En aio osallistua tyttöni rippijuhliin

Meillä on ero tulossa ja erittäin tulehtunut tilanne. Tytöllä on rippijuhlat sunnuntaina. Olen siivonnut ja hankkinut tarvittavat. Kaikki yksin. Mies ei ole osallistunut mihinkään

Juhliin on tulossa vain miehen sukulaisia. Mun suku on suljettu meidän elämästä täysin (miehen toimesta). Siksi en aio osallistua. En jaksa teeskennellä ehtoisaa emäntää ja kaadella kahvia ihmisille jotka kääntää mulle täysin selän eron myötä.

Tytölle harmi, mutta ei voi mitään.

 

No mitä tyttös on mieltä tästä? Sähän voit pitää omalle suvulles omat juhlat?

 

Ja mitenköhän miehesi vaikuttaa sun sukulaisten toimintaan. Todella lapsellista kaikilta osapuolilta. Kaikki tulevat juhliin, aikuisten ihmisten voisi olettaa osaavan hillitä itsensä sen pari tuntia tai porrastaa juhlat kahteen osaan.

 

Tyttö on harmissaan. Kaksien juhlien järjestämiseen ei ole rahaa eikä voimia.

 

Sukulaiset on kaukana. Ja koska mies on jo vuosia sabotoinut kaiken yhteyden pidon, niin olen luovuttanut.

Tämä talo on miehen eli hän loppu viimein sanelee, ketä tänne tulee ja ketä ei. Mun sukulaiset ei ole tervetulleita.

Ja mitä se porrastaminen auttaa, kun mä en halua (enkä pysty) miehen sukua täällä palvella, tulkoot sitten kuinka monessa erässä hyvänsä.

Kyse ei ole siis siitä ettei suvut tulisi toimeen vaan siitä että mun sukua "ei ole olemassa".

 

Ja mitenköhän miehesi vaikuttaa sun sukulaisten toimintaan. Todella lapsellista kaikilta osapuolilta. Kaikki tulevat juhliin, aikuisten ihmisten voisi olettaa osaavan hillitä itsensä sen pari tuntia tai porrastaa juhlat kahteen osaan.

Tosi hyvä idea tuo porrastus. Sinuna kyllä osallistuisin juhliin vaikka olis miten epämukavaa itselle. Lapsen juhlapäivä ja tosi inhottavaa jos muistaa vaan aikuisten riidat niistä.

 

Sukulaiset on kaukana. Ja koska mies on jo vuosia sabotoinut kaiken yhteyden pidon, niin olen luovuttanut.

Tämä talo on miehen eli hän loppu viimein sanelee, ketä tänne tulee ja ketä ei. Mun sukulaiset ei ole tervetulleita.

Ja mitä se porrastaminen auttaa, kun mä en halua (enkä pysty) miehen sukua täällä palvella, tulkoot sitten kuinka monessa erässä hyvänsä.

Kyse ei ole siis siitä ettei suvut tulisi toimeen vaan siitä että mun sukua "ei ole olemassa".

No teidän kaikkien toiminta on kyllä melkoisen erikoista,mutta ei sille sitten mitään mahda. Tyttäresi juhlii siis ilman sinua. Itse en kestäisi tuollaisen asian aiheuttamaa syyllisyyttä.

 

Hyvä että on ero vihdoin tulossa
Kauan sinulta meni tuon tajuamiseen että miehesi on täysi narsisti?

Valitettava samantapainen kokemus minulle ex mieheni kanssa, luojan kiitos ei lapsia siihen liity, mutta naimisiin onneton kerkesin mennä
(Nuori tyhmä ja kai ihastunut tai rakastunut)
Minun vanhempien rahat kelpasi maksamaan häät jotka kirjaimellisesti silloinen anoppi ja tämä tuleva mieheni saneli,
häälistaa anopilla oli vaikka kuinka ketä kutsutaan ja aina valitti etteikö minun puoleltani nyt voisi vielä ketään karsia,
olin jo karsinut kutsuttujen listalta kaikki muut sukulaiset, kummini,
mutta omat vanhempani ja itseni siinä oli, vielä tuleva anoppi valitti ja tuleva mieheni kuinka vanhempani voisi olla pois.
Harmi että olin rakkauden sokaisema ja en siinäkään vaiheessa vielä tajunnut lähteä.

Häät lopulta oli ja siellä oli anopin uuden miehen sukua ja minun puoleltani vain minun vanhempani.
Muille "karsituille" miehen puolen sukulaisille sitten anoppi ja mies kovaan ääneen kailotti kuinka minun vahempani ne häät maksoi niin siellä oli vaan minun sukua ja siksi heitä (anopin/mieheni verisukulasia)
ei kutsuttu kun minun eli morsiamen suku ei halunnut heitä maksaa.
Anoppi kun silloinen mies uhkaili että en saa kenellekään koskaan puhua että siellä häissä ei ollutkaan minun sukulaisia muuta kun omat vanhempani ja siellä olikin anopin uuden miehen suku.
Tilanteita tuli paljon ja lopulta tajusin kuinka yksin olin ja kuinka alistettuna kun en edes omaa siskoani saanut päästää meille kylään jos silloisen miehen kanssa ei asioista oltu erikseen sovittu.
Entisiä koulukavereita ei saanut tervehtiä ja etenkin jos he olivat miespuolisia turpiin tuli molemmille.
Luojan lykky tajusin tuosta vankilasta lähteä.

 

Miksi ihmeessä olet siivonnut tai hankkinut yhtään mitään, jos kerran juhlat ovat vain miehen suvulle? Kirkon seurakuntasalin saa ihan ilmaiseksi yleensä käyttöön, jos tarvitsee. Pidä juhlat omille sukulaisille siellä, noilla omilla hankinnoillasi. Mies passatkoon ja syöttäköön omat sukulaisense itse, kun ei kerran suostu ottamaan sinun sukulaisiasi kylään.

 

Edelleen, miksi pitää porrastaa? Että saisin pitempäänkin kitua miehen sukulaisten kanssa? Mun sukulaiset ei tule vaikka juhlia pidetään viikko. Koska eivät ole tervetulleita. Sen on mies tehnyt hyvin selväksi.
Ja kurjaa on, että riidellään, mutta minkäs teet. Mies ei vaan kestä jätetyksi tulemista näköjään ja tekee nyt kaikki mahdollisimman vaikeaksi.

Mä olen kuitenkin laittanut kaikki valmiiksi (ja maksanut) ja haukut (monetkin, myös tyttäreltä) saanut vaivan palkaksi.

 

Sukulaiset on kaukana. Ja koska mies on jo vuosia sabotoinut kaiken yhteyden pidon, niin olen luovuttanut.

Tämä talo on miehen eli hän loppu viimein sanelee, ketä tänne tulee ja ketä ei. Mun sukulaiset ei ole tervetulleita.

Ja mitä se porrastaminen auttaa, kun mä en halua (enkä pysty) miehen sukua täällä palvella, tulkoot sitten kuinka monessa erässä hyvänsä.

Kyse ei ole siis siitä ettei suvut tulisi toimeen vaan siitä että mun sukua "ei ole olemassa".

Seliseli, säälikää minua- aikuinen ihminen. Jos ei asialle halua tehdä mitään ja on päättänyt olla uhri, niin sille ei sitten kukaan voi mitään. Ottaa puhelimen käteen ja soittaa sukulaisille ja selittää tilanteen. Monen suku asuu kaukana. Monen suku on valmis unohtamaan pyydettässä monenlaista asiaa menneisyydestä. Talo on myös sinun, jos olette naimisissa tai ne juhlat voi pitää jossain muualla. Jos nyt on niin vaikeaa mennä miehen sukulaisten kanssa juhliin, niin pidät muille juhlat muualla, tyttö juhlii kahdesti. Vaikka nämähän ei ole vaihtoehtoja, koska ratkaisisivat ongelman ja tytölle tulisi mukavat juhlat.

Omassa suvussakin on tuollainen vinkuja, joka joka jumalan juhlissa varmistaa, että huomio keskittyy häneen ja hänen tekemällä tehtyihin ongelmiinsa, joita ei ole mitään motivaatiota ratkaista. Yksillä syntymäpäivillä piiloutui ullakolle, että kaikkien piti käydä sitä maanittelemassa sieltä pois, että kyllä me sut tänne halutaan, tuu nyt. Tämä lienee ainoa mitä niistä lapsen synttäreistä muistetaan...

 

Edelleen, miksi pitää porrastaa? Että saisin pitempäänkin kitua miehen sukulaisten kanssa? Mun sukulaiset ei tule vaikka juhlia pidetään viikko. Koska eivät ole tervetulleita. Sen on mies tehnyt hyvin selväksi.
Ja kurjaa on, että riidellään, mutta minkäs teet. Mies ei vaan kestä jätetyksi tulemista näköjään ja tekee nyt kaikki mahdollisimman vaikeaksi.

Mä olen kuitenkin laittanut kaikki valmiiksi (ja maksanut) ja haukut (monetkin, myös tyttäreltä) saanut vaivan palkaksi.

No etpä sinäkään mikään helppo tyyppi ole. Kysy kirkosta seurakuntasalia käyttöön ilmaiseksi ja vie ne maksamasi ja tekemäsi laitelmasi sinne, ja kestitse oma sukusi siellä. Ongelma ratkaistu.

Miksi yrität vääntää asiasta miehesi kanssa, kun jo tiedät etukäteen, ettei sopiminen onnistu? Yhteistä tulevaisuuttahan teillä ei ole, joten sinulla ei ole minkäänlaista valttikorttia tuohon miehen kanssa vääntämiseen, joten anna olla ja siirry eteenpäin. Luulisi, että olisit saanut riidellä jo ihan riittävästi.

 

Juhlikaa sitten tyttären kanssa vaikka ihan kahden kesken. Menkää vaikka piknikille (ei maksa paljoa) tai voisitteko matkustaa sinun sukusi luokse juhlimaan, niin että joku sukulainen järjestää vaikka pienen kahvituksen? Tyttärelle olisi varmasti tärkeää, että äiti juhlistaa ripille pääsyä kanssaan sitten jollain toisella tavalla, jos juhliin ei tule. Mitä tyttö on siitä mieltä, että sinun sukuasi ei ole kutsuttu? Kai hän heidänkin kanssaan haluaisi juhlia ja toista puolta suvustaan tavata?

 

Juhlikaa sitten tyttären kanssa vaikka ihan kahden kesken. Menkää vaikka piknikille (ei maksa paljoa) tai voisitteko matkustaa sinun sukusi luokse juhlimaan, niin että joku sukulainen järjestää vaikka pienen kahvituksen? Tyttärelle olisi varmasti tärkeää, että äiti juhlistaa ripille pääsyä kanssaan sitten jollain toisella tavalla, jos juhliin ei tule. Mitä tyttö on siitä mieltä, että sinun sukuasi ei ole kutsuttu? Kai hän heidänkin kanssaan haluaisi juhlia ja toista puolta suvustaan tavata?

Ehdottaisin itse samaa. Mikäli juhliin osallistuminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, olisi varmasti tyttärestäsi mukavaa juhlistaa ripille pääsyä vaikka myöhemmin kahden kesken vaikka piknikin, ravintolan tai muun yhteisen ajanvieton merkeissä.

 

Ehdottaisin itse samaa. Mikäli juhliin osallistuminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, olisi varmasti tyttärestäsi mukavaa juhlistaa ripille pääsyä vaikka myöhemmin kahden kesken vaikka piknikin, ravintolan tai muun yhteisen ajanvieton merkeissä.

No tämä voidaan toteuttaa. Ja kyllä mä vedän ykköset päälle ja olen kirkossa. Mutta kotona tapahtuvan kestityksen saa mies hoitaa miten tuumaa.

Ja kun joku kysyi, miksi olen laittanut ja siivonnut, niin ihan siksi, että tyttö saa edes jonkinlaiset juhlat. Mies kun ei mitään laita. (on reissutöissä, joten ei ole edes kotona laittamaan)

 

Minä olisin tilanteessasi varannut ulkopuolisen juhlatilan ja kutsunut myös oman sukuni sinne. Ja jos en riidoissa olisi miehen suvun kanssa, niin heidät myös. Jos olisivat minua vastaan, pitäisin juhlat oman suvun kesken. Siihen ei miehellä ole mitään sanomista, kestitköön itse oman sukunsa sitten jos on noin jyrkkänä. Ero ei koskaan ole kiva asia, mutta hyvä että olet pääsemässä eroon tuollaisesta suhteesta!

 

Rippijuhla on yksi turhimmista juhlista.

 

En oikeasti ymmärrä, miten joku normaalin ihmisen kirjoissa oleva päästää asiat tuollaiseksi....
Mutta itse ongelmaan, niin itse menisin sinne juhliin ja varmistaisin, että sujuvat mukavasti. Kyse on kuitenkin lapsen juhlista, eikä vanhempien ongelmien pitäisi pilata sitä.

 

Tyttö on harmissaan.

Ap todella on huono äiti ja lisäksi aika tyhmä kun luulee että juhlat = kahvin keittäminen ja siivoaminen.

 

Meillä on ero tulossa ja erittäin tulehtunut tilanne. Tytöllä on rippijuhlat sunnuntaina. Olen siivonnut ja hankkinut tarvittavat. Kaikki yksin. Mies ei ole osallistunut mihinkään

Juhliin on tulossa vain miehen sukulaisia. Mun suku on suljettu meidän elämästä täysin (miehen toimesta). Siksi en aio osallistua. En jaksa teeskennellä ehtoisaa emäntää ja kaadella kahvia ihmisille jotka kääntää mulle täysin selän eron myötä.

Tytölle harmi, mutta ei voi mitään.

Koitahan nyt vähän aikuistua!! Jestas!!
Eli, koska tyttäresi juhliin ei tule sinulle mieluisia vieraita, niin sinä olet jo päiviä etukäteen päättänyt käyttäytyä naama perseessä tyttäresi elämän yhdessä tärkeimmistä juhlista.

Syytät isää, ja kostat tyttärellesi.

Voin sanoa, että jos ton tempun teet, nii auvan turha odottaa kutsua tyttären häihin!

Sää olet just sellainen painajaismainen äiti, sukulainen, täti, anoppi, joka pilaa kaikkien juhlat kerta toisensa jälkeen tolla martyyriydellä "minua on loukattu".

Ja "enhän minä mitään pilaa, minä vaan istun tässä käyttyen kuin idiootti".

Hei tsemppiä vaan sinulle ja koko suvullesi jos olette kaikki samanlaisia!
Toivottavasti tytär saa jatkossakin hyvät ja mukavat juhlat mukavien sukulaisten kanssa.

 

Tilanteita on niin monia. En mene tyttären juhliin minäkään. Riitaisa ero. Ainoastaan miehen suku paikalla. Tyttö kiukuttelee ja lähettelee "olet kusipää äiti" viestejä ja lahjaksi haluaa vaan rahaa. Ei vastaa puhelimeen eikä suostu käymään mun luona. Itse en tiedä tehneeni mitään pahaa, paitsi kyllä nyt vähän jo loppumetreillä pahoittaneeni tytön mielen kun ilmoitin etten halua tulla juhliin jos hän ei halua olla tekemisissä kanssani. (Olisin siis mennyt rohkeasti kohtaamaan mitä vastaan tulee, jos tyttö olis edes suostunut mun kanssa puhumaan.) Vastaus oli suurin piirtein että olen tosi vittupää. Ja tähän en tartte yhtään syyllistäjää enempää. Itkettää ja harmittaa muutenkin. Mutta siis tahdoin vain sanoa että vaikka kuinka yrität olla aikuinen niin ei nää asiat aina suju... Täydellinen kun kukaan tuskin osaa olla.

 

Tilanteita on niin monia. En mene tyttären juhliin minäkään. Riitaisa ero. Ainoastaan miehen suku paikalla. Tyttö kiukuttelee ja lähettelee "olet kusipää äiti" viestejä ja lahjaksi haluaa vaan rahaa. Ei vastaa puhelimeen eikä suostu käymään mun luona. Itse en tiedä tehneeni mitään pahaa, paitsi kyllä nyt vähän jo loppumetreillä pahoittaneeni tytön mielen kun ilmoitin etten halua tulla juhliin jos hän ei halua olla tekemisissä kanssani. (Olisin siis mennyt rohkeasti kohtaamaan mitä vastaan tulee, jos tyttö olis edes suostunut mun kanssa puhumaan.) Vastaus oli suurin piirtein että olen tosi vittupää. Ja tähän en tartte yhtään syyllistäjää enempää. Itkettää ja harmittaa muutenkin. Mutta siis tahdoin vain sanoa että vaikka kuinka yrität olla aikuinen niin ei nää asiat aina suju... Täydellinen kun kukaan tuskin osaa olla.

Onpa ongelmallista. Miten ne mahtaa neuvoa siellä auttavissa puhelimissa ihmisiä tuossa pulmassa?