Erittäin vaikea eroahdistus, kuinka tästä eteenpäin?

Poikani on 1,4-vuotias ja kärsii mahdottomasta eroahdistuksesta. Olen aivan rikki tästä tilanteesta ja tämä on meille molemmille hyvin vaikeaa. Poikani ea alkoi 8 kuisena, mutta on nyt huipussaan. Poika ei anna minun mennä minnekään yksin. Kotona saan liikkua, joskus tulee itku jos vaihdan huonetta. Jopa vessanpöntöllä istuessa poika haluaa syliin. Vierailla, kerhossa, kyläillessä tuttavapeheessä yms. poika alkaa itkeä jo kun lähestymme "vierasta" paikkaa. Hän takertuu jalkaani, haluaa syliin. Ei päästä sekunniksikaan irti kun olemme päässeet sisälle. Houkutusten avulla saan hänet leikkimään muiden lasten kanssa jne, mutta kun yritän itse lähteä leikeistä pois ja mennä esim. kahville, silmitön itku alkaa välittömästi.
Kotona poika itkee aina jos lähden ilman häntä ja saattaa itkeä esim. koko lenkkini ajan vaikka on isänsä kanssa kotona. Yksi päivä hän oli autossa itkenyt isälleen koko sen ajan kun olin pankissa hoitamassa asioita.

Tämä on todella hirveää. Hankin kalliin salikortinkin johon kuuluu lapsiparkki..lapseni on useista yrityksistä huolimatta ollut korkeintaan 15 min. parkissa. Olen toivoton. Ennen pystyin jättämään lapsen hoitoon tai isälleen ilman ongelmia. Mitä minun nyt tulisi tehdä? En halua jättää lasta itkemään kun ei ole pakko. (eriasia jos olisi päivähoidossa yms.) Olen aloittamassa työt kuukauden päästä, miten selviämme? Lapsen kehitysoppaissa lukee; "vältä lapsesta erossa olemista eroahdistuskauden aikana!" Ystäväni, 3 lapsen äiti taas on sitä mieltä, että lapsi on jätettävä, eikä minun tarvitse sietää tätä. Niin heillä on toimittu ja lapsi lopulta oppinut.

Onko kenelläkään kokemuksia, neuvoja, ohjeita...

 

Minusta jonkunsortin kultainen keskitie pitäisi löytää.
lapsi juu oppii lopulöta olemaan huutamatta, mutta se on pieminkin sopeutumista välttämättömään ku ahdistuksen poistumista. lapsi oppii salaamaan ahdistuksen (loppuiäkseen ja suorittaa koko elämäänsä pakonomaisesti).
Arjen toimivuuden takia kuitenkin lapsi pitää saada oikeasti oppimaan, että on ihan turvallista olla erossa äidistä ja äiti tulee aina takaisin. Eli mä aloittaisin harjoituksen isän kanssa kotona ihan lyhyistä ajoista, 10-15 minuutista ja pikkuhiljaa lapsi oikeasti oppii, että äiti tulee takaisin eikä hän ole vaarassa kuolla, vaikka äiti on hetken pois, joku muukin voi antaa turvaa.

 

Meillä auttoi vain aika. Pahin eroahdistusvaihe kesti muutaman kuukauden ajan. Kokonaisuudessaan lähemmäs puoli vuotta.. Keskimmäisemme reagoi kaikkein voimakkaimmin ja kuvailemasi tilanteet kuulostivat kyllä tutuilta. Minä en vienyt lasta eroahdistuksen aikaan hoitoon, omaa isää en laske hoitajaksi , ja isille siis jätin lapsen hetkeksi (kauppakäynnin ajaksi jne.) ja ahdistustaan lapsi ei ihan koko aikaa huutanut. Hoitoon menoa lykkäsin kyllä, koska eroahdistus oli niin voimakas. Loppujen lopuksi kyse on lapsen kehityksestä ja koin tämän meidän kohdalla parhaimmaksi ratkaisuksi. En olisi itsekään voinut olla lapsesta silloin erossa, kun tiesin hänen itkevän niin sydäntä raastavasti perääni.. Jos töihinmenoa voi venyttää vaikka parilla kuukaudellakin, niin eroahdostus on saattanut jo siinä vaiheessa helpottaa. Ymmärrettävää kyllä jos on pakko mennä töihin, niin silloin mennään ja ei kannata itseään siitä soimata! :hug:

 

Tee samoin kuin yksinäisyyttään ulvovan koiran kanssa. Mene rappukäytävään istumaan, kunnes ulvonta lakkaa. Sitten mene sisälle palkitsemaan lapsi, kun ei enää itke. Näin lapsi oppii, että itkemällä äiti ei tule takaisin, vaa rauhoittumalla.

 

Tee samoin kuin yksinäisyyttään ulvovan koiran kanssa. Mene rappukäytävään istumaan, kunnes ulvonta lakkaa. Sitten mene sisälle palkitsemaan lapsi, kun ei enää itke. Näin lapsi oppii, että itkemällä äiti ei tule takaisin, vaa rauhoittumalla.

No en kyllä käyttäis lapseen.

 

Tee samoin kuin yksinäisyyttään ulvovan koiran kanssa. Mene rappukäytävään istumaan, kunnes ulvonta lakkaa. Sitten mene sisälle palkitsemaan lapsi, kun ei enää itke. Näin lapsi oppii, että itkemällä äiti ei tule takaisin, vaa rauhoittumalla.

No johan oli neuvo :0
Meillä keskimmäinen lapsi kärsi erittäin pahasta eroahdistuksesta ja välillä lapsi itki niin kovasti,että tuli jopa hengityskatkoksia. Meillä helpotti siinä vaiheessa kun lapsi oli vähän vajaa kolme vuotias.
Kävimme lapsen kanssa psykologillakin tämän asian vuoksi, mutta eipä siihen mitään muuta hyviä neuvoja saatu kuin aika.

Tsemppiä kovasti ap:lle !

 

No ehkei koirankoulutuksesta voi soveltaa käytäntöjä lastenkasvatukseen yksi yhteen. Voisi se silti toimia.

 

Aina kun lähdet johonkin anna lapselle vaikka valokuvasi tai paitasi tai joku mikä muistuttaa sinusta, näin lapsi voi sen avulla pitää mielikuvaa sinusta. Meillä auttoi valokuva, kun ei yksin suostunut jäädä nukkumaan (1,7v).

 

Kiitos paljon! Ihana tietää ettei ole ainoa jolla näin vaikea eroahdituslapsi. Olen tosiaan harkinnut töihin paluun siirtoa, mutta voisin aloittaa tuosta lapsen jättämis-harjoittelusta. Kokeilemme sitä jo heti tänään miehen kanssa. Vien vaikka roskat.
Kiitos kokemuksista ja neuvoista.

 

Ota huomioon lapsesi yksilöllisyys! Älä mene vielä töihin, älä jätä hoitoon nyt. Tee palvelus lapsellesi ja elä lapsen ehdoilla, ei aika oo pitkä, salit ja työt voi odottaa.

 

Ootko jättänyt lapsen joskus yksin ja tuo kauhu on voimistunut siitä? Ei kai sun nyt kannata töihinmenoa ajatella!! Lapsi on noin pieni! Just oli uutisissa MLL:sta se tunnettu nainen(en muista nimeä) joka painotti sitä että pieniä lapsia ei saa viedä hoitoon ja hän painotti tuota eroahdistuksen aikaa.