En kohta tiedä mitä teen...:(

Meillä kaksi lasta leikki-ikäinen ja pieni vauva.. Mies ei nyt tiedä haluaako enää asua ja olla meidän kanssa.. Yritän selvittää tilannetta puhumalla mut ainut mitä saan irti on "en tiedä". Aina sama vastaus, ja mun pitäis vaan lasten kanssa ymmärtää ja jaksaa olla tällaisessa tilanteessa. :'( Mun on TOSI paha olla! En osaa muuta kuin itkeä, sen verran jaksan että ruokaa lapsille tai lapselle teen. Toinen syö vielä maitoa. Itken vaan koko ajan. Poika ei ymmärrä tätä yhtään, kyselee miksi äiti itket.. :'( Ja arvatkaa välittääkö mies siitäkään kun sanon että lapset kärsii!!! Oikeasti en tiedä mitä teen! Ei ole paikkaa mihin lähtisinkään enkä halua lapsia omasta kodistaan pois viedä! Enkä saa pyytää tänne apua esim. äidiltäni tai anopilta..

 

Pliis! Auttakaa joku! Mitä te tekisitte?

 

ikävä kuulla, :hug: voimia sulle.... taitaa olla miehillä muut mielessä näin kesällä...meinaa ei ole ainoa tapaus.

 

Mitäs jos ottaisitte pienen aikalisän, oisitte jonkun aikaa erossa, niin eiköhän sen ukonkin ajatukset siitä selviä, että haluaako jatkaa yksin vai teidän kanssa. Ei siinä auta kuin joko tai, kaikkea ei voi saada.

 

Sitä on paha antaa neuvoja tietämättä enempää, joka tapauksessa avoin ja rehellinen keskustelu on tärkein. Jollain keinoin, vaikkei se välttämättä ole helppoa.

Joka tapauksessa, jonkinlainen ratkaisu on löydettävä. Luota itseesi!

 

no ihan nyt aluks otat ittees niskasta kiinni ja ryhdistäydyt
kukaan muu ei ongelmia teille ratkaise
joko haet apua tai sitten lähdet tai itket vuodesta toiseen

jos mies on vätys niin ota sinä aikuisena se ratkaiseva askel!!!!

 

Enkä saa pyytää tänne apua esim. äidiltäni tai anopilta..


Kuka sua kieltää??? Ja ei lapsille ole väliä missä asutte kunhan heillä on onnellinen äiti, joten jos kerran mies ei tiedä, niin tiedä sinä ja pistä asunto paperit hakuun!!! Ja eihän sen erossa asumisen tarvi lopullista olla!!
Nyt vaan otat ittees niskasta kiinni ja et anna miehes sua noin pompotella!!! :hug:

 

siis miks et saa pyytää apua? mieskö sen kieltää???? kuule, semmoseen ei tarvitse miehen lupaa!! \|O \|O \|O \|O nyt luuri käteen ja sukulaisille soittaan. teet asiasta julkisen, niin miehelle tulee paineet tehdä päätös asiassa!! \|O \|O \|O \|O

 

Kyllähän sinä saat pyytää kotiisi ja itsellesi apua ihan mistä sinä sitä haluat, tarvitset tai saat sitä.

 

Mies sanoi että ketään ei meille sitten tule. Tää on raukkamaista , tiedän, mut mä en voi lähteä! Mä en luota itteeni että yksin edes pärjäisin lasten kanssa!Tää on jotenkin kuin jotain painajaista josta haluais herätä..

 

No osallistuuko se mies sitten niitten lasten hoitoon kuitenkin nykysellään, kun kerta väität, että yksin et pärjää....?? Joenkin ekasta viestistä jäi sellainen kuva, että miestä ei paljoa kiinnosta.

 

Meillä elettiin vuoden verran suunnilleen samassa tilanteessa. Nyt ollaan pojan kanssa lähdössä omaan kotiin. Kaiken surun keskellä on kyllä ihmeellisen suurta helpotusta, kun pääsee ikuisesta "yhdessä, mutta yksin" kierteestä. Jaksamista!

