ei jaksais enää

  • Viestiketjun aloittaja ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti
ei jaksa
Oon purnannut tästä aiheesta muutama kuukausi sitten, mutta asiat eivät ole yhtään parantuneet.
En jaksa enää kovin kauaa tätä touhua pyörittää yksin. Nuorimmainen kohta 9 kk ja mun nukkumiset ja lepo ovat tosi vähissä. Olen saanut ( tässä tapauksessa uskallan sanoa näin) olla 3 yötä ilman lapsia. Yhden mies hoiti kun nany oli 1,5 kk silloin sanin ukuttua heräämättä 8h putkeen. Tokalla kerralla mun porukat hoiti, mutta silloin oltiin häissä ja tietty siellä meni aamuun asti eikä nukkumisestakaan tullu enää aamusta mitään vaikka ois saanut. Kolmannella kerralla olivat anoppilassa ja silloin nukuin jotenkin yön, mutta itkin vaan lapsia kun olivat anoppilassa hoidossa koska anopin mielestä mun pitäis hoitaa itse lapseni kun toinenkin miniä hoitaa itse (yhden) lapsensa. Meillä siis kolme lasta.
Päivät pitäis jaksaa olla isompien kanssa eikä vaan kärtytä niille ja sanoa että äiti ei nyt jaksa askarrella, leikkiä leluilla, piirtää tms. itselläkin suututtaa kun ei jaksa mutta oikeesti oon niin väsynyt etten jaksa. Tää nuorimmainen olis iis 4kk asti jonkilainen koliikkityyppi eli huus illalla ja yöllä. Sit oli hyiä viikkoja et nukku yölläkin, mutta korvatulehduksia alko tuleen jo 2,5kk ikäisenä joten nekin valvotti. Nyt sit kaikki liikkumiset ja hampaat valvottaa ja tekee yöt levottomiksi. Yöllä saan herätä puolen tunnin/tunnin välein antaan tuttia ja silti herää aamulla 6-7 aikaan.

Miehen kanssa ei mee ees hyvin. En oikein enää tunne mitään sitä kohtaa, seksi ei maistu. Mies kyllä tuntuis haluavan, mutta suuttuu kun sanon etten oikeesti jaksa. Sitä kyllä tapahtuu aika usein. Siitähän tulee sitten hyvä kierre. Oon tosi tyytyväinen kun on illat poissa, siis töissä ettei tarvi kuunnella sitä vinkumista seksistä ja muusta. Kuitenkin on rankkaa hoitaa lapsetkin joka ilta itse nukkuun jne. Väsyneenä kaikki tuntuu korostuvan. Pienetkin asiat. kerrankin pyysin miestä vaihtaan vaipan nuorimmaiselle kun tunsin etten itse Jaksa, siis fyysisesti jaksa, pitää sitä edes sylissä ja nostaa pesulle jne. Ei mies voinut kun sillä piti just sillä hetkellä vaihtaa khh lattiakaivon ritilä ja tiivistää. ( oli ollut rikkinäisenä jo useamman kuukauden!!!) Itken tosi useesti jo tätä väsymystäni ja sit se tietty heijastuu noihin isompiin.
Vanhimmalla on ongelma pissaamisen kanssa ja käytii lääkärillä. Jos sieltä ei löydy mitään rakenteellista ongelmaa niin sit saan katsoa itseeni peiliin, koska syynä silloin täytyy olla meidän vanhempien riidat ja kireä ilmapiiri kodissa.

hlauttais niin kovastie ota, mutta jotenkin lasten takia ei haluttas. Sitten oisin kyllä vielä enemmän yksin lasten kanssa, mutta sitten ehkä saisin itseeni niskasta kiinni ja pyydetttyä apua muilta jotka oikeesti haluu auttaa ja viittisin pyytää apua kun teitävät ettei ole miestä talossa. Nyt ei voi pyytää koska kaikki ilmeisesti luulevat meidän suhteen olevan hyvä ja miehen auttavan yölläkin vauvan hoidossa.

Nyt alkaa silmät niin luppaseen että täytyy lähteä nukkuun kun aamulla sit täytyis taas jaksaa iloisen uuteen päivään.
 
No, aika vähän olet ollut lapsista erossa, jos kerran kolme kertaa. Jos se on noin harvinaista, niin silloin harvoin pitäisi tilaisuus sitten käyttää hyväkseen eikä vaan itkeä tihrustaa.
No, nyt tietysti ajattelet että vika on miehessäsi. Sehän se sinua yöt valvottaa?!
Vaikka mies valvoisi lapsien kanssa paljon enemmän, että saisit nukkua enemmän, niin todennäköisesti siltikin syyttäisit miestäsi. Niin se on meilläkin ollut jo ennen kuin ensimmäinen lapsi oli edes alulla. Minä olen aina nukkunut sellaisen 2-4 neljä tuntia vähemmän yössä kuin vaimo (kun raha-tilanteen vuoksi on tehtävä pitkää päivää töissä ja kodin hommiakin teen aika paljon+nykyään on nuo lapset myös sitä aikaa tarvitsemassa) silti vaimo jaksaa naputtaa että ei saa riittävästi nukkua. Sellaista se vaan on että mihinkään ei olla tyytyväisiä.
Tottakai molempien pitää vaippoja vaihtaa ja tehdä lapseen liittyviä hommia, mutta on selvä, että jos mies käy töissä ja kunnostelee taloa (vai olisitko itse korjannut mielelläsi sen lattiakaivon) niin sitä aikaa jää hänelle vähemmän olla lasten kanssa.
 
Haeppa apua neuvolasta. Sieltä he voisivat tarjota kodinhoitajaa tai sitten palkkaatte vaikka Mll:stä lastenhoito apua muutamaksi tunniksi viikossa. Käykö vanhimmat lapset kerhossa...tms?? Silloinhan sinulla on aikaa hengähtää pienimmän kanssa, välttämättä ei nukkua mutta kuitenkin.
Hommaa itsellesi jokin harrastus jolloin miehesi täytyy olla hetki lasten kanssa.

Meillä kolme alle 5v lasta ja meillä ei ole mies IKINÄ herännyt öisin ja harvoin on aamuja jolloin hän herää, mutta en valita koska mielestäni mies ansaitsee unensa.Töissä kun ei ole kotona vaan siinä ollaan töissä toisella ihmisellä niin täytyy jaksaa olla skarppina jos haluaa edetä urallaan. Kotiin tullessaan hän hoitaa ja leikkii lasten kanssa ja hoitaa myös kotia. Minulla harrastuksena on päivittäinen lenkkeily,jos sitä ei ehdi tekemään päivällä lähden sitten siinä vaiheessa kun lapset nukkuu.

Mitä väsymykseen tulee niin totta hemmetissä mä olen väsynyt mutta sitä tämä elämä on pienten lasten kanssa.Kyllä se aika vielä koittaa jolloin lapset ovat sen verran isoja että äitikin saa nukkua ja silloin nukun sitten univelat pois. En edes jaksa sortua ajattelemaan sitä väsymystä joka silmissä painaa koska silloin iskee masennus...mutta kaikkihan me tiesimme lapsia tehdessä että ei se lasten kanssa oleminen ole ruusuilla tanssimista.

