Epäkypsä tilanne ja synnytyksen käynnistys - kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja 41+6
  • Ensimmäinen viesti
41+6
Huomenna olisi tarkoitus lähteä synnytyksen käynnistykseen kun tilanne alhaalla on täysin epäkypsä. Ei ole muuta kuin paikat vähän pehmenneet.

Haluaisin mielelläni kuulla muiden samassa tilanteessa olleiden kokemuksia, myös niitä ikäviä. Erityisesti haluaisin kuulla, että kuinka kauan on jouduttu käynnistelemään ennen kuin vauva sitten lopulta syntyi.

Kiitän jo etukäteen!
 
"tirppa"
No mulla kyllä vähän eri tilanne,mutta vastaan silti.... Eli mulla on kaksi käynnistystä
takana,molemmat alettu käynnistämään viikoilla 37+1,eli paljon vähemmän
viikkoja kuin sulla... Ja täysin epäkypsä tilanne oli mullakin tietty,kanavaa 3cm
ja täysin kiinni... Viikko kesti mulla molemmista,välissä pidettiin 1 kotipäivä.
tuskaa oli tuo kun ei lähtenyt millään käyntiin... En tiiä oliko tästä apua??? :)
 
"vieras"
Mulla käynnistettiin viikolla 36+4, täysin epäkypsää mullakin. Lähti käyntiin TOSI nopeesti, synnytys kesti supistusten alusta loppuun alle 4 tuntia. Aikas kipee olin, ponnistus oli helppo ja jälkeenpäin olin oikein virkee ku oli niin nopee.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28259567]Mulla käynnistettiin viikolla 36+4, täysin epäkypsää mullakin. Lähti käyntiin TOSI nopeesti, synnytys kesti supistusten alusta loppuun alle 4 tuntia. Aikas kipee olin, ponnistus oli helppo ja jälkeenpäin olin oikein virkee ku oli niin nopee.[/QUOTE]

Ja siis aamulla pistettiin yks käynnistysmurunen ja kolmelta toinen. Viideltä alko supistelut ja
kaheksan jälkeen mukula maailmassa :)
 
41+6
Kiitos kovasti jo vastanneille!
Sitä ei siis näköjään voi yhtään ennustaa, että kuinka pitkä tai lyhyt prosessi se käynnistys onkaan.

Kertokaa toki lisää kokemuksianne!
 
vielä yksi
Laitan vielä oman kokemukseni. Käynnistettiin 40+3. Murusen laiton jälkeen noin klo 10 kesti pari tuntia, kun alkoi tuntumaan. Toisen kerran murusia laitettiin muistaakseni noin klo 13. Lapsi syntyi illalla klo 23.10. Vaikka lähdettiin ihan epäkypsästä tilanteesta, niin noin 12 tunnissa lapsi oli maailmassa.
Toki etukäteen sanottiin, että voi mennä vaikka kolme päivää.
 
"vieras"
Mulla ihan samat lukemat ja tilanne. Lapsiveden vähyys oli syynä käynnistykselle. Eka murunen klo 14 aikaan. Ei mitään. Sitten lisää murunen... En muista tuliko niitä enempää. Kymmenen aikaan illalla alkoi oikeastaan jatkuvat poltot (ne oli nimenomaan polttoja, ei mitään supistuksia). Lapsi syntyi 7.50. Supparit oli todella voimakkaita, alkoivat äkkiä ja laantuivat hetkeksi, ei mitään aaltoja tai muuta. Sain yöllä jonkin kipupiikin, jonka avulla sain vähän levättyä. Ponnistusvaihe kesti ehkä tunnin verran. Minusta synnytys oli kivulias ja jotenkin terävä. Mutta ihan kestettävä ja hallittava kuitenkin.
 