 

\

Mies sanoi että ketään ei meille sitten tule. Tää on raukkamaista , tiedän, mut mä en voi lähteä! Mä en luota itteeni että yksin edes pärjäisin lasten kanssa!Tää on jotenkin kuin jotain painajaista josta haluais herätä..

Silloinhan sä voisit pyytää apua, kun oisit yksin. Miksi et pärjäis? Tottakai sä pärjäät, sähän ne lapset taidat nytkin hoitaa...

 

mä oon sitä mieltä et paremmin pärjäisit yksin
sit voisit ainakin apua hakea
mutta vaikee on kenenkään auttaa jos et itse tee aloitusta!!!

ja pitemmän päälle ne lapsetkin kärsii siitä ihan sata varmasti!
ajattele heitä

 

Siis mies kyllä hoitaa lapsia ja välittää niistä, anteeksi jos annoin väärän kuvan siitä asiasta. Mut minä olen kuin ilmaa. Mut luulis ajattelevan edes lapsia että sanoisi mitä haluaa!

 

Sinä sanot miehellesi, että sinä et nyt jaksa tätä enää, piste. Sinä haet nyt apua jostain ja piste.

Pitäisi miehesikin sen verran tajuta, että lapset tulevat tarpeineen perheessä ennen häntä.

 

\

Sinä sanot miehellesi, että sinä et nyt jaksa tätä enää, piste. Sinä haet nyt apua jostain ja piste.

Pitäisi miehesikin sen verran tajuta, että lapset tulevat tarpeineen perheessä ennen häntä.

Niinpä.. Mutta se on ihan sama mitä minä sanon. Sillä olisin halunnut tähän jonkun joka voisi jotain järkeä saada päähän.

 

Ukkos pikkasen hakoteillä ja siinä ei auta se jatkuva tenttaaminen vaan jommankumman tehtävä joku ratkaisu.
Tässä tapauksessa sinun kun miehestä ei siihen ole, ja noin teidän elämästä nyt ei tule yhtään mitään. :/

Puhut sille miehelles että sinä et jaksa enään tätä ja hän saa luvan hankkia itselleen asunnon tai sitten sinä hankit lapsien kanssa.
Pieni preikki paikallaan niin saa se mieskin miettiä mikä sille oikeesti on tärkeintä.

Tässä minäkin asun lasten kanssa nyt keskenään ja mies omassaan, jo on herra alkanu miettimään mitä on tehny ja mitä nyt on menettämässä.
Ihan on kuin toinen ihminen.

 

Minä pyytäisin apua äidiltä tai anopilta, sanoisi mies siihen mitä vaan.... ajattele välillä itseäsikin tarvitset apua :hug:

 

\

Ukkos pikkasen hakoteillä ja siinä ei auta se jatkuva tenttaaminen vaan jommankumman tehtävä joku ratkaisu.
Tässä tapauksessa sinun kun miehestä ei siihen ole, ja noin teidän elämästä nyt ei tule yhtään mitään. :/

Puhut sille miehelles että sinä et jaksa enään tätä ja hän saa luvan hankkia itselleen asunnon tai sitten sinä hankit lapsien kanssa.
Pieni preikki paikallaan niin saa se mieskin miettiä mikä sille oikeesti on tärkeintä.

Tässä minäkin asun lasten kanssa nyt keskenään ja mies omassaan, jo on herra alkanu miettimään mitä on tehny ja mitä nyt on menettämässä.
Ihan on kuin toinen ihminen.

Niin ei kai tässä oikeasti kohta muu auta... Jotenkin on vaan itsetunto niin pohjalukemissa että helppoa se ei tule olemaan. Ja mies tietää sen..

