Downin syndrooma

Onpa viestiketjun aloittajalla todella arvomaailma paikallaan. Hylkäämis päätöksen kanssa on elettävä loppuelämä. Siinä todella tarvii selvittää ympäristöllekkin kuinka hyvä lapsen on olla hyljättynä ja vielä hteiskunta hoitaa periaatteella.

 

\

\

Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.

Siis käsitinköhän nyt ihan oikein, että annat oman lapsesi adoptioon, ojs on vammainen??!!
Enpä ole ennen moista kuullut.
Entä jos oma lapsesi vammautuisi esim autokolarissa, antaisitko adoptioon.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa, anteeksi vain.
Minä suosittelisin ,ettet tekisi lapsia ollenkaan :headwall:
Pitääkö lapsesi olla täydellinen? Ilmeisesti olet itsekin :x

Kyllä.

Vaikeavammaiset hoidetaan sairaalassa.

Kirjoitustaidottomat saavat osallistua kirjoitteluun (korjasin naurettavat virheesi).

Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko minulla lapsia.

Minulla on yksi lapsi ja hän on täydellinen =)

:flower: Tästä sulle parempaan oloon. =)

 

\

\

\

Antoipas pähkäilemisen aihetta tämä aloitus.... Nääs olemme yli 40 ja toinen vauva olis toiveissa... ja vähitellen olen julmasti ajatellut, että en otata mitään punktiota keskenmenoriskin takia, mutta annan adoptioon, jos on down tai muu vammainen. - Neuvokaas mitä tehdä ja en tarvitse mitään parikymppisten nälvintää, kiitos.

Siis käsitinköhän nyt ihan oikein, että annat oman lapsesi adoptioon, ojs on vammainen??!!
Enpä ole ennen moista kuullut.
Entä jos oma lapsesi vammautuisi esim autokolarissa, antaisitko adoptioon.
Kaikenlaisia ihmisiä sitä maa päällään kantaa, anteeksi vain.
Minä suosittelisin ,ettet tekisi lapsia ollenkaan :headwall:
Pitääkö lapsesi olla täydellinen? Ilmeisesti olet itsekin :x

Kyllä.

Vaikeavammaiset hoidetaan sairaalassa.

Kirjoitustaidottomat saavat osallistua kirjoitteluun (korjasin naurettavat virheesi).

Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko minulla lapsia.

Minulla on yksi lapsi ja hän on täydellinen =)

:flower: Tästä sulle parempaan oloon. =)

Taidatpa olla harvinaisen tyhmä ja idiootti ihminen...

 

Lunaliini, olet aika pihalla ja kipeä ihminen

 

[/quote]

Kyllä.

Vaikeavammaiset hoidetaan sairaalassa.

[/quote]

Ei muuten pidä paikkaansa. Ja eikös tässä ketjussa ole keskusteltu Down -lapsista/ihmisistä, jotka eivät ole vaikeavammaisia ellei syndroomaan liity jotain "ylimääräistä"!

 

Huvittavaa tämä downiwn hysteerinen abortointi.
Downin syndrooma on siinä suhteessa helpompia kehitysvammoja, että he itsenäistyvät kutenmuutkin lapset ja pystyvät asumaanjoko yksin tai pienryhmäkodissa.
Moni ihminen luulee, että downit on ainoa kehitysvammaisuus. Järkytys onkin suuri kun saattaa syntyä lapsi, jolla onkin joku muu kromosomivamma ja se ei pysty elämään kuin letkuissa ja älyllinen kapasiteetti on todella alhainen.

Ystävälleni kävi juuri niin. Hän kävi lapsivesipunktiot yms. ja selitti, että ei halua mitään mongoloidia, hän haluaa terveen lapsen. No niinpä niin. Lapsi sairastaa jotain aivojen sairautta, missä tulee kuolemaan ennen 10 vuoden ikää kun aivot surkastuvat.

Joten iloitkaahan jokaisesta lapsesta, jonka saatte.

 

Minulla on 3 vuotias down-tyttö,enkä todella ymmärrä niitä jotka eivät hyväksy vammaista lasta.Rakastamme koko perhe tytärtämme, muille lapsille hän on erittäin tärkeä.Te ,jotka haluatte "terveitä lapsia",on parempi että saatte niitä.En usko, että teille annettaisiinkaan tälläisiä lahjoja,kun ette heidän arvoaan kuitenkaan ymmärtäisi.Tiedättehän,että kaikilla ihmisillä on oikeus elää,niin teillä täydellisillä,kuin meillä "epätäydellisillä".Toivottavasti osaan kasvattaa lapseni niin,etteivät he aliarvioi ihmisiä,vaan hyväksyvät jokaisen omana itsenään.
Nämä erityislapset ovat vanhemmilleen todella rakkaita,ei viitsitä mollata heikkoja,jotka eivät osaa pitää puoliaan.Pyydän,älkää opettako omille lapsillenne samoja arvoja ,kuin itsellänne on.

