Ensi kertaa äidiksi v. 2012?

Tervetuloa uudet..!

Meikäläinen alkaa olla fyysisesti ihan finito ja henkinen murentuminen on hyvässä vauhdissa. En vaan jaksa enää. Ja tänään ä-polilla olin kyllä viittä vaille pillahtaa itkuun, kun lekuri tekin niin järkyttävän kivuliaan sisätutkimuksen. Mies ainakin tais säikähtää kun huusin kivusta :stick: Liekö tuo edes tulee enää seuraavalle kerralle mukaan.... No, joka tapauksessa seuraava kontrolliaika 2 vkon päähän ja silloin on onneksi itse erikoislääkäri paikalla.

Jotain positiivistakin sentään, nimittäin Beetu on kuin onkin kiepsahtanut naamatusten Aatun kanssa, eli pää alaspäin. Ajattelin jo ettei se tule kääntymään ikinä. Ahdasta niillä alkaa jo olla, kokoa 1,9 ja 2,1 kg. Viime aikoina on vihlonu ihan julmetusti jonnekki kohdunsuun seutuville, mutta sielläpä ei ole tapahtunu _yhtään_mitään_. Edelleen 4 senttiä ja visusti kiinni.

Ei enää jaksa tätä olotilaa mutta eipä kyllä houkuttele ne synnytyskivutkaan.

Tsemppiä ja sympatiat kaikille pahoinvoinnin kanssa painiville; en unohda sitä kamalaa yrjöaikaa ikinä....

-Marge ja tuplat 33+1

 

Heippa! Ja tervetuloa uusille

Voi Marge, iso tsemppihali sinulle :hug: ja voimia raihnaisen olotilan kestämiseen! Voin vain kuvitella millainen olo sinulla on, kun itsellänikin "vaan" tästä yhdestä vintiöstä alkaa olla liikkuminen melkoista vaappumista komean puuskutuksen kera - puhumattakaan yöllisistä liitoskivuista ja sadasta tuskallisesta vessareissusta... Toisaalta olo on kyllä tavallaan ihan hyväkin, kun vertaa siihen alkuaikojen yrjöilyyn ja pyörtyilyyn. Ei enää sellaista ikinä! Mulla kesti pahoinvointi 16+ viikoille asti ja silloin tällöin edelleen tulee päiviä, jolloin olo notkahtaa.... mutta ei enää missään määrin sellaista mitä oli alussa.

Me ollaan pikkuhiljaa ryhdytty tekemään hankintoja. Makkarissa komeilee pinnasänky petitarpeineen ja olen innoissani ostellut söpösiä vaatteita ison läjän. Vaunut on ostettu ja maksettu mutta saamme ne vasta syyskuussa kun niitä tulee liikkeeseen lisää tehtaalta. En malttais odottaa. Turvakaukalo on jo hankittuna. Tällä viikolla menin hölmönä ekakertalaisena ostelemaan kaikkia vauvanhoitotarvikkeita, joita luulen tarvitsevani. Meinas alkaa ahistaa sen pitkän tarvikehyllyn edessä mutta sitten vaan aloin napsimaan kaikkea mahdolllista koriin Mieheni nauroi kotiin tullessaan että mikäs ihmeen ostoskassi tämä on Ekat vaipatkin tuli siinä ostettua. "Ihan kiva" kaikkea ostella kun ei ole mitään käryä että millasia niiden vaippojenkin sitten pitäisi olla No mä luotan siihen että kokemus sitten opettaa.

Voimia Annulalle sinne ultraan, vai liekö se ohi jo? Minulla nyt oli karmea kokemus se seulasotku mutta ei niitä kaikille tapahdu... Ethän pelästy jos seula kohdallasi ulvahtaa, kun jo pelkästään ikä voi antaa sen positiivisen tuloksen! Itse en enää aio osallistua tuohon veriseerumiseulaan, koska seuraavalla kerralla olisin jo sen ikäinen että siitä tulisi joka tapauksessa se positiivinen tulos. Ja on mulla muutenkin mennyt luotto koko seulaan. En kyllä ole ollenkaan varma, uskallanko enää ikinä toista vauvaa yrittää. Mutta kannattaa muistaa, että minunkin kauhea 1:7 riskilukemani päättyi kuitenkin hyvin. Tai no, lopullisen tuloksen näkee sitten marraskuussa mutta ainakin kromosmit ovat kunnossa.

Onnellista odotusta ja jaksuja kaikille!

Anukkio ja Paavo 22+6

 

Hei kaikille vanhoille ja uusille tulokkaille! Enpä ollutkaan aikoihin käynyt täällä, aika on mennyt kuin siivillä ihanan pienen pojan kanssa. Luin noita kirjoituksia pahasta olosta ja väsymyksestä... tuoreessa muistissa ovat minullakin eli sympatiat ovat puolellanne tuntui loppumetreillä ettei enää kestä hetkeäkään mutta uskokaa tai älkää, se on sen arvoista Palkinto tulee olemaan mitä parhain!!!!

Synnytys oli kokemuksena mieletön, kipu helvetillinen mutta kaiken tämän ihanuuden arvoinen. Minulle ei jäänyt mitään pahoja traumoja tai ikävää oloa synnytyksestä vaikka siinä monenlaista tulikin matkan varrella, kaiken kaikkiaan super hieno kokemus. Vinkkinä kaikille, ottakaa mies vaikka väkisin mukaan, oman rakkaan tuki ja läsnäolo on mittaamattoman arvokasta ja korvaamatonta. Pojan kanssa on ollut ihanaa, tuntuu mahtavalta että meistä on nyt tullut oikea perhe <3 Kuulostaa varmaan imelälle mutta elämä vain on nyt todellakin elämisen arvoista. Yllättävää että vaikka iso masu alkoi loppuvaiheessa ärsyttää ku ainahan se oli tiellä ja painoi joka paikkaan, niin nyt sitä on jotenkin alkanut kaivatakin... olen katsellut mieheni ottamia masukuvia kaiholla ja ihastellut tosin mielummin pitelen rakasta sylissä kun kanniskelen masun sisällä!

Itsekin ostelin kaikkea mahdollista raskauden aikana, vaatteita ihan hirveästi. Nyt se vähän harmittaa... vaikka olin tietäväni että vauva kasvaa nopeasti niin kyllä tämä kehittyminen ja kasvu on tullut täytenä yllätyksenä! Vaatteista suurin osa jäänyt käyttämättä ja pieniksi. Ja muutenkin sitä tulee puettua aika lailla samoihin vaatteisiin, sellaisiin mistä on tullut lemppareita, sellaisiin jotka saa nopeasti päälle ja pois. eli minua ainakin vasta kokemus opetti. Mahdollisen seuraavan lapsen kohdalla en aio varata kaikkea mahdollista kaappiin, hyvin vähällä pärjää ja mukava kun jää kaappitilaakin enempi. Mutta olihan se sellaista ihanaa valmistautumista tulevaan kun sai shoppailla vauvalle kaikkea. Vinkkinä... ihania lappuhaalareita sun muita on ihan turha haalia pikku vauvalle näyttävät hauskoilta MUTTA ne on hankalat päällä ja muutenkin vauva näyttää enemmän ihanalta VAUVALTA potkupuvuissa. Tämä tietenkin minun mielipiteeni, kukin taplaa tyylillään.

Terveisiä kaikille ja tsemppiä, voimia ja jaksamista tulevaan koitokseen! Avoimin mielin ja turhia suunnittelematta kannattaa lähteä synnytykseen, se tulee olemaan ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa! Lähinnä kamalaa mutta sen hetken kestää vaikka miten päin kun palkintona maailman suloisin ja ihanin pienokainen!

 

Hei taas!

Kiitos tervetulotoivotuksista omasta puolestani! Ja samoin tsemppauksista .

Ultra meni niin hyvin kuin kuin se varmaan voi mennä. Kätilö oli mukava ja rauhoittava. Pikkuinen näytti olevan kaikin puolin ok. Niskaturvotusta oli alle 1mm ja vauvelin koko sopi viikkoihin hyvin. Oli kyllä ihan uskomaton tunne nähdä tuo pieni ihminen, joka minussa sisällä asustaa! :heart: Ja jakaa tämä hetki rakkaan miehen kanssa..

Nyt sitten viikon päivät jännäillään labratuloksia. Anukkio, pidän mielessä, että noita virheellisiä tuloksia tulee. Tuolla Vernerin sivuilla oli aiheesta paljon hyvää infoa. Mm. se tieto, että noista isojen todennäköisyyksien tuloksistakin suurin osa on lopulta ihan ok. Ja siellä käytiin myös pohdintaa tuosta seulontojen haitta-hyötysuhteesta, kun lisäävät monen odottajan stressiä ihan turhaan. Itse pidän niiden olemassaoloa hyvänä asiana, etenkin kun ovat vapaaehtoisia.
Yritän olla stressaamatta tätä labra-asiaa yhtä paljon kuin tämänpäiväistä ultraa. Vaikka ei ultratutkimus takaakaan tulevasta mitään, siitä tuli jotenkin rauhallinen olo.

Muistaako joku konkari äkkiseltään jonkun keskustelun raskaudenaikaisista kivuista? Olen aina kärsinyt kovista kuukautiskivuista ja nyt mietin, että korreloivatkohan ne jotenkin näissä raskaudenaikaisissa tuntemuksissa. Onko jollakulla täällä kokemuksia?

Margelle erityistsemppejä ja jaksamista!

 

u funny

 

Vieläkö mahtuu mukaan?

Meille ootellaan Kirppua saapuvaksi, laskettu aika on 28.8 esikoinen on kyseessä. Riesaksi on tarttunu raskausdiabetes, jonka vuoksi keskiviikkona mennään koko arvioon. kuulemma ei pitäs olla iso muksu, mutta eihän nuista käsikopelo arvioista koskaan tiiä...

Oireita on ollu monta viikkoa ja sairaslomaa supistelujen vuoksi on vietetty jo viikosta 27, jotenki mulla on olo, ettei mene laskettuun aikaan asti. Nyt on tuskasia menkkakipuja joka päivä sellaset 3-4tuntia ja sukkapuikkokivut pistää hengittään ja halvaannuttaa kyllä varmasti, jos oon liikkeellä sillon. Muutenki tuo häpyluun ja nivusten seutu on ku tulessa. Ja oon kyllä tietonen muutenki koko alakerrasta ku pakottaa koko ajan... Huomenna on kyseessä täysaikainen raskaus, eli 37 viikkoa tulee huomenna täyteen.

 

Eka neuvolakäynti takana, ultra on kahden viikon päästä. Jännittää todella paljon. Vihdoinkin saa varmistuksen, onko siellä joku! Varmaan jäi traumat kun plussan jälkeisillä viikoilla oli vatsakipua ja selkäsärkyä mutta ne helpottivat ja tilalle tuli sitten kunnon pahoinvoinnit :|. Mitään km merkkejä ei ole alun omituisten oireiden jälkeen ollut, toki tiedän että voi olla keskeytynyt km mutta ei maalailla piruja seinille...

Mulla on aamun ensimmäinen ultra-aika ja käskettiin tulla täydellä rakolla. Onkohan joku 1-1,5h pissimättä ennen tutkimusta riittävä? Mä ramppaan veskissä aika tiuhaan, joten ei mitään tsäänssejä pissiä aamulla klo 6 ja sitkua siitä 8 asti.

 

Hei kaikki vanhat ja uudet!

Annulalle onnittelut hyvistä uutisista ultrassa! Eiköhän kaikki ole ihan hyvin, kun kerran näkyvät merkit olivat kaikki noin kohdillaan.

Toukonyytti, kiva kun kirjoittelit kuulumisia! Ei se synnytys tosiaan varmaan koskaan mitään herkkua ole, mutta lopputulos on varmasti upea ja ihmeellinen Ja itsekin mietiskelen tässä parhaillaan kovasti sitä, kuinka paljon esim. vaatteita vauvalle pitää hankkia. Olen saanut kavereilta ja sukulaisilta aika paljon vaatteita käytettynä, ja sitten on tuo äitiyspakkaus. Yritän olla ostamatta itse ainakaan kovin paljon siihen lisäksi. Olen varma, että nyt kaapissa olevistakin vaatteista moni jää käyttämättä.

Marge, joko teillä oli kontrolli? Mitä kaksosille kuuluu? Hienoa, että olivat (ja ilmeisesti edelleen ovat?) jo oikein päin. Meidän tyttö oli viime viikon neuvolassa poikittain, ja oli ilmeisesti viihtynyt siinä asennossa jo pari-kolme viikkoa, kun potkut olivat tuntuneet tismalleen samoissa kohdissa. Viime päivinä olen tuntenut toiveikkaana joitakin potkuja kylkien lisäksi myös tuolla ylämahassa ja kylkiluiden seudulla ja toivonkin, että pikkuinen olisi kääntymässä pikku hiljaa oikein päin. Parin viikon päästä lääkäri tsekkaa tilanteen, ja jos ei ole vieläkään kääntynyt, saan todennäköisesti lähetteen äitiyspolille kääntöyritykseen. Toivon hartaasti, ettei tarvitsisi kääntää eikä ainakaan turvautua sektioon. Haluaisin kovasti synnyttää alakautta.

Niittyvilla, koeta vaan olla rennosti ja odotella hyvillä mielin tulevaa ultraa! Itsekin olin raskauden alussa aikamoisessa keskenmenon pelossa, mutta loppujen lopuksi kaikki osoittautui turhaksi ja kaikki oli hyvin. Pahoinvointikin kuulostaa kyllä ihan lupaavalta! Ja tuosta virtsarakosta sen verran, että itse menin ultraan noin 20 min vessassakäynnin jälkeen, kun oli pyydetty tulemaan tyhjällä rakolla, ja valittelivat, että täysi rakko haittaa näkyvyyttä. Itselläni kun on myös aamuisin tosi vilkas aineenvaihdunta... Eli mene vaan omien tuntemusten mukaan niin, että tiedät, että hätä on jo lähellä - varmasti ei tarvita mitään parin tunnin pidättelyä

Mahikselle myös kovasti tsemppiä jälleen. Lähellä jo ollaan...

Omasta navasta sen verran, että varsin hyvällä voinnilla mennään edelleen. Ei turvota vieläkään. Kivuttomat supistukset ovat ajoittain aika kiusallisia, kun tuntuu, että supistaa niin seistessä, kävellessä, istuessa kuin nukkuessakin! Liikunta on jäänyt melkein kokonaan, kun kävelylenkeillä on monesti maha ollut ihan krampissa. No, harmittomia sinänsä lienevät nämä supistukset/mahan kovettumiset, ja vähillä vaivoilla olen päässyt. Öisin kiusaa edelleen myös lonkkien puutuminen, mutta siihen sain vähän helpotusta kuin laitoin vähän lisäpehmustetta (taitellun peiton) sänkyyn.

Isommat hankinnat on jo tehty, enää puuttuu kaikkea pientä. Ja itselle pitäisi varmaan hankkia pikku hiljaa imetysliivejä ja -paitoja. Harmikseni huomasin, että Lindexin ja H&M:n valikoimassa imetysliivien koot alkavat 75:n ympärysmitasta, joka itselleni on turhan väljä (meni nyt jo tiukimpaan hakaseen, ja ympärysmitta kai pienenee kun lapsi syntyy). En haluaisi ostaa pelkästään 50 euron liivejäkään, niitä toki löytyy ns. paremmista kaupoista. Jos jollain on vinkkejä muista hyvistä ja kohtuuhintaisista kevyistä liiveistä, tietoa otetaan mielellään vastaan!

IslandGirl 34+4

 

Heipä hei, täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena...vaikka NIIN toivoin ja melkein uskoinkin että tähän mennessä olisin päässy tästä kamalasta eturepusta eroon! Vaan ei...:headwall:

Kontrolleja on polilla jo viikoittain, viimeinen neuvolakäynti oli alkuviikosta. Tulevana keskiviikkona voidaan alkaa käynnistellä jos paikat on tarpeeksi kypsät. Jos ei, ootellaan taas viikko, jolloin vastassa onkin mulle asetettu ehdoton takaraja.

Pelkokäyrä ja paniikki kasvaa. Kammoksun todella kaikkea tulevaa kidutusta ja härdelliä!! Olis vaan pitänyt alkaa huutaa sektiota jo monta kuukautta sitten. Eipä niitä enää kiinnosta kuunnella.

Sisätutkimus käy niin järkyttävän kipeetä että huudan ku pistetty sika. En tiedä MISTÄ se kamala kipu johtuu, mutta onpa mukava tietää että synnytyksessä sitten ronkkivat vähän väliä!! Samoin jos ballongilla aletaan käynnistellä - miten hlvetin lailla ne meinaavat saada sen laitteen paikoilleen?? En kestä sitä KIPUA!

Supistukset on hävinneet johonkin, eipä niitä juuri enää tule kuin muutama päivässä. Olen yrittäny touhuilla kaikenlaista, mutta kun nuo pahuksen nivelet (ja kantaluut!) on niin tolkuttoman kipeät, että eipä tässä hirveästi tiiliskiviä kannella eikä siivoilla vaikka erityisen varovainen ei tarvis enää olla. Saisivat syntyä.

Olen _niin_ epätoivonen ja paniikissa että väännän itkua tämän tästä. Ja lääkäreille ja kätilöille synnytyshän on toki ku p*skalla käynti.... tosta noin vaan.

