[b]raskaaksi ilman toisen halua[/b]

Pystyykö joku tunnustamaan, että on laittautunut raskaaksi ilman, että toinen olisi sitä halunnut?
Tiedän yhden äidin, joka on tehnyt niin.

Pariskunta asui eri paikkakunnilla ja kun ensimmäistä lasta suunnittelivat oli tämä äiti puhunut kuinka hän voisi muuttaa isän luokse mutta, kun raskaustesti oli näyttänyt plussaa, oli puheet loppuneet siihen. Lapsen isä oli sitten päättänyt tyytyä kohtaloon ja elää näin etäsuhteessa mutta oli sitten sanonut, ettei missään nimessä halua toista lasta, kun tämä äiti oli alkanut puhua toisen lapsen teosta.

Suhde oli mitä ihmeellisin ja lapsen isä oli päättänyt jaksaa vain lapsensa vuoksi, vaikkakin tiesi olevansa vain se maksaja ja perheen elättäjä.

Äiti oli kuitenkin päättänyt saada toisen lapsen, joten yhtäkkiä oli taas ääni muuttunut kellossa ja isäkin jo hetken kuvitteli, että ehkä tästä kuitenkin tulee jotain mutta kyseessähän olikin vain se, että äiti halusi tulla taas raskaaksi, sillä kun raskaustesti oli taas näyttänyt plussaa, niin se sama vanha oli taas jatkunut.

Nyt kun he ovat sitten kokonaan eronneet, isä ei saa tavata lapsiaan muuten kuin lasten kotona pari tuntia kerrallaan mutta maksumieheksi hän kelpaa. Hänellä ei ole mitään oikeuksia lapsiaan kohtaan.

Mikä meitä naisia oikein riivaa ........

 

Tiedän yhden naisen. Hänellä oli miehen kanssa yksi lapsi ennestään, molempien toivoma ja haluama. Perhe-elämästä ei kuitenkaan tullut mitään, ja mies halusi erota. Nainen hankkiutui raskaaksi ja kertoi miehelle siinä vaiheessa, kun raskaus oli niin pitkällä ettei esim. aborttia voinut tehdä. Miehen ystäville oli kertonut, että kyllä mies ottaa hänet takaisin nyt kun hän on raskaana... Eli lapsi oli pelinappula naisen yrityksessä pelastaa parisuhde, joka oli miehen mukaan yhtä helvettiä.

Lapsi syntyi, mies ei ottanut naista takaisin. Mies tapaa molempia lapsiaan säännöllisesti, ja yrittää olla isänä tälle toisellekin, jota ei olisi koskaan halunnut. Luonnollisesti suhtautuminen lapsiin on kuitenkin erilaista, mistä nainen syyttää miestä. Syyllistää miestä siis siitä, ettei mies rakasta tätä toista lasta samalla tavalla kuin ensimmäistä. No, onko yllätys?

Käsittämätöntä, miten kylmästi ja itsekkäästi naiset voivat toimia. Tämä sama nainen oli muuten raskaana toiselle miehelle, kun tapasi tämän lastensa isän. Mies, tämä "uusi", sanoi, ettei ala seurustelemaan naisen kanssa, joka odottaa lasta toiselle miehelle. Ei painostanut eikä muuta, totesi vain, ettei hänestä ole isäksi toisen miehen lapselle. Mitä tekee nainen? Abortin. Tulee sitten takaisin miehen luo ja kysyy, että kelpaako hän nyt. Mies tuntee olevansa jollain tavalla vastuussa naisen tekemästä abortista (jota ei siis ollut käskenyt tekemään, ei edes vihjaillut siihen suuntaan), ja alkaa seurustelemaan. Aika heikko lähtökohta parisuhteelle, sanoisin. Ei ihme, ettei se sitten kestänytkään...

Ajatella, näin voi siis miehet tehdä ihan hyväksytysti, eli ei tarvtse lapsista välittää kun ei niitä ole kerran edes halunnut. Tuntuu ihmeelliseltä että minä tunnen miehiä jotka rakastavat naisen lapsia vaikkei edes ole biologinen isä. Tietenkin jokainen lapsi ansaitsee syntyä rakastettuna, mutta nykyisin on näköjään myös ihan ok, jos isälle tuleekin kesken kaiken ei-sittenkään-fiilikset. Silloin ei tarvitse lapsista välittää kun ei niitä sitten loppupelissä halunnutkaan.

 

Hm. Poistin vahingossa tuon oman ekan viestini, mutta näkyypä se tuosta Pepparin lainauksesta.
Pepparille vastaan, että miehelle ei missään vaiheessa "tullut ei-sittenkään -fiilistä", koska hän ei missään vaiheessa tätä toista lasta halunnut. Ja kyllä, mies välittää molemmista lapsistaan, on isänä ja kantaa vastuunsa lapsistaan. Mutta mikä on äidin vastuu, onko naisella oikeus käyttää lasta tällä tavalla pelinappulana? Kyllä mä enemmän oon tuohtunut tän naisen käytöksestä kuin miehen. Tietenkään kukaan ei tuu yksinään raskaaksi, mutta tässä ei oo nyt kyse siitä, vaan tietoisesta ja tahallisesta hankkiutumisesta raskaaksi mieheltä mitään kysymättä, tarkoituksena saada mies takaisin. Onko se Pepparin mielestä ok?

 

Ei ole, mutta miehen olisi kannattanut vaikka hankkia vasektomia jos ei enää lapsia halua, ja varmasti kyseisen naisen luonne oli selvillä.
Löytyyhän niitä herranjumala vapaita mukavia naisiakin, miksi helvetissä jotain epätoivoista eksää pitää mennä polkemaan?

 

Meillä äideillä nousee monesti karvat pystyyn, kun puhutaan, että me olisimme tehnyt jotain väärin. On helpompi syyllistää sitä toista osapuolta. Tämä kyseinen äiti, josta aiemmin kirjoitin oli heidän suhteensa alkumetreillä kertonut, että olisi ollut valmis tekemään lapsen vaikka jonkun satunnaisen ravintola illan tapaamisen kanssa, joten mitähän siitä voi ajatella. Tämä lasten isä on yksityisyrittäjä ja yrittää parhaansa mukaan maksaa lastensa kuluja mutta voitte vain arvuutella minkä verran häntä kiinnostaa tällä hetkellä maksaa mitään ylimääräistä, kun ei saa muunlaista tapaamisoikeutta, kuin äidin sanelemat 2 tuntia.

Kun tämä ensimmäinen lapsi syntyi, niin he olivat puhuneet yhteishuoltajuudesta mutta lasten äiti oli tässäkin vedättänyt ja sanonut, että hänen kannattaa olla yksinhuoltaja, niin hän saa paremmat tuet tällöin. Lapsen nimestä ei isältä kysytty ja kummiksi ei kelvannut isän ehdotus. Mutta kun äitin piti päästä shoppailemaan, niin isä kelpasi mukaan (lompakko). Isä sai kyllä ostaa lapsilleen asioita, kunhan ne oli äitin määräämiä väreineen ja laatuineen. Ei ole kelvannut käytetty, vaan kaikki on pitänyt olla parasta mahdollista. 3-D ultraankin piti raskausaikana päästä ajokilometrejä 300 ja kukas senkin lystin maksoi. (koska kuulemma siinä pitää käydä?)
Minä olen itse eronnut ja elän lasten kanssa mutta silti olen halunnut, että lasten suhde heidän isäänsä pysyisi hyvänä vaikka isällä onkin alkoholi ongelma. Olen aina kysynyt isältä jos on ollut jotain isompaa hankittavaa, että onko hänellä mahdollisuutta osallistua tai tietääkö hän ketään, jolta voisi saada käytettynä (esim. pyörät ym.).
Meidän äitien itsekeskeisyys on välillä vain niin hämmästyttävää.

 

Joo ja ihmeellistä on myös se ettei mies muka osaa ottaa asioista selvää, vaan kuvittelee että äidin puheet ovat totta. Tuossakin tapauksessa miehen olisi tullut ottaa yhteyttä viranomaisiin ja kysellä oikeuksiensa perään.

 

Ei ole, mutta miehen olisi kannattanut vaikka hankkia vasektomia jos ei enää lapsia halua, ja varmasti kyseisen naisen luonne oli selvillä.
Löytyyhän niitä herranjumala vapaita mukavia naisiakin, miksi helvetissä jotain epätoivoista eksää pitää mennä polkemaan?

Tässä ketjussa nyt kuiteski etsittiin naisia, jotka ovat tehneet lapsen mieheltä mitään kysymättä. Eri ketjussa voidaan sitten pohtia miehen tekemiä virheitä. Naisten itsekkyys näyttää olevan vieläkin jonkulainen tabu, tai sitten ajatellaan, että naisilla on aina oikeus tehdä se lapsi, olipa olosuhteet ja tarkoitusperät mitkä tahansa. Minusta ois jo korkea aika lopettaa naisten hyysääminen ja miesten syyllistäminen ja myöntää, ettei naiset aina ole mitään enkeleitä.

 

Ahaa no anteeksi jos vastasin tähän ketjuun väärin.