 

Jokainen lapsi on vanhemmilleen rakas. Kukaan meistäkään ei ole täydellinen eikä kukaan voi tietää elääkö elämänsä terveenä vaikka näennäisesti terveenä syntyisikin. Kuka tahansa voi vaikka liikenneonnettomuuteen joutua ja "toisten armoille" joutua.
Minun mielestäni jokaisella ihmisellä on paikka elämässä ja tässä maailmassa. Jokaista tarvitaan. Jos luoja ei ole antanut ihmiselle jotakin niin sitten jotakin muuta, esimerkiksi down-lapsille on annettu paljon suurempi sydän ja enemmän rakkautta tuotavaksi maailmaan kuin monella muulla ihmisellä. Tämän päivän kylmään maailmaan tarvitaan muutakin kuin kylmää laskelmointia ja rahan perässä juoksemista, downeilla onkin muut arvot, ihmiset ja ystävät ja ystävyys on todellä sydämestä.

 

voin vain yhtyä äiti 45 v mielipiteeseen. vaikka minulla ei downi vauvaa olekkaan, mutta olen sitä mieltä, että tänne "täydelliseen" maailmaan mahtuu myös "epätäydellisiä".

 

\

Ystävälleni kävi juuri niin. Hän kävi lapsivesipunktiot yms. ja selitti, että ei halua mitään mongoloidia, hän haluaa terveen lapsen. No niinpä niin. Lapsi sairastaa jotain aivojen sairautta, missä tulee kuolemaan ennen 10 vuoden ikää kun aivot surkastuvat.

Joten iloitkaahan jokaisesta lapsesta, jonka saatte.

Toivottavasti tuet ystävääsi. Uskoisin, että hänkin oppii rakastamaan vauvaansa, juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. :hug:

 

Pakko vastata vielä vanhaan aiheeseen kun satuin näitä lukemaan. Itse synnytin down-vauvan muutama vuosi sitten lapsettomuuden jälkeen. Koin kauhean järkytyksen ja ajattelin että eihän tuon lapsen kanssa kehtaa edes mennä ulos. Tällä hetkellä ihanampaa ja rakkaampaa lasta minulla ei voisi olla, vaan olen tosi ylpeä pikku aurinkoisestani. Mutta synnytyksen jälkeinen järkytys johtui siitä etten ollut koskaan tavannut yhtään downia, ja kuvittelin heidän olevan jotain kauheaa. Sellaisen käsityksenhän saa kun ympärillä jatkuvasti puhutaan heistä negatiiviseen sävyyn ja suositellaan aborttia ja tutkimuksia ettei vaan sattuisi niin kauhea vahinko käymään! Lapseni on onnellinen ja tuo iloa niin monen ihmisen elämään!

 

Todella asiallinen ketju suurelta osin. Down-lapsista ei sen enempää, kuin että tiedän heidän olevan todella valoisia, aurinkoisia ihmisiä. Jos omalle kohdalle kolahtaisi, en voisi kuvitellakaan abortointia. Käsittämätön ajatus - kuka *kele* takaa, että "normaalista" lapsesta tulee fiksu ja yhteiskuntakelpoinen, eikä jotain rikollista/huumenuorta jne., anteeksi nyt vaan tämä kärjistys. Mutta jos ajatellaan, että kaikki "poikkeava" abortoidaan, niin eikö tämä ajatuslinja johda siihen, että jostain pitäisi saada tietää, onko mahdollista että tulevasta lapsesta tulee aikuisena rikollinen ja hänet pitäisi sen perusteella abortoida. Huhhuh. \|O
Ok. Olen itse elänyt elämäni erästä harvinaista syndroomaa sairastavan kehitysvammaisen lapsen siskona. Lapsella ei ole down, vaan eräs toinen syndrooma, jota sairastavat ovat ajoittain vaikeita ja saavat raivokohtauksia. Nuoruuteni ei ollut sisarukseni takia kovin helppo. Lapsi oli kyllä herttainen lapsi, mutta murrosiässä vaikea ja meluisa. Joskus pelkään, että se kaikki jätti jälkensä minuun ja veljeeni. En ole pystynyt kaikkea prosessoimaan, tunnen katkeruutta siitä, että tämä osui juuri meille, meidän perheelle. Jospa lapsella olisikin ollut down, sehän olisi ollut lahja siihen verrattuna mitä meillä oli. Ei romantisoida asioita, mutta katsotaan totuutta silmiin.
Te, joilla on vammaisia lapsia, älkää hemmotelko heitä pilalle ja muistakaa huomioda myös muut lapset. Tasavertaisesti. Voimia kaikille vammaisperheille!!! Näistä asioista puhuminen ei ole helppoa, niin monenlaisia tunteita joutuu läpikäymään. Kaikesta huolimatta minä rakastan siskoani kuin ketä hyvänsä läheistä! :heart:

