En kertakaikkiaan enää jaksa olla kotona!;(

Olen 6 vuotta ollut kotiäitinä tässä,mitää muuta ei ole tapahtunut kuin että uusia vauvoja syntynyt ja yo:ksi luin kun toistani odotin..Meillä siis nyt kolme lasta,nuorin alle 2v.
Tuntuu,että kotiätiys tulee jo niin korvista ulos että!Tämä ei ole enää mitenkään mukavaa lapsillekaan..Olen kireä,tiuskin ja huudan(väliin myös miesparalle),olen todella turhautunut ja levoton.Lasten huutoa en tahdo enää sietää juuri ollenkaan..Ja tiedätte mitä se on 3-lapsisessa perheessä,huutoa kyllä riittää joka päivälle ja milloin mistäkin asiasta..Tuntuu,että kaikki mitä teen on väärin..Uhmailijoita en jaksa,sulkeudun sitten mieluummin itse vaikka kylppäriin..En vaan jaksa.Olo on välinpitämätön ja vihainen..
Mutta jos joskus sattuu,että jossain pääsen käymään niin takaisin tullessa olen ihan eri ihminen,olo on pirteä ja energinen ja olen iloinen.Pitkään kotona ollessa taas kaikki kaatuu päälle..
Olen yrittänyt hakea töitä/opisk.paikka..Mitään ei tapahdu,mikään ei uudistu.. Työkkärikin jätti valitsematta minut koulutukseen,johon olisin halunnut niin kovasti,kiitos kovasti heille...Haluan ULOS täältä!

 

Ymmärän sinua täysin! Tosin ite olen mennyt töihin lasten ollessa 6kk, eli kotiäitnä en ole juuri ollut mutta mulla menee jo lomallakin (nytkin vasta 3. lomapäivä menossa) hermot...

 

:hug: Kyllä se sinunkin aika vielä koittaa,usko pois!! =)

 

Just tuota tunnetta pelkään, vaikka en ole ollutkaan niin kauaa kotona

 

tiedän mistä puhut!! mulla on sama tilanne, lapsia ei kylläkään ole "kuin" kaksi.
ens kuussa lähden töihin, jota odotankin innolla. mä olen kans totaalisen kyllästynyt kotonaoloon.

 

tiedän mistä puhut!! mulla on sama tilanne, lapsia ei kylläkään ole "kuin" kaksi.
ens kuussa lähden töihin, jota odotankin innolla. mä olen kans totaalisen kyllästynyt kotonaoloon.

Onnea!Odottelen kärsimättömänä omaa vuoroani,kovasti on rautoja tulessa,kunpa joku tärppäisi pian..En edes oikein sanoin voi kuvailla kuinka kyllästynyt olen jo tähän kotona oloon..Näin se vaan purkautuu turhautumisena,lohtusyömisenä,kiukkuna,pikku asioista stressaamisena ja hermostumisena,vetäytymisenä..Olo on vetämätön ja jumiutunut..Toivon vain,etteivät lapset saa tästä ajasta mitään traumoja,kun äiti on välillä ihan hirviö.. Lapseni ovat rakkaita,mutta on surullista kun en näe aina enää heidän hyviä puoliaan,kun silmät ovat ikäänkuin "turtuneet"..

 

tiedän mistä puhut!! mulla on sama tilanne, lapsia ei kylläkään ole "kuin" kaksi.
ens kuussa lähden töihin, jota odotankin innolla. mä olen kans totaalisen kyllästynyt kotonaoloon.

Onnea!Odottelen kärsimättömänä omaa vuoroani,kovasti on rautoja tulessa,kunpa joku tärppäisi pian..En edes oikein sanoin voi kuvailla kuinka kyllästynyt olen jo tähän kotona oloon..Näin se vaan purkautuu turhautumisena,lohtusyömisenä,kiukkuna,pikku asioista stressaamisena ja hermostumisena,vetäytymisenä..Olo on vetämätön ja jumiutunut..Toivon vain,etteivät lapset saa tästä ajasta mitään traumoja,kun äiti on välillä ihan hirviö.. Lapseni ovat rakkaita,mutta on surullista kun en näe aina enää heidän hyviä puoliaan,kun silmät ovat ikäänkuin "turtuneet"..

voi, miten osaatkaan sanoa kaiken sen mitä minulla on mielessä. mut en osaa niitä tänne kirjoittaa. ( ja jos kirjoitan, ni en osaa lauseita muotoilla oikein ja joku tulee v*ttuileen pikku kirjotusvirheistä)

miten sun mies suhtautuu asiaan, ymmärtääkö?

 

mä olen ollut neljä vuotta kotona kahden lapsen kanssa, ja nyt olen menossa töihin. huomasin toissailtana että kuinka haikea olo minulle tuli kun ajattelin että tää oli nyt sitten tässä, minun kotiäitivuodet, enempää lapsia emme tee, odotan toki innolla uusia haasteita työssä mutta silti olo on jotenkin surullinen kun ajattlee että tästä se alkaa lapsista irtaantuminen, kohta he ovat jo koulussa ja sitten teini iässä ja sitten muuttavat pois kotoa

 

Olin kotona 6v ja alkukesästä ilmoittauduin työnhakijaksi, seinät alko kaatua niskaan ja saan nimikkeen vaihdolla sentään 100e enemmän rahaa. No, sitten tein lyhyen työputken ja nyt menen työkokeiluun ( korotettu päiväraha) 1kk. Sitä saa 6kk:lta ja voi olla eri aloilla. Täällä ainakin jos työttömäksi hakeutuu niin heti patistellaan johonkin, entisessä kaupungissa sai olla ihan kotona eikä kukaan käskenyt minnekkään koulutukseen ym. Se tässä onkin mikä ahdistaa kun ei vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona.. Siksi aijon ottaa kaiken mahdollisen irti tästä työkokeilusta.