Nyt tuli pelkkää valitusta ja omaa napaa, mutta yhteisesti tsemppiä kaikille!
Suuntaanki tästä taas suihkuun pillittämään

-Marge 36+4

 

Voi Marge sinua rukkaa! Iso tsempityshali täältä :hug: Yritä nyt kuitenkin pitää puolesi ja vaatia tiukkana kivunlievitystä kun sitä tarvitset. Toivottavasti oot myös maininnu tuosta sisätutkimusten kivuliaisuudesta. Mä uskon kyllä että sinä pystyt ja osaat ja kaikki menee hienosti sitten synnytyksessä! Pyydät vaan kaikki mahdolliset mömmöt niin että voit nauraa vaavit ulos... Voi kun tuli paha mieli sun puolesta. Pillitys on välillä ihan ok mutta pelko ja paniikki.... huh! Sellanen kun pääsee vallalle, ei tunnu muuta maailmassa olevankaan. Mutta pian sulla on kaksi maailman ihaninta tuhisijaa sylissä ja sitten kaikki nämä koettelemukset unohtuvat :heart:

Kiitos toukonyytille vinkeistä ja kuulumisten kertomisesta! Oon koittanut pitää mielessä tuon vaatevinkin Ihan vaan pari epäkäytännöllistä juttua on ollut pakko hankkia Muutoin olen kyllä koittanut olla hyvinkin käytännöllinen.

Mitäs Annulalle kuuluu? Toivottavasti seulasta tuli vaan hyviä uutisia!

Tsemppiä kovasti IslandGirlille raihnaisen olotilan kestämisessä!

Omaa napaa ( . ): Täällä on myös tutuksi tulleet henkeäsalpaavat liitoskivut. On suorastaan kummallista kuinka pienestä rasituksesta kivut yltyvät ihan mahdottomiksi nykyään. Esim. vajaan puolen kilometrin kävely kaupungilla saa haarat huutamaan hoosiannaa. Öisin kääntyily on tuskallista. Harkkasuppareita tulee päivittäin varsinkin rasituksen (lue: seisominen tai muutaman kymmenen metrin kävely) jälkeen. Muutoin masu-Paavo tuntuu olevan voimissaan ja virkeä. Kovia potkuharjoituksia tuntuu monesti päivän mittaan milloin missäkin päin mahaa. Mikähän potkunyrkkeilijä sieltä on tulossa :O

Anukkio ja Paavo 26+1

 

Hei taas kaikille pitkästä aikaa!

Kesäloma on nautittu! Oltiin reissussa, joten siitä pieni tauko yhteydenpidossa. Kiitokset viesteistä ja kommenteista Toivottavasti kaikilla on asiat hyvin!

Seula oli kaikinpuolin normaali! Oli tosi iso helpotus, vaikkei toki mitään takaakaan. Seuraava virstanpylväs onkin sitten rakenneultra kuukauden kuluttua, siinä pieni jännitysmomentti taas. En kuitenkaan anna turhalle huolelle tilaa, vaan koitan nauttia tästä vallitsevasta olotilasta.

Mieliala on ollut hyvä ja pahin pahoinvointikin alkaa olla historiaa (kopkop). Massu alkaa kasvaa hiljalleen ja se on aika ihana asia. Sitä katsellessa tulee hyvälle tuulelle Nyt kun vielä tuntisi niitä pieniä höyhenenhipaisuja tai ilmakuplia... Odottavan aika on pitkä!

 

Tosi hienoa Annula että seulonnat menivät teillä noin hyvin! Se on ihan oikea asenne, ettei anna turhalle huolelle sijaa. Kyllä kaikki hyvin menee ja pian pääset näkemään pikkuisen ultrassa taas Itselleni oli tuo rakenneultra hirveän jännittämisen jälkeen aivan ihana kokemus - olin vaan koko ajan ihan hirveän ylpeä pienestä masupojastani vaikka hän käyttäytyi ultraamisen ajan aika huonosti: uiskenteli hurjasti ultralaitetta karkuun, potki minua virtsarakkoon ja itseään päähän, kaivoi nenää ja vieläpä siinä otti ja pissasi

Nuo liikkeet tunsin eka kertaa 16+jotain viikolla. Taisin olla aika onnekas kun vissiin ensisynnyttäjä ei yleensä näin aikaisin liikkeitä tunne. Ne olivat sellaisia ihania kalanpyrstön heilahduksia ja pientä kuplintaa, mutta kuitenkin niin selviä ettei voinut erehtyä :heart: Nykyään poika potkii jo niin lujaa että välillä heilahdan itsekin jos olen rennossa asennossa Joskus öisinkin herään potkutteluun, mutta ei haittaa.. hyvä kun liikkuu!

Jännittää Margen puolesta! Oletkohan jo tositoimissa? Toivottavasti pääset pian tukalasta olosta eroon kumminkin.

Hyviä vointeja myös kaikille muille tutuille!

Anukkio ja Paavo 27+2

 

Hei vaan taas piiitkästä aikaa. Kiva kuulla pääasiassa hyviä kuulumisia. Margelle voimia joka tapauksessa - toivottavasti olet saanut vauvasi jo maailmaan ja olette päässeet harjoittelemaan vauva-arkea. Minä jotenkin automaattisesti ihailen kaksosten vanhempia, en voi ymmärtää kuinka sitä jaksaakaan vaikka ehkä siitä sitten kuitenkin saa kaksinverroin iloakin? Kertoilehan miten menee...

Mites IslandGirl jakselee? Lähellä jo ollaan todellakin!

Mä olen vaipunut jonnekin omaan kuplaani. Tuntuu todella haasteelliselta olla kehenkään yhteydessä tai kirjoitella minnekään mitään. Vaikka toisaalta sitä kaipaa jotakin järjellistä juttuseuraakin. Varsinkin nyt, kun meillä on aikataulu tiedossa. Tossa välissä suunnitelmat muuttuivat hetkeksi. Yksi lääkäri kun oli sitä mieltä, että mun pitäis sittenkin synnyttää alateitse. Hän oli sitä mieltä, että kohtu kyllä synnyttää ilman ponnistuksiakin... (Kuullostaa tarkasti varjellulta salaisuudelta... Suurinosa kuitenkin puhuu ihan ponnistuvaiheestakin.) No mä taas en missään nimessä halua kokeilla sitä (tai suunniteltua imukuppisynnytystä, jota lääkäri piti erinomaisena vaihtoehtona), joten... Olin varautunut maanantain lääkärikäyntiin aimoannoksella aggressiota ja perusteluita, mutta yllättäen senpäiväinen lääkäri oli sitä mieltä, että sektio on ihan hyvä vaihtoehto olkoonkin, että siitä toipuminen voi olla hitaampaa. Olin puulla päähän lyöty ja loppupäivän ihmettelin mihin aggressioni suuntaisin. Mutta ensi viikon lopulla meitä on kolme!