 

\

\

Keskenmeno riski on todella minimaalinen. Ehkä sinun olisi syytä vilkaista
http://www.verneri.net/yleis/index.php
Ajattelitko antaa adoptioon, jos lapsellasi paljastuu vammaisuus esim. vuoden tai kahden iässä ? Down syndrooma on varmasti helpoimmasta päästä kromosomipoikkeavuuksista. Ota enemmän tietoa asiasta.

Esikoisestani otettiin istukkabiopsia ja hän oli terve. Kuitenkin tarvitsimme hänelle neuropsykologisen tutkimuksen ja sen mukaisen hoidon 3 v. kieppeillä, joten saarnoja en tarvitse. Väitän, että et itse
olisi selvinnyt niin upeasti kuin minä lapseni kanssa! Silti tosiaan arveluttaa tuo selkeä vammaisuus.

Miksi pyydät apua ja kommenttia asiaasi kun sellaisen saatuasi huökkäät päälle väitteinesi?
Eiköhän täällä kaikki ole samaa mieltä asiasta että jokainen on paras äiti omalle lapselleen.

 

\

Arvatkaapas mitä, minä sain down tytön noin neljä vuotta sitten.
Ensijärkytyksestä toivuttuani olin sitä mieltä että jos minä saisin vielä vauvan, jopa toivoisin toisen down vauvan! Lapseni oli niin tunteita herättävä ja niin täydellinen omana itsenään! Niin hyvin on kaikki mennyt, emme ole saaneet mitään negatiivistä elämäämme.
Kaikki ystävämme, sukulaiset ja tuttavat pitävät tyttöämme "silmäteränä".
En toki väitä että elämä olisi hänen kanssaan helppoa, välillä on vaikeita päiviä mutta niinhän on ns. normaalienkin lasten kans.
Ja lapsi muuttaa jokaista perheenjäsentä tullessaan, olkoon sitten terve tai erilainen.

Jännä juttu, itse huomaan joskus toivovani samaa. =) Tai ainakin silloin kun luen/kuulen kovin negatiivista suhtautumista downeihin. Erän down-lapsiin keskittynyt lääkäri kertoi tuossa muutama päivä sitten luennollaan että downeja syntyy vuosittain aina suurin piirtein sama määrä, vaikka sikiöseulontojen myötä aborttien määrä on noussut huomattavasti. Hän oli sitä mieltä että kyseessä on Jumalan tai luonnon näkemys siitä että maailma tarvitsee näitä ihmisiä. :heart:

Monet täällä kirjoittavat haluavansa ehdottomasti abortin mikäli lapsella todetaan down. Näin ollen olisi varmasti parempi että tuollainen lapsi päätyisi meidän perheeseen. Vältyttäisiin taas yhdeltä abortilta.

 

Minä usein mietin näitä ketjuja lukiessani, että kenen "ongelma" se on kun down lapsia syntyy. Kertokaahan te joille tällainen lapsi on annettu, kärsiikö teidän lapsenne olemassaolostaan vai vaikuttaako onnelliselta lapselta ? Onko se teidän ongelmanne, että teillä on erilainen lapsi? Vai onko se pelkästään ulkopuolisten jotka ovat joskus kadulla nähneet down lapsen ja ovat itse järkyttyneitä, etteivät kaikki lapset olekaan samanlaisia. Vai onko kyseessä yhteiskunnallinen ongelma, rahanmeno ? Jos on niin pyytäisin kyllä ajattelemaan, että mihin kaikkeen sitä yhteiskunnassa rahaa pannaan. Sitäpaitsi hyvinvointiyhteiskunta, jossa me toistaiseksi ainakin vielä elämme, kyllä joutuu pitämään huolta ja tukemaan niitä jotka apua tarvitsevat.

