Ero kun lapsi alle 2v.. Tapaamisista kysymystä..

Eli otsikon mukaan,meille on tulossa ero avopuolison kanssa ja meillä on 1v8kk vanha tyttö. Mietityttää eniten että miten tapaamisjärjestelyt mahtaa sujua, kun viikko-viikko meininki ei kuulosta todellakaan hyvältä, eikä myöskään joka toinen vknloppu. Pienen lapsen psyykkisen kehityksen kannaltahan ei tuollaiset pitkät pätkät (tarkoittaen viikkoa/yli) erossa toisesta vanhemmastaan ei ole hyväksi. Niin ja ne jeesustelut siitä ettei kannattais erota,voi jättää muualle. Tää ei vaan toimi,yritetty on ja lapsen kannalta parempi ettei joudu jatkuvaan kuuntelemaan vanhempien riitelyä ja kestämään kireää ilmapiiriä..

 

Niin ja siis piti kysyä kokemuksia et miten muilla on järjestetty..

 

Me erottiin kun lapsi oli 1½-vuotias. Lapsi asuu minun kanssani ja isä tapaa lasta 2-3 kertaa viikossa. Lastenvalvoja suositteli että isän ja lapsen tapaamisia olisi hyvä olla usein ja lyhytkestoisia. Isä ottaa lapsen viikolla muutamaksi tunniksi luokseen töiden jälkeen ja viikonloppuisin koko päiväksi tai joskus yhdeksi yöksi. Meillä on tominut hyvin, lapsi lähtee mielellään isän luokse. Kerran isä oli sairaana eikä voinut nähdä lasta kymmeneen päivään, sen jälkeen lapsi jo vierasti vähän isäänsä.

 

Mulla ei onneksi ole omakohtaista kokemusta, mutta mikäli te vanhemmat vain saatte pidettyä välinne asiallisena ja ystävällisinä, niin sellainen systeemi jossa lapsi asuu äidillään ja tapaa isää pitkin viikkoa on tutuilla osoittautunut hyväksi.

 

Mies siis haluaisi et laitetaan"puoliksi" ja viikkoviikko, ei millään meinaa suostua muuhun ja mulla kun ei oikeasti ole mitään intressiä tai halua estää heitä tapaamasta,päinvastoin. Mä oon siis itse sitä mieltä et lapsella pitää olla oikeesti ensijaisesti toisen (tässä tapauksessa minun) luona koti ja kyläillä/yms. sit isällään..

 

mies halutkoon mitä huvittaa, sen epävireisen pillin mukaan tässä ei nyt taida olla mitään syytä hyppiä. Se viikkoviikkosysteemi tekee vanhemmankin lapsen hulluksi. Onneksi viranomainenkin taitaa nykyisin tietää asian.

Mutta jeesustelun uhalla vielä totean, ettei voi kyllä sanoa että yritetty on, jos ei edes ole vielä opittu miten setvitään asioita riitelemättä alvariinsa. Että kyllä pitää pontevammin yrittää, ennen kuin voi ruveta yrittäneisyydellä kehumaan. Ei se elämä kuitenkaan eron jälkeenkään auvoa ole, etenkään jos toinen on tuommoinen torvelo niinkuin ukkoriepusi vaikuttaa nyt olevan.

 

Meillä isä tapaa lapsiaan pari kertaa viikolla ja sen lisäksi joka toinen vkl lapset ovat isänsä luona yötä.
Viikko/viikko systeemi on pienen lapsen kannalta aika kauheeta. Joka toinen vkl taas aivan liian vähän, pahimmillaan tulee kaksi viikkoa näkemättä isää.

 

Jospa lapsi olisi isällään joka viikko pari-kolme päivää, vuoroviikoin viikonloppuna ja viikolla? Eikä niitä kaikkia päiviä tarvitse olla yhteen pötköön, vaan pari kertaa yökylässä.