Yllättäen mun olotilani on vähän helpottanut tässä loppua kohden. Isompi tukiliivi vei ylimääräiset kolotukset, joten varsinaisesti mulla ei satu mihinkään. Harjoitussupistuksia on koko ajan, mutta se lienee asianmukaista. Vaikka mähän en niitä nyt sitten "tarvitsisikaan". Turvotus on kyllä kaameeta. Siihen auttaa parhaiten uiminen, mutta sainkin sitten edelliseltä uimahallireissulta elämäni ensimmäisen jalkasilsan. Yök. Ja tietenkään raskaana/imettäessä ei saa käyttää niitä tujumpia aineita, joten nyt sitten hölväilen varpaideni välejä 1-2 kertaa päivässä 2-6 viikkoa. Onneksi nyt viikon hoitamisen jälkeen näyttäisi, että helpottaa. Ei vaan ole kovinkaan helppoa operoida noiden varpaidensa kanssa tämän mahan yli.

Kuinka paljon teille muille on tullut painoa raskauden aikana? Mulla pärähti juuri 20 kg täyteen - aloitin alle 60 kilosta. Olen järkyttynyt siitäkin. Mullahan oli vakaat suunnitelmat, että ei sitä ainakaan yli 10 kg saa tulla. Vielä ehtii kuitenkin tulla lisääkin. Toivon kovasti, että synnärille jäisi 10 kg, mutta tuskin. Mulle tulee kuitenkin sellaiset Dolly-tissit, että painavat 5 kg kappale. (G-kupissa mennään jo, ja mä en ole kuitenkaan mikään jättikokoinen ihminen.)

Vauvalle on hankittu jo tuttipulloja ja tuttia lukuunottamatta oikeastaan kaikki. Mä en oikein tiedä mitä sitä itselle hankkis. Olen hieman miettinyt, että ehkä pitäisi hankkia jotkut äitiysverkkarit ihan vaan ton sektiohaavan takia - kaikki löysät housut loppuu nyt niille haavan tienoille ja ilmeisesti se tulee olemaan varsin arka vielä. Ja imetyspaitoja pitäis hankkia ja liivejä. Mitä muuta? Ja mitä hittoa siihen sairaalakassiin laittaisi? Meidän perhevalmennuksessa sain sen kuvan, että juuri mitään ei tarttis pakata mukaan. Ja voihan sitä sitten mies tuoda perässäkin asioita. On tää jännää.

Tää kirjoitus on nyt kyllä pelkästään omaa napaa (niin kuin mulla on tapana vissiin), mutta antakaa anteeksi. En ole kirjoittanut mitään omaa raskauspäiväkirjaa, joten luulen, että otan nää harvat kirjoitukset talteen, niin edes jotain jää mieleen tästäkin ajasta. Mutta vähiin tosiaan käy ennen kuin loppuu. Hurjaa. Mutta on tässä oltukin jo koko vuosi raskaana. Haaveilen jo ensi viikolla ulottuville palaavista kalaherkuista. Sushia tahdon jo laitokselle. Mitäs te muut? Mitä meinaatte jahka saatte taas luvan syödä mitä huvittaa? Mulla on ikävä kyllä tupakka tullut taas mieleen kummittelemaan. Jotenkin pelottaa, että mun tupakoimattomuus päättyy kotiinpaluuseen. Vaikka onnistuin kyllä sen lopettamaan jo ennen raskaustestin plussaa. Mutta joku siinä houkuttaa. Ehkä aluksi kuitenkin vauvahuurut riittää? En haluaisi enää polttaa vaikka mieli tekisikin. Ihan ihme myrkky - viimeisestä tupakasta on kuitenkin pian se 9 kk...

Mutta tällaista siis tänne. Ai niin, vauvan painoarvio oli nyt 3240 g eli aika hyvän kokoinen vaikka laskettuun on vielä se kaksi viikkoa.

t. Mahis ja tyttö 38+0

 

Täällä ollaan... Kiva kuulla Mahis taas myös susta - ainakin minä luen myös muiden omanapailuja mielelläni Erityisen hyvä kuulla, että olo on vähän helpottanut, eikä ole ihan äärettömän tukalaa kuitenkaan. Loppusuoralla jo ollaan! Hassua - tuntuu, että siitä on hetki vaan, kun plussan jälkeen tänne palstalle tultiin hämmästelemään

Margen kuulumisia täällä myös jännätään -jokohan ovat kaksoset maailmassa?

Anukkiolle jaksamista kovien liitoskipujen kanssa! Muista levätä!! Itse olen ainakin yrittänyt kuunnella kroppaani, joka kyllä antaa merkkejä siitä, milloin kannattaa hidastaa ja levätä.

Mulla on siis LA 17.9., mutta olen jo tässä vaiheessa orientoitunut tuonne syys-lokakuun vaihteeseen synnytysajatusteni kanssa. Vauva on vielä ihan "irrallaan", ei ole laskeutunut eikä kiinnittynyt, eikä kohdunkaulallakaan ollut ainakaan viime viikon lääkärikäynnillä mitään tapahtunut. Mutta mulla on onneksi varsin hyvä olo, eli jaksan kyllä vielä useammankin viikon. Toivoisin, että saisin synnyttää luonnollisessa tahdissa sitten kun vauva itse päättää tulla, vaikka selvästi menisi ylikin. Kunhan vaan ei hirveän isoksi kasvaisi... Kuulemma keskikokoiselta tuntuu ainakin käsikopelolla

Ai niin, tyttö oli ainakin toissapäivänä raivotarjonnassa! Mikä helpotus. Eilen tosin muljautti itsensä taas ihan eri asentoon, joten nyt olen taas ihan pihalla, mikä osa on missäkin... Toivottavasti edelleen pää alhaalla!

