Viime syksynä mulle tehtiin laparoskopia endoepäilyjen vuoksi, jonka tuloksena jouduin kuulemaan että molemmat munatorvet ovat tukossa. Tuo tieto painoi pään pinnan alle pitkäksi aikaa.
Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että kannattaa yrittää vuosi luomusti raskautta ennen hoitoihin hakeutumista. (eli tiedä tuota nyt sitten miten tukossa ne munatorvet todellisuudessa olivat..se lääkäri ei muutenkaan tiennyt mitä teki.)
Emme kuitenkaan jääneet vuotta odottamaan, vaan vajaan puolen vuoden kuluttua, eli helmikuussa, meille tehtiin ensimmäinen ivf. Negahan siitä tuli ja taas itkettiin..
Menkat tulivat normaalisti lugejen lopettamisen jälkeen. Tarkoitus oli tehdä pas nyt toukokuussa, mutta aloin ihmetellä kun vuotoa ei tule ja rinnat kipeytyivät normaalia enemmän. Tietenkin ajattelin että ivf:n hormonit sekoittavat vielä kiertoa, mikä on kuulemma ihan normaalia. Toissapäivänä alkoi myös etova ja kuvottava olo. Edelleen selitin itselleni että olen sairastumassa vatsatautiin. Mutta kun mukaan tuli vielä valtava himo kaikkeen kylmään ja raikkaaseen + salmiakkiin annoin periksi ja tein raskaustestin.
Ja kyllä..Hento viiva siihen testiin piirtyi!!! Piti vielä varmuuden vuoksi tehdä tänään uusintatesti.
Soittelin tänään lapsettomuusklinikalle ja menen ultraan toukokuun toisella viikolla. Koko ajan takaraivoissa on hirvittävä pelko siitä jos raskaus ei olekaan kohdussa, mutta yritän olla murehtimatta etukäteen asiaa jolle en itse mitään tällä hetkellä voi. Iloitseminen tästä mahdollisesta raskaudesta on vaikeaa, mutta katsotaan nyt päivä kerrallaan.
Ihanaa kun sain tänne tulla kertomaan uutiseni, edes perheillemme emme halua vielä sanoa mitään. Odotellaan nyt ensin ultrakuulumiset.
Lämmintä viikonloppua kaikille! t. Veera