Eikä pelkästään alkuraskauden pahoinvoinnin takia, vaan siksi että tämä raskaus ei todellakaan ole toivottu! Päinvastoin olemme olleet ehkäisystä todella tarkkoja sen jälkeen kun kuopuksemme sai alkunsa e-pillereistä huolimatta. Olen siis onnellisesti naimisissa ja meillä on kaksi poikaa (-10 ja -11) ja tämän seuraavan laskettu aika olisi joulukuussa.. Koko kroppa tuntuu huutavan ei, ei, ei!!! Miksi juuri nyt? Juuri nyt kun olen aivan loppuun palanut uhmaikäisen esikoisemme ja keskosena ja kasvuhäiriöisenä syntyneen kuopuksemme kotiäitinä. En saa nytkään nukkua, päivät tuntuvat olevan yhtä riitelyä enkä mutenkaan tunne olevani riittävä tai hyvä äiti lapsillemme. Rakastan toki lapsiani enemmän kuin mitään ja antaisin vaikka henkeni heidän vuokseen mutta olen vain niin loputtoman väsynyt ja kyllästynyt kotiäidin arkeen. Olen hakenut opiskelemaankin ja koulu alkaisi syksyllä. Pojille on haettu päivähoitopaikat ja kaiken piti olla hyvin.. tiedän että tämä kuulostaa kamalalta mutta tämä ihmisen alku pilaa aivan kaiken! Yritin pääni puhki miettiä hyviä syitä pitää lapsi mutta en keksinyt ensimmäistäkään! Joku varmasti nyt ajattelee että "aborttia sitten vaan" ja olen kyllä vahvasti samoilla linjoilla mutta ei sekään helppo tie ole! Toivon niin kamalasti ettei minun tarvitsisi edes huolehtia asiasta.. huolia on muutenkin jo ihan liikaa..
Anteeksi vuodatukseni, tunnen vaan olevani niin yksin ja voimani niin loppu että en kestä enää! Pakko oli päästä johonkin purkamaan. Jos edes joku samaistuisi tai osaisi sanoa jotakin joka vähän lieventäisi tätä sietämätöntä ahdistusta? Tietääkö kukaan miten nopeasti abortin saa?
Anteeksi vuodatukseni, tunnen vaan olevani niin yksin ja voimani niin loppu että en kestä enää! Pakko oli päästä johonkin purkamaan. Jos edes joku samaistuisi tai osaisi sanoa jotakin joka vähän lieventäisi tätä sietämätöntä ahdistusta? Tietääkö kukaan miten nopeasti abortin saa?