Painosta Mahis kyselit. Mulle on tullut 11 kiloa, lähtöpaino oli 57. Välillä jo kauhistuin kun painoa tuli jossain vaiheessa kilo viikossa, mutta sitten painonnousu pysähtyi. Mulla ei ole turvotustakaan yhtään, eli vähällä taisin minä päästä. Taitaa olla hyvin yksilöllistä, miten painoa kertyy, eikä ainoa tekijä ole ollenkaan se oma syöminen... Mullekin ovat herkut maistuneet aika hyvin

Tuosta jalkasilsan hoidosta ja muista operaatioista... Onpa tosiaan hauskaa, kun pian pystyy taas kävelemään kunnolla sekä sitomaan kengännauhat tai rasvaamaan sääret tai poimimaan tavaroita lattialta ilman, että rupeaa etomaan. Mulla lojuu tälläkin hetkellä kaikenlaisia pudottamiani pieniä esineitä lattialla ja mm. kylpyammeen alla, kun en vaan jaksa yrittääkään niitä nostaa

Semmoista vielä tähän hämmästelen, että kyllä tosiaan raskausaikana yksityisyys yhtäkkiä häviää jonnekin. Kävin juuri äsken työhön liittyvässä iltaseminaarissa. Vessajonossa minulle ennestään tuntematon nainen (jonka kanssa olin vaihtanut muutaman sanan ruokapöydässä) tuli kysymään, että onko ensimmäinen lapsi. Kun sanoin joo, nainen rupesi kovaan ääneen varoittelemaan nännien kipeytymisestä ja neuvomaan rintojen rasvauksessa. Miten ihmeessä nännien rasvaus on yhtäkkiä ihan okei small talkin aihe työpiireissäkin? Puheenaihe vaikutti myös kummalliselta sen vuoksi, että ympärillä oli myös muita (lapsettomia) naisia.

Minä odotan jo tässä vaiheessa kauhulla sitä, kun laskettu aika lähenee / menee ohi ja soitto- ja viestirumba alkaa... Yritän jo etukäteen kertoa vanhemmille ja appivanhemmille ja sukulaisille ja kavereille, että en sitten todennäköisesti jaksa enkä halua vastata tiedusteluihin - että kerron kyllä sitten, kun jotain tapahtuu.

Voikaa kaikki hyvin! Ja Mahikselle jo valmiiksi paljon onnea ensi viikolle!! Kaikki menee varmasti hyvin.

IslandGirl 37+3

 

Ihanat pikku vauvat tyttö A 2630/46 ja poika B 2240/45 syntyivät suunnitellulla sektiolla 28.8.2012. Ikäeroa sisaruksille tuli minuutin verran

Sektioon päädyttiin leikkausta edeltävänä päivänä, jolloin yritettiin käynnistystä (ballong, asennus ei onnistunut yrityksistä huolimatta ja toimenpide mulle tosi tuskallinen). Ultran jälkeen lääkäri arvioi uudelleen tilanteen ja ehdotti sektiota seuraavalle päivälle (38+0). Poika oli tipahtanut kasvukäyrältä, napavirtauksissa oli heittoa/epäselvyyttä, ja lääkäri epäili, kestäisikö pikku-B supistuksia. Seuranta kun oli mahdollista vain ulkoisesti. Tästä taas tultiin siihen lopputulokseen, että hätäsektion riski oli suuri. Ja koska elektiivinen sektio (suunniteltu) on taas riskeiltään pienempi kuin hätäsektio, päädyttiin leikkaamaan suunnitellusti seuraavana päivänä.

Tyttö joutui heti happikaappiin ja pääsi sieltä tänään pois. Saturaation laskuja ja hengityskatkoksia on ollut, mutta tilanne on paranemaan päin. Glukoositipasta ovat molemmat päässeet jo pois. Vielä kun saataisiin paino nousuun ja syöminen sujumaan, niin hyvä

Tikit saan pois tiistaina ja ilmeisesti olen osastolla siihen saakka.

Maidon nousua odotellessa....

-Ikionnellinen Marge ja kaksoset :heart:

 

Onnea onnea onnea onnea tuhat kiloa pienistä prinssistä ja prinsessasta sinulle Marge!!!!!!!!!!!!!!!!!! :heart: :heart: :heart: :heart:

Paljon voimia pikkuisille kasvamiseen!

:flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

Toivottavat Anukkio ja Paavo 28+1

 

Tuhannet kiitokset!!

 

Valtavasti ja tuplasti onnea täältäkin, Marge!! :flower: =) Aivan ihania uutisia! Onneksi ovat kuitenkin sen verran hyvänkokoisia jo kaksoset, että vahvistuvat varmasti hyvää vauhtia edelleen. Voin vain kuvitella, miten pökerryksissä ja onnellinen sitä on kaiken tuon keskellä... Paljon energiaa pikkuisille ja sinulle tsemppiä leikkauksesta toipumiseen!

Täällä vauva tänään virallisesti täysiaikainen, jonkinmoinen rajapyykki kai sekin. Malttamattomuus senkun kasvaa... Jonkin aikaa tässä varmaan tuota omaa pökerryttävää tapahtumaa vielä odotellaan

IslandGirl 38+0

 

Vastaan teille kaikille nyt erittäin pikaisesti. Väsymys on aika kova, kun tätä uutta arkea taiteilee sujumaan. Meillä siis kävikin niin, että lapsivedet alkoivat holahdella to-pe välisenä yönä. En toki pitänyt sitä lapsivetenä vaan ajattelin, että kyse on vain yhtäkkiä iskeneestä vähän kovemmasta valkovuodosta. Soittelin kuitenkin synnärille ja siellä olivat sitten aamulla sitä mieltä, että pitää pakata kassi ja käydä tarkistamassa. Ja sitähän se sitten oli. Lääkäri yritti vielä (!) houkutella alatiesynnytykseen, mutta onneksi en suostunut. TYKS oli perjantaina niin täynnä äitejä, että koko homma olisi ollut kaikkea muuta kuin "suunniteltu imukuppisynnytys". Elektiivinen sektio vaihtuikin sitten päivystyssektioon ja hyvä niin. Perjantaina iltapäivällä saimme syliimme pienen tytön, 48 cm, 3385 g. Apgarit olivat 9/10/10. Ja mikä parasta, pääsimme eilen kotiin. Kaikki on sujunut yllättävänkin hyvin. En ole oikeastaan ollenkaan kipeä. Perjantaina saan vatsaani sulostuttavat niitit pois. Sektio ei siis kaduta laisinkaan. Tuskin olisin tässä kunnossa tuon toisen lääkärin tavalla.