IhanaValo
Miulla alettiin kypsyttelemään tilannetta rv 41+3, ei ollu oikeestaan minkäänlaisia merkkejä ees että synnytys ois ees lähellä. Suun kautta otin lääkkeen, olin käyrillä ja ravasin välillä sairaalan rappuja ylös alas. Maanantaiaamuna menin osastolle, ti-ke välisenä yönä alkoi tapahtumaan mutta vasta keskiviikko iltapäivällä tyttö syntyi. Ponnistusvaihe oli pitkä, tosin vauvakin oli melkein 4,5 kiloinen ja jotenkin väärässä tarjonnassa/käsi poskella tms. Imukupilla autettiin ulos.
Tsemppiä tositoimiin!:)
 
"Kaksi"
Mulla on käynnistetty kaksi synnytystä ja molemmat menivät tosi hienosti. Molemmat viikoilla 38.

Ensimmäinen käynnistys tapahtui Cytotecin avulla, niitä laitettiin muutaman kerran ja olisikohan vauva ollut sylissä noin 1,5 vrk kuluttua. Eli noin vuorokauden kuluttua alkoi tulla supistuksia, mutta eivät juurikaan vaikuttaneet avautumiseen. Lapsiveden poksahtamisesta laskettiin synnytyksen käynnistyminen, mikä oli 2,5 tuntia ja siitä ponnistusvaihe muutama minuuttia.

Pyysin epiduraalipuudutusta, kun supistuskipu oli niin hurjaa ensikertalaiselle. En kuitenkaan saanut, kun en ollut avautunut tarpeeksi. Ilmeisesti synnytys olisi saattanut "pysähtyä". Sain jonkun kipupiikin kankkuun, kuuman kaurapussin ja ilokaasua. Loppuavautuminen meni niin rysäyksessä, etten enää ehtinyt saamaan epiduraalia. Lääkäri oli jo laittamassa vehkeitä valmiiksi, mutta ehtikin sitten laittamaan pudendaalipuudutuksen. En usko siitä olleen mitään mainittavaa apua, koska tunsin ihan tarkalleen, että tuli ensin ulosteet ja se repeämiskipu oli aivan hirvittävää. (Pyysit niitä huonojakin kokemuksia, tämä repeäminen oli kamalinta. Aika kultaa muistot ja mulla oli mukavat kätilöt, jotka eivät huomautelleet mun äänekkäästä karjumisesta, ulostamisesta ym. inhimillinen kohtelu on auttanut minua muistamaan synnytyksen positiivisemman puolen.)

Toinen synnytys käynnistettiin ballongilla. Eli jos joku ei tiedä, mikä siinä on ideana, niin vähän selittelen sen mitä muistan. Tämä on siis minun kokemukseni eikä välttämättä ole oikeaa tietoa.

Kohdunkaulakanavaan laitettiin aamulla ä-polilla tämä vesitäytteinen ballonki ja se ulos tuleva katetriputki teipattiin reiteen kiinni. Asennus oli epämiellyttävän tuntuista, siis sattui vähän ja onhan se kurja olla haarat levällään toisten ronkittavana. Ei siis paljon eronnut tavallisesta gynegologisesta tutkimuksesta. Ballonki ei tuntunut paikoillaan ollessaan mitenkään ikävältä.

Mulle kerrottiin, että ballonkikäynnistys on turvallisempi kuin Cytotec, koska jos sikiölle tulee ongelmaa, niin ballongin poisottaminen yleensä auttaa asiaan. Cytotecin vaikutusta taas ei pysty poistamaan, kun sitä on laitettu. Yleensä äidit pääsevät kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä/ ballongin irtoamista tai kunnes tulee aika ottaa se pois, eli seuraavana aamuna. Minun täytyi jäädä kuitenkin osastolle tilanteestani johtuen.

Ballonki irtosi itsestään seuraavana aamuna, kun olin vessassa isommalla asialla. Sitten sain vielä jonkin aikaa odotella vapautuvaa paikkaa synnytyssalista, missä sitten puhkaistiin kalvot. Ballongin tarkoituksena on siis avata kohdunkaulaa sen verran, että kalvot saadaan puhkaistua. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet, joten tunnin kuluttua puhkaisusta mulle laitettiin oksitosiinitippa ja annostusta lisättiin jatkossa koko ajan. Vihdoin alkoivat ne tutut supistukset ja avautuminen.

Olihan siinä kaikenlaista pientä jännitystä aiheuttavaa häslinkiä, mutta siinä kävi usein lääkäriä ja kätilöä pörräämässä ja toki he seurasivat sikiön vointia toimiston puolellakin monitorista. Saimme siis olla miehen kanssa välillä rauhassakin kuitenkin tietäen, että tarkkailu toimii.

Tällä kertaa sain kipulääkkeeksi taas ilokaasua. Epiduraalia en suoranaisesti pyytänyt ja pelkäsinkin sen hidastavan synnytystä ja sitä riskiä en olisi halunnut. Sain paraservikaalipuudutuksen ja se helpotti oloa ruhtinaallisesti kahden supistuksen ajaksi. Oksitosiinimäärä kun taisi lisääntyä koko ajan niin se lisäsi myös supistuskipua, ainakin näin oletan.

Tämän synnytyksen kesto taisi olla vähän yli kaksi tuntia alkaen oksitosiinin aloituksesta, josta ponnistusvaihe kesti minuutin, kun siihen joku aika piti laittaa. :)

Jos joku hoitohenkilökunnasta jostain kumman syystä sattuisi tunnistamaan itsensä, niin esitän näin kiitokseni: mä olen ensinnäkin tyytyväinen, että synnytykset käynnistettiin mielestäni ihan optimaalisessa tilanteessa, seurannat olivat sekä raskauksien että synnytyksen aikana hyviä, suurin osa henkilökunnasta oli kohteliaasti ja empaattisesti käyttäytyviä jne.

Nyt tuo jälkikasvu tuolla kaipailee, täytyy poistua.
 
Random.
Mulla alettiin käynnistää 38+5, oli maanantaiaamu. Sen verran paikat oli auki, että sai ballongin laitettua. Se otettiin iltapäivällä pois. Tiistaina sain 4xCytotecin suun kautta, ei vaikutusta. Keskiviikkona aamulla saliin ja kalvot puhkastiin. Poika syntyi torstaiaamulla, eli 39+1.
 
Mulla kaksi edellistä käynnistetty, molemmat Cytotecilla vaikka ballongista oli puhetta kakkosen kohdalla, kohdunsuu ei vain ollut tarpeeksi kypsä siihen käynnistykseen mennessä. Molempia käynnisteltiin noin 2 vrk (eli ehdin saada Cytotecin 4-5 kertaa, se kun annetaan 3krt/vrk) ennen kuin käynnistyivät.

Ensimmäinen synnytys oli varsin "leppoisa" ja kestoltaan noin 10 tuntia, ponnistusvaihe 10 min. Tästä ei jäänyt mitään huonoja muistoja, vaikka kipeää tekikin niin hyvin pysyi mukana ja ehti epiduraalin saamaan yms :)

Toinen taas syntyi alle 4 tunnissa ja teki KIPEÄÄ. Jälkeenpäin olen miettinyt että oli todella onni että olin valmiiksi jo sairaalassa, muuten olisi voinut kivunlievitykset jäädä saamatta kun nytkin oli alkuunsa vaikea saada kätilö uskomaan että kipu todella vaati "nyt jo" tujua lievitystä ja sen kuin kasvaa.... Ponnistusvaihe kesti 7min. Tässä synnytyksen rajuuteen saattoi vaikuttaa Cytotec, tai sitten ei, mahdotonta tietää. Pelkopolilla sain kuulla myöhemmin että hyvin usein toinen synnytys on kivuliain ja nopein.

Tänään olisi laskettuaika kolmannelle ja kovasti toivon ettei tässä jouduttaisi käynnistelyyn, sen verran pitkiä ovat ne päivät siellä sairaalassa... ;)

Tsemppiä koitokseen!
 
Mulla esikoinen käynnistettiin rv 42 täysin epäkypsästä tilanteesta. Koko raskausaikana ei yhden yhtä luonnollista supistusta. Vuorokauteen ei ekaks tapahtunu mtn, mut sitte alko paikat aika reippaati aukeamaan. Synnytys päätyi lopulta hätäsektioon, mut siihen ei tolla käynnistyksellä ollut osaa, napanuora oli vain epätavallisen lyhyt.