 

Niin tässä kuin muissakin asiaa käsittelevissä ketjuissa puhutaan vähän huu et haata, eli down-lapsi ja monivammainen down-lapsi ovat kaksi eri asiaa.
Down-lapsi on lapsi muiden joukossa, mutta kun sitä ei tiedä, saako tuollaisen terveen aurinkoisen down-lapsen vaiko vaikeasti monivammaisen, niin kyllähän se huolettaa.
Ja ihan tavallinenkin down-lapsi on iäkkäille vanhemmille ainoana lapsena huolenaihe, kuka hänestä pitää huolta ja rakastaa, kun vanhemmat eivät enää jaksa ja sisaruksia ei ole.
Kun ette ole kuitenkaan koskaan ihan samassa tilanteessa kuin toiset keskustelijat, niin älkää tuomitko.

 

Kaikki lapset ovat ihania, olivatpa sitten terveitä tai vähemmän terveitä. Lapset ovat aina lahjoja muistakaa se hyvät ihmiset. On myös vanhempia jotka eivät jostain syystä saa lapsia vaikka haluaisivat =) =) =)

 

\

Kaikki lapset ovat ihania, olivatpa sitten terveitä tai vähemmän terveitä. Lapset ovat aina lahjoja muistakaa se hyvät ihmiset. On myös vanhempia jotka eivät jostain syystä saa lapsia vaikka haluaisivat =) =) =)

Näin minäkin ajattelen! :heart: =)

 

Minä tekisin ehdottomasti abortin jos saisin kuulla odottavani down-lasta. Mutta ei tulisi mieleenikään perustella sitä lapsen kärsimisellä tai vammaisen arvottomammalla elämällä. Tiedän hyvin että monet downit elävät täysipainoista elämää ja näistä mahdollisista lisävammoistakin suurin osa saadaan korjattua leikkauksilla.

Olen kuitenkin niin itsekäs etten halua vammaista lasta. Jos vielä iltatähti ilmoittaa tulostaan, menen lapsivesitutkimukseen kartoitaakseni lapsen terveyttä. En halua enää vanhoilla päivilläni kantaa huolta lapsen terveydestä ja käydä läpi kaikkia kuntoutuksia, huolehtia etsiessäni sopivaa päiväkotia tai koulua, miettiä millaista lapsen tulevaisuus tulisi tässä kovassa maailmassa olemaan. Haluan vain nauttia terveestä vauvasta, josta tiedän kasvavan aikanaan itsestään huolehtiva aikuinen.

Vaikka tietäisin että down-lapseni saavan hyvän tulevaisuuden ja onnellisen elämän, en olisi valmis uhraamaan omaa elämääni ja tulevaisuuttani tuhon tehtävään. Kylmä totuus.

 

\

Minä tekisin ehdottomasti abortin jos saisin kuulla odottavani down-lasta. Mutta ei tulisi mieleenikään perustella sitä lapsen kärsimisellä tai vammaisen arvottomammalla elämällä. Tiedän hyvin että monet downit elävät täysipainoista elämää ja näistä mahdollisista lisävammoistakin suurin osa saadaan korjattua leikkauksilla.

Olen kuitenkin niin itsekäs etten halua vammaista lasta. Jos vielä iltatähti ilmoittaa tulostaan, menen lapsivesitutkimukseen kartoitaakseni lapsen terveyttä. En halua enää vanhoilla päivilläni kantaa huolta lapsen terveydestä ja käydä läpi kaikkia kuntoutuksia, huolehtia etsiessäni sopivaa päiväkotia tai koulua, miettiä millaista lapsen tulevaisuus tulisi tässä kovassa maailmassa olemaan. Haluan vain nauttia terveestä vauvasta, josta tiedän kasvavan aikanaan itsestään huolehtiva aikuinen.

Vaikka tietäisin että down-lapseni saavan hyvän tulevaisuuden ja onnellisen elämän, en olisi valmis uhraamaan omaa elämääni ja tulevaisuuttani tuhon tehtävään. Kylmä totuus.

Kuin minun kynästäni. Näin mekin ajattelimme. Helpottavaa kuulla ettemme ole maailman ainoat vanhemmat jotka näin ajattelevt.

Terveys on sinänsä hyvin liukuva käsite. Mikä on tervettä, mikä sairautta, mikä vain hyväksyttävää "vajetta" jonka kanssa opitaan elämään ja toimimaan.

