Elämäni perustui valheelle

Miten tästä pääsee yli? Mies oli pettäny viimeiset puoli vuotta minua koko ajan. Oli tinderit, oli valehdeltu olevansa sinkku. Oli rakastunut toiseen naiseen, jonka luokse lopulta lähtikin. Tutkin puhelimen kun en kestänyt enää ja sieltä selvisi kaikki. Oli suunnitellut eropäivänkin uuden rakkaan loman mukaan ja olivat koko ajan lähetelleet kaipaus/rakkausviestejä. Minusta ei kuulemma välittänyt samallatavalla (en ole kolahtanut samalla tavalla).

Erottiin ja poistettiin numerot, kaikki tiedot. Mutta miten tästä nöyryytykstä, valheessa elämisesta pääsee yli koskaan? Itse rakastin miestä enemmän kuin mitän ja minä en ole merkinnyt hänelle ilmeisesti mitään. Olen miettinyt hakevani ammattiapua/lääkkeitä... jotain joka helpottaa tätä jatkuvaa ahdistusta ja tuskaa. En voi koskaan luottaa enää kehenkään.

 

Ja kun mies ei antanut mitään vihiä erosta, vaan kirkkain silmin kusetti loppuun astu. Se järkytys ja shokki, en osaa kuvailla edes sitä tuskaa. Töissäkin pitäisi jaksaa käydä.

 

Kyllä sä pääset siitä yli, vaikka se aikaa viekin. Tsemppiä...
Tuo salailu on miehen häpeä, ei sinun.

 

Saman kokeneena en voi kuin sanoa että ajattele omaa arvoas. Se ei ollut tarpeeksi hyvä sulle. Koville se ottaa kun tajuaa todellisuuden, mutta noit huonoja miehiä vaan on. Pitää perkaa sontaa että löytää sieltä seasta timantin. Mun exä varasi itse kirkonkin jo, meidän piti mennä naimisiin ja nimenomaan hänen toiveestaan. Pari viikkoa sen jälkeen paljastui että on "seukkaillut" toisen kanssa puoli vuotta selän takana. Muuttikin sitten hänen luokseen meidän yhteisestä kodista jäätyään kiinni. Ja jos nyt joku kelaa että daa mikä urpo etten tajunnut, niin tehtiin molemmat vuorotyötä ja alalla tehdään paljon ylitöitä, joten eipä tullut kyseenalaistettua työvuoroja kun ne heitteli molemmilla miten sattuu + kaverimenot siihen päälle molemmilla. Pää pystyyn, kyllä siitä selviää hengissä vaikka nyt paskalta tuntuisikin. Leivo vaikka pannukakku niin saat muuta ajateltavaa edes hetkeksi (ja sokeri tunnetusti helpottaa oloa).

Jos et saa nukuttua niin hae ihmeessä unilääkkeet, niin kroppa saa edes teollista unta vaikka ei se sama asia olekaan kuin luonnollinen uni. Mä kävin lopulta niin kierroksilla että söin mielialalääkettä pidempäänkin ihan jo unettomuudenkin takia.

 

Ei kai siihen auta kuin aika.
Yritä jatkaa normaalia elämää ja keksiä paljon kaikkia menoja ja tekemistä, ettet kerkeä asiaa miettiä.

 

Mutta voiko tätä tuskaa kokonaan koskaan unohtaa. Luotan siihen, että vuoden päästä elämä hymyilee, mutta puskeeko tämä silti tasaisin väliajoin mieleen vielä vuosienkin päästä.

 

Mutta voiko tätä tuskaa kokonaan koskaan unohtaa. Luotan siihen, että vuoden päästä elämä hymyilee, mutta puskeeko tämä silti tasaisin väliajoin mieleen vielä vuosienkin päästä.

Sen luottamisen kerääminen tulee viemään pitkän ajan. Tarvitset nyt paljon ihmissuhteita jotka antavat luottamuksen uudestaan ihmisiin. Pahimmillaan jos joutuu vielä uudestaan pettymään ei luota enää koskaan.

Mutta toki asia saattaa vaivata seuraavassa suhteessasi, ja saatat myös hämmästyä mikä ihme itseäsi vaivaa kun kyyläät kaikkea uuden kumppanisi tekemisiä ja maalaat kauhukuvia. Näin käy helposti, ja uudet suhteet saattavat kariutua jos et ensin ole päässyt yli.

Tarvitset nyt jonkun jolla on empatian kykyä ja ymmärrystä menneisyyteesi katsoen. Joten joku kultakimpale sinut vielä löytää/sinä löydät hänet. Silloin olet iloinen että pääsit tuosta vanhasta kusipää kusettajasta etkä tuhlannut elämääsi enempää hänen kanssaan.

Toinen mahdollisuus on ettet enää tosiaan opi luottamaan ja jäät yksin.

Pitää olla nyt vaan sinnikäs ja saada tosiaan sitä luotettavaa ympäristöä. Näin paranet ajan kanssa<3

VOIMIA.

 

Mutta voiko tätä tuskaa kokonaan koskaan unohtaa. Luotan siihen, että vuoden päästä elämä hymyilee, mutta puskeeko tämä silti tasaisin väliajoin mieleen vielä vuosienkin päästä.

Se riippuu ihan susta itsestäsi ja siitä miten käsittelet asian ja pääsetkö yli.

 

Miten tästä pääsee yli? Mies oli pettäny viimeiset puoli vuotta minua koko ajan. Oli tinderit, oli valehdeltu olevansa sinkku. Oli rakastunut toiseen naiseen, jonka luokse lopulta lähtikin. Tutkin puhelimen kun en kestänyt enää ja sieltä selvisi kaikki. Oli suunnitellut eropäivänkin uuden rakkaan loman mukaan ja olivat koko ajan lähetelleet kaipaus/rakkausviestejä. Minusta ei kuulemma välittänyt samallatavalla (en ole kolahtanut samalla tavalla).

Erottiin ja poistettiin numerot, kaikki tiedot. Mutta miten tästä nöyryytykstä, valheessa elämisesta pääsee yli koskaan? Itse rakastin miestä enemmän kuin mitän ja minä en ole merkinnyt hänelle ilmeisesti mitään. Olen miettinyt hakevani ammattiapua/lääkkeitä... jotain joka helpottaa tätä jatkuvaa ahdistusta ja tuskaa. En voi koskaan luottaa enää kehenkään.

Olen pahoillani puolestasi. Parisuhdemaaulma on pyllystä. Mieshän on kusipää ja sinänsä kun selviät ja pääset yli niin näet hänen kelvottomuuden. Kunpa maailma olisikin erilaisempi

 

Se riippuu itsestäsi pääsetkö yli. Jotkut ei toivu koskaan tuollaisesta ja seuraavassa suhteessa se jää kummittelemaan ja tekee vainoharhaiseksi.

 

Itse pääsin yli. Lopulta löysin miehen joka on täydellinen meillä nyt kaksi lasta ja pääsin oikein opiskelemaankin uuden ammatin! Kyllä se aluksi kummitteli mutta ei ole tarvinnut edes miettiä että tämä mies pettää! Meillä oli vielä väkivaltaakin tuossa edellisessä liitossa.. harmi etten silloin uskaltanut lähteä jo pois kun ekan humalalyönnin otti vastaan..

Luulin etten saa parempaa, en pitänyt itseäni vissiin tärkeänä ja arvokkaana.. en tiedä.. mutta lopulta kun jäi kiinni (tutkin puhelimen), niin ero oli hyvä päätös! Päätin että miestä en etsi ja se tulee kun tulee.. hetki siinä meni kyllä, mutta löytyi tuurilla

Tsemppiä sinulle, olet arvokas! Älä luovuta, vaan tee kaikkea! Jos masentaa, mene lenkille tai leivo jotain. Kuuntele musiikkia vähän kovempaa. Mene ulos kaverin kanssa (enkä tarkoita juomista). Ota muutama päivä lomaa töistä, mutta älä paljoa. Muuten turhaan kelaat asiaa.. olet rauhassa, anna ajatuksille aikaa, ne kyllä muuttuu parempaan suuntaan

Haleja!

-Sini

 

Nukkuminen, kunnolla nukkuminen, se keventää puolet pois pahasta olosta.
Menet käymään lääkärissä, kerrot rehellisesti mitä kävi ja pyydät kunnon unilääkkeet, ei mitään nukahtamispillereitä.

 

Tuntuu ettei kukaan mua huoli, tälläinen nuori yh ei oo kovinta huutoa miesmarkkinoilla. Ja se ajatus että oon lopun elämää yksin on kamala

 

Yyhoo/yyhoon (lapsi)elämä saattaa olla joillekin este mutta ei kaikille. Riippuen vähän siitäkin miten paljon/vähän on sitä lapsetonta aikaa/kahden keskistä aikaa. Vertaa vaikka joka toinen viikonloppu lapseton/joka toinen viikko. Erilaiset elämäthän noissa on. Miten lapsi/lapset lomilla on jne.

 

Joskus se lapsikin kotoa pois muuttaa.

 

Olen nimenomaan yksinhuoltaja, eli lapsi aina mulla. Satunnaisesti saan pari krt kuussa hoitoon.. sillon kun lapsi muuttaa pois, niin olen jo vanha akka

 

Mä olin yh, kolme lasta... totaali yh vielä. Löysin miehen töistä, just olin vannonu, ei yhtää miestä enää...sit vaan kolahti, oikeen kunnolla! Mua kans petettiin tosi pahasti jätettiin ihan yks kaks, ajattelin silloin etten ikinä selviä yksin. Mutta selvisin. Ja nyt, maailman ihanin mies, kiltti, rauhallinen, touhuaa mun lasten kans niinkuin ne olis omat ... tsemppiä <3

 

Pettäjille ne kakrut mukaan, siinäpä sitte nauttii uudesta suhteesta.

Ps. Mun lapsi oli 3v kun löysin nykyisen mieheni, nyt 10v yhdessä mies oli tavatessamme 21 eli nuorempi kuin lapsen biologinen isä, joks ei vieläkään ole pystynyt ottaa vastuuta lapsesta

 

Stemppiä. Tiedän toi miltä tuntuu...:-( Etsin pian parempaa itsekkin, vaikka jatkoinkin pettäjän kanssa, jätän kun parempi löytyy.

 

Siis tiedän miltä toi tuntuu.:-(

 

Stemppiä. Tiedän toi miltä tuntuu...:-( Etsin pian parempaa itsekkin, vaikka jatkoinkin pettäjän kanssa, jätän kun parempi löytyy.[/QUOTET
Siis tsemppiä.

 

Stemppiä. Tiedän toi miltä tuntuu...:-( Etsin pian parempaa itsekkin, vaikka jatkoinkin pettäjän kanssa, jätän kun parempi löytyy.

Siis tiedän miltä toi tuntuu.:-(