En kohta tiedä mitä teen...:(

joo, meilläkin tuntuu että pojalle (3v) isä on tosi tärkeä.
Myös se että me ollaan koko perhe yhdessä.
tuntuisi todella raastavalle erota, lapsen takia.
koska meillä ei alkoholi/väkivalta sotke asioita, niin mä kyllä aina päätän yrittää ja yrittää, vaikka toisinaan tekee mieli lyödä hanskat tiskiin.
Mua pelottaa ihan kamalasti yksin jääminen, aiemmin minä olin se joka pelkäsi että mies jättää.

 

\

\

voisiko se mies häippästä hetkeksi pois jonnekin että saisitte välimatkaa?
tosi kurja tilanne
:/
ei oikein osaa mitään neuvoja antaa, itse olen samanlainen, joskus on tuntunut että olisi kai parempi erota kuin jatkaa suhdetta, mutta en uskalla erota. Mies ei edes halua erota, tai niin se sanoo...
minäkin olen vähän kuin ilmaa, ei olla aikoihin yhdessä juuri mitään tehty/oltu yhtä aikaa kotona (työt ja sitte "harrastukset").
Se ei ole aikoihin halannut, tullut illalla sängyssä lähelle.
itse joskus menen kyllä viereen mutta eipä viitsi ängetä tms kun ei tunnu toista kiinnostavan.
kai tää vaan on tätä, normaalia elämää.
mua ei sinällään ahdista eikä itketä, en oikeen tiedä itsekään mitä haluan.
tuttujen silmissä mulla/meillä on kaikki loistavasti.
emmä oikeen mitään fiksua osaa nyt tähän kirjottaa...
jospa tuo olisi teillä ohimenevä vaihe!
yritä vaan jaksaa lasten takia! unohda se ukko mielestäsi ja elelkää lastenkanssa normaalia arkea.
ehkä jonakin päivänä huomaat että kaikki onkin ihan hyvin.
mies on taas susta kiinnostunut jne.
:hug:

Tuo kuulostaa just meidän tilanteelle just nyt. paitsi että meillä mies ei tiedä haluaako erota vai ei.. Pystyisinkö olemaan ihan normaalisti vaikka mies ei huomioi..vaikeaa se kyllä olisi mutta lasten takia tietysti paras, ei tarvitsisi olla isästäkään erossa. Pojalle isä on kaikkikaikessa.

jos olet liian riippuvainen miehestäsi, mies ahdistuu. koita itsenäistyä, ja mene ja viiletä omia menojasi, niin mies huomaakin yht äikkiä, että täh! hänellä on itsenäinen ja varmasti sellainen nainen kenet joku muukin mies haluaisi. mieheltäsi tuntuu että kaikki on hänestä kiinni ja haluaa pois tilanteesta, vaikka selvästi haluaisikin jäädä.
Varmasti itsetunto on pohjalukemissa, ja sinusta tuntuu että et pysty itse mihinkään. mies huomaa ja tarjoaa sääliä olemalla vielä kotona. mutta nyt niskasta kiinni. tässä maailmassa tapahtuu kaikkee kamalaa, ja lapsillesi teet varmasti epävarman pohjan itkemällä. enpä oikein usko että miehesi olisi niinkään varmasti lähdössä kun nostat leuan ylös ja olet ITSEVARMA JA VAHVA NAINEN!

(tilanne ei välttämättä ole tämä , mutta minusta tuntui siltä, tiedän mistä puhun..tuttua mulle..)

 

Olen riippuvainen, tiedän sen itsekkin, eli oikeassa olet.

 

[/quote]

jos olet liian riippuvainen miehestäsi, mies ahdistuu. koita itsenäistyä, ja mene ja viiletä omia menojasi, niin mies huomaakin yht äikkiä, että täh! hänellä on itsenäinen ja varmasti sellainen nainen kenet joku muukin mies haluaisi. mieheltäsi tuntuu että kaikki on hänestä kiinni ja haluaa pois tilanteesta, vaikka selvästi haluaisikin jäädä.
Varmasti itsetunto on pohjalukemissa, ja sinusta tuntuu että et pysty itse mihinkään. mies huomaa ja tarjoaa sääliä olemalla vielä kotona. mutta nyt niskasta kiinni. tässä maailmassa tapahtuu kaikkee kamalaa, ja lapsillesi teet varmasti epävarman pohjan itkemällä. enpä oikein usko että miehesi olisi niinkään varmasti lähdössä kun nostat leuan ylös ja olet ITSEVARMA JA VAHVA NAINEN!

(tilanne ei välttämättä ole tämä , mutta minusta tuntui siltä, tiedän mistä puhun..tuttua mulle..)
[/quote]

Peesi!!

Kaikkein paras just on et sä jotenkin nouset tän asian yläpuolelle, otat itseäsi niskasta kiinni (helpommin tietysti sanottu) ja elät lasten kanssa omaa elämää ja menet menojasi. Se on oikeesti (yleensä) kaikkein tehokkain keino saada mies hämilleen ja miettimään asioita uudelleen kun se huomaa et sä oot itsenäinen ja pärjäät ilman sitäkin. Koita tsempata!!

 

\

Olen riippuvainen, tiedän sen itsekkin, eli oikeassa olet.

joskus monta vuotta sitten kun aloin olemaan mieheni kanssa. ihana mukava, mutta välinpitämätön. jättikin mut silloin joskus, mutta ei tiennyt syytä. onneksi nähtiin monta vuotta vain v-loppuisin, emme varmaan olisi nykyään yhdessä. silloin kuitenkin aina halusi olla yhdessä. olin niin ripustautunut, mutta kun lasten jälkeen sain töitä ja ystäviä uudelta paikkakunnalta, käänsin purjeen eri suuntaan. mulla on omat menot ja touhut. nyt mies repii mun hihasta et tuu sohvalle hänen kanssaan. menekin ja miestäni rakastan, mutta se on terve suhde että se on tasapainoinen! ei se puhuminen siinä taida auttaa vaan on aika katsoa itseensä.

 

ajattelinpa vaan kertoa teille, että erottu on =)
ja mä olen onnellisempi kuin koskaan!
todellakin asiat järjestyy.
ystävät ja sukulaiset on olleet apuna.
mies ei juuri ihmetellyt kun ilmoitin että muutan pois.
muutin työpaikkakunnalle, 25km päähän entisestä. täällä on kaverit ja äiti, siskot ym. lähellä.
sain aivan ihanan asunnon, kivalta paikalta.
lapsen asiatkin ollaan saatu suht. sovussa sovittua.
oli niin helpottunut olo kun tiesin viimeinkin että päätös on oikea.
nyt on kuukausi asuttu erillään ja takaisin ei palata.