko pystyväni pettämään (se moraalinen selkäranka on aika paksu minulla).

Minullekaan ero ei ole se ensimmäinen vaihtoehto, vaikka olen kyllä sitäkin miettinyt. Enkä halua mitään uusperhekuviosäätöjä. Varmaan sitten eläisin erakkona lopun ikääni Minulla on pari moneen kertaan eronnutta yh-äitiä "kavereina" (saman ikäisten lasten kautta tulleet tutuiksi). En tiedä mistä he miehensä etsivät (baareista tod.näk.), mutta elämä tuntuu olevan sitä, että erotaan, etsitään uusi mies, erotaan jne. Niin siis tuollainen elämä ei houkuttele, enkä siihen edes lähtisi.

Ulkonäköpaineista vielä. Olin jokin kuukausi sitten terv.hoitajan tarkastuksessa. Siellä tuli puheeksi paino, kun vaa'alla piti käydä. Minulle on lasten syntymän jälkeen (ja osin ennen sitäkin) painosta tullut kompleksi. Aikamme juteltuamme terv.hoitaja totesi, että näen itseni hyvinkin paljon isompana mitä olen. Tätä rupesin miettimään ja totuushan on, että naisille tulee niin paljon ulkonäköpaineita ulkoapäin, että helposti uskoo itsensä paljon rumemmaksi ja lihavammaksi kuin onkaan. Tämä voi sitten viedä halut seksiinkin. Eikä siinä puolison mielipide välttämättä kauheasti paina, vaikka väittäisi viehättäväksi. Oma mieli on nyt sikäli terveellä pohjalla, että peilistä ei enää tuijota vastaan se kaksisataakiloinen sotanorsu Pudotettavaa painoa toki on, mutta kohtuullisissa määrin

Ensi kesänä voisi kokeilla viedä mies jonnekin hotelliin ja varausta tehdessä pyytää, että kantavat tv:n huoneesta pois.. Tosin itse tykkäisin enemmän jostain erämaamökistä luonnon keskellä ilman sähköjä. Viime kesänä järjestin lapset hoitoon ja varasin hyvän illallisen kotiin. Ehkä siinä oli se virhe että olimme kotona, sillä mies tuijotti telkkaria aamuyölle ja minä olin pikkaisen äkäinen. Tuosta viikonlopusta itse asiassa alkoi minun elämänmuutos ja paluu kuntoilun pariin.

Kysyit taloudesta. Se on varmaan yksi tekijä. Pärjäämme, mutta taakkana on h*lvetin iso talolaina. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa tällä hetkellä. Minä olen oikea pätkätyöläisen esimerkki monien muuttojen ja pitkien kotonaolovuosien takia (vaikka minulla on hyvä koulutus). Hoidin lapset kotona yhteisellä sopimuksella kunnes nuorimmainenkin oli jo lähes neljä vuotta. Mies on varmasti tottunut parempaan elintasoon kuin minä. Itse olen koti-ihminen, jolle riittää koti-mökkielämä, enkä edes kaipaa matkustelua tai mitään luksusta.

Nyt kuin noita ajatuksia taas kirjoittelin, niin pisti miettimään mitä yhteistä minulla ja miehelläni oikein enää on (paitsi lapset ja talolaina)... Kaikki ne harrastukset ja yhteinen tekeminen mitä aikana ennen lapsia oli, ovat jääneet. Nyt teen niitä yksin tai lasten kanssa kun ovat kasvaneet. Mies ei innostu enää niistäkään. Onkohan masennusta tai työuupumusta sitten? Mutta lääkäriinhään mies ei mene..

Teillä Tessii, on ilmeisesti pienemmät lapset kuin meillä. Jos ajattelen aikaa taaksepäin, kun lapset olivat leikki-ikäisiä, niin elämä oli paljon sitovampaa ja samalla rankempaa kuin kouluikäisten kanssa. Voisiko vaimosi haluttomuus johtua ihan vain kiireisestä ja jatkuvaa läsnäoloa vaativasta arjesta? Lähes aina on joku vaatimassa jotain tai pitää tehdä jotain. Vaikka lapset ovat haluttuja ja mieluisia, niin silti se vastuu ja jatkuva läsnäolo vie voimia. Huomaan nyt, kun meillä lapset ovat jo isompia ja omatoimisempia (vaikka eivät vielä yli 10 vuotta olekaan), niin itselläni on jo paljon helpompaa. Lapset menevät usein omissa menoissaan kavereiden kanssa ja minulla on hetki lapsetonta aikaa melkein joka ilta ennen lasten nukkumaan menoakin. Eli lasten kannalta seesteinen aika meillä menossa, mutta teini-ikää odotellessa (meillä onkin sitten useampi samaan aikaan teini-iässä)

 

Eipä tässä itsekään ole tälläisilla palstoilla tullut kirjoiteltua, saati ajatuksia jaettua. Aikaisemmat palstat ovat olleet talouspainotteisia ja siellä ei tälläisistä asiasta keskustella.

