Erotako tässä pitäisi anopin takia?

  • Viestiketjun aloittaja "raivostunut"
  • Ensimmäinen viesti
"raivostunut"
Tilanne on parhaillaan se, että anoppi käy viimeiseen pisaraan asti hermoilleni. Enää ei auta ajatella toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pelkkä ajatuskin siitä naisesta saa päiväni menemään piloille.

Jatkuvasti puuttuu lastenkasvatukseeni, ei kunnioita minua pätkääkään. Jos koitan selvitellä asioita nätisti niin puhisee vaan että ok ok, mutta silti minä tekisin asian näin.
Ei siis edes yritä ymmärtää että jokainen tekee kuten itse lystää.

