eroaikeita, tietoa huoltajuudesta kiitos!

Viestiketju alueella 'Yksinhuoltajat' , aloittaja papu, 06.02.2007.

  1. papu

    papu Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    23.06.2004
    Viestejä:
    68
    Saadut tykkäykset:
    0
    mielessä pyörii vahvana ajatus erosta. tyttö on nyt 1,3v. en todellakaan olisi halunnut tähän maailmaan tuoda erolasta!

    miten tästä selviää -itse ja tyttö

    miten tapaamisasiat, millasia sopimuksia teillä on isän kanssa

    tahtoisin muuttaa naapuripaikkakunnalle, takaisin kotinurkille lähelle oma perhettä ja sukua, kai se on mahdollista? kaupunkien välillä 35 km.

    saanhan tytön itselleni?!

    päässä pyörii tuhat asiaa. kiitos näistä tiedoista!
     
    #1
  2. sade

    sade Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.06.2004
    Viestejä:
    216
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ensisijaisesti kannattaa kotona keskustella mahdollisimman pitkälle asiat valmiiksi, jos se vaan on mahdollista. Ja sitten nopeasti saada ne paperille ennenkuin mieli muuttuu. Kunnan sosiaalitoimiston lastenvalvoja tekee sopimuspaperit ja neuvoo kaikessa tarvittavassa. Jos ette pääse sopimusratkaisuun, jonka kunnan sosiaalijohtaja voi allekirjoituksellaan vahvistaa niin käräjäoikeus tekee sitten päätöksen asioista: se on pitkä ja ikävä tie (ja kallis).
    Ja ikävä kyllä kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, että varmasti saat lapsesi "lähi"huoltajuuden. Jos kuitenkin olet pääasiassa lapsen tarpeet ja hoidon huolehtinut tähänkin asti ja muutenkin asiasi ovat "kunnossa" (tarkoitan ettei mitään alko-huume-tms ongelmia) sekä saat asunto- ym asiat järjestykseen, ei liene mitään vaikeutta asiassa.

    Me pystyimme erossa hyvin pitkälle sopimaan asiat: tapaamisjärjestelyt (lapset joka toinen viikonloppu isällään ja puolet lomista) ja elatusmaksut (saan kahdesta lapsesta yht 300euroa /kk ja isä maksaa suoraan minulle ilman ongelmia). Muutettuani toiselle paikkakunnalle lasteni isä kyllä kimpaantui ja kävimme lyhyen kaavan episodin oikeudessa, mutta päätökset pysyivät. Paikkakunnan vaihtoa ei edes yhteishuollossa pysty toinen estämään, ulkomaille muuton kyllä. Toki "oma" lastenvalvojani sanoi, että JOS kiusallaan muuttaa kauemmas (eli ei perhe- tai työsyytä) niin siitä voi itselle koitua enemmän harmia juuri näitä asioita sovittaessa. Lastenvalvojista minulla on hyvä kuva: ajattelevat ensisijaisesti aina lapsen etua, eivät niinkään lähde vanhempien henk.koh. tarpeista, joten kaikenlainen "vedättäminen" on turhaa ja voipi koitua ns. omaan nilkkaan.

    Taloudellisesti ja muutenkin sinä selviät ihan varmasti. Muista "turvaverkko" eli pidä läheiset ja ystävät lähellä! :hug:
     
    #2
  3. papu

    papu Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    23.06.2004
    Viestejä:
    68
    Saadut tykkäykset:
    0
    iso kiitos tuosta viestistäsi! asiallinen, lämminsävyinen tietopaketti.

    itsekseni olen miettinyt tuota tapaamisasiaa juuri niin, että tyttö olisi joka toinen viikonloppu isällään ja mahdollisesti isä voisi ajaa meidän uuteen kotiin esim keskiviikkoiltaisin suoraan töistä. olisin illan itse pois kotoa jotta he voisivat olla kaksin. tai sitten voisin tuoda tytön tänne isälleen ja mennä vaikka itse kaupungille humputtelemaan (leffaan tms). vähäksi aikaa kerran viikossa.

    matkaa tosiaan on 35 kilsaa tossa kaupunkien välillä. siksi lähinnä muuttaisin kotikulmille vuokralle, jotta saisin sen tukiverkon toimimaan paremmin. täällä nykypaikkakunnalla ei ole kuin miehen suku ja pari minun ystävääni.
    tuntisin itseni ärsyttävän yksinäiseksi täällä.


    hirvittää vain ajatus, että tyttömme joutuu tähän rumbaan. ja nimiasiakin mietityttää, koska tyttö on nyt isän nimissä. voiko tytön nimen muuttaa minun sukunimeksi tai voinkohan minä muuttaa sukunimeni samaksi kuin tytöllä....inhottaa ajatus että olemme kahden hengen perhe, joilla on eri sukunimet. sekavaa!

    mutta siis kiitos viestistä. se oli samalla myös hyvin rohkaiseva. :)
     
    #3
  4. sade

    sade Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    03.06.2004
    Viestejä:
    216
    Saadut tykkäykset:
    0
    Lapset reagoivat kyllä...ja hyväkin niin: se kertoo välittämisestä. Mielestäni lapset pitää silti pitää irti aikuisten asioista: asialliset vastaukset kysymyksiin, mutta lapsi ei saa joutua välikädeksi eikä missään tapauksessa aikuisten sananvälittäjäksi! Kun olet/olette paljon lapsen kanssa ja hän tuntee entisenlaista läheisyyttä ja turvallisuutta niin ajallaan asia hoituu kyllä. Itse jätin mm noin vuodeksi kaikki harrastukseni sen varaan, että harrastan vain silloin kun lapset ovat isällään ja muun ajan olen lapsiani varten. Minulle ja meille se oli hyvä ratkaisu. Hiljalleen olen ottanut omia harrastuksia nyt jo, mutta siltikin lasten ehdoilla: ehtiihän sitä vielä joskus.
    Tuo on ajatuksena hyvä, että isä tulisi teille yhdeksi illaksi ja lapsen tarpeista erinomainen asia. Mutta mieti tarkkaan, oletko valmis avaamaan SINUN ja lapsesi kodin entiselle puolisollesi. Pystytkö luottamaan häneen tarpeeki erotilanteessa?

    Nimiasiasta: jos päädytte yhteishuoltajuuteen, tarvitset isän suostumuksen lapsen nimenvaihtoa varten. Yksinhuoltajuudessa voit nimen vaihtaa kysymättä (fiksua tietysti on edes ilmoittaa =) ). Nimellä ei oikeasti ole silti juurikaan merkitystä: itse otin tyttönimeni eron jälkeen takaisin ja näin tietoisesti muutin itseni eri nimelle kuin lapseni ovat eikä ole ollut ongelmia.

    Usko vaan, että kaikki hoituu ajallaan...eikä puhuminen pahenna asioita :wave:
     
    #4
Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti