Ei- toivottu elämä

Hei kaikille! Kerron hieman omaa tarinaani. Tulin täysin yllättäen (huolimatta ehkäisystä) raskaaksi syksyllä, samaan aikaan kävin kamppailua henk.kohtaisessa elämässä muutenkin. (En viitsi kaikkea avata tässä, kohta joku tunnistaa). Kun asia selvisi, itkin ja huusin. Tiesin, etten kykene tekemään aborttia. Lapsia minulla on jo kaksi, olen yh - avioliitto kariutui,kun lopulta väsyin henkiseen väkivaltaan ja muutin pois.

Koko syksy ja talvi on ollut järkyttävää aikaa. Ironisinta on se, että itse huutelin jo parin vuoden ajan sopivissa asiayhteyksissä, että "kuolisin", jos tulisin raskaaksi, että se olisi hirveintä, mitä mulle voisi tapahtua.... Tuntuu, että olen itse manannut asian tapahtuvaksi.. Nyt tuntuu, että en elä enää omaa elämääni, vaan tämä kaikki tapahtuu jollekulle toiselle. Olen eristäytynyt kotiin, käyn ainoastaan töissä. En halua nähdä ketään, juuri kukaan ystävistäni ei tiedä raskaudestani, koska välttelen heitä. En vain jaksa kuunnella sitä voivotusta ja utelua. En jaksa.

Tulevan lapsen isä on tietoinen asiasta ja suhtautuu asiallisesti, mutta paria meistä ei kuitenkaan saa. Olen täysin rikki. En ymmärrä, miten tulen jaksamaan, Ihan kuin elämä olisi loppu. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Tarvitsen apua.

 

Tsemppiä ja positiivisiä ajatuksia
Synkkyyteen älä vaivu. Sinun täytyy ottaa asia puheeksi neuvolassa ja pyytää apua, luulen että sitä saa, mutta täytyy skarpata ja olla itse aktiivinen.
Tiedän, että elämä voi olla raskasta ja hankalaa, mutta itse siihen pystyy kaikkein parhaiten vaikuttamaan, mieti mitä haluat ja sinun täytyy tehdä sellaisia ratkaisuja, mitkä helpottavat elämääsi ja pyri näkemään asioissa positiivinen puolikin.

Kerro ystäville tilanteestasi ja kerro myös napakasti, jos on tarvetta, että et tarvitse voivottelua ja sääliä, vaan asiallista keskustelua.

Voimia ja kerro kuulumisiasi.

 

Kiitos sanoistasi. Olet oikeassa. En vain tiedä mitä ne helpottavat ratkaisut olis nyt? Ja neuvolassa puhuin ihan rehellisesti tunnelmistani- mikä oli tulos? Joka kerta olin entistä ahdistuneempi kun lähdin neuvolasta; th puhui ensin abortista, sitten adoptiosta!!!!! Vaikka ilmoitin suoraan jo alussa, että pidän tämän. Mitään kannustusta en ole tosiaankaan saanut. Vaihdoin terkkarin.

Olen muutenkin kuullut näitä tarinoita (ei koske siis vain neuvolaa), ettei kannata puhua rehellisesti. Jos vaikka haet apua sos.tstosta lasten hoitoon väsymyksen takia, tehdään lastensuojeluilmoitus. Tuttavalle kävi näin. Ja näitä on vaikka kuinka monta.... Mulle on moni äiti sanonut, ettei uskalla pyytää apua, vaikka väsyttää niin, että pää hajoaa, koska että lapset otetaan huostaan.Erittäin huono juttu. Meiltä puuttuu täysin joustavat keinot auttaa perheitä, joilta puttuu tukiverkkoa. Ei ihme, että saa lukea ikäviä uutisia aika ajoin

Kerron muille ystäville asiasta vasta sitten kun vauva on syntynyt. Kaksi ystävääni tietää-valitsin heidät, koska tiedän, että juttu ei leviä heidän kauttaan. Olen saanut tosi paljon tukea molemmilta ja se on auttanut.