Mulla on käynnistetty kaksi synnytystä ja molemmat menivät tosi hienosti. Molemmat viikoilla 38.
Ensimmäinen käynnistys tapahtui Cytotecin avulla, niitä laitettiin muutaman kerran ja olisikohan vauva ollut sylissä noin 1,5 vrk kuluttua. Eli noin vuorokauden kuluttua alkoi tulla supistuksia, mutta eivät juurikaan vaikuttaneet avautumiseen. Lapsiveden poksahtamisesta laskettiin synnytyksen käynnistyminen, mikä oli 2,5 tuntia ja siitä ponnistusvaihe muutama minuuttia.
Pyysin epiduraalipuudutusta, kun supistuskipu oli niin hurjaa ensikertalaiselle. En kuitenkaan saanut, kun en ollut avautunut tarpeeksi. Ilmeisesti synnytys olisi saattanut "pysähtyä". Sain jonkun kipupiikin kankkuun, kuuman kaurapussin ja ilokaasua. Loppuavautuminen meni niin rysäyksessä, etten enää ehtinyt saamaan epiduraalia. Lääkäri oli jo laittamassa vehkeitä valmiiksi, mutta ehtikin sitten laittamaan pudendaalipuudutuksen. En usko siitä olleen mitään mainittavaa apua, koska tunsin ihan tarkalleen, että tuli ensin ulosteet ja se repeämiskipu oli aivan hirvittävää. (Pyysit niitä huonojakin kokemuksia, tämä repeäminen oli kamalinta. Aika kultaa muistot ja mulla oli mukavat kätilöt, jotka eivät huomautelleet mun äänekkäästä karjumisesta, ulostamisesta ym. inhimillinen kohtelu on auttanut minua muistamaan synnytyksen positiivisemman puolen.)
Toinen synnytys käynnistettiin ballongilla. Eli jos joku ei tiedä, mikä siinä on ideana, niin vähän selittelen sen mitä muistan. Tämä on siis minun kokemukseni eikä välttämättä ole oikeaa tietoa.
Kohdunkaulakanavaan laitettiin aamulla ä-polilla tämä vesitäytteinen ballonki ja se ulos tuleva katetriputki teipattiin reiteen kiinni. Asennus oli epämiellyttävän tuntuista, siis sattui vähän ja onhan se kurja olla haarat levällään toisten ronkittavana. Ei siis paljon eronnut tavallisesta gynegologisesta tutkimuksesta. Ballonki ei tuntunut paikoillaan ollessaan mitenkään ikävältä.
Mulle kerrottiin, että ballonkikäynnistys on turvallisempi kuin Cytotec, koska jos sikiölle tulee ongelmaa, niin ballongin poisottaminen yleensä auttaa asiaan. Cytotecin vaikutusta taas ei pysty poistamaan, kun sitä on laitettu. Yleensä äidit pääsevät kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä/ ballongin irtoamista tai kunnes tulee aika ottaa se pois, eli seuraavana aamuna. Minun täytyi jäädä kuitenkin osastolle tilanteestani johtuen.
Ballonki irtosi itsestään seuraavana aamuna, kun olin vessassa isommalla asialla. Sitten sain vielä jonkin aikaa odotella vapautuvaa paikkaa synnytyssalista, missä sitten puhkaistiin kalvot. Ballongin tarkoituksena on siis avata kohdunkaulaa sen verran, että kalvot saadaan puhkaistua. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet, joten tunnin kuluttua puhkaisusta mulle laitettiin oksitosiinitippa ja annostusta lisättiin jatkossa koko ajan. Vihdoin alkoivat ne tutut supistukset ja avautuminen.
Olihan siinä kaikenlaista pientä jännitystä aiheuttavaa häslinkiä, mutta siinä kävi usein lääkäriä ja kätilöä pörräämässä ja toki he seurasivat sikiön vointia toimiston puolellakin monitorista. Saimme siis olla miehen kanssa välillä rauhassakin kuitenkin tietäen, että tarkkailu toimii.
Tällä kertaa sain kipulääkkeeksi taas ilokaasua. Epiduraalia en suoranaisesti pyytänyt ja pelkäsinkin sen hidastavan synnytystä ja sitä riskiä en olisi halunnut. Sain paraservikaalipuudutuksen ja se helpotti oloa ruhtinaallisesti kahden supistuksen ajaksi. Oksitosiinimäärä kun taisi lisääntyä koko ajan niin se lisäsi myös supistuskipua, ainakin näin oletan.
Tämän synnytyksen kesto taisi olla vähän yli kaksi tuntia alkaen oksitosiinin aloituksesta, josta ponnistusvaihe kesti minuutin, kun siihen joku aika piti laittaa.
Jos joku hoitohenkilökunnasta jostain kumman syystä sattuisi tunnistamaan itsensä, niin esitän näin kiitokseni: mä olen ensinnäkin tyytyväinen, että synnytykset käynnistettiin mielestäni ihan optimaalisessa tilanteessa, seurannat olivat sekä raskauksien että synnytyksen aikana hyviä, suurin osa henkilökunnasta oli kohteliaasti ja empaattisesti käyttäytyviä jne.
Nyt tuo jälkikasvu tuolla kaipailee, täytyy poistua.