Jouduin oikein pysähtyä miettimään, että mitäs se terapeutti sitten sanoikaan, niin ne näköjään pääsee unohtumaan. Mutta miellä ongelmat liittyivät luottamukseen, rahankäyttöön (tai sen salaamiseen), työhön ja ajankäyttöön ja sitten siitä johtuviin ongelmiin. Jotka tietysti sitten heijastuivat myös makuuhuoneessa. Eli tuossapa se kait koko ongelmien kirjo mitä voi olla. Itse en ollut mukana kaikilla kerroilla vain vaimo selvitti asioita myös kahden kesken, ilman minua.
Lopputulema oli kuitenkin tuohon seksin määrään, että sen saisi näiden asioiden kautta ratkaistua paremmaksi. Ei tämä terapeutti, ainkaan alkanut moralisoimaan toisen haluista, tuskin kait kukaan sellaista edes tekisi. Sillähän ei nyt sinänsä ole merkitystä onko sitä toimintaa kerran vuodessa vai päivässä kunhan molemmat ovat kutakuinkin tyytyväisiä ja valmiita tarvittaviin kompromisseihin. Omasta mielestä se oli kyllä ihan mukavaakin jutustella siellä.
Ajankäyttöä ja kahdenkeskeistä aikaa ihan ilman lapsia stressittömässä ympäristössä sitä suositeltiin ja toimiihan tuo, ns. suhteen vaalimista ja ylläpitämistä kannustettiin. Keskutelua, keskustelua ja keskustelua, kyllähän meillä jotkin asiat ovat nyt paremmin. Itse nautin suunnattomasti keskustelusta iltaisin ilman häiriötekijöitä, niin että kukaan ei ole keskeyttämässä, sitä ei vain ole tarpeeksi. Tosin meidän työtkin vetävät ihan vastakkaisiin suuntiin. Minä pääsääntöisesti yksin toimistolla ja vaimo päivät pitkät sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Meillä on lapset leikki-ikäisiä molemmat. Onhan se vaimokin välillä sanonut, että haluaa välillä olla vain ihan yksin ilman, että kukaan on vaatimassa yhtään mitään => telkkarin katselua iltaisin, ns omaa aikaa. Kait se sitten kuuluu osittain tähän elämän vaiheeseen.
Sitä on vain tullut itsekin ajateltua, että mitäs sitten kun lapset lähtee, aika tuntuu menevän siivillä ja mitä meillä sitten on yhteistä sen jälkeen. Sillä olen yrittänyt kehitellä jotain yhteistä puuhaa ihan kaksinkin, urheilua, tanssia olen vihjaillut, mutta se ei oikein kiinnosta ja ehkä se voisi olla ajankäytön kannalta haastavaakin. Itse kun olen nuorempa katutanssin parissa jonkin verran viettänyt aikaa ja lopettelin sitten opiskelujen jälkeen tuon touhun.

En nyt tiedä kuinka varma työpaikka miehelläsi on, mutta tietysti laina yhdistettynä tähän epävarmaan aikaa saattaa alitajunnassa painaa mieltäkin. Vielä jos tulot ovat pääsääntöisesti miehesi varassa. Riippuu varmaan paljon henkilöstä. Jos jotain työuupumuksen tapaista on, niin kyllähän se kait vie haluja.
Meillä vaimo lähtisi mieluiten kaupunkilomalle ja kait sitä voisi itsekin lähteä, mutta mielummin olisin ihan kotosalla kaikessa rauhassa. Itsellä tuollainen sähkötön mökkeily toimisi ainakin hienosti, yritä huokutella miehesi sinne. Vielä jos kiinnostaisi kalastelu, saunominen, jne.
Me tuskin vaimon kanssa tuollaiselle reisulle koskaan lähdetään, ehkä sitten pojan kanssa kunhan vähän kasvaa. Kerran olen saanut vaimon houkuteltua kalaan ja silloin sitten piti tulla vielä tolkuton kaatosade, ei ole sen jälkeen lähtenyt veneelle, kalankin sai vielä tuolla reissulla

 

Voinko vastata Tessii yksityisviestillä? Onhan tällä foorumilla sellainen?
Muokkaus: on näköjään

 

Hyvä Tessii,

olisiko teillä mahdollisuutta vaihtaa hormonaalista ehkäisyä johonkin muuhun. Itselläni e-pillerit ainakin veivät halut 100 %:sesti. Samaa ovat valittaneet kanssasisareni, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut. Omassa parisuhteessa vaihdoimme ehkäisyn kondomiin.

Toinen oikeasti toimiva keino halujen palauttamiseen on ravinnelisä: sinkki. Huomasin tämän kun aikoinaan aloin ottamaan lisäsinkkiä purkista 15(-30 mg)/iltaisin. Olen myös kokeillut pitää sinkin syönnissä taukoa ja huomannut silloin halujen selvästi vähentyneen.

Tuosta sinkin syönnistähän se ravitsemusasiantuntija Gillian McKeith (Olet mitä syöt-ohjelmassa) myös usein hehkuttaa, että "sinkin syönnillä vipinää vällyihin".

