neuvoton
Haluaisin kysellä onko kenelläkään samanlaisia ongelmia kuin meillä:
Yritän lyhyesti selvittää tilannetta, mutta saa nähä kuinka käy.Mieheni äiti pitää miestäni jotenkin "huonompana" ihmisenä kuin kolmea muuta lastaan,en ole vielä yli15 vuoden aikana päässyt selvyyteen miksi näin on, mutta se näkyy käytöksessä ja puheissa. Luulisi esikoisen olevan jossain suhteessa erittääin tärkeä, mutta ei. Kylässä meillä ei käydä kuin ristiäisissä ja rippijuhlissa ja silloinkin vastahakoisesti....puhutaan kyllä et tullaan käymään, mut mitään ei tapahdu. Nyt olenkin kyllästynyt touhuun niin, etten pyydä enää mihinkään juhliin. Takana päin morkataan useasti ja välillä tuntuu et päin naamaa viä enemmän...olen yrittäny kestää asiaa tähän asti hyvän käytöksen merkeissä, mut kuppi alkaa olla aikas täys koko ihmistä.
Lisäksi sama heijastuu myös meidän lapsiin.Kun olemme käyneet mummilla, niin ei siä paljo kysellä, mitä meidän lapsille kuuluu, vaan saamme kuunnella melkein koko ajan mitä muut lapsenlapset ovat tehneet jne...lisäksi synttärit ja nimipäivät on täysin unohdettu meidän lasten osalta, kuulemma ei kaikkea voi muistaa....kylläkin ne muut lapset ja lapsenlapset ja jopa vävy ja miniä muistetaan kaikilla merkkipäivillä....
itse voisin olla asiasta ihan hiljaa, mutta kiukuttaa lasten takia...mitä vastata kolmevuotiaalle ja isommille, kun ne kysyy miksei toinen mummi antanu mitään lahjaa, miksei tullu synttäreille jne..
asiasta on turha ruveta anopin kans puhumaan, syyt tulee kumminkin mun niskoille...
Onkohan kellään vastaavanlaisia kokemuksia??????????
Yritän lyhyesti selvittää tilannetta, mutta saa nähä kuinka käy.Mieheni äiti pitää miestäni jotenkin "huonompana" ihmisenä kuin kolmea muuta lastaan,en ole vielä yli15 vuoden aikana päässyt selvyyteen miksi näin on, mutta se näkyy käytöksessä ja puheissa. Luulisi esikoisen olevan jossain suhteessa erittääin tärkeä, mutta ei. Kylässä meillä ei käydä kuin ristiäisissä ja rippijuhlissa ja silloinkin vastahakoisesti....puhutaan kyllä et tullaan käymään, mut mitään ei tapahdu. Nyt olenkin kyllästynyt touhuun niin, etten pyydä enää mihinkään juhliin. Takana päin morkataan useasti ja välillä tuntuu et päin naamaa viä enemmän...olen yrittäny kestää asiaa tähän asti hyvän käytöksen merkeissä, mut kuppi alkaa olla aikas täys koko ihmistä.
Lisäksi sama heijastuu myös meidän lapsiin.Kun olemme käyneet mummilla, niin ei siä paljo kysellä, mitä meidän lapsille kuuluu, vaan saamme kuunnella melkein koko ajan mitä muut lapsenlapset ovat tehneet jne...lisäksi synttärit ja nimipäivät on täysin unohdettu meidän lasten osalta, kuulemma ei kaikkea voi muistaa....kylläkin ne muut lapset ja lapsenlapset ja jopa vävy ja miniä muistetaan kaikilla merkkipäivillä....
itse voisin olla asiasta ihan hiljaa, mutta kiukuttaa lasten takia...mitä vastata kolmevuotiaalle ja isommille, kun ne kysyy miksei toinen mummi antanu mitään lahjaa, miksei tullu synttäreille jne..
asiasta on turha ruveta anopin kans puhumaan, syyt tulee kumminkin mun niskoille...
Onkohan kellään vastaavanlaisia kokemuksia??????????