Ja sitten se, että aivain kuten sinä, myös me hyväksymme kaikki, myös me hyväksymme kaikenlaiset ihmiset maailmaan ja että sama ihmisarvo on kaikilla. Vammautua voi myös myöhemmin ja plaaplaa niin edelleen.
Mutta silti.... yhdyn mielipiteeseesi
:heart:

 

Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.

Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?

 

\

Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.

Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?

Ei kukaan varmaan ole väittänyt että pitäisi saada vammainen lapsi ymmärtääkseen äitiyden onnen. Ne jotka eivät suostuisi lasta downin vuoksi abortoimaan, tarkoittivat aivan muuta, sitä että ihmisellä on ihmisarvo vaikkei täydellinen olekaan.
Ja ihan nämä ns terveet ja normaalit, niin näyttää niissäkin lapsissa olevan sellaisia jotka roikkuu vanhemmissa kiinni koko elämän tai ainakin pitkälle aikuisikään elätytetään vanhemmilla, jos vaan vanhemmat siihen suostuu.
Juopot peräkamarin pojat jotka hakkaa äidin? eikö nuokin pitäisi abortoida jos ennakkoon sen geeneistä näkisi tai vaikka jos isä on juoppo ja isän veli niin eiköhän se saata pojastakin tulla?? Ihan noin vaan ilkeästi ajatellen ja "laskelmoiden" eli kannattaako kenen niitä lapsia oikeasti tehdä? Jos oikein saivarrallaan

 

\

Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.

Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?

Nämä on taas näitä kirjoituksia jossa sanotaan tyyliin:Minulla ei ole mitään vammaisia vastaan MUTTA....

Ymmärrän toki abortin siinä tapauksessa jos lapsella syntymänsä jäkeen todella kovat kivut ja kärsimykset, mutta harvemmin downeilla kuitenkaan niitä on vaan he kykenevät elämään täysipainoista onnellista elämä ja itsenäsitymäänkin kun se aika tulee.

Mielestäni enemmän marttyyrimaista on nostaa itsensä jalustalle sillä, että olisi valmis tekemään abortin downin syndrooma tapauksessa verukkeella että lapsi kärsisi ja olisi onneton elämäänsä

Mutta tosiaan jokainen tekee omat ratkaisunsa ja seisoo niiden takana. Toisaalta onkin parempi, ettei sellaisille vanhemmille vammaisia synnykkään, jotka ei pystyisi ehdoitta lastaana rakastamaan vammoista/sairauksista huolimatta ja kokisi poikkeavan lapsen taakkana.

 

\

\

Minulla ei todellakaan ole mitään vammaisia vastaan, vaikka itse päätyisin aborttiin jo downinkin kanssa. Peesaillen itsekästä äitiä tuossa edellä, en minäkään halua tietoisesti sitoa loppuelämääni lapseen joka ei koskaan aikuistu.

Nostan hattua niille jotka pitävät down-lapsen, on hieno homma että jollain on voimia ja halua tarjota elämä erilaiselle lapselle. Mutta yksi asia vammisten vanhemmissa silti ärsyttää. He tuntuvat pitävänsä itseänsä muita parempina. Kuin lapsen vamma tekisi heistä parempia äitejä. Koko ajan kuulen hoettavan kuinka lapsen vamma avasi silmämme ja elämämme on niin paljon syvällisempää ja rikkaampaa kuin terveen lapsen kanssa.

Mikäs siinä, jos he tarvivat vammaisen lapsen ymmärtääkseen äitiyden luonteen. Mutta kaikki eivät tuollaista herätystä tarvitse. Minä olen saanut terveiltä lapsilta varmasti kaiken sen, mitä vammainen lapsi olisi antanut ja enemmänkin. Mahdollisuuden nähdä lapseni aikuistuvan, pärjäävän omillaan ja perustavan aikanaan oman perheen. En kaipaa lapselleni vammaa, osaan rakastaa häntä ihan sellaisena mikä hän on. Surullista jos joku ei siihen pysty. Kuinka moni Downin äiti voi ihan rehellisesti myöntää ettei koskaan toivo lapsensa olevan terve? Tuskin monikaan. Ja sillä joka ei tätä toivo, on mielestäni asenteessa jotain vikaa. Jos äiti toivoo lapsensa olevan mielummin vammainen kuin terve, ei hän kyllä ainakaan toivo lapselleen parasta. Onko se hyvää äitiyttä että toivoo lapsensa kärsivän?