 

voisiko se mies häippästä hetkeksi pois jonnekin että saisitte välimatkaa?
tosi kurja tilanne
:/
ei oikein osaa mitään neuvoja antaa, itse olen samanlainen, joskus on tuntunut että olisi kai parempi erota kuin jatkaa suhdetta, mutta en uskalla erota. Mies ei edes halua erota, tai niin se sanoo...
minäkin olen vähän kuin ilmaa, ei olla aikoihin yhdessä juuri mitään tehty/oltu yhtä aikaa kotona (työt ja sitte "harrastukset").
Se ei ole aikoihin halannut, tullut illalla sängyssä lähelle.
itse joskus menen kyllä viereen mutta eipä viitsi ängetä tms kun ei tunnu toista kiinnostavan.
kai tää vaan on tätä, normaalia elämää.
mua ei sinällään ahdista eikä itketä, en oikeen tiedä itsekään mitä haluan.
tuttujen silmissä mulla/meillä on kaikki loistavasti.
emmä oikeen mitään fiksua osaa nyt tähän kirjottaa...
jospa tuo olisi teillä ohimenevä vaihe!
yritä vaan jaksaa lasten takia! unohda se ukko mielestäsi ja elelkää lastenkanssa normaalia arkea.
ehkä jonakin päivänä huomaat että kaikki onkin ihan hyvin.
mies on taas susta kiinnostunut jne.
:hug:

 

\

\

Ukkos pikkasen hakoteillä ja siinä ei auta se jatkuva tenttaaminen vaan jommankumman tehtävä joku ratkaisu.
Tässä tapauksessa sinun kun miehestä ei siihen ole, ja noin teidän elämästä nyt ei tule yhtään mitään. :/

Puhut sille miehelles että sinä et jaksa enään tätä ja hän saa luvan hankkia itselleen asunnon tai sitten sinä hankit lapsien kanssa.
Pieni preikki paikallaan niin saa se mieskin miettiä mikä sille oikeesti on tärkeintä.

Tässä minäkin asun lasten kanssa nyt keskenään ja mies omassaan, jo on herra alkanu miettimään mitä on tehny ja mitä nyt on menettämässä.
Ihan on kuin toinen ihminen.

Niin ei kai tässä oikeasti kohta muu auta... Jotenkin on vaan itsetunto niin pohjalukemissa että helppoa se ei tule olemaan. Ja mies tietää sen..

Ei ole helppoa sen tiedän, mutta luultavasti paras ratkaisu.
Lopullista minkään ei tarvitse olla, mutta älä jää sen pompoteltavaks, vielä jos tietää että mitään et millekään asialle tee niin hän voi tehdä ihan mitä huvittaa. :\|

Kyllä sen miehen pitää huomata että olet tosissas, eikä pitää sinua ihan itsestään selvänä.

 

\

voisiko se mies häippästä hetkeksi pois jonnekin että saisitte välimatkaa?
tosi kurja tilanne
:/
ei oikein osaa mitään neuvoja antaa, itse olen samanlainen, joskus on tuntunut että olisi kai parempi erota kuin jatkaa suhdetta, mutta en uskalla erota. Mies ei edes halua erota, tai niin se sanoo...
minäkin olen vähän kuin ilmaa, ei olla aikoihin yhdessä juuri mitään tehty/oltu yhtä aikaa kotona (työt ja sitte "harrastukset").
Se ei ole aikoihin halannut, tullut illalla sängyssä lähelle.
itse joskus menen kyllä viereen mutta eipä viitsi ängetä tms kun ei tunnu toista kiinnostavan.
kai tää vaan on tätä, normaalia elämää.
mua ei sinällään ahdista eikä itketä, en oikeen tiedä itsekään mitä haluan.
tuttujen silmissä mulla/meillä on kaikki loistavasti.
emmä oikeen mitään fiksua osaa nyt tähän kirjottaa...
jospa tuo olisi teillä ohimenevä vaihe!
yritä vaan jaksaa lasten takia! unohda se ukko mielestäsi ja elelkää lastenkanssa normaalia arkea.
ehkä jonakin päivänä huomaat että kaikki onkin ihan hyvin.
mies on taas susta kiinnostunut jne.
:hug:

Tuo kuulostaa just meidän tilanteelle just nyt. paitsi että meillä mies ei tiedä haluaako erota vai ei.. Pystyisinkö olemaan ihan normaalisti vaikka mies ei huomioi..vaikeaa se kyllä olisi mutta lasten takia tietysti paras, ei tarvitsisi olla isästäkään erossa. Pojalle isä on kaikkikaikessa.

 

No mitä se sun miehes tekee jos pyydät kumminkin apua??
Häipyy paikalta vai? Se vois olla toisaalta ihan hyväkin niin saisitte vähän etäisyyttä ongelmaan.
Jos se taas rupeaa väkivaltaiseksi niin sitten parempi muutenkin erota.
PYYDÄ SITÄ APUA riippumatta mitä miehes siihen sanoo.
Tsemppiä!

 

\

\

voisiko se mies häippästä hetkeksi pois jonnekin että saisitte välimatkaa?
tosi kurja tilanne
:/
ei oikein osaa mitään neuvoja antaa, itse olen samanlainen, joskus on tuntunut että olisi kai parempi erota kuin jatkaa suhdetta, mutta en uskalla erota. Mies ei edes halua erota, tai niin se sanoo...
minäkin olen vähän kuin ilmaa, ei olla aikoihin yhdessä juuri mitään tehty/oltu yhtä aikaa kotona (työt ja sitte "harrastukset").
Se ei ole aikoihin halannut, tullut illalla sängyssä lähelle.
itse joskus menen kyllä viereen mutta eipä viitsi ängetä tms kun ei tunnu toista kiinnostavan.
kai tää vaan on tätä, normaalia elämää.
mua ei sinällään ahdista eikä itketä, en oikeen tiedä itsekään mitä haluan.
tuttujen silmissä mulla/meillä on kaikki loistavasti.
emmä oikeen mitään fiksua osaa nyt tähän kirjottaa...
jospa tuo olisi teillä ohimenevä vaihe!
yritä vaan jaksaa lasten takia! unohda se ukko mielestäsi ja elelkää lastenkanssa normaalia arkea.
ehkä jonakin päivänä huomaat että kaikki onkin ihan hyvin.
mies on taas susta kiinnostunut jne.
:hug:

Tuo kuulostaa just meidän tilanteelle just nyt. paitsi että meillä mies ei tiedä haluaako erota vai ei.. Pystyisinkö olemaan ihan normaalisti vaikka mies ei huomioi..vaikeaa se kyllä olisi mutta lasten takia tietysti paras, ei tarvitsisi olla isästäkään erossa. Pojalle isä on kaikkikaikessa.

jos olet liian riippuvainen miehestäsi, mies ahdistuu. koita itsenäistyä, ja mene ja viiletä omia menojasi, niin mies huomaakin yht äikkiä, että täh! hänellä on itsenäinen ja varmasti sellainen nainen kenet joku muukin mies haluaisi. mieheltäsi tuntuu että kaikki on hänestä kiinni ja haluaa pois tilanteesta, vaikka selvästi haluaisikin jäädä.
Varmasti itsetunto on pohjalukemissa, ja sinusta tuntuu että et pysty itse mihinkään. mies huomaa ja tarjoaa sääliä olemalla vielä kotona. mutta nyt niskasta kiinni. tässä maailmassa tapahtuu kaikkee kamalaa, ja lapsillesi teet varmasti epävarman pohjan itkemällä. enpä oikein usko että miehesi olisi niinkään varmasti lähdössä kun nostat leuan ylös ja olet ITSEVARMA JA VAHVA NAINEN!

(tilanne ei välttämättä ole tämä , mutta minusta tuntui siltä, tiedän mistä puhun..tuttua mulle..)