Epäilen koko ajan itseäni, mikä mulla on kun en luota itseeni...

  • Viestiketjun aloittaja suklaalevy
  • Ensimmäinen viesti
suklaalevy
Olenkohan tulossa hulluksi, en luota enää missään asiassa itseeni. Esimerkki tältä aamulta:

Menin tk:n labraan ja huomasin et mulla ei oo rahapussia mukana, ja seinillä vilkkuu lappuja jotka kehoittavat ottamaan kela-kortin valmiiksi esille. No, päätän selittää asian labrahoitajalle, koska mulla on useiden kilometrien ajomatka labran ja kodin välillä, niin en voinut lähteä hakemaan rahapussia. Hoitaja kysyy syntymäajan ja henkilötunnuksen loppuosaa en ehdi sanomaan kun hoitaja kysyy vielä nimen. No niin, sanon vielä että "siellä pitäis olla se ja se koe ja sitten huhtikuulla muita kontrolleja". Hoitaja katselee aikansa tietoja ja sanoo vielä jonkin ajan päästä että "huhtikuulla on noita...."

Eipä siinä muuta, aletaan ottamaan verta putkiloihin. Kaikki menee niin kuin pitääkin, mutta päästyäni kotiin, alan miettimään et mitä jos ne tulokset meneekin nyt jotenkin sekaisin kun mulla ei ollut sitä kela-korttia. Jos mun vastauksiin tulee toisen ihmisen tulokset ja multa jää diagnosoimatta jotain vaarallista ja tappavaa...

EN KESTÄ TÄTÄ!!!! Kun minähän kyllä käsitän, että ei noin voi käydä. Pelottaa ja ahdistaa, mikä hitto mua vaivaa. Mistä tällainen epäileväisyys tulee? En minä ennen ole ollut tällainen ja olen kyllä varmasti ilman kela-korttia käynyt ennenkin labrassa....
 
"mie"
Ennemmin kuvailisin tuota harhaluuloisuudeksi. Ohi menevänä ilmiömä tuskin kiinnittäisin noihin mitään huomiota. Jos asia vaivaa pitkään ja vaikeuttaa arki elämää puhuisin lääkärille.
 
suklaalevy
[QUOTE="mie";29513177]Ennemmin kuvailisin tuota harhaluuloisuudeksi. Ohi menevänä ilmiömä tuskin kiinnittäisin noihin mitään huomiota. Jos asia vaivaa pitkään ja vaikeuttaa arki elämää puhuisin lääkärille.[/QUOTE]

Niin, no kai se on sitten harhaluuloisuutta. Mutta kyllä mä jotenkin kuvailisin tätä tunnetta sellaiseksi että "apua, teinkö mä nyt niin ja sanoinko varmasti näin..." Mulla on tällaisia epäilyjä ollut vähän muitakin, mut en nyt just muista niitä tarkemmin että voisin tähän niitä selostaa.

Itse veikkaisin stressiä näiden tunteiden aiheuttajaksi, mutta mistäs sen tietää jos muumit on karanneet laaksosta...
 
"mie"
Niin, no kai se on sitten harhaluuloisuutta. Mutta kyllä mä jotenkin kuvailisin tätä tunnetta sellaiseksi että "apua, teinkö mä nyt niin ja sanoinko varmasti näin..." Mulla on tällaisia epäilyjä ollut vähän muitakin, mut en nyt just muista niitä tarkemmin että voisin tähän niitä selostaa.

Itse veikkaisin stressiä näiden tunteiden aiheuttajaksi, mutta mistäs sen tietää jos muumit on karanneet laaksosta...
Harhojen, kuvitelmien, epäluuloisuuden taustalla toki voi olla stressi, taustalta voi löytyä myös fyysisiä syitä, toki myös mielen terveydellisiä syitä tai sairauksia.
 

Yhteistyössä