Toivon todella, että löydätte avun ongelmaan! Toimiva parisuhdeseksi on oikeasti tärkeä asia, joka vaikuttaa koko suhteen laatuun.

 

Nymphalis: vastaa vaan, eiköhän se tuolta jostain löydy.

 

Pistäytyjälle: Meillä on siis e-pillereitä vaihdeltu ja nyt siis kierukka käytössä. Kondomi nyt voisi olla yksi vaihtoehto ja tuota joskus miettinytkin. Tosin siinäkin on omat huonot puolensa, mutta pitää ensin kokeilla tuota sinkkiä syöttää Kiitokset tuosta, pitää perehtyä tarkemmin aiheeseen ja jos sitä vaikka kaupan / apteekin kautta tänään kotiin...

 

Tessii: Mietinkin, että mahtaako teillä olla e-pillerit vai kierukka käytössä. Tuosta kierukan käytöstä mulla ei kyllä ole kokemusta, että viekö se samanlailla halut kuin e-pillerit.

Itse olin kuitenkin jo lopettanut pillerit kun otin sinkin käyttöön. Ja ainakin silloin se toimii kuin tauti. Kannattaahan vaimosi sitä kokeilla, ehdottomasti. Itse ostan sinkin luontaistuotekaupasta, mutta kyllähän sitä apteekistakin saa. Ruoka-aineissakin toki löytyy hyviä sinkinlähteitä.

Ei muuta kuin tsemppiä!

 

Minulla oli käytössä 5-6 vuotta hormonikierukka. Pillereistä minulla ei taas ole kokemuksia. Hormonikierukan ei olisi pitänyt viedä haluja tai muutenkaan vaikuttaa kuin paikallisesti, kun siinä on niin pieni määrä hormonia mikä vaikuttaa suoraan sinne missä sitä tarvitaan. Kuitenkin se vei minulta halut kokonaan. Sen lisäksi se tasasi mielialaakin ihan liikaa. "Pahapäisyys" ennen menkkoja jäi pois, mutta niin jäi pois se ihana kutkuttava tunne (molemmissa päissä ) ovulaation aikaan. Lisäksi paino nousi hiljalleen koko ajan. Kierukan poiston jälkeen aika pian palasi halut ja jossain vaiheessa huomasin, että painokin oli alkanut tippua. Eli ei kiitos hormoneita minulle enää ainakaan ehkäisyn muodossa.

Sinkistä olen minäkin kuullut, että sen puute tai liian vähäinen saanti aiheuttaisi haluttomuutta. Asiaa netistä pengottuani löysin juttuja, että miehillä myös d-vitamiinin puutos aiheuttaa haluttomuutta (vai oliko se erektiohäiriöitä). Miksei d-vitamiini voisi vaikuttaa myös naisten halukkuuteen? Itse yritän käyttää säännöllisesti d-,b- ja magnesiumlisiä kasvisvoittoisen ravinnon lisänä.

Hormonikierukassa tosin hyvänä puolena on vuodottomuus, joka kyllä helpotti elämää. Kannattaa varmaan kokeilla muita keinoja ensin. Hormonikierukka kertainvestointina maksaa jonkin verran, että ei sitä ihan tuosta noin vaan kannata ottaa pois ja laittaa takaisin, jos halut eivät palanneetkaan. Eikä se laittaminen ja poistaminen ainakaan minulle mitään kivutonta touhua ollut...

 

Nymphalis: Otit puheeksi tuon d-vitamiinin. Käytän itsekin sitä syksystä kevääseen 50 µg päivässä eli huomattavasti enemmän kuin mitä saantisuositus meillä on. On tullut monesti vastaan kirjoituksia, joissa väitetään meidän d-vitamiinin saantisuosituksien olevan pahasti alakanttiin. Lisäksi käytän Omega-3:sta.

Uusin löytöni on B6 vitamiini PMS-oireisiin. Olen kärsinyt teinistä asti vaikeista pms-oireista. Nyt lähentyessäni 40 ikävuotta, oireet ovat olleet helvetilliset, kestäen kaksi viikkoa kerrallaan. Ostin B6-vitamiinia, vahvuus 200 mg ja otin sitä joka päivä kahden viikon ajan ennen kuukautisia. Ensimmäisen kerran yli 20 vuoteen, kaikki ikävät pms-oireet loistivat poissa olollaan! =) Ei masennusta, ei alakuloa, ei mitään tietoa ärtyisyydestä ja känkkäränkästä. =) Kunpa olisin tämän tiennyt aiemmin.

Taisin eksyä hieman aiheesta, mutta nyt kaikki pms-mielialaoireista kärsivät naiset tai vaimon oireista kärsivät miehet, B6 vitamiinin ostoon!
Hox! Suositusannos on 50-100 mg/päivässä ja suositellaan käytettävän kuuriluontoisesti.

 

Sinkit haettu ja vaimolle ensimmäiset syötetty. Oli vähän ihmeissään kun tulin töistä purkkien kanssa, avasin ja sanoin, että anna mennä =)

Ei vastustellut, kun kerron vilpittömästi taka-ajatukseni.