 

Omat vanhempani erosivat ollessani vuosi ja 2 kk. Aluksi en nähnyt isääni ollenkaan, sitten kun olin jotain neljä niin aloin olemaan isäni luona yhden viikonlopun kuukaudesta, mutta ikävöin niin paljon äitiä että monesti menin illalla jo kotiin. Joskus ala-aste ikäisenä tuli kolmen vuoden tauko etten halunnut isäni luokse. Sitten aloin olemaan joka toinen viikonloppu, joskus harvemmin. Vanhempai erosivat tosi riitaisasti eivätkä ole missään väleissä olleet eron jälkeen juurikaan. Ikävä tilanne se oli ja muistan kun mietin pienenä että en haluaisi isän luokse mutta ajattelin että se on velvollisuuteni. Isäni ei ikinä pakottanut kylään, itse aina pyysin äitiä soittamaan että haluaisin mennä viikonloppuna. Isässäni ei myöskään ollut mitään vikaa silleensä, kiinnyin vain niin äitiin etten halunnut isälle.

 

luulen että lastenvalvojakaan ei suostu viikko-viikko-systeemiin kun lapsi on noin pieni, oiskohan että alle kouluikäisillä ei sitä suositella. tuo ikäisen kanssa on vaan suostuttava siihen että toinen on se ykkösvnhempi ja toinen kakkonen, en sitten tiedä tuleeko teille riitaa siitä kumpi saa olla se ykkönen?
harmittaa kuulla tämmösiä tarinoita kun totuus kuitenkin on se että ei ne ukot yleensä vaihtamalla parane.. tietty jos on läpeensä mätä juoppo narsisti niin tervemenoa, mutta jotenkin ei kuulosta siltä? ootteko käyneet pariterapiassa?

 

Omat vanhempani erosivat ollessani vuosi ja 2 kk. Aluksi en nähnyt isääni ollenkaan, sitten kun olin jotain neljä niin aloin olemaan isäni luona yhden viikonlopun kuukaudesta, mutta ikävöin niin paljon äitiä että monesti menin illalla jo kotiin. Joskus ala-aste ikäisenä tuli kolmen vuoden tauko etten halunnut isäni luokse. Sitten aloin olemaan joka toinen viikonloppu, joskus harvemmin. Vanhempai erosivat tosi riitaisasti eivätkä ole missään väleissä olleet eron jälkeen juurikaan. Ikävä tilanne se oli ja muistan kun mietin pienenä että en haluaisi isän luokse mutta ajattelin että se on velvollisuuteni. Isäni ei ikinä pakottanut kylään, itse aina pyysin äitiä soittamaan että haluaisin mennä viikonloppuna. Isässäni ei myöskään ollut mitään vikaa silleensä, kiinnyin vain niin äitiin etten halunnut isälle.

Todennäköisesti näin juuri siitä syystä, ettet pitkään aikaan eron jälkeen ollut kunnolla isäsi kanssa tekemisissa. Lapsi-vanhempi-suhdetta ei saisi katkaista tai heikentää ilman painavaa perustetta.

 

Viikko/viikko systeemi, erottiin lapsen ollessa 2,5 vuotias.
Isällä ollessaan mä käyn jokatoinen päivä siellä, lapsen kanssa leikkimässä pari tuntia.
Lapsen ollessa mulla, isä käy kaks - (kolme) kertaa viikossa täällä.
Hyvin on toiminut.

 

totuus kuitenkin on se että ei ne ukot yleensä vaihtamalla parane..

Ei varmaan vaihtamalla monesti parane, mutta esim. minä en pysynyt miehen kanssa, joka petti vauvamme ollessa 3kk. Sai mies mennä elämään kuten halusi, ei tullut mieleenkään jatkaa miehen kanssa, joka yhtäkkiä tarvitsee toisten naisten ihailua noin kipeästi.

 

Säälittävää...

 

luulen että lastenvalvojakaan ei suostu viikko-viikko-systeemiin kun lapsi on noin pieni, oiskohan että alle kouluikäisillä ei sitä suositella. tuo ikäisen kanssa on vaan suostuttava siihen että toinen on se ykkösvnhempi ja toinen kakkonen, en sitten tiedä tuleeko teille riitaa siitä kumpi saa olla se ykkönen?
harmittaa kuulla tämmösiä tarinoita kun totuus kuitenkin on se että ei ne ukot yleensä vaihtamalla parane.. tietty jos on läpeensä mätä juoppo narsisti niin tervemenoa, mutta jotenkin ei kuulosta siltä? ootteko käyneet pariterapiassa?

Ei se lastenvalvoja sitä päätä, että tuleeko viikkoviikko systeemi. Sen päättää vanhemmat ja jos sopuun ei päästä, niin sitten mennään oikeuteen.