Voimia sinulle...puhu,puhu ja puhu miehesi kanssa ja pakota hänet ymmärtämään tilanteesi ja hommatkaa sinulle apua jotain kautta.Äläkä välitä anoppisi puheista...jokainen meistä on erilainen äiti ja ei se anoppisi miniä super äiti ole,kukaan meistä ei ole :hug: :hug: :hug:
 
ei jaksa
Tuohon lattiakaivojuttuun täytyy sanoa, että minulla meni hermot kun se homma ei meinannut tapahtua ja itse sitten kävin sen ostamassa ja oikeesti aloinkin tekeen sitä vaihtoa repimällä vanhan irti ja putsaamalla. sitten tuli sellanen hetki että lapåset vaati jotain ja se jäi kesken. En ole niin uusavuton että enolisi osannut sitä paikoilleenl aittaa, oisin sen loppunkinl aittanut heti kun vaan olisin kerennyt. Iltaisin olen vaan niin väsynyt etten jaksa 22 jälkeen miettiä tollasia remontteja. Toiseksi meidän mies ei ole mikään remonittihirmu. Ei tehe mitään oma-aloitteisesti vaan kun aikansa pyytää ja käskee niin sit saattaa tehä kun itsellä sattuu huvittaan ja jaksamaan. Mä esim olen tehnyt talon huoltomaalauksia ( asutaan siis ok-talossa) ja aika paljon kaikkea pikkuhomaa minkä jaksa ja pystyn ite tekeen.

Ja mitä tuohon työssäkäyntiin ja nukkumiseen tulee nin oletko koskaan ajatellut, että kun sinä nukut ( en tietenkään tiedä miten teillä, mutta näin meillä) niin saat nukkua rauhassa heräämättä tunnin välein sen muutaman tunnin ehkä vähemmän. Eli sen on oikeeta ja levollisempaa unta. Mun mies kun nukkuu niin se kans nukkuu eikä heräis vaikka talo räjähtäis ympärillä. Minun nukkuminen on tosi katkonaista elikkä siis paljon väsyttävämpää vaikka saan nukkun "pidempään" ja olla aina päivät kotona. Onhan se miesten mielestä helppoa kun on vaan kotona. Jos mies meillä sattuu oleen vaikka viikonkin kotona niin eipä sillä tule sen kummemmin ruokaa tehtyä, pestyä pyykkiä saatikka niitä remonttihommia kun on nuo "lapset tiellä ja ne koko ajan tappelevat että menee hermot". kannattais varmaan sinunkin kokeilla kolmen pienen lapsen hoitoa täyspäiväisesti vaikka kuukauden ? koettaa ptiää koti tiptopkunnossa.
 
ei jaksa
hellähelunalle

olen kyllä yrittänyt puhua haluavani omaa aikaa ja oman harrastuksen vaikka jotain lenkkeilyä tai jumppaa, mutta kun mies on sellasissa töissä että sillä ei ole työaikoja ja päivät saattaa olla 5-24htai sitten on reissussa 3-4 päivää putkeen elikkä ei käy edes kotona sinä aikana. ikinä ei teidä mitään aikaa koska tulee kotiin eli en voi suunnitella mitään säännöllistä aikaan sidottua harrastusta. Nyt kesällä ois täällä meillä päin ulkojumppaa joka arki-ilta 18-19, mutta kun mies ei ole koko kesäkuun aikana ollut utohon aikaan kotona, tai sitten on nukkunut eikä jaksanut herätä että oiin päässyt ees sinne.

Olen kyllä tiennyt että lapset valvottaa on raskasta hoitaa välillä ja aionkin jaksaa kun ajttelen että parinvuoden päästä taas helpottaa. Lapset on ihania ja haluan pitää ne onnellisina. Mutta onko meidän riitely onnellisen lapsen tae?

Täytyy yrittää vaan jaksaa eipä tässä muukaan auta.

Talo projektikin alkais ja voitte kuvitella mitä virastoissa miehet sanoo suoraan kun yksin hoitelen kaikkia paperiasioita yms kun siis sanovat että eikös mies yleensä hoida nämä asiat. Eli kaikkit ällasetkin asiat on jäänyt mun harteille. Tässä vaiheess minä varmaan tiedän talonrakentamisesta enemmän kun mieheni.
 
Yleensä ottaen voisin sanoa, että voimat on jokaisella rajalliset ja niiden mukaan pitäis hankkia lapset,talon rakentamiset sun muut.

Lähde viikonlopuksi hotelliin rentoutumaan ja lapset siksi aikaa hoitoon.Kyllä se siitä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2006 klo 09:23 ei jaksa kirjoitti:
Tuohon lattiakaivojuttuun täytyy sanoa, että minulla meni hermot kun se homma ei meinannut tapahtua ja itse sitten kävin sen ostamassa ja oikeesti aloinkin tekeen sitä vaihtoa repimällä vanhan irti ja putsaamalla. sitten tuli sellanen hetki että lapåset vaati jotain ja se jäi kesken. En ole niin uusavuton että enolisi osannut sitä paikoilleenl aittaa, oisin sen loppunkinl aittanut heti kun vaan olisin kerennyt. Iltaisin olen vaan niin väsynyt etten jaksa 22 jälkeen miettiä tollasia remontteja. Toiseksi meidän mies ei ole mikään remonittihirmu. Ei tehe mitään oma-aloitteisesti vaan kun aikansa pyytää ja käskee niin sit saattaa tehä kun itsellä sattuu huvittaan ja jaksamaan. Mä esim olen tehnyt talon huoltomaalauksia ( asutaan siis ok-talossa) ja aika paljon kaikkea pikkuhomaa minkä jaksa ja pystyn ite tekeen.

Ja mitä tuohon työssäkäyntiin ja nukkumiseen tulee nin oletko koskaan ajatellut, että kun sinä nukut ( en tietenkään tiedä miten teillä, mutta näin meillä) niin saat nukkua rauhassa heräämättä tunnin välein sen muutaman tunnin ehkä vähemmän. Eli sen on oikeeta ja levollisempaa unta. Mun mies kun nukkuu niin se kans nukkuu eikä heräis vaikka talo räjähtäis ympärillä. Minun nukkuminen on tosi katkonaista elikkä siis paljon väsyttävämpää vaikka saan nukkun "pidempään" ja olla aina päivät kotona. Onhan se miesten mielestä helppoa kun on vaan kotona. Jos mies meillä sattuu oleen vaikka viikonkin kotona niin eipä sillä tule sen kummemmin ruokaa tehtyä, pestyä pyykkiä saatikka niitä remonttihommia kun on nuo "lapset tiellä ja ne koko ajan tappelevat että menee hermot". kannattais varmaan sinunkin kokeilla kolmen pienen lapsen hoitoa täyspäiväisesti vaikka kuukauden ? koettaa ptiää koti tiptopkunnossa.
No, mitäs se sun miehes sitten tekee kun ei ole töissä, jos ei remontti/kotihommia vai onko työpäivät pitkiä?

Silloin kun lapset oli pieniä (rinnalla), niin yleensä se olin minä joka nousi yöllä nostamaan lapsen äitinsä rinnalle ja siitä pois, kun äitinsä oli niin koomassa, että ei eväkään värähtänyt. Nyt yö heräämiset on vähän tasoittuneet, kun ne ovat myös paljon vähentyneet. Viimeisen neljän vuoden aikana on ollut tasan viisi kertaa niin että minä olisin nukkunut pidempään kuin vaimo aamulla ja yhtään kertaa en ole illalla päässyt aiemmin nukkumaan. Ja minulle on tullut myös niitä täysin nukkumattomia öitäkin sinne väleihin (johtuu pääosin töistä).

