ei jaksais enää

Minä lähtisin jos uskaltaisin...uskallus puuttuu ja matkassa on monta mutkaa...se nyt helpottaa että taloudellista mutkaa ei ainakaan ole mutta kaikkea muuta :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Ja jos lähtisin joutuisin yksin käymään kaiken läpi...kukaan tuskin tukisi minua koska kukaan ei tiedä mitään :ashamed:
tämä päivä taas yksi monien joukossa jolloin mieli on todella surkea :'(

 

\

Minä lähtisin jos uskaltaisin...uskallus puuttuu ja matkassa on monta mutkaa...se nyt helpottaa että taloudellista mutkaa ei ainakaan ole mutta kaikkea muuta :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Ja jos lähtisin joutuisin yksin käymään kaiken läpi...kukaan tuskin tukisi minua koska kukaan ei tiedä mitään :ashamed:
tämä päivä taas yksi monien joukossa jolloin mieli on todella surkea :'(

Miksi Heluna sinulla mieli on noin surkea? Minulle jäi kuva että omaan tilanteeseesi olisit jota kuinkin tyytyväinen, vaikka yö- ja aamuheräämiset sinun vastuulla tahtovat ollakkin.

 

\

\

Minä lähtisin jos uskaltaisin...uskallus puuttuu ja matkassa on monta mutkaa...se nyt helpottaa että taloudellista mutkaa ei ainakaan ole mutta kaikkea muuta :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Ja jos lähtisin joutuisin yksin käymään kaiken läpi...kukaan tuskin tukisi minua koska kukaan ei tiedä mitään :ashamed:
tämä päivä taas yksi monien joukossa jolloin mieli on todella surkea :'(

Miksi Heluna sinulla mieli on noin surkea? Minulle jäi kuva että omaan tilanteeseesi olisit jota kuinkin tyytyväinen, vaikka yö- ja aamuheräämiset sinun vastuulla tahtovat ollakkin.

Puuhamaasta terveisiä :wave:
Ei minulla valittamista ole lastenhoidon saralla...lapsillani on maailman paras isä ja minä tykkään herätä öisin ja aamuisin, rakastan kaikkea mikä liittyy lapsiin, olisi se sitten vaikka miljoonat yö heräämiset.
Mutta elämä,parisuhde on paljon isompi asia kuin lastenhoito...siihen sisältyy niin paljon muuta ja ne "muuta" asiat eivät ole meillä kunnossa. Voisin istua tässä vaikka tunnin ja purkaa ajatuksiani ja mietteitä, mutta en sitä tässä tee koska täällä on täältä päin tuttuja...siis äitejä kaks plussan palstalla =)
Ahdistus sanan merkityksen siis tiedän ja senpä takia yritin sinuakin auttaa...tosin tuloksetta taisi mennä auttamiset, mutta jos se edes helpotti vähän kun sait asioista kertoa =)
Minä nyt vaan olen sellainen joka pitää aina omia ongelmiaan pieninä ja tahdon aina olla auttamassa muita ensin...tai sitten se on keino paeta omia ongelmia. Sitä se ehkä enemminkin on.
Mutta olen minä päättänyt että jossain vaiheessa haluan minäkin nauttia elämästä ja poistaa sen möykyn tuolta rinnasta ja antaa sydämelle tilaa hymyillä =)

 

Jos vaimosi on väkivaltainen, ja voit sen joku kerta mustelmilla todistaa, niin jo on kumma, jos oikeudessa antavat muksut vaimolle!

Itse tuossa tilanteessa menisin terapeutille tai latenvalvojalle puhumaan (vaimon lupaa siihen ei kyllä tarvita!) Ja kertoisin kaiken kaunistelematta. Listaisin paperille kaikki ongelmat, väkivalta mukaan lukien, ja lunttaisin istunnossa siitä, ettei mitään jää kertomatta. Sitten vaan toivoisin, että terapeutto osaisi kertoa ainakin sen, mitä vaihtoehtoja on, ja neuvoa eteenpäin.

 

hei, ajattelemisen aihetta kaikille: miksi pitää aina olla marttyyri? Miksette itse nuku? Antakaa niitten lasten itkeä joskus, ei ne siitä rikki mene. Ette te ole huonoja vanhempia jos joskus vedätte perskännit. Lapset hoitoon vaan ja viis veisaatte mitä muut ajattelee. Ja jätätte ne kersat sille miehelle joskus, kyllä se niitä hoitaa kun on pakko, eikä ne siitäkään rikki mene. On tosi helppoa heittäytyä avuttomaksi (tiedän kokemuksesta itse) ja esittää ettei osaa, kun toisella on ihan hirmu korkeat standardit ja kuvitelmat että miten tehdään asiat "oikein".

Ja löysätkää pipoa myös sen siivoamisen ja remontoinnin suhteen, kaiken ei todellakaan tarvi olla tiptoop kenenkään muun kuin teidän mielestä. Ja jos luulette että muita kiinnostaa onko teillä siistiä niin luulette kyllä väärin, ei muut ehdi sitä pohtia.

Ihminen vetää itsensä niin helposti piippuun, syyllistää itseään (ja sitten siinä sivussa toisia) ja väsähtää...

Itseään pitää ajatella ensin. Ihan totta.

Ja "ei jaksa": kannattaako jotain taloprojektia tuohon vielä aloittaa???? Aivan järjetön ajatus, jos nytkin olet ihan finaalissa etkä jaksa, niin mitä ihmettä kuvittelet että talonrakentamisaika on? Se kun on raskasta aikaa perheille joilla menee tosi hyvin, niin mitäs se sitten on kun menee jo valmiiksi huonosti??

Kaikki nää jutut on ihan kamalaa luettavaa

Henkka: nykyisin on isien asiat kuitenkin paremmin kuin mitä pelkäät, siis jos ero tulee. Ei täällä Suomessa enää ole sellaista naisten hirmuvaltaa.

Tsemppiä ja vähän itsekkyyttä kaikille!

 

Tässä on vierähtänyt jo muutama tunti, kun aloitin tämän ketjun lukemisen. Joooo, olen tällä hetkellä yh kahdelle pienelle ja yhdelle murkulle.. Olen siis samalla tehnyt kotihommia ym täällä.
Ap, jos ja kun teillä ei kuitenkaan käsittääkseni ole väkivaltaa, eikä ryyppäämistä, vaan "vain" ongelmia kommunikoinnissa ja ymmärretyksi tulemisessa, niin mitäpä jos hakisit apua jostakin ammattiauttajalta?
Yöheräilyt loppuu, kun ne loppuu (mun kuopus, reilu 1v, heräilee joka yö. Nytkin olen käynyt nukuttamassa uudelleen jo kolme kertaa..), mutta tuo huonosti nukkuminen ei tee hyvää kenellekään. Minäkään en tahdo jaksaa, kun kuopukseni ei ole nukkunut läpi yön kuin kaksi kertaa elämänsä aikana. Tai oikeastaan kolme kertaa, mutta sitä ekaa en laske, koska silloin lakkasi hengittämästä aamulla (keuhkot täynnä limaa) ja meinasi kuolla. Silloin nukuin vielä huonommin seuraavat kolme viikkoa.
Ota yhteys perheasiainneuvottelukeskukseen ja vie miehesikin sinne juttelemaan. Tai perheneuvolaan tms. Ota vastuu itsestäsi ja perheestäsi ja lapsistasi. Mielestäni teidän tilanteenne ei oikeuta eroon. Ainakaan ennen kuin olet(-te) yrittäneet saada apua.
Kysypä kunnasta avuksesi perhetyöntekijää, niin minäkin teen.
Ja Henkka, vaimosi käyttäytyy väkivaltaisesti. Ota yhteyttä ensi- ja turvakotiin(googleta ja katso mitä siellä sanotaan perheväkivallasta). Olet typerä, jos luulet, etteivät lapset huomaa/ymmärrä/välitä. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä, ero tuli ennemmin kuin luulinkaan. Ja se oli lasten parhaaksi, en vain tajunnut sitä heti. Ryvin vain itsesäälissä (ja sitä teen vieläkin) ja kärsin...
En tajunnut, että lapset kärsivät enemmän siitä väkivaltaisesta vanhemmasta.
Linkkejä en jaksa laittaa, ne löytyvät blogistani:

http://salattu.vuodatus.net/

Henkka, voisi olla tarpeen myös ottaa yhteys lastenvalvojaan, että hän tietäisi missä mennään. Mutta hän varmaan tahtoo puhua myös vaimosi kanssa. Mutta koska kynä(=näppäimistö) pysyy käsissäsi, voit tehdä kuin minä: pidä päiväkirjaa tapahtumista. On joku dokumentti esittää yhteiselämästänne. Tietenkin aina voi valehdella, kuka sen sitten tietää... Minä olen hommannut myös sanelukoneen, se säikäytti väkivaltaista miestäni. Vaikka en loppujen lopuksi KOSKAAN saanut sitä toimimaan oikein

:hug: :hug: :hug:
kaikille väkivaltaa kokeneille!

 

Olen kokenut tuon saman. Meillä on kaksi lasta, mutta molemmat yökukkujia. nyt kun lapset on 6 ja 3 vuotiaita, ei vieläkään nukuta ehjiä öitä. 3 vuotias heräilee ja tulee viereen nukkumaan ja potkii pois sänkystä. & vuotta olen kaiken hoitanut yksin, ei puhettakaan että mies laittais iltapalaa ja lapset nukkumaan. Kotityöt ei kuulu miehelle, hän kun käy töissä. Unohtunut vain se tosiasia, että niin käyn minäkin nykyisin. Mies on kevyissä hommissa työaika 8- 16, eli ei työt rasita.
Yhtenäkään aamuna ei ole mies noussut lasten takia ylös, vaan lomat ja viikonloput nukkuu vähintään 10 asti, mutta just niin pitkälle kuin itse haluaa. Olen viimisen vuoden aikana päästänyt itkun, kun on niin loppu että tuntuu ettei enää jaksa. Puheet on kauniita, mutta käytäntö toista. Rahallista apua tyttöjen lahjoihin tai vaatteisiin ei tipu, vaan vaikka itsellä on puolet pienempi palkka, maksan suurimman osan menoista ja laskuista. Ero on monesti mielessä, mutta miten ihmeessä voin antaa lapset viikonlopuksi isälleen, kun ei se niitä tähänkään asti ole hoitanut.

 

Omalta kohdaltani ajatellen niin eihän tuo raksaprojekti mikään järkevä juttu ole, mutta siihen suuntaan vetää monta muutakin asiaa tähänn ykyiseen asumiseen verrattuna. Eli jos tässä nykyisessä talossa ois kaikki niinkuin mä haluun niin ei sit oltas ees mietitty rakentamista.
Ollaan tai siis mä oon pähkännyt kaikenlaisia aisoita mielessäni ja ist ehottanut miehelleni vaihtoehtoja, mutta ei se suostu mihinkään, ainoastaan haluu olla yhessä ja tehä talon valmiiksi yms. Mutta kun ei meillä mikään toimi, lomallakin tuli riita pikkuasioista samoin kuin kotonakin. ehkä noi erimielisyydet on suurin este meidän suhteen onnistumiselle. Tässä raksa hommassakin se näkyy hyvin kun kumpikaan ei voi anta periksi omia mielipiteitään (lähinnä näissä sisustus ja ulkonäkö jutuissa).
Ehdotin jo että lopetetaanko raksaprojekti kokonaan ja maksetaan "turhasta" aiheutuneet kulut vai haluaako mies rakentaa talon valmiiksi ja siinä vaiheessa tehdään päätös kumpi jää taloon asumaan kahdeksi vuodeksi että sen voi sitten myydä pois.

Mies ehdotti jossainvaiheessa et mentäs johonkin parisuhdeterapiaan ja puhuttas siellä, mutta kun sanoin että varaa sinä sinne aika ja ilmesty kans paikalle (kun töilättä ehtii) niin sitten saatan tulla, mutta eipä ole sitä aikaa varannut vielä tänäpäivänäkään ja asiasta puhuttiin jo keväällä.

En tiedä mille tässä alkais ja mitä tekis, ei tällaset jutut ole lapsillekaan kivoja kun on koko ajan niin kiree ilmapiiri.

 

\

Olen kokenut tuon saman. Meillä on kaksi lasta, mutta molemmat yökukkujia. nyt kun lapset on 6 ja 3 vuotiaita, ei vieläkään nukuta ehjiä öitä. 3 vuotias heräilee ja tulee viereen nukkumaan ja potkii pois sänkystä. & vuotta olen kaiken hoitanut yksin, ei puhettakaan että mies laittais iltapalaa ja lapset nukkumaan. Kotityöt ei kuulu miehelle, hän kun käy töissä. Unohtunut vain se tosiasia, että niin käyn minäkin nykyisin. Mies on kevyissä hommissa työaika 8- 16, eli ei työt rasita.
Yhtenäkään aamuna ei ole mies noussut lasten takia ylös, vaan lomat ja viikonloput nukkuu vähintään 10 asti, mutta just niin pitkälle kuin itse haluaa. Olen viimisen vuoden aikana päästänyt itkun, kun on niin loppu että tuntuu ettei enää jaksa. Puheet on kauniita, mutta käytäntö toista. Rahallista apua tyttöjen lahjoihin tai vaatteisiin ei tipu, vaan vaikka itsellä on puolet pienempi palkka, maksan suurimman osan menoista ja laskuista. Ero on monesti mielessä, mutta miten ihmeessä voin antaa lapset viikonlopuksi isälleen, kun ei se niitä tähänkään asti ole hoitanut.

Just niin meilläki kuten olet varmaan huomannut.
itsekin oli tokan ja kolmannen lapsen välissä töissä ja aikaisemmin mies sano että hän saa nukkua ja ei tartte tehdä kotiötiä ja hoitaa lapsiak un käy kerran töissä. Eipä kyllä asiat muuttuneet vaikka itsekin olin töissä. Samallalailla minä hoidin lapset, kodin ja hoitoon viennit yms. Se on oikeesti tosi rankaa ja sit vielä se raskaus mikä väsytti vielä lisää sekä lasten sairastelut useat sairaslomapäivät lasten "takia". niitkäin oikeesti oli paljon ja pomo ei oikein meinannut tykätä asiasta vaikka turhaan en poissa ollut.
Eroakin olen miettinyt ja samalla tullut mieleen tuo samam asia et miten ne sitten uskaltaa jättää viikonlopuksi isälleen kun ei nytkaan "osaa "hoitaa eikä halua hoitaa lapsiaan.
Raha-asioista ei onneksi tarvi riidellä, meillä minä huolehdin yleensä laskut yms ja minulla on käyttöoikeus miehen tilille joten saans ieltä haaettua rahaa sen minkä tarvitsenkin.

 

Vie lapset hoitoon, ottakaa vapaaviikonloppu. 9kk pärjää jo vieraissakin.

Suosittelisin lisäksi sinulle, että kun nuorin täyttää vuoden pistkäkää koko lapsikatras päivähoitoon ja sinäkin menet töihin.
Töissä on paljon helpompaa.

Tämä naisten hömpötys kolmesta vuodesta kotona on älytöntä. Lapsi kehitty päiväkodissa paljon sosiaalisemmaksi kuin kotona.

B)

 

Itse en jaksa sepustaa omasta elämästä, mutta kun luin tätä ketjua ekaksi tuli mieleen, että jokaisessa kodissa ja parisuhteessa on omat juttunsa. Ja niin äidit ja isätkin kokevat samat asiat niin erilailla. Jollekin joku juttu tosi raskasta ja jollekin niiin helppoa. Miksi syyllistää sitä, joka täällä apua pyytää. En aina ymmärrä näitä vastauksia??? Ehkä joku täällä provosoikin, mutta silti...auttakaa sitä joka apua pyytää, onko liikaa vaadittu TÄH??

 

Niin, turha syyllistää ketään. Ei ole viatonta ihmistäkään.