Meillä lapsi oli erotessa 1,5 v ja tapaamissopimus kirjattiin siten, että tuli 12 päivää etävanhemmalla kuussa. Käytännössä yksi pitkä viikonloppu ja yksi viikkotapaaminen. Lisäksi lomat ja juhlapyhät (joulu, pääsiäinen) puoliksi. Alussa lapsi oli yhtä yötä isällään, mutta melko heti sitten kahta tai kolmea. Ja ihan täyspäinen tuosta on tullut.

Hei haloo oikeesti. Siis onhan jonkun lapsen äiti tahi isä reissutyössäkin ja kyllä sellaisestakin lapsesta ihan tervepäinen tulee, vaikka muutaman yön vanhempi onkin reissussa. Joillakin jopa viikkoja. Se on vaan mammojen omaa hyssyttelyä, etteikö oma mussukka vois olla muutamaa yötä sen toisen rakastavan vanhemman luona.

Ap: Mitä jos isä alkaisi lähivanhemmaksi ja pitäisi lapsen pääsääntöisesti itsellään. Sinä sitten ottaisit sen muutamaksi tunniksi parina iltana viikossa. Miltä tuntuisi?

 

Niin siis me käydään edelleen pariterapiassa. Kotona ei riidellä enää niin kovasti, ja me muutetaan ensi viikolla lapsen kanssa. Mies jotenkin kummasti pelkää tosiaan ettei saa nähdä lasta,ja totta puhuen eipä ole tähänkään asti lapsen kanssa ollut kummemmin, on ollut "läsnä" muttei läsnä, laskee "rakkauden määräksi" kalliit lelut yms. ja vetoaa kaikessa siihen että on työssäkäyvä, ei siis tee lapsen kanssa mitään yhdessä,Ei mitään. Mä oon vaan henkisesti niin väsynyt,et ennemminkin haluan ottaa välimatkaa ja toivo ei tietenkään hukkaan heitetty ettei koskaan voitaisi olla ehjä perhe. Eroaminen siis toisaalta väärä sana meidän kohdalla, taitaa olla asumusero se oikea.

 

Avio- tai avoeron jälkeiset asumisjärjestelyt ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Isien osuus on noussut satunnaisista tapaamisista ”joka toinen viikonloppu- isyyden” kautta jo melko yleiseen arkivanhemmuuden tasan jakoon vanhempien kesken. Vuoroasumisessa lapsi siirtyy kahden kodin välillä, tai lapsi asuu koko ajan samassa kodissa, johon vanhemmat siirtyvät vuorotellen. Yleisimmin vuoro kestää viikon kerrallaan, lomilla ehkä pidemmän pätkän.

Eroissa on usein vaikeinta lasten huoltajuudesta ja tapaamisista päättäminen. Yhtä ihanneratkaisua ei ole, vaan jokaisessa systeemissä on etunsa ja haittansa – niin lapselle kuin aikuisellekin. Vuoroasumiseen päätymisessä vaikuttavat aito halu pysyä lapsen elämässä ja olla edelleen läsnä oleva vanhempi, harvemmin pelkästään raha-asiat.

On hienoa, että isät uskovat tasavertaiseen kykyynsä toimia vanhempana ja lapsi voi säilyttää elävän, myös arkea sisältävän, kontaktin molempiin vanhempiinsa. Tämä edistää lapsen tasapainoista kasvua. Haittana vuoroasumisessa voi olla kuvaamasi kysymys: jos on isän koti ja äidin koti, niin missä on minun kotini? Myös jatkuva pakkaaminen ja siirtyminen ovat lapselle raskaita.
Onnistuneelle vuoroasumiselle on edellytyksiä, jotka vanhempien kannattaa varmistaa.

Vuoroasuminen ei sovi aivan pienille, alle 2-vuotiaille lapsille. Toisaalla asuvaa vanhempaa voi silloin tavata vuorokauden kerrallaan ja muutoin lyhyempiä pätkiä muutaman päivän välein. Vuoroasumiseen voidaan halutessa siirtyä asteittain lapsen kasvaessa.

Lapsen päivähoitopaikka tai koulu ei voi vaihdella, vaan vanhempien on järjestettävä asumisensa ja kuljetuksensa sopimaan lapsen arkeen. Mieluiten samat harrastuksetkin pidetään yllä kummankin vanhemman vuorolla.

Lapsen pitää saada sovitusti pitää yhteyttä molempiin vanhempiin. Erossa olon ajaksi sovitaan puhelinsoittoja tai lyhyempi tapaaminen vaikka harrastuksen merkeissä.

Lapsen tulee saada kuljettaa mukanaan hänelle tärkeitä tavaroita kotien välillä. Valokuva erossa olevasta vanhemmasta voi olla hyvä lisäturva.
Toisen kodin sääntöihin täytyy suhtautua kunnioittavasti, vaikka omassa kodissa toimitaankin eritavalla. Ihanteellista olisi, jos jotkin säännöt, kuten nukkumaanmenoaika, olisivat samat.

Toista vanhempaa, hänen uutta kumppaniaan tai muuta elämänpiiriään ei pidä mollata. Lapsen täytyy kokea vanhempien hyväksyvän toisensa ja uskaltaa puhua myös toisen kodin asioista. Muutoin lapsen elämä pirstoutuu kahtia tavalla, joka vaikeuttaa varmasti hänen kehitystään.
Vanhempien tulee pystyä asialliseen tiedonvaihtoon mieluiten lapsen kuullen. Miten on mennyt, onko koulusta tai päiväkodista tullut tiedotteita, onko lapsi terve, mitä on sovittu tulevasta? Jos vanhemmille tulee kasvokkain riitaa, voidaan käyttää viestivihkoa. Lasta ei pidä laittaa viestien kuljettajaksi. Suuria asioita varten varataan oma, aikuistenkeskinen aika, eli kesälomien pidosta ei väitellä ovenraossa.

Kotien välillä siirtyminen tulee tapahtua vanhempien saattamana ”kädestä käteen”, eikä esimerkiksi päiväkodin tai koulupäivän kautta. Jos lapsi - koululainenkin - on päivän ajan jo äidin hyvästelemä, mutta ei vielä isän kanssa moikannut, joutuu hän roikkumaan omassa varassaan kuin pallo, joka odottaa ottaako joku kopin. Tämä lisää lapsen turvattomuutta.

On luonnollista että lapsi valittaa poissaolevasta vanhemmastaan ja vaihtaa mielipiteitään sen mukaan kenen kanssa asuu. Lapsen kertomaa kannattaa kuunnella, mutta ottaa asia rauhallisesti esiin toisen vanhemman kanssa kahden kesken. Älä lähde lietsomaan epäluuloa ja huoltajuusriitaa!

Vanhemman kannattaa pohtia rauhassa tahollaan, miten itse pystyy edistämään vuoroasumisen hyötyjä ja vähentämään haittoja. On välttämätöntä, ettei lapsi joudu repeämään kahtia ”isän kodin” ja ”äidin kodin” välillä, vaan kokee aidosti asuvansa tasavertaisesti ja huolehdittuna ”kahdessa lapsen kodissa”!



Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

 

Ja siis mä en edes liiottele sillä et sanon ettei mies ole lapsen kanssa. Päinvastoin toivon että tää tuleva vois jopa lähentää heidän välejään kun olisi "pakko" olla.

 

Meillä lapsi oli tuossa iässä isällään jo 2-3 yötä peräkkäin. Vuoroviikko asuminenhan ei välttämättä tarkoita 7 päivää + 7 päivää. Voi olla myös esim. 4+3 päivää.

 

Ylöspäin josko vielä jollakulla olis kokemuksia jakaa..

 

Isänä 1v3kk ja 3kk lapset.. ja avioero kenties tulossa... kun en jaksa enää jatkuvaa riitelyä, se ei voi olla hyväksi lapsillekaan..

Luoja auttakoon miten selviän, kun rakkaat lapseni alkavat vierastaa tai edes nähdä isäänsä... ehkä teen kuten vaimoni on useasti käskenyt, tapan itseni.

 

Me erottiin lapsen ollessa 1v 10kk. Lapsi oli aluksi isällään joka toinen viikonloppu, yhden yön n. kerran viikossa ja satunnaisesti isä kävi tapaamassa lasta mun luona.

 

Juu ei se lastenvalvoja todellakaan päätä miten lapsi vanhemmillaan on. Meillä oli tuossa iässä 2 yötä vuorotellen molemmilla ja kun lapsi kasvoi niin pidennettiin pikkuhiljaa viikkoon.