No, kolme lasta on minullakin, mutta niiden täyspäiväistä hoitamista kuukauden ajan en varmastikkaan pysty kokeilemaan niin kauan kun ovat vielä pieniä. En voi yleensäkkään olla töistä pois kuukautta vuoden aikana. Saati sitten yhteen putkeen. Mutta viikon olen ollut ja tänä kesänä taas olen. Eikä ole kyllä pyykit jääneet pesemättä tai ruoka tekemättä tai siivoamatta tai yhtään mitään kodin päivittäisiä asioita tekemättä. Ja erotuksena vaimooni, olen noiden edellä mainittujen hommien lisäksi saanut tehtyä vielä samalla vähän remontti hommia, mikä ei kyllä ikimaailmassa vaimoltani onnistuisi. Tosin eihän siitä onnistumisesta voi tietää, kun ei ole ikinä edes kokeillut...
 
ei jaksa
Kyllä se meillä on niin että minä nousen joka aamu lasten kanssa. Miestä saa maanitella nouseen aamulla ja aikani heräteltyä ja käskettyä ja pyydettyäs itä olen itse jo sen verran hereillä että ei sitten uni tuukaan uudestaan. Tai sitten mies ottaa tänn uorimman möyriin meiän sänkyyn niin ei ainakaan mulla tule silloin mitään nukkumisesta.

niinkuin aikaisemmin sanoin, mies on pitkiä päiviä töissä ja lähes kaiken sen ajan minkä on kotona nukkuu että jaksaa lähteä taas töihin. Töissä kun oli, piti sanoa pomolle että kuvittele minut yksinhuoltajaksi kun teet työvuoroja yms koska en voi olla illalal myöhään töissä kun lapset pieniä, jos sairastavat mies ei voi niitä hoitaa kun on töissä (ei samalla paikkakunnalla vaan liikku pitkiäkin matkoja) ja tosiaan kun on kotona nukkuu eikä siis jaksa hoitaa sairaita lapsia.

Tämän takia mä olenkin tällanen itte oppinut remonttiäiti kun ei niitä hommia kukaan muukaan tee tai sitten talo rapistuu alta aika yksikön.

Minä olisin ollut tosi kiitollinen jos mies olisi tehny edes tuon verran mitä sinä sanot tehnees, yöllä nostaa syömään ja aamulla heräillä vähän useemmin lasten kanssa jne.


Vieraalle:
On mies minua sen verran ajatellut että 4 vuoden pyytämisen jälkeen sain äitienpäivänlahjaksi hotellilahjakortin että saan levätä, mutta mutta...

Ei ole aikaa lähteä kun mies ei jouda hoitaan lapsia ja mummoille en viitis useesti viedä ( se on ihan toinen juttu ja oikea syy miksi en viitsi niitä paljoa pyytää)
ja toinen: en oikein luota mieheeni tän nuorimman hoidossa kun ei tosiaankaan herää jos yöllä herää. En voisi olla rauhassa "lomalla" jos mietin koko ajan että onkohan se herännyt yms. pari hyvääe simerkkiä on tästä kun nukuin parina yönä lastenhuoneessa ja vuva itki. kuuntelin sitä 10 minuuttia ja menin tietty kattoon kun ei lopta itkua. Mies nukku tyytyväisenä omassa sängyssään eikä tietnnyt mitään vaikka vauva huusi lujaa pinnasängyssään joka oli meidän sängyssä kiinni. Mun piti herättää se ennen kuitan tajus että vauva itkee.


Että tällasta meillä
 
ei jaksa
Kyllä se meillä on niin että minä nousen joka aamu lasten kanssa. Miestä saa maanitella nouseen aamulla ja aikani heräteltyä ja käskettyä ja pyydettyäs itä olen itse jo sen verran hereillä että ei sitten uni tuukaan uudestaan. Tai sitten mies ottaa tänn uorimman möyriin meiän sänkyyn niin ei ainakaan mulla tule silloin mitään nukkumisesta.

niinkuin aikaisemmin sanoin, mies on pitkiä päiviä töissä ja lähes kaiken sen ajan minkä on kotona nukkuu että jaksaa lähteä taas töihin. Töissä kun oli, piti sanoa pomolle että kuvittele minut yksinhuoltajaksi kun teet työvuoroja yms koska en voi olla illalal myöhään töissä kun lapset pieniä, jos sairastavat mies ei voi niitä hoitaa kun on töissä (ei samalla paikkakunnalla vaan liikku pitkiäkin matkoja) ja tosiaan kun on kotona nukkuu eikä siis jaksa hoitaa sairaita lapsia.

Tämän takia mä olenkin tällanen itte oppinut remonttiäiti kun ei niitä hommia kukaan muukaan tee tai sitten talo rapistuu alta aika yksikön.

Minä olisin ollut tosi kiitollinen jos mies olisi tehny edes tuon verran mitä sinä sanot tehnees, yöllä nostaa syömään ja aamulla heräillä vähän useemmin lasten kanssa jne.


Vieraalle:
On mies minua sen verran ajatellut että 4 vuoden pyytämisen jälkeen sain äitienpäivänlahjaksi hotellilahjakortin että saan levätä, mutta mutta...

Ei ole aikaa lähteä kun mies ei jouda hoitaan lapsia ja mummoille en viitis useesti viedä ( se on ihan toinen juttu ja oikea syy miksi en viitsi niitä paljoa pyytää)
ja toinen: en oikein luota mieheeni tän nuorimman hoidossa kun ei tosiaankaan herää jos yöllä herää. En voisi olla rauhassa "lomalla" jos mietin koko ajan että onkohan se herännyt yms. pari hyvääe simerkkiä on tästä kun nukuin parina yönä lastenhuoneessa ja vuva itki. kuuntelin sitä 10 minuuttia ja menin tietty kattoon kun ei lopta itkua. Mies nukku tyytyväisenä omassa sängyssään eikä tietnnyt mitään vaikka vauva huusi lujaa pinnasängyssään joka oli meidän sängyssä kiinni. Mun piti herättää se ennen kuitan tajus että vauva itkee.


Että tällasta meillä
 
Henkka. Viikon jaksaa vaikka päällä seisoen lasten kanssa. Nukkumatta tippaakaan. Mutta on aivan eriasia olla jatkuvasti kotona 24 h käytettävissä. Vastata yksin kaikesta kotihommista. Itselleni olisi juhlaa jos joskus saisin lukea aamulehden kahvin kanssa rauhassa tai syödä ruuan lämpimänä, mutta se on hyvin harvinaista herkkua. Saati sitten talon kunnostukset ym kotihommat (meillä siis minä teen kaiken sekä perinteiset naisten että miesten työt, mies hoitaa auton:)) Kun alottaa jonkun asian tekemisen esim maalauksen, niin kerkeät viisi minuuttia maalata, sitten pitää mennäkkin rauhoittelee, sitten jatketaan maalausta ja sitten taas rauhottelee. Eli kaikkien töiden teko on hidasta ja yleensä päiväunien aika menee sellaisten asioiden hoitoon (kirjanpito, laskujenmaksu ym keskittymistä vaativat hommat) koska se on ainoa hetki jolloin joku ei nyi lahkeesta.

