En meinaa jaksaa tätä kukkumista

Auttakaahan ihmiset, olen ihan loppu. Lapsen 1v2kk nukkuminen menee koko ajan hankalammaksi. Nukuttaminen pelkkää riehumista ja kukkumista. Sitten nukkuu muutaman tunnin, ja alkaa yöheräily. Seisoo sängyssä, suostuu nukkumaan vain jos istutaan vieressä. Herää heti kun vierestä lähtee.
Yöuni lyhenee koko ajan. Nyt nukkui 21.30-5.30.
Päiväunille nukuttaminenkin on vaikeaa, ja jos nukkuu alle 2h (kuten usein käy) on aivan raivohullu klo 18 mennessä.
Olen täysin lopussa. Mies kestää unettomuutta vähän paremmin mutta itsellä hajoaa pää. Itkettää koko ajan, ja meinaan nukahtaa seisaalleni.
Vinkkejä?
 
Oletteko kokeilleet antaa nukahtaa yksikseen? Luulenpa, että syy heräilyyn on siinä, että nukahtaessaan vanhempi on vieressä ja kun lapsi havahtuu unesta, vanhempaa ei olekaan siinä vieressä. Kannattaa kokeilla unikoulua ja lähteä siitä, että opetatte nukahtamaan yksin:)
 
Heti aluksi voimahalaus sinne, ainakin kuvittelen tietäväni miltä tuo tuntuu. Meillä kohta 1v3kk poika, jolla oli tuollaista hiukan aiemmin. Yösyömisiä ei ole ollut 10kk jälkeen eli nekään eivät häirinneet. Huudattamista en halunnut, mutta itsellä tuo pinna palaa melkoisen nopeasti. Onneksi meillä mies on lehmän hermoilla varustettu ja hän otti sitten nukutuksen vastuulleen muutaman viikon ajaksi, kun itsestä tuntui että aloin olemaan pinna kireellä jo kun tiesin nukkumisajankohdan lähestyvän. Meillä auttoi se, että pääsin tavallaan siitä omasta kynnyksestä yli, poika varmaan aisti minusta sen jännityneisyyden ja kireyden nukahtamistilanteissa eikä sen takia uskaltanut nukahtaa. Toinen asia minkä huomasin nyt mökillä ollessamme kun nukutin poikaa huoneessa, jossa ei ollut minkään sortin pimennysverhoja, oli se, että siinä vaiheessa kun hän on ollut jo pidemmän aikaa hiljaa ja vaikuttaa nukkuvan, on silmät kuitenkin vielä auki. Monesti aiemmin erehdyin tässä vaiheessa jo lähtemään ja siitäkös riemu repesi. Nyt olen oppinut laskemaan ns. sataan siitä hetkestä kun mieleen ekan kerran tulee että nyt taisi nukahtaa.
En tiedä oliko näistä mitään apua, mutta vertaistukea ainakin:) Itsellä on tuon 1v jälkeen alkanut kaikki yöheräilyt tuntumaan äärimmäisen raskailta ja nyt ollaankin sovittu miehen kanssa, että kun häntä ei haittaa nousta muutamaa kertaa yöllä, niin hän hoitaa ne, minä vastaan sitten aamuista. Toimii meillä ja toisaalta johan minä hoidin jokaikisen heräilyn ekan vuoden ajalta:) Lukaisin myös jossain vaiheessa Elizabeth Pantleyn kirjan univaikeuksista, siitä oli oikeasti hyötyä ja siitä löytyui hyvin erilaisia tapoja joita pystyi soveltamaan omaan tilanteeseen eikä niinkään jonkun tietyn huudatuksen tms tavan pelkkää tyrkytystä.
Tsemppiä kovasti, jos ei muuta niin ajan kanssa se viimeistään helpottaa!
 

Yhteistyössä