En jaksa enää omia lapsiani

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Mulla on kaksi lasta, reilu 2v ja 3kk. Vauva itkee ihan kokoajan, aamulla aloittaa ja lopettaa joskus yöllä. Siinä välissä nukahtaa itkuunsa välillä, mutta unipätkät on ehkä max tunnin pituisia. Nytkin huutaa tuossa sitterissä kurkku suorana, on huutanut koko aamun. Vanhemmalla lapsella taas on kova uhma. Mulla ei ole tällä paikkakunnalla ketään sukulaisia, ei ainuttakaan ystävää tai edes tuttua, ja mies on paljon töissä. Mä olen sidottuna näihin lapsiin ihan 24h vuorokaudessa ja nyt tuntuu että raja on tullut vastaan. En vaan enää jaksa kuunnella tuota taukoamatonta itkua ja toisen uhmaa. Itkulle ei ole mitään selitystä löytynyt, muuta kuin tyytymätön vauva vaan. Välillä mun tekisi mieli vaan jättää nuo lapset ja lähteä johonkin, tai heittää tuo huutava vauva vaikka ikkunasta ulos. Tietenkään en sellaista tee, mutta välillä vaan tekisi mieli. Mä en jaksa enää yhtään, en koe minkäänlaisa rakkautta tai hoitoviettiä kumpaankaan lapseen, en sääli yhtään vauvaa kun se itkee, mua ei oikeastaan enää edes kiinnosta. siinäpähän huutaa.
Mitä ihmettä tässä voi enää tehdä? haaveilen siitä että voisin vaan jättää nämä lapset ja lähteä pois. Toisaalta on niin epäonnistunut olo äitinä, eihän äiti saa tuntea näin omia lapsiaan kohtaan. Kuulostaa kamalalta sanoa etten vaan jaksa, kestä, enkä siedä enää omia lapsiani mutta niin se vain on. Mä olen ihan kurkkuani myöten täynnä tätä huutoa ja itkua etten enää kestä! Joka aamu herääminen vain ahdistaa. Mitä ihmettä mä voin tehdä?!
 
"joops"
Neuvolasta voi saada perhetyöntekijän auttamaan ja sitten puhut miehesi kanssa tilanteesta. Mä olen kokenut ihan samaa, melkein napsahti päässä lopullisesti. Onneksi aloitan työt ja lapset menee hoitoon.
 
"vieras"
Kyllä sinä saat ajatella ja sanoakin noin. Ei ihmekään, että tuntuu tuolta, kun olet noin väsynyt ja joudut suurimmaksi osaksi aikaa hoitamaan lapset yksin. Koita miehellesi selittää, että tarvitset hänen osallistumistaan enemmän tai että hommaatte jotain muuta kautta apua sinulle, ettet väsy aivan liikaa.
 
"Sirkkeli"
Ensimmäisenä nyt se, että mies kun on kotona, niin hoitaa lapsia ja sie teet mitä lystäät. Nukut korvatulpat korvissa, meet lenkille jne. Mene leikkipuistoihin, ja yritä luoda kontakteja muihin vanhempiin. ehkäpä ystävystyt ja luot sosiaalista avustavaa verkostoa.
 
Mulla on täällä reilu 2v uhmis ja 9kk ikäinen vauva. Voi sanoa, että eka puolivuotta vauvan syntymän jälkeen oli aika raskasta, sit alko helpottaan. Meillä auttaa paljon kun on säännöllinen päivärytmi. Ulkoilua 1-2kertaa/päivä. Silloin tuo isompi pysyy jotenki "kuosissa", eikä saa niin kovia hepuleita.
Jos on sade päivä, niin ihan kamalaa, kokoajan tekee kiellettyjä juttuja ja menee pitkin seiniä:)
Mulla on kans se tilanne, et perheellämme ei oikein ole tukiverkkoa.
Tai on miehen sisarukset, jotka on ihania ja auttaa, mut kun heki on työssäkäyviä, niin ei viitti kovin usein olla kysymässä lapsia hoitoon.
Hae apua neuvolasta, jos tuntuu ettet jaksa. Mä oon ajatellu, et nyt on tämmönen elämänvaihe ja joskus helpottaa. Oikeestaan se helpottaa aika pian, onneks ne kasvaa niin nopeeta.
Hommaa vauvalle koliikkikeinu, niin sun ei tarvi kuunnella sitä huutoo koko aikaa. Oon kuullu siitä paljon hyvää niiltä, joilla on ollu itkuinen vauva. Se on ollu suorastaan pelastus monelle.
 
Viimeksi muokattu:
"Irmeli"
Mene johonkin kerhoon väsymyksestä huolimatta, niin saatte muuta ajateltavaa ja tutustut ihmisiin. Kaksivuotias kaipaa jo ehkä muutakin seuraa kun huutavan vauvan ja väsyneen äidin, voi helpottaa uhoamista. Yritä jaksaa pitää vauvaa sylissä vaikka korvatulppien kanssa. Noin pienillä voi olla selittämättömiä vatsakipuja. Kaikki äidit tuntee joskus noin, pääasia että haet tukea ja apua.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28840546] Mä en jaksa enää yhtään, en koe minkäänlaisa rakkautta tai hoitoviettiä kumpaankaan lapseen, en sääli yhtään vauvaa kun se itkee, mua ei oikeastaan enää edes kiinnosta. siinäpähän huutaa.
[/QUOTE]

Ota nyt hyvä ihminen heti huomenna neuvolaan yhteyttä ja kerrot tämän saman, sä tarvitset apua! Se 3kk vauva on aivan viaton sun masennukseen. OTA SYLIIN JA LOHDUTA, älä jätä sitteriin huutamaan!! Sitähän se huutaa ku äiti on välinpitämätön ja ei huomioi. Tulee niin surullinen olo... :(
 
"äitee"
Missä päin asut? Itsellä on kanssa huutavainen 2kk ikäinen, mutta ihmeen hyvin olen jaksanut hänen huutoaan kuunnella. Ajattelen, että ei toinen kiusallaan huuda, vaan itku on vauvan puhetta ja hällä ei ole kaikki hyvin. Sylissäkin kun pitää, niin siinäkin aika ajoittain vain huutaa ja huutaa. Välillä hän on peittonsa päällä, mutta sielläkin pitää toisinaan meteliä pitää.
 
"vieras"
Ensinnäkin 2-vuotias tarhaan,sen on siellä parempi olla.Ja sinä hakemaan ma apua,ota yhteyttä perheneuvolaan.Saat sitä kautta apua ja jaksat arkea taas paremmin.Tsemppiä,asiat muuttuu kyllä paremmiksi,kunhan uskallat hakea sitä apua.
 
vierass
kuulostaa pahalta tilanteelta. Sä ja lapset tarvitsette apua heti! Kaiva se pieni äidinrakkuaden tunne joka varmasti siellä on kaiken väsymyksern ja masennuksen alla ja soita päivystävälle sos.työntekijälle. Tai viim. huomenna soitto vaikka sinne neuvolaan. Sun on PAKKO hankkia apua!
 
Oivoi
Kuulosti todella pahalle. Masentunut ja uupunut äiti ilman tukiverkkoa tuntee varmastikin tuolla tavalla. Siltikin se on luonnotonta ja on todella surullista, että olette miehesi kanssa päästäneet asian noin pitkälle. Toivottavasti olet(te) ymmärtänyt hakea ajoissa apua perheellenne. Apua on saatavilla: neuvolat, sos.toimi ja vaikka terveyskeskus, jopa 112 jos tilanne on paha. Ei ne asiat täällä fooreumeila itkemällä parane. Ihmettelen usein ihmisiä, jotka tekevät ihan tilanteensa itse. Teillä on hankittuna nyt ihan pieni vauva siihen ja esikoinen 2v. uhmaikäinen, kovin pieni lapsi vielä hänkin ja tarvitsee paljon vanhempiensa huomiota, hoivaa ja hellyyttä. Mietittekö koskaan etukäten ukkosi kanssa TODELLA, että mitä se arki tulee olemaan kahden pienen kanssa??. Ette tietenkään. Lapsia kun tulee niin helposti, niin harvoin sellaiset ihmiset joutuu nenäänsä pidemmälle ajattelemaan esim. lasten kannalta tilannetta, saatikka oman jaksamisensa. Sitten tullaan keskustelupalstoille itkemään ja uhkailemaan vauvan ikkunasta heittämisellä. Surullista kertakaikkiaan.Todella toivon, että olet hoksannut hakea apua ajoissa! Sääliks käy lapsiasi...
 
joku muu
Hnakit heti huomenna tuolla 2 vuotiaallle päivähoitopaikan, vaikka edes virikehoitopaikan. Ja sitten soitat neuvolaan, että saat apua vauvan hoitoon. Jos siellä ei ymmärretä miten vaikea tilanne on (ja vaikka ymmärrettäisiin), niin palkatkaa maksullinen hoitaja joka hoitaa lapsia päivällä kun miehesi on töissä jotta sinä saat omaa aikaa ja esim. siivota rauhassa. Pyydä hoitajaa ulkoilemaan lasten kanssa niin saat hetken olla yksin kotona. Palkatkaa niiin paljon apua, kun rahatilanteenne vain sallii! Myös siivoja kannattaa palkata tuollaisissa tilanteissa. Nyt ap sinun on haettava apua, se on ainoa keino päästä parempaan suuntaan. Eli hetimmiten yhteys neuvolaan ja päivähoitoon!!
 
joku muu
APUA VANHEMMUUTEEN
Ensikodeissa tuetaan vauvaperheitä vanhemmuudessa ja elämänhallinnassa. Perheet voivat hakeutua ensikotiin odotusaikana tai kun vauva on pieni.
Lisätietoa ensikotien toiminnasta työmuodot-sivulla

Helsinki, puh. (09) 7742 460
Imatra, puh. (05) 472 4909
Jyväskylä, puh. 010 4237 500
Kokkola, puh. ( 06) 8319 518
Lahti, puh. (03) 875 090
Oulu, puh. (08) 561 5500
Raahe, puh. (08) 221 202
Rovaniemi, puh. 020 741 4732 tai 040 7753 539
Tampere, puh. (03) 3143 4840
Turku, puh. (02) 513 4100
Vaasa, puh. (06) 312 9666
 

Yhteistyössä