Nämä on taas näitä kirjoituksia jossa sanotaan tyyliin:Minulla ei ole mitään vammaisia vastaan MUTTA....

Ymmärrän toki abortin siinä tapauksessa jos lapsella syntymänsä jäkeen todella kovat kivut ja kärsimykset, mutta harvemmin downeilla kuitenkaan niitä on vaan he kykenevät elämään täysipainoista onnellista elämä ja itsenäsitymäänkin kun se aika tulee.

Mielestäni enemmän marttyyrimaista on nostaa itsensä jalustalle sillä, että olisi valmis tekemään abortin downin syndrooma tapauksessa verukkeella että lapsi kärsisi ja olisi onneton elämäänsä Mutta tosiaan jokainen tekee omat ratkaisunsa ja seisoo niiden takana. Toisaalta onkin parempi, ettei sellaisille vanhemmille vammaisia synnykkään, jotka ei pystyisi ehdoitta lastaana rakastamaan vammoista/sairauksista huolimatta ja kokisi poikkeavan lapsen taakkana.

En sanokaan että olisin parempi äiti ja ajattelisin lapsen parasta abortoidessani downin. Olen tuolla aiemmin kirjoittaneen kanssa yhtä mieltä siitä että downit pystyvät yleensä varsin hyvään ja täysipainoiseen elämään, ovatpa vielä monesti aurinkoisia luonteitakin.

Mutta aivan itsekkäästi elämääni punniten olen tullut siihen tulokseen etten halua uhrata elämääni vammaisen lapsen hoitoon. Oli sitten miten tahansa palkitsevaa, se vaati paljon enemmän jaksamista kuin terveen kanssa, huolta lapsen tulevaisuudesta jne. Haluan lapsieni kasvavan aikuisiksi ja aikanaan toivon saavani nauttia lapsenlapsista. Pakko myöntää että downin kanssa elämä ei sujuisi näin ja voi olla että tuntisin katkeruutta siitä, mitä lapsen vamma vie elämästämme pois.

Lapsieni terveys on minulle tärkeä asia. En sano että he olisivat sen arvokkaampia ja rakkampia kuin vammaiset lapset vanhemmilleen. Olen kuitenkin kyllästymiseen asti kuullut kuinka terveen lapsen äitinä en voi ymmärtää mitä rakkaus vammaiseen lapseen tarkoittaa. Jokainen lapsi on vanhemmilleen se rakkain olento maailmassa eikä sen suurempaa rakkautta ole olemassakaan. Inhottaa vaan katsella kuinka lapsen vammalla ratsastetaan, kalastetaan huomioa ja nostetaan itsensä muiden yläpuolelle.

Vaikka en vammaista lasta haluakaan, omia lapsiani rakastan täysin ehdoitta ja yli kaiken. Jopa niin paljon etten halua heidän joutuvan elämään sisaruksen vamman tai sairauden varjossa. :heart:

 

Valitettavasti lapsi ei ole mikään täydellinen terve paketti, joka otetaan geneettisen kaupan hyllyltä. Yllätyksiä voi aina tulla eteen. Tuttavalleni sanottiin, että hänen odottamistaan kaksosista toinen on vaikeasti kehitysvammainen,joka tulisi abortoida ennen syntymää. Tuttavani kieltäytyi abortista ja tällä hetkellä heillä on terveet kaksoset eli ultraäänen kuva ei pitänyt paikkaansa....
Itselläni oli tilanne se, ennen lapsen syntymää, että mieheni ei olisi ollut valmis vastaanottamaan kehitysvammaista lasta ja itselleni taas abortti olisi ollut mahdoton vaihtoehto. Ikinä en olisi voinut elää sen syyllisyyden kanssa....
Kehitysvammaisiakin on todella monentasoisia ja kuten kerran juttelin yhden isän kanssa,jolla oli kuusi lasta.Viimeisin heistä kehitysvammainen, jotenkin hän oli todella onnellinen isä ja erityisesti hän iloitsi tästä nuorimmaisestaan.
Valitettavasti aina ei ole näin ja meidän voimavarammekin ovat rajalliset,ja rajansa tietää vain itse.
Uusi elämä on mielestäni lahja Luojalta ja hänen käsissään on sen jatkuminen tai päättyminen...Koska kaikki me olemme omalla laillamme vammaisia, jos ei ulkoisesti niin sisäisesti...harva täältä elämästä vammantumatta selviää loppuun asti.
:flower: Kaikille downin lasten vanhemmille kukkanen ;Te ja lapsenne olette tosi elämän sankareita !