Joten turha valittaa kuinka raskasta isillä on ja äideillä helppoa. Työpaikallakin on mahdollisuus olla omissa ajatuksissaan vaikka viisi minuuttia ja juoda kahvi yksin ja lämpimänä! Sitä luksusta ei ole kotiäideillä. Me juostaan aamusta kun lapset herää siihen asti kun lapset menee illalla nukkumaan. Ja oikein innolla ootan taas jussin vieraita meille. Mies juhlii jussia (saunoo ja ottaa olutta niin paljon kuin haluaa) minä laitan vieraille ruuat, hoidan lapset ja yritän vielä vieraiden kanssa seurustella. Valvon yhtä myöhään kuin mieheni, mutta aamulla minä nousen hoitamaan oli väsy mikä tahansa. Onko teillä näin juhlapäivinä? Minun ystäväpiirissäni JOKAISELLA on. Ja me naiset ollaan lopen kyllästyneitä siihen, että vieraiden tullessa me ei voida vetää #&%?$!*ä ja luottaa siihen että mies hoitaa aamun, se ei vaan onnistu.
 
ei jaksa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2006 klo 11:43 Äippä kirjoitti:
Henkka. Viikon jaksaa vaikka päällä seisoen lasten kanssa. Nukkumatta tippaakaan. Mutta on aivan eriasia olla jatkuvasti kotona 24 h käytettävissä. Vastata yksin kaikesta kotihommista. Itselleni olisi juhlaa jos joskus saisin lukea aamulehden kahvin kanssa rauhassa tai syödä ruuan lämpimänä, mutta se on hyvin harvinaista herkkua. Saati sitten talon kunnostukset ym kotihommat (meillä siis minä teen kaiken sekä perinteiset naisten että miesten työt, mies hoitaa auton:)) Kun alottaa jonkun asian tekemisen esim maalauksen, niin kerkeät viisi minuuttia maalata, sitten pitää mennäkkin rauhoittelee, sitten jatketaan maalausta ja sitten taas rauhottelee. Eli kaikkien töiden teko on hidasta ja yleensä päiväunien aika menee sellaisten asioiden hoitoon (kirjanpito, laskujenmaksu ym keskittymistä vaativat hommat) koska se on ainoa hetki jolloin joku ei nyi lahkeesta.

Joten turha valittaa kuinka raskasta isillä on ja äideillä helppoa. Työpaikallakin on mahdollisuus olla omissa ajatuksissaan vaikka viisi minuuttia ja juoda kahvi yksin ja lämpimänä! Sitä luksusta ei ole kotiäideillä. Me juostaan aamusta kun lapset herää siihen asti kun lapset menee illalla nukkumaan. Ja oikein innolla ootan taas jussin vieraita meille. Mies juhlii jussia (saunoo ja ottaa olutta niin paljon kuin haluaa) minä laitan vieraille ruuat, hoidan lapset ja yritän vielä vieraiden kanssa seurustella. Valvon yhtä myöhään kuin mieheni, mutta aamulla minä nousen hoitamaan oli väsy mikä tahansa. Onko teillä näin juhlapäivinä? Minun ystäväpiirissäni JOKAISELLA on. Ja me naiset ollaan lopen kyllästyneitä siihen, että vieraiden tullessa me ei voida vetää #&%?$!*ä ja luottaa siihen että mies hoitaa aamun, se ei vaan onnistu.

oon sun kanssas samaa mieltä tosta asiasta ja ehkä ymmärrätkin mun kannan.

ja tuo juhannus, miten sattuikaan että otit puheeksi.
Ollaan nyt pari päivääväännetty kättä että mitä tehdään. Mies ehottaa että lähetään lasten kanssa tuttujen mökille, ihan Ok mulle, mutta jsut niinkuin sanoit, minä ne lapsetjoudun hoitaan enkä siis silloin voi oottaakaan yhtä tai kahta siddeä enempää koska on lapset vastuulla ja yöheräämiset yms. miehen täytyy saada oottaa kunnon lärvit että on hauskaa. ehdotin kyllä poikkeusta et minä ottaisn kunnon lärvit ja mies hoitas lapset, vastas vaan että kyllähän hänrn nyt pitäis juhanuksena juoda. ei juhannuksena vio olla selvinpäin kun kaveritkaan ei ole. eli ei halua ees "uhrautua".
ja tohon hommien tekoon, ihan totta että kun alkaa jotain tekeen niin keskeytyksiä tulee koko ajan kolmen lapsen kanssa paljonkin. ei tartte olla isoasia, mutta aikaa vie ja hommat ei edisty.
 
onneton parisuhde tekee onnettomia lapsia.näin ikävästi se vain on vaikka kuinka yritettäisiin piilotella riitoja.
jos sinusta todella tuntuu että mikään ei auta ja et saa miestäsi ns " heräämään horroksesta " niin lähde pois. Lähde pois vaikka muutamaksi viikoksi. Miehesi voi sillä välin miettiä kaipaako hän teitä ollenkaan omaan elämäänsä. Tais sitten niin kuin aikaisemmin ehdotin hommaat itsellesi lastenvahti apua ja aloitat oman elämän. Kyllä luulisi miehesi jossain vaiheessa tajuavan sinunkin viestejäsi.
 
vieras minäki
Eiköhän kaikilla ole tiedossa se,kuka on talossa pomo senjälkeen kun vauva tulee taloon?! Ja "muutaman vuoden" sen jälkeen.Elikkä et voi sille mitään että lapset tuovat myös työtä mukanaan.Mutta kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa,kunhan vaan nyt jaksat. Neuvolasta voisit saada apua.Mutta voisitko jutella oikeasti miehesi kanssa omasta jaksamisestasi ja pyytää häneltä ratkaisuvaihtoehtoja tilanteeseen? Lapset ja perhe ovat yhteinen yritys miehelle ja vaimolle,kummankinhan pitäisi yrittää parhaansa sen eteen,että jokaisella olisi kotona hyvä olla.
 
ei jaksa
En ole lähtenyt pois, mutta kaikki muu lakkas meidän välillä pariksi kuukaudeksi. Sillon mies tajus että ehkä tarvinkin apua ja auttokin ehkä pari viikkoa, mutta sitten jotenkin alko hiipumaan tuo auttamishalu ja palattiin entiseen.
Puhuminen ei auta, kun ei suostu kuunteleen. jne. tyypillinen mies.

Tottakai tiedän että lapset ovat pomoja JA niiden mukaan eletään, mutta ehkä jokin vain on jäänyt meidän parisuhteesta pois enkä oikeesti ole enää kiinnostunut miehestäni, enkä ole ollutkaan vähään aikaan.
Kamala sanoa näin, mutta saakohan niitä tunteita takasin ollenkaan vai eletäänkö tunteetonta liittoa vai erotaanko heti?

Aika ristiriitasia tunteita ja tekoja mulla on, mutta kun en oikeesti tiedä mitä tekisin että tekisin oikein ja kaikilla ois hyvä olla.
 