Tsemppiä koitokseen :flower:
 
mutsi tampereelta
Mulla käynnistettiin rv 41+1 vähäisen veden takia. Jo aamulla sairaalaan mennessä oli sellainen olo mahas et ehkä jotain tapahtuu itsestäänkin.
no aloitettiin sit cytotecia ottamaan aamupäiväl (kieltäydyin pallongista), supistuksia saatiin aikaan jotka iltapäivällä loppui sit. Mut noin klo 16.30 alkoivat taas eivätkä koskaan loppuneet.
yöllä Torkuin muutaman tunnin nappien avulla.
Aamulla jatkui taas cytotecit isommalla annoksella. Iltapäivällä alkoi olla jo melko tukalaa. Olin uudestisynnyttäjä ja ensimmäinen synnytykseni oli mennyt nopeasti ja lähes kivuttomasti. Olinkin käynyt pelkopolilla kun pelkäsin kipua ja ettei kaikki mene ihan niin sutjakasti.
noh jotain kipupiikkiä kankkuun antoivat ja kehottivat kävelemään ja menemään suihkuun vaikka yritin monesti sanoa etten voi koska taju meinaa lähteä.
No joskus 16 aikaan päätin kuitenkin kokeilla suihkua koska peseytyminen ei ollut huono idea muutenkaan.
Kamalia supistuksia tuli jo noin 2 min välein ja suihkusta ei mitään hyötyä, kuten ei niistä kaurapusseistakaan.
suihkun jälkeen vaadin tutkimista, 3cm auki mut koska synnytyssalit täynnä eivät ota.
Siinä vaihees olin ollut jo tunteja epiduraalin tarpeessa.
Klo 17 aikaan tuli päivällinen, olin jo supertuskainen sillon ja vähä väliä muistutin doulaa et HALUAN lääkettä. Noh kätilö kehtasi ehdottaa et molemmat syödään ja sit laitetaan käyrille ja sit saisin kipupiikin.
olin epätoivon vallassa. Hetken kuluttua vaadin kätilön haettavan takaisin koska haluan käyrille heti, en kestä kauaa. No sitten mut laitettii käyrille ja vauvan korkeiden sykkeiden takia olin käyrillä sen normi 20min sijasta tunnin jonka jälkeen sain sen piikin, joka oli siis täysi vitsi.
siinä vaiheessa klo ehkä 19. Totesin et must tuntuu et se syntyy kohta ja vaadin tutkimusta. No mut tutkittiin ja todettiin että 4-5cm auki ja pääsen saliin.
tässä vaiheessa jo huusin supistuksen tullessa. Heh mahtoi olla mielenkiintoista huonekaverilla ja sen miehellä seurata mun voinnin huononemista tunti tunnilta...
noo sit vihdoin lähdettiin kärräämään mua sängyllä saliin. Huusin koko matkan ja tuntui et syntyy ihan just.
Salii päästyä ja sängylle juostessa huusin et KAAASUA MULLE HETI. (Vaikka olin päättänyt etten sitä halua mut tuossa tilassa IHAN MIKä TAHANSA olisi kelvannut)
Kätilö sit mun huutojen keskellä pesi mun selän ja laittoi tipan (uhkasin vetää turpaan jos pistää ohi :D) ja melko pian tuli anestesialääkäri. Olin pelännyt sitä piikkiä mutta noissa saatanallisissa tuskissa ei pikku piikit paljoa kiinnostanut. No eipä se sattunutkaan.
periaatteessa siinä vaihessa kun piikki oli selässä alkoi ponnistus. Limatulppa tuli ponnistaessa ja vedet puhkottiin 2min ennen kun lapsi oli ulkona. Synnytyksen kesto 4h21min ja ponnistusvaihe 4min. Ja pahin pelkoni eli synnytys ilman toimivia kivunlievityksiä toteutui.
Tässä mietin jo et tulisko uskoon koska nyt tiedän millaista helvetissä on enkä sinne halua takaisin.
ja se että kivut unohtuu siinä vaiheessa kun lapsi nostetaan syliin on ainakin mun tapauksessa täyttä sontaa. En unohda sitä ikinä. Mutta olihan se joka tapauksessa sen arvoista kun onhan tuo aika söpö <3_<3
 

Yhteistyössä