Ainoa asia mikä harmittaa on se, että sinne synnärille jäi vain tytön painon verran painoa! Mä, joka olin ennen alle 60 kg, olen nyt 74 kg. Aivan kamalaa. Ja ne tissit... Huhheijaa. Maito on todellakin noussut ja mulla on todellakin huomiota herättävä rintavarustus. Ja IslandGirl, nännejä todellakin kannattaa rasvata koko ajan. Tytön yöpaidalle tuli tänään maitotahra. Ei siinä mitään, mutta se oli verestä vaaleanpunainen.

Mutta siis jaksamista teille muille. Palaan taas jossakin kohtaa, vaikka tuntuu, että kaikki mehut vie tuo maailman kaunein tytär.

 

Onnea hirmuisesti Mahis pienestä tytöstä!! :heart: Kuulostaa siltä, että teidän kohdalla asiat menivät sitten loppujen lopuksi ihan nappiin, onneksi lääkärit suostuivat sektioon. Sitten vaan vauva-arkea aloittelemaan!

Ja noista kiloista vielä: lähiviikot ja imetyskin varmasti hoitavat sitä puolta eteenpäin, eli älä huoli! Ja muista, että tuota pikkutyttöänne varten se on kertynyt, ja noin ihana tyttö teille on suotu Lisäpaino on kuitenkin sivuseikka, vaikka ymmärrän kyllä, että harmittaa, kun oma vartalo ei tunnu enää omalta...

Täällä ei edelleenkään juuri mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä, mitä nyt alavatsassa ja alapäässä on alkanut tuntua silloin tällöin vihlontaa. Yksi varma merkki tosin ovat kännykkään tipahtelevat "joko se on syntynyt" -tekstiviestit. Niihin olen nyt jo vähän ärsyyntynyt. Laskettuun aikaan on sentään vielä puolitoista viikkoa, ja tässä voi hyvin mennä vielä kolme-neljä viikkoakin. En jaksaisi pyörittää mitään kiihtyvää tekstiviesti- ja puhelurumbaa. Taidan vastata viesteihin vaan lyhyesti, että kyllä minä sitten ilmoitan, kun se on syntynyt.

Kirjoitelkaahan muutkin kuulumisia, miten raskaus etenee!

IslandGirl 38+4

 

Onnittelut mahis! Äläkä tosiaan murehdi kiloista, maidon nousu saattaa jopa nostaa painoa kun nousee oikeen kunnolla. Nyt sulla on tärkeämpääki tekemistä.

IslandGirl; Anteeksi, mutta on pakko nauraa Ootaku oot yhtä paljon yli lasketusta ajasta ku mä niin siinä kohtaa on vainottu olo ku kaikki kyselee... Ja mullaki ne alko tehokkaimmin jo viikolta 37... Siihen asti vaan kyseltiin "ovelana" mikä on vointi...

(.)

Jaa että oma vointi? 5metriä pitkä pippeli ottassa ja puhelin ollu äänettömällä jo 5viikkoa. Ei siihen voi vastata, kun kyselyt on sitä luokkaa, että on kirveellä töitä. "mikä kestää" " etkö tajua, että eräpäivä meni jo?" "onko vähän läski olo?" "et meinaa laihtua koskaan?" Joo huviksenihan mä tätä mukanani kanniskelen. Minkä mä sille teen, että tähän ei tehoa ei sitten mikään - sanokaa ihan mikä tahansa perinteinen käynnistyskeino niin ei toimi - ei supistuksen supistusta. Viimeksi eilen olin koirien kanssa reippaalla 40minuutin lenkillä eikä mitään. Huomenna neuvolaan hakemaan lähete käynnistykseen... Neuvolan tätiki joutuu nielemään oman varmuutensa, ku oli ihan varma, että mä en tule kun tää on jo ulkona vaikka mä muuta väitän... Käynnistelypäivä selviää sitten huomenna, mutta mun puolesta vaikka heti... Kysytään oikeesti hermoja ku 10viikkoo sitten olin vuodelevossa uhkaavan synnytyksen vuoksi ja nyt tää hemmetin jästipää ei tuu ulos...

Taika 41+2 :stick:

 

Jokohan olisi Taika ja IslandGirl päässeet itse asiaan? Toivottavasti! Tai Taika ainakin?

Meillä neitokainen on jo päälle kaksi viikkoinen ja vähän alamme jo tuntea toisiamme ja joku rytmikin tähän yhteiseloon on löytynyt. Tyttö on aivan mahdoton suursyömäri ja painoa onkin tullut jo päälle 300 g syntymäpainon päälle. Imettäminen on jatkuvaa ja ainakaan vielä mä en ole oppinut siitä pitämään. Se, että toinen on niin tyytyväinen tuossa rinnalla, saa kuitenkin jatkamaan. Ehkä imettäminen muuttuu vielä mukavaksi munkin mielestä.

Paino murheet ovat nyt hieman sivummalla. Turvotus, joka ei jäänyt synnärille, on nyt lasehtinut. Aivan ihanaa, kun omat kengät mahtuvat jalkaan ja sormuksetkin olen taas saanut sormeeni. Ja imetys todellakin toimii laihtumisessakin - nyt paino on alle 70 kg, joten varmaan tässä vielä lähtöpainoon päästään... Olisi kevyempi olla. Mutta tosiaan, nyt kun paino on lähtenyt laskuun, ei sen olemassaolo enää varsinaisesti harmitakaan. Aika aikaansa kutakin.