No, niin. Nyt sitten heti kiinnostaisi tietää missä kohti väitin että äideillä olisi erityisen helppoa??! En yhtään missä. Toin vain esille, että ei se isien osa yhtään sen helpompaa kuin äitienkään. Perheet yleensä perustetaan siinä vaiheessa, kun on oman kodin hankkimisen aika ja oli se koti sitten itse rakennettava tai joltakin toiselta ostettu, niin siinä yleensä on aika paljon tekemistä, että se soveltuu perheen asuttavaksi. Ja varsinkin omakotitalot vaatii jatkuvaa huoltoa ja kunnostamista. Lisäksi yleensä ostetaan samaan aikaan isompaa autoa ja muuta nuoren perheen tarvitsemaa tavaraa. Ja sitten kun vielä ollaan siellä työuran alkupäässä eikä palkkakaan ole ehtinyt nousta ihan pilviin asti, niin on siinä sillä työssä käyvällä (yleensä se isä) vaan maksamista ja pitkää päivää saa tehdä että ei ulosottomies ovelle kolkuttele (poikkeuksellisen varakkaistakin nuoria on, heitä tämä ei koske). Kyllä olisi syytä antaa arvoa niille miehenkin ponnisteluille. Niin voisi sitä arvostusta sitten tulla toiseenkin suuntaan paremmin...

Joo, tottakai viikon voi olla vaikka nukkumatta, mutta ei minun ainakaan ole tarvinnut olla nukkumatta kun olen lapsien kanssa ollut kahden. Ja on ihan höpötystä sanoa, että ei ehdi viittä minuuttia istua rauhassa juomassa kahvia vaan pitää juosta koko ajan lasten perässä. Huonosti on lasten puuhat järjestänyt, jos ne vaatii jatkuvaa perässä juoksemista. Lapsien voi antaa leikkiä omassa huoneessa tai vastaavassa tilassa ja silloin voi tehdä omia hommiaan. Ja jos ei lapset siellä viihdy, niin kyllä ne voi tulla nukkejensa ja palikoidensa kanssa sinne jalkoihinkin tulla pyörimään. Ei niitä tosiaankaan tarvitse jatkuvasti vahtia. Hyvä esimerkki on se että viime kesänä kun vaimo oli viikon reissussa ja minä lasten kanssa kotona, niin pyöräytin aitaverkosta lapsille (nyt 2v-4v) neliskulmaisen aitauksen, jossa kaikki kolme leikki kukin omia leikkejään tai yhdessä pihalla kun maalasin taloa. Tokihan jouduin pitämään ns. "lasten huolto" taukoja useampiakin, mutta kuitenkin sain keskimäärin sellaisen neljä tuntia käytettyä pelkkään maalaamiseen päivässä ja sitten tietysti päälle nuo jo aiemmin mainitut kodin muut hommat joita sitten tehtiin osin lasten kanssa yhdessä. Vaimolle (ja ilmeisesti yleisemminkin vaimoille) jostakin syystä pelkät kodin sisällä tehtävät hommat on liikaa saati sitten tällaiset remppa hommat.

Juhannuksesta kun tuli puhetta niin meidän perheessä vaimo olisi halunnut että oltaisiin lähdetty hänen sukulaisten luo juhlistamaan juhannusta. Sanoin, että jos haluaa niin voi mennä yksin sinne tai vaikka kavereittensa kanssa jonnekin juhlimaan, että olen kyllä kotona lasten kanssa. Vaimo sitten halusi viettää juhannusta perheen parissa eikä lähtenyt. Nyt se sitten valittaa minulle, kun sanoin että menen osaksi juhannusta töihin (tulee hyvät Juhannuslisät) kun hän kerran on kotona ja sitten rakennan pihaan puuvarastoa. Puuvaraston rakentamisessa lapset voi olla kyllä mukana. Meillä vaimo on valittanut minulle alkoholin käytöstä niin paljon, että en ole sitä enää jaksanut kuunnella vaan olen käytännössä jättänyt sen kokonaan. Annan viinan himon ja puutteen nyt kasvaa ja sitten kun lapset on isompia ja lainat on maksettu vähemmäksi, niin otan sitten kaiken takaisin oikein korkojen kera. Sitten ei ole väliä jos se sama naputus taas alkaa. Voin sanoa vaimolle, että jos en vieläkään saa rauhassa juopotella, kun en moneen vuoteen ole ottanut yhtään, niin on parempi että jompi kumpi vaihtaa osoitetta. Vaimo saa sen sitten päättää, mutta siitä aiheesta en enää jaksa kuunnella yhtään...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2006 klo 15:37 Henkka kirjoitti:
No, niin. Nyt sitten heti kiinnostaisi tietää missä kohti väitin että äideillä olisi erityisen helppoa??! En yhtään missä. Toin vain esille, että ei se isien osa yhtään sen helpompaa kuin äitienkään. Perheet yleensä perustetaan siinä vaiheessa, kun on oman kodin hankkimisen aika ja oli se koti sitten itse rakennettava tai joltakin toiselta ostettu, niin siinä yleensä on aika paljon tekemistä, että se soveltuu perheen asuttavaksi. Ja varsinkin omakotitalot vaatii jatkuvaa huoltoa ja kunnostamista. Lisäksi yleensä ostetaan samaan aikaan isompaa autoa ja muuta nuoren perheen tarvitsemaa tavaraa. Ja sitten kun vielä ollaan siellä työuran alkupäässä eikä palkkakaan ole ehtinyt nousta ihan pilviin asti, niin on siinä sillä työssä käyvällä (yleensä se isä) vaan maksamista ja pitkää päivää saa tehdä että ei ulosottomies ovelle kolkuttele (poikkeuksellisen varakkaistakin nuoria on, heitä tämä ei koske). Kyllä olisi syytä antaa arvoa niille miehenkin ponnisteluille. Niin voisi sitä arvostusta sitten tulla toiseenkin suuntaan paremmin...

Joo, tottakai viikon voi olla vaikka nukkumatta, mutta ei minun ainakaan ole tarvinnut olla nukkumatta kun olen lapsien kanssa ollut kahden. Ja on ihan höpötystä sanoa, että ei ehdi viittä minuuttia istua rauhassa juomassa kahvia vaan pitää juosta koko ajan lasten perässä. Huonosti on lasten puuhat järjestänyt, jos ne vaatii jatkuvaa perässä juoksemista. Lapsien voi antaa leikkiä omassa huoneessa tai vastaavassa tilassa ja silloin voi tehdä omia hommiaan. Ja jos ei lapset siellä viihdy, niin kyllä ne voi tulla nukkejensa ja palikoidensa kanssa sinne jalkoihinkin tulla pyörimään. Ei niitä tosiaankaan tarvitse jatkuvasti vahtia. Hyvä esimerkki on se että viime kesänä kun vaimo oli viikon reissussa ja minä lasten kanssa kotona, niin pyöräytin aitaverkosta lapsille (nyt 2v-4v) neliskulmaisen aitauksen, jossa kaikki kolme leikki kukin omia leikkejään tai yhdessä pihalla kun maalasin taloa. Tokihan jouduin pitämään ns. "lasten huolto" taukoja useampiakin, mutta kuitenkin sain keskimäärin sellaisen neljä tuntia käytettyä pelkkään maalaamiseen päivässä ja sitten tietysti päälle nuo jo aiemmin mainitut kodin muut hommat joita sitten tehtiin osin lasten kanssa yhdessä. Vaimolle (ja ilmeisesti yleisemminkin vaimoille) jostakin syystä pelkät kodin sisällä tehtävät hommat on liikaa saati sitten tällaiset remppa hommat.

