Ekaluokkalainen, koulun alkaminen ja siihen liittyvät jutut

Esikoiseni aloitti nyt syksyllä koulun ja kysyisinkin muiltakin että onko se näkynyt se koulun aloittaminen muilla lapsilla esim. käyttäytymisessä.

Esikoinen on todella ulospäin suuntautunut, rohkea ja pärjää koulussa ikätasoaan paremminkin (saa lisätehtäviä kun osaa niin paljon) joten se asia ei huolestuta. Mutta olen havainnut sellaista töksähtelevää käytöstä (siis ennen aina ollut kovin kohtelias, ja "kiltti" ), tuntuu että sellainen tilannetaju on tavallaan hävinnyt, joutuu muistuttelemaan ihan päivänselvistä käytösjutuista, joista ennen ei ole tarvinnut huomautella. Sellainen hienovaraisuus puuttuu.
Ongelma korostuu väsyneenä, eli mietin että voisiko olla ihan vaan koulu väsymystä, jotain koululaisen uhmaa, vai onko se vaan ihan tyypillistä että lapset ei tuossa iässä aina ajattele mitä suustaan päästää (tulee ihanasti se lapsen rehellisyys aina melko koomisissa tilanteissa) Ennen on sitten jälkikäteen kysynyt minulta, eli tavallaan ehkä ollut ujokin, mutta nyt kyllä mieltä askarruttavat asiat päästetään suusta heti, oli tilanne mikä tahansa.. (tietysti kai ihan hyväkin.. mut mahtaakohan kukaan ymmärtää mitä tarkoitan?)

vai olenko jotenkin herkkä kun sitten nolostun kun lapsi välillä kysyy yhtäkkiä jotain ventovieraalta? Onko ongelmana sittenkin vain minun ujous/häveliäisyys/ulospäinsuuntautumattomuus? ja pitäisi vaan ymmärtää, että siitä ekaluokasta huolimatta, se on yhä aika pieni tyttö ja tuo on ihan normaalia

Missä iässä lapselle tulee se, että ymmärtää, ettei ihan mitä vain voi ääneen laukoa missä tahansa? Luojan kiitos ei kiroile, eikä mitään sellaista.
Miten lapselle voisi opettaa tilannetajua (olen yrittänyt selittää että kaikkia ajatuksiaan ei tartte aina päästää ilmoille) ja ennenkaikkea, missä iässä sellasta tilannetajua alkaa tulla?

Tulipas sekava teksti, mutta toivottavasti joku ymmärsi pointin..

 

En osaa muuta neuvoa kuin että vanhemman pitää sanoa siinä tilanteessa, jossa lapsi käyttäytyy liian tuttavallisesti vierasta aikuista kohtaan, että kaikki aikuiset eivät pidä tuollaisesta ja se ei ole kohteliasta käytöstä. Hyvä, että lapsi on avoin ja sosiaalinen, meillä tyttö 7 vee on aika arka vieraita ihmisiä kohtaan. Riippuu siis vissiin lapsen luonteesta, ei meillä ole eroa huomattu entiseen, vaikka onkin jo ekaluokkalainen. Minua kohtaan kyllä esiintyy uhmaa, mutta muita sukulaisia kohtaan ei ja tuota oli jo ennen koulun alkamista. Kuulemma on yleistä, että tässä iässä on joku uhmakausi, perheneuvolassa olen käynyt juttelemassa asiasta. Lapsi ei ole enää pieni, mutta ei vielä kovin isokaan !

 

Meillä on koulun alkaminen huomattu käytöksessä.
Kyseessä on tosin erityislapsi joka aloitti erityiskoulussa ekan luokan.
Poika on normaalisti ollut todella herkkä ja kiltti kaveri, mut nyt tuntuu et olisi koko ajan vihainen ja ärtyisä. Huutelee jatkuvasti kotona koulussa opittuja "uusia" sanoja kuten turpakiinni, pää kiinni jne jne.
Ennen ei oo mitään kiroiluja tai tuollaista ollut.

En oo vielä ehtinyt jutella tästä keneenkään kanssa mut ensi viikolla tapaan pojan lääkärin, opettajan plus muut koulussa ja aattelin ottaa tämän puheeksi.

itsestäni tuntuu et koulu vie pojan voimat ja on vaan väsynyt tms. kotona ja koulussa varmaan isommilta oppilailta oppinut sanoja mitäkä tulee sitä tässä väsymyksessä esiin.
Ja ehkä tää on jonkinlaista uhmaa, kun yhtäkkiä ollaankin kasvettu niin isoiksi ja ehkä me vanhemmat muistutetaan siitä välillä liikaa.. kun sä oot jo koulussa nii oot jo niin iso poika.