Niittien poisto ei tuntunut ollenkaan pahalta ja nyt olen ollut jo monta päivää kokonaan ilman särkylääkkeitä. Ei hassumpaa. Ulkoilleet olemme paljon - säät ovat todella suosineet. Typy syntyi keskelle kauneinta syksyä. Olen nauttinut tästä täysin rinnoin (todellakin!). Mies on ollut kotona nyt 2 viikkoa ja vielä 2 jäljellä. Se on ihanaa. Tuntuu, että olemme koko poppoo rakkaushuuruissa - minulla on upea perhe.

Kirjoitelkaa tekin taas kuulumisianne ja arjen aloituksesta. Olisi mukava kuulla, miten homma lähtee teillä pyörimään. Jotenkin jännittävää ja pelottavaa tämä on samaan aikaan - ainakin mun mielestäni. Onneksi typy ei tiedä, että me emme tiedä mistään mitään.

 

Mahis, kiva kuulla, että teillä on lähtenyt arki mukavasti rullaamaan. Rakkaushuurut ovat ehkä parasta elämässä Eiköhän tuo imetyskin ala pikku hiljaa tuntua kivemmalta, kun siihen tottuu ja siitä tulee niin kiinteä osa uutta perhe-elämää. Hienoa myös, että leikkausarvet eivät tuon pahemmin vaivaa.

Täällä hurahti laskettu aika eilen ohi. Nyt alkaa olla jännät paikat. Raskauden aikana en ole muuten nähnyt melkein ollenkaan synnytysunia, mutta nyt niitä sitten tulee... Ja päivisinkin on vaikea saada ajatuksia mihinkään muuhun kuin siihen, että milloin ne ensimmäiset synnytyksen merkit sitten tulevat. Toistaiseksi niitä ei ole vielä näkynyt. Eilen kävin puolentoista tunnin kävelylläkin, mutta sekään ei saanut minkäänlaista supistusta aikaan. Olen sopinut itselleni lähipäiville paljon tapaamisia ym, että saisin muuta ajateltavaa ja päivät kuluisivat mahdollisimman nopeasti. Onneksi se on sentään varmaa, että mahaan tuo pikkuinen ei lopulta tule jäämään!

Taika, milloinkas se teidän hyvin mahassa viihtyvä vauva lopulta päätti syntyä, vai menikö käynnistykseen?

Tsemppiä muille vielä odottaville, ja lapsellisille ihanaa vauva-arkea! Kirjoitan kuulumisia taas viimeistään sitten kun meitäkin on jo kolme.

IslandGirl 40+1

 

Täällä näyttää juttu hiipuneen toden teolla... Mutta täältä odotetut hyvät uutiset! Meidän supersuloinen tyttömme (4030 g, 53 cm, pipo 37) syntyi myöhään lauantai-iltana. Synnytyksen virallinen kesto on muistaakseni noin 26 tuntia ja ponnistusvaihe kesti 45 minuuttia. Ponnistusvaihe oli tosi epämiellyttävä ja turhauttava, mutta a) se hetki kun vauvan pää syntyi ja tiesin, että pahin on ohi ja b) se hetki kun sain vauvan rinnalle olivat täynnä onnea ja helpotusta. Tytöllä on kaikki hyvin, ja itsekin taisin hyötyää pitkähköstä ponnistusvaiheesta siten, että sain vain kaksi vaivaista tikkiä, vaikka tyttö oli noinkin iso ja hartiat olivat tosi tiukassa (jouduttiin kiskomaan ulos melkoisella voimalla). Toipuminen synnytyksestä on käynyt tosi nopeasti ja olo on hyvä. Kättärillä oli ihanaa henkilökuntaa ja meistä pidettiin tosi hyvää huolta.

Eilen tulimme sairaalasta kotiin, ja aika onkin mennyt imettäessä sekä vauvaa ihaillessa. On se pikkuinen vaan niin käsittämättömän ihana. Väsymys vaivaa vielä synnytyksen ja näiden muutamien huonosti nukuttujen öiden jäljiltä, mutta uskon, että uni alkaa maistua ja onnistua koko ajan paremmin. Tyttö on selvästi yöeläjä ja viettää päivät pääosin unessa. Pitäisi varmaan panostaa itsekin päiväunten nukkumiseen.

Olisi ihana kuulla, miten Margen kaksoset voivat. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Uudesta tulokkaasta ihanasti sekaisin,
IslandGirl

 

Onnittelut IslandGirl typykästä ja hienoa, että kaikki meni hyvin ja toipuminen on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti saatte rytminne sovitettua yhteen - hienoa siis jos pystyt itse nukkumaan hyvin myös päivällä. Mä en jotenkin malta ja pitkät aamutkin tuntuvat vähän siltä, että koko päivä menee hukkaan. Eli todella, pitäisi malttaa pysähtyä lepäämään silloin kuin voi.

Tuntuuko, että vauvalla on sama rytmi kuin mahassa vai onko muuttunut? Meidän sirripeikko tuntuu olevan edelleen maha-aikaisessa rytmissä eli illalla rymistellään, mutta yöllä ja aamulla nukutaan. Nyt valveillaolojaksot ovat ruvenneet hieman pitenemään ja pari ehkä hymyä on ja välähtänyt. Hassua, että niistä ei ole aivan varma, ovatko hymyjä vai ei, ja jos ovat, niin ovatko ne meille tarkoitettuja vai lampuille, jotka ovat tytön mielestä erityisen mielenkiintoisia.... Mä luulin, että siitä voi olla varma.


Ja Marge - olin jotenkin kokonaan unohtanut onnitella teidän pienokaisista! Pikkuiset ovat siis jo 4 viikon ikäisiä... Kirjoitahan kuulumisia, jos vain suinkin jaksat ja ehdit.