Juhannuksesta kun tuli puhetta niin meidän perheessä vaimo olisi halunnut että oltaisiin lähdetty hänen sukulaisten luo juhlistamaan juhannusta. Sanoin, että jos haluaa niin voi mennä yksin sinne tai vaikka kavereittensa kanssa jonnekin juhlimaan, että olen kyllä kotona lasten kanssa. Vaimo sitten halusi viettää juhannusta perheen parissa eikä lähtenyt. Nyt se sitten valittaa minulle, kun sanoin että menen osaksi juhannusta töihin (tulee hyvät Juhannuslisät) kun hän kerran on kotona ja sitten rakennan pihaan puuvarastoa. Puuvaraston rakentamisessa lapset voi olla kyllä mukana. Meillä vaimo on valittanut minulle alkoholin käytöstä niin paljon, että en ole sitä enää jaksanut kuunnella vaan olen käytännössä jättänyt sen kokonaan. Annan viinan himon ja puutteen nyt kasvaa ja sitten kun lapset on isompia ja lainat on maksettu vähemmäksi, niin otan sitten kaiken takaisin oikein korkojen kera. Sitten ei ole väliä jos se sama naputus taas alkaa. Voin sanoa vaimolle, että jos en vieläkään saa rauhassa juopotella, kun en moneen vuoteen ole ottanut yhtään, niin on parempi että jompi kumpi vaihtaa osoitetta. Vaimo saa sen sitten päättää, mutta siitä aiheesta en enää jaksa kuunnella yhtään...
eikös se meidän naisten kanssa ole niin että " tee niin tai näin niin aina kaikki on väärin päin " , näin meillä ainakin mies välillä toteaa ja tottahan se.
mitä tuohon viinan juontiin tulee niin eikös tuo ole aika kohtuutonta...kyllähän jokaisen joka haluaa täytyy saada välillä juopotella...ENKÄ NYT TARKOITA SITÄ ETTÄ OLEN JOKU ALKOHOLISTI ÄITI!!!!!
mutta se on välillä hauskaa...ja meillä isäntä ei ilman sauna olutta sauno ja juon minäkin sen sauna siiderin. ja kun lapset on hoidossa niin mikäs sen ihanampaa on kuin heittäytyä viihteelle.
pelkään vain että tuolla tyylillä teidän suhteelle voi käydä huonosti jos alat vasta myöhemmässä vaiheessa "niskuroimaan". kyllä suhteessa täytyy osata tehdä kompromisseja puolin ja toisin ilman nalkutuksia.
 
Kummallista porukkaa täällä kyllä, kun noin vaikeeta on. Miksi kukaan kattelee sellaista miestä joka ei mitään tee?!? Ihan tosissaan, jos ne lapset on yhdessä hankittu niin kyllä ne yhdessä hoidetaan myös!

Meillä kanssa mies on laiskansorttinen, monta kertaa saan jostain asiasta sanoa ennen kuin mitään tapahtuu. Mutta kun tarttuu toimeen niin valmista tulee. Useimmiten kyllä annan periksi ja teen itse, koska a) asia ainakin hoituu heti eikä viidestoista päivä ja b) teen kumminkin paremmin kuin mies. Lapsia mies kyllä hoitaa, antaa iltapalat, vie hoitoon, vie leikkipuistoon jne. Ehkä siksi minä teenkin enemmän kotihommia, myös perinteisiä "miesten" hommia.

Sitten tuo viinan juonti. On se ihmeellistä että vaimo aina antaa periksi kun "pitäähän miehen saada juoda kun kaveritkin". Teini-ikäisiä miehiäkö teillä on?

Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että pistä miehesi seinää vasten ja sano että nyt alkaa asiat muuttumaan. Eihän se voi olla totta ettei toinen suostu kotona tekemään mitään. Ymmärrän kyllä, että ollaan töissä ja sitä rataa, mutta jos toinen on aivan poikki niin pitäähän asialle jotain tehdä. Ei kai sekään lapsia auta jos äiti palaa loppuun ja saa hermoromahduksen. Niin siinä jossain vaiheessa käy ellei koskaan lepää, ei ihminen kestä mitä vaan.

 
Kukka-Maaria
Ihminen ei ole kone, siksihän on yö nukkumista varten!! Armotonta menoa, jos ei saa vaimo koskaan levätä ja nukkua. Ei kukaan voi rakastaa itsekästä, vetämätöntä ja piittaamatonta miestä. Pitäisikö sellaiselle nahjukselle vielä avata jalkansa?????????????????????? :x \|O
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2006 klo 11:43 Äippä kirjoitti:
Henkka. Viikon jaksaa vaikka päällä seisoen lasten kanssa. Nukkumatta tippaakaan.
kuule täti. jos valvot viikon (nukkumatta tippaakaan) vaikka ILMAN lapsia, niin minä syön hatullisen p askaa ja annan sinulle 1000e:n hotellilahjakortin!
 
ei jaksa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.06.2006 klo 21:08 Vieras kirjoitti:
Kummallista porukkaa täällä kyllä, kun noin vaikeeta on. Miksi kukaan kattelee sellaista miestä joka ei mitään tee?!? Ihan tosissaan, jos ne lapset on yhdessä hankittu niin kyllä ne yhdessä hoidetaan myös!

Meillä kanssa mies on laiskansorttinen, monta kertaa saan jostain asiasta sanoa ennen kuin mitään tapahtuu. Mutta kun tarttuu toimeen niin valmista tulee. Useimmiten kyllä annan periksi ja teen itse, koska a) asia ainakin hoituu heti eikä viidestoista päivä ja b) teen kumminkin paremmin kuin mies. Lapsia mies kyllä hoitaa, antaa iltapalat, vie hoitoon, vie leikkipuistoon jne. Ehkä siksi minä teenkin enemmän kotihommia, myös perinteisiä "miesten" hommia.

Sitten tuo viinan juonti. On se ihmeellistä että vaimo aina antaa periksi kun "pitäähän miehen saada juoda kun kaveritkin". Teini-ikäisiä miehiäkö teillä on?

Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että pistä miehesi seinää vasten ja sano että nyt alkaa asiat muuttumaan. Eihän se voi olla totta ettei toinen suostu kotona tekemään mitään. Ymmärrän kyllä, että ollaan töissä ja sitä rataa, mutta jos toinen on aivan poikki niin pitäähän asialle jotain tehdä. Ei kai sekään lapsia auta jos äiti palaa loppuun ja saa hermoromahduksen. Niin siinä jossain vaiheessa käy ellei koskaan lepää, ei ihminen kestä mitä vaan.
Ei tässä jaksa enää konetta osata käyttää, kirjoittelin pitkät pätkät teille kaikille, mutta sit kaikki hävis. Taidan kirjoittaa uudestaa huomenna ehkä vähemmän väsyneenä
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2006 klo 19:03 helläheluna kirjoitti:
eikös se meidän naisten kanssa ole niin että " tee niin tai näin niin aina kaikki on väärin päin " , näin meillä ainakin mies välillä toteaa ja tottahan se.
mitä tuohon viinan juontiin tulee niin eikös tuo ole aika kohtuutonta...kyllähän jokaisen joka haluaa täytyy saada välillä juopotella...ENKÄ NYT TARKOITA SITÄ ETTÄ OLEN JOKU ALKOHOLISTI ÄITI!!!!!
mutta se on välillä hauskaa...ja meillä isäntä ei ilman sauna olutta sauno ja juon minäkin sen sauna siiderin. ja kun lapset on hoidossa niin mikäs sen ihanampaa on kuin heittäytyä viihteelle.
pelkään vain että tuolla tyylillä teidän suhteelle voi käydä huonosti jos alat vasta myöhemmässä vaiheessa "niskuroimaan". kyllä suhteessa täytyy osata tehdä kompromisseja puolin ja toisin ilman nalkutuksia.
Pakko myöntää, että joskus on tullut mieleen, että teki niin tai näin niin aina väärin päin...

Täysin kohtuutontahan tuo minun mielestä onkin, että en voi juopotella ollenkaan. Sauna-lonkerotkin on saannut aikaan niin suureen valituksen ja mökötyksen, että en ole jaksanut enää nähdä vaivaa. Joo tiedän kyllä, että sitten on sota pystyssä kun alan purkaa patoutunutta juopottelun tarvetta, mutta sitten en enää välitä, kun lapset on isompia ja rahallisesti on vakaampi pohja. Kompromisseja tosiaan pitäisi pystyä tekemään paljon enemmän kuin nykyään. Tuohon viinan ottoon liittyen, minä olen sanonut vaimolle, että en halua että juo raskausaikoina. Milloinkaan muulloin en ole vaimoa kieltänyt ottamasta. Olen päin vastoin yrittänyt patistella lähtemään vähän viihteelle silloin tällöin. Mutta ei mene sitten kulumallakaan. Kai se on päättänyt, että kun hän ei itse ota yhtään, niin sitten minullakaan ei ole oikeutta ottaa. Tuo on ajattelu tapa, jota minä en kylläkään ymmärrä...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.06.2006 klo 07:40 Henkka kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2006 klo 19:03 helläheluna kirjoitti:
eikös se meidän naisten kanssa ole niin että " tee niin tai näin niin aina kaikki on väärin päin " , näin meillä ainakin mies välillä toteaa ja tottahan se.
mitä tuohon viinan juontiin tulee niin eikös tuo ole aika kohtuutonta...kyllähän jokaisen joka haluaa täytyy saada välillä juopotella...ENKÄ NYT TARKOITA SITÄ ETTÄ OLEN JOKU ALKOHOLISTI ÄITI!!!!!
mutta se on välillä hauskaa...ja meillä isäntä ei ilman sauna olutta sauno ja juon minäkin sen sauna siiderin. ja kun lapset on hoidossa niin mikäs sen ihanampaa on kuin heittäytyä viihteelle.
pelkään vain että tuolla tyylillä teidän suhteelle voi käydä huonosti jos alat vasta myöhemmässä vaiheessa "niskuroimaan". kyllä suhteessa täytyy osata tehdä kompromisseja puolin ja toisin ilman nalkutuksia.
Pakko myöntää, että joskus on tullut mieleen, että teki niin tai näin niin aina väärin päin...

Täysin kohtuutontahan tuo minun mielestä onkin, että en voi juopotella ollenkaan. Sauna-lonkerotkin on saannut aikaan niin suureen valituksen ja mökötyksen, että en ole jaksanut enää nähdä vaivaa. Joo tiedän kyllä, että sitten on sota pystyssä kun alan purkaa patoutunutta juopottelun tarvetta, mutta sitten en enää välitä, kun lapset on isompia ja rahallisesti on vakaampi pohja. Kompromisseja tosiaan pitäisi pystyä tekemään paljon enemmän kuin nykyään. Tuohon viinan ottoon liittyen, minä olen sanonut vaimolle, että en halua että juo raskausaikoina. Milloinkaan muulloin en ole vaimoa kieltänyt ottamasta. Olen päin vastoin yrittänyt patistella lähtemään vähän viihteelle silloin tällöin. Mutta ei mene sitten kulumallakaan. Kai se on päättänyt, että kun hän ei itse ota yhtään, niin sitten minullakaan ei ole oikeutta ottaa. Tuo on ajattelu tapa, jota minä en kylläkään ymmärrä...
Et ole jaksanut nähdä vaivaa??? Ethän sinä voi alistua vaimosi käskyjen valtaan. Täytyyhän teidän kummankin pystyä hegittämään vapaasti. On hienoa että ajattelet lapsiasi, mutta miltä tuntuukaan lapsista kun he ovat isompia ja silloin se tuttu ja turvallinen isä alkaa viettämään sitä kadotettua aikaa. Ja siinä vaiheessa se mopo voi karata käsistä.
Ja mitä elämää se on että sinä kuljet kotona varpaisillasi. Elämästä täytyy nauttia. Se on pitkä tie odottaa lasten kasvua.
Varmasti teillä on tällä hetkellä paljon hyviä ja onnellisia hetkiä mutta luulenpa että sinulla on siellä sisimmässäsi tukehtunut olo.
Tartu härkää sarvista ja puhu vaimollesi. Ei se puhuminen yhdessä illassa auta. Eikä tarkoitus ole riitaa haastaa vaan etsiä sinulle sitä hengitys tilaa.
Ja mistä sitä tietää jos siinä puheen lomassa paljastuu myös se että ehkä vaimollasikin on jotain huolia hampaan kolossa.
Älä luovuta äläkä missään nimessä alistu...kyllä luulisi asioiden järjestyvän vaikka ne sitten aikaa ja voimia veisikin. Ja kun asiat saadaan ruotuun niin suhdekkin kukoistaa taas ihan uudella intohimoisella tavalla. Ja se tekee myös lapsille hyvää =)
 
[/quote]

Et ole jaksanut nähdä vaivaa??? Ethän sinä voi alistua vaimosi käskyjen valtaan. Täytyyhän teidän kummankin pystyä hegittämään vapaasti. On hienoa että ajattelet lapsiasi, mutta miltä tuntuukaan lapsista kun he ovat isompia ja silloin se tuttu ja turvallinen isä alkaa viettämään sitä kadotettua aikaa. Ja siinä vaiheessa se mopo voi karata käsistä.
Ja mitä elämää se on että sinä kuljet kotona varpaisillasi. Elämästä täytyy nauttia. Se on pitkä tie odottaa lasten kasvua.
Varmasti teillä on tällä hetkellä paljon hyviä ja onnellisia hetkiä mutta luulenpa että sinulla on siellä sisimmässäsi tukehtunut olo.
Tartu härkää sarvista ja puhu vaimollesi. Ei se puhuminen yhdessä illassa auta. Eikä tarkoitus ole riitaa haastaa vaan etsiä sinulle sitä hengitys tilaa.
Ja mistä sitä tietää jos siinä puheen lomassa paljastuu myös se että ehkä vaimollasikin on jotain huolia hampaan kolossa.
Älä luovuta äläkä missään nimessä alistu...kyllä luulisi asioiden järjestyvän vaikka ne sitten aikaa ja voimia veisikin. Ja kun asiat saadaan ruotuun niin suhdekkin kukoistaa taas ihan uudella intohimoisella tavalla. Ja se tekee myös lapsille hyvää =)
[/quote]

Niin minäkin ajattelin ennen, että ei parisuhteessa voi elää siten, että toisen käskyihin pitää vaan jatkuvasti alistua, mutta kun aikani kuuntelin sitä valitusta ja jatkuvaa riidan hakuisuutta, niin en enää jaksanut sitä jatkaa. Itse kun en jaksa jatkuvaa riitelyä, vaimo taas tuntuu saavan siitä oikein energiaa itselleen.

Hyviäkin hetkiä on toki. Niin kuin oli muunmuassa nyt Juhannuksena. Itse vaan en tahdo osata enää niistäkään nauttia, kun koko ajan tuntuu ettei tämä ole minun elämääni. Työn teolla sitten pyrin unohtamaan tilanteen. Se kun on nimen omaan sitä minun elämääni. Työ ja lapsien kanssa touhuilu on niitä asioita joista minä nykyään saan voimaani. Lapsien kanssa vaan pitää olla nimenomaan keskenään, ilman että vaimo on läsnä. Silloin meillä menee lasten kanssa oikein hyvin, kun minun ei tarvitse kuunnella sitä miten paljon paremmin aina minkäkin lasten-hoidollisen toimenpiteen voisi suorittaa.
 
\Et ole jaksanut nähdä vaivaa??? Ethän sinä voi alistua vaimosi käskyjen valtaan. Täytyyhän teidän kummankin pystyä hegittämään vapaasti. On hienoa että ajattelet lapsiasi, mutta miltä tuntuukaan lapsista kun he ovat isompia ja silloin se tuttu ja turvallinen isä alkaa viettämään sitä kadotettua aikaa. Ja siinä vaiheessa se mopo voi karata käsistä.
Ja mitä elämää se on että sinä kuljet kotona varpaisillasi. Elämästä täytyy nauttia. Se on pitkä tie odottaa lasten kasvua.
Varmasti teillä on tällä hetkellä paljon hyviä ja onnellisia hetkiä mutta luulenpa että sinulla on siellä sisimmässäsi tukehtunut olo.
Tartu härkää sarvista ja puhu vaimollesi. Ei se puhuminen yhdessä illassa auta. Eikä tarkoitus ole riitaa haastaa vaan etsiä sinulle sitä hengitys tilaa.
Ja mistä sitä tietää jos siinä puheen lomassa paljastuu myös se että ehkä vaimollasikin on jotain huolia hampaan kolossa.
Älä luovuta äläkä missään nimessä alistu...kyllä luulisi asioiden järjestyvän vaikka ne sitten aikaa ja voimia veisikin. Ja kun asiat saadaan ruotuun niin suhdekkin kukoistaa taas ihan uudella intohimoisella tavalla. Ja se tekee myös lapsille hyvää =)
[/quote]

Niin minäkin ajattelin ennen, että ei parisuhteessa voi elää siten, että toisen käskyihin pitää vaan jatkuvasti alistua, mutta kun aikani kuuntelin sitä valitusta ja jatkuvaa riidan hakuisuutta, niin en enää jaksanut sitä jatkaa. Itse kun en jaksa jatkuvaa riitelyä, vaimo taas tuntuu saavan siitä oikein energiaa itselleen.

Hyviäkin hetkiä on toki. Niin kuin oli muunmuassa nyt Juhannuksena. Itse vaan en tahdo osata enää niistäkään nauttia, kun koko ajan tuntuu ettei tämä ole minun elämääni. Työn teolla sitten pyrin unohtamaan tilanteen. Se kun on nimen omaan sitä minun elämääni. Työ ja lapsien kanssa touhuilu on niitä asioita joista minä nykyään saan voimaani. Lapsien kanssa vaan pitää olla nimenomaan keskenään, ilman että vaimo on läsnä. Silloin meillä menee lasten kanssa oikein hyvin, kun minun ei tarvitse kuunnella sitä miten paljon paremmin aina minkäkin lasten-hoidollisen toimenpiteen voisi suorittaa.

[/quote]

mutta mieti nyt vielä muutamaankin otteeseen että haluatko todella noin elää??? Lapset kärsii hiljaisistakin riidoista mutta lapset ovat myös sopeutuvaisia uuteen elämään ja mikäs sen ihanampaa lapsille on kuin se että äiti ja isä ovat onnellisia AIDOSTI.
Unohda hetkeksi se lapsien varassa roikkuminen ja ajattele itseäsi...sitä saa olla välillä itsekäs tuntematta siitä syyllisyyttä.
Uskallan kuitenkin väittää että jossain siellä sun ajatusten takana piilee pienen pieni ajatus paremmasta.
Se kun ei ole mukava tunne pyöritellä niitä ajatuksia mielessä joka päivä ja tuntea sitä ikävän tunnetta vatsan pohjassa joka välillä nousee kurkkua kuristamaan.

 

[/quote]

mutta mieti nyt vielä muutamaankin otteeseen että haluatko todella noin elää??? Lapset kärsii hiljaisistakin riidoista mutta lapset ovat myös sopeutuvaisia uuteen elämään ja mikäs sen ihanampaa lapsille on kuin se että äiti ja isä ovat onnellisia AIDOSTI.
Unohda hetkeksi se lapsien varassa roikkuminen ja ajattele itseäsi...sitä saa olla välillä itsekäs tuntematta siitä syyllisyyttä.
Uskallan kuitenkin väittää että jossain siellä sun ajatusten takana piilee pienen pieni ajatus paremmasta.
Se kun ei ole mukava tunne pyöritellä niitä ajatuksia mielessä joka päivä ja tuntea sitä ikävän tunnetta vatsan pohjassa joka välillä nousee kurkkua kuristamaan.


[/quote]

En minä tosiaankaan näin halua elää, se on ihan selvä asia. Tämä on vaan olemassa olevista vaihtoehdoista ainoita mahdollisia. Näitä ongelmallisia asioita kun on muitakin kuin se juopottelu ja näistä kaikista on kiistelty ja riidelty. Ja ne ei oikeasti lopu keskustelemalla, kun keskustelu menee aina siihen että vaimo haukkuu, syyllistää ja kiristää minua ja mikään järkipuhe ei vaan auta. Ja se mikä minua itseäni on alkanut pelottaa, että se ei riitä että riidellessään vaimoni on ajoittain väkivaltainen, vaan myös minulle viimeisimpien riitojen aikana on tullut sellainen tunne, että mitä sillä on väliä vaikka löisin toiselta tajun kankaalle. Se selkeästi johtuu siitä, että kun en jaksa riidellä enää niin minulla alkaa ns. ampua yli. No, vielä olen saanut itseni hillittyä vaikka joskus on itselläni ollut musta silmä. Nyt vaan olen pyrkinyt välttelemään kaikkia riitaa aiheuttavia asioita, kun en halua että lapset joutuisivat elämään väkivaltaisessa kodissa (vaikka väkivalta ei heihin kohdistukkaan). Olen kuitenkin vaimoani fyysisesti huomattavasti voimakkaampi, joten pelkään miten pahaa jälkeä siinä syntyy, jos ihan kokonaan menetän malttini.
 

Yhteistyössä