 

Minä olen nyt vajaan vuoden ollut kotona ja nyt jo kovasti kaipaan töihin.. :ashamed: Eipä minusta olisi ikinä pysyvästi kotia jäämään. Nostan hattua niille äideille, jotka vuodesta toiseen vaan kotona ovat lapsia hoitamassa.
Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta töissä on kuin olis lomalla. :snotty:

 

Niinkuin mun kirjoitus... kotona olen ollut 3 vuotta ja lapsia on 3. Pienin vielä vauva, joten kotona "joudun" vielä olemaan jonkin aikaa... tänään vietin koko päivän ystävän kanssa ja olo on aivan erilainen. Mutta näin se on, mua ei ole tarkoitettu kotiäidiksi, tämä on todella rankkaa. Sitten jotkut vielä haukkuvat kotiäitejä!!! Hatun nosto heille, joilla pää kestää olla vuosia kotona.

 

Olin kotona 6v ja alkukesästä ilmoittauduin työnhakijaksi, seinät alko kaatua niskaan ja saan nimikkeen vaihdolla sentään 100e enemmän rahaa. No, sitten tein lyhyen työputken ja nyt menen työkokeiluun ( korotettu päiväraha) 1kk. Sitä saa 6kk:lta ja voi olla eri aloilla. Täällä ainakin jos työttömäksi hakeutuu niin heti patistellaan johonkin, entisessä kaupungissa sai olla ihan kotona eikä kukaan käskenyt minnekkään koulutukseen ym. Se tässä onkin mikä ahdistaa kun ei vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona.. Siksi aijon ottaa kaiken mahdollisen irti tästä työkokeilusta.

Minulla sama tilanne.Ilmoittauduin työnhakijaksi vuoden alussa.Olen hakenut opp.sopimuspaikkaa mieluisalle alalle,mutta ei tärppää,ja sitten hain tähän työvoimakoulutukseen,mutta ei sekään.Nyt on haussa monimuotokoulutuspaikat kahteenkin paikkaan ja oikeaa työtäkin olen hakenut..Minullekin sanottiin työkkärissä,että jos ei mikään onnaa niin sitten työkokeiluun.Kaikki on siis minulelkin epäselvää..Lähden sille alallemjoak tärppää ja vähänkin kiinnostaa.Haluan vain jotain nyt tähän elämään muutosta!Monimuotokoulutuksessa tietty jatketaan kotiäitinäkin oloa,mutat onnekseni pääsisin edes kahtena iltana viikossa täältä pois.Sekin jo riittää..Ja se,että minulla on sitten jokin henk.koht.TAVOITE!

 

tiedän mistä puhut!! mulla on sama tilanne, lapsia ei kylläkään ole "kuin" kaksi.
ens kuussa lähden töihin, jota odotankin innolla. mä olen kans totaalisen kyllästynyt kotonaoloon.

Onnea!Odottelen kärsimättömänä omaa vuoroani,kovasti on rautoja tulessa,kunpa joku tärppäisi pian..En edes oikein sanoin voi kuvailla kuinka kyllästynyt olen jo tähän kotona oloon..Näin se vaan purkautuu turhautumisena,lohtusyömisenä,kiukkuna,pikku asioista stressaamisena ja hermostumisena,vetäytymisenä..Olo on vetämätön ja jumiutunut..Toivon vain,etteivät lapset saa tästä ajasta mitään traumoja,kun äiti on välillä ihan hirviö.. Lapseni ovat rakkaita,mutta on surullista kun en näe aina enää heidän hyviä puoliaan,kun silmät ovat ikäänkuin "turtuneet"..

voi, miten osaatkaan sanoa kaiken sen mitä minulla on mielessä. mut en osaa niitä tänne kirjoittaa. ( ja jos kirjoitan, ni en osaa lauseita muotoilla oikein ja joku tulee v*ttuileen pikku kirjotusvirheistä)

miten sun mies suhtautuu asiaan, ymmärtääkö?

Mies ymmärtää ja kannustaa,se on tosi hyvä juttu Hän näkee ja ottaa avstaan joka päivä sen turhautumisen,mitä koen ja tietää sataprosenttisen varmasti,kuinka kypsynyt olen..

 

Niinkuin mun kirjoitus... kotona olen ollut 3 vuotta ja lapsia on 3. Pienin vielä vauva, joten kotona "joudun" vielä olemaan jonkin aikaa... tänään vietin koko päivän ystävän kanssa ja olo on aivan erilainen. Mutta näin se on, mua ei ole tarkoitettu kotiäidiksi, tämä on todella rankkaa. Sitten jotkut vielä haukkuvat kotiäitejä!!! Hatun nosto heille, joilla pää kestää olla vuosia kotona.

Näin se on!Ihmettelen joka päivä,että miten ihmeessä minun pääni kestikin näin monta vuotta?!Mutta vuodet vain hujahtivat..Ja aika sekopäiseksi nämä vuodet kyllä tekivätkin..:0

 

up