Olen 31-vuotias nainen joka kovasti kuumeilee ensimmäistä vauvaa. Jarruna kuitenkin mies, joka ei vielä halua, eikä osaa sanoa milloin haluaa.
Ikää minulla siis alkaa jo olemaan ja aikahan on rajallista. Olen aina halunnut lapsia (monikossa, ainakin kaksi) "sitten joskus", kunnes tajusin sen ajan olevan nyt! Mies ei valitettavasti ole nyt samalla aaltoviivalla ja tämä tuska on ihan sietämätön. Varmaan ymmärrättekin, muut kuumeilijat.
Iän lisäksi, minulla ei ole mitään tietoa raskautumismahdollisuuksistani ja olisi kiva tietää, jos ongelmia ilmeneekin, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuukautiset minulla ovat hyvin säännölliset ja ovulaationkin tunnistan jokaisessa kierrossa, mutta eihän se vielä paljon kerro.
Minua pelottaa, että miehellä asian kypsyttelyyn menee vielä useampi vuosi. Kuinka kauan on järkevää odottaa häntä, ennen kuin lähden omille teilleni ja mahdollisesti yritän lasta yksin? Olen tainnut nyt viime viikkoina puhua tästä vauva-haaveesta jo niin paljon, että häntä jo ahdistaa. Meillä on loistava suhde ja mieheni on paras mies, mitä voin kuvitella ja tiedän, että hänestä tulisi mitä parhain isä. Hän ei vaan tunnu itse sitä ymmärtävän.
Mitä tehdä? Mitä sanoa hänelle tai jättää sanomatta? Löytyykö kohtalotovereita? Entä sellaisia, jotka ovat selvittäneet tämän dilemman?
Ikää minulla siis alkaa jo olemaan ja aikahan on rajallista. Olen aina halunnut lapsia (monikossa, ainakin kaksi) "sitten joskus", kunnes tajusin sen ajan olevan nyt! Mies ei valitettavasti ole nyt samalla aaltoviivalla ja tämä tuska on ihan sietämätön. Varmaan ymmärrättekin, muut kuumeilijat.
Iän lisäksi, minulla ei ole mitään tietoa raskautumismahdollisuuksistani ja olisi kiva tietää, jos ongelmia ilmeneekin, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuukautiset minulla ovat hyvin säännölliset ja ovulaationkin tunnistan jokaisessa kierrossa, mutta eihän se vielä paljon kerro.
Minua pelottaa, että miehellä asian kypsyttelyyn menee vielä useampi vuosi. Kuinka kauan on järkevää odottaa häntä, ennen kuin lähden omille teilleni ja mahdollisesti yritän lasta yksin? Olen tainnut nyt viime viikkoina puhua tästä vauva-haaveesta jo niin paljon, että häntä jo ahdistaa. Meillä on loistava suhde ja mieheni on paras mies, mitä voin kuvitella ja tiedän, että hänestä tulisi mitä parhain isä. Hän ei vaan tunnu itse sitä ymmärtävän.
Mitä tehdä? Mitä sanoa hänelle tai jättää sanomatta? Löytyykö kohtalotovereita? Entä sellaisia, jotka ovat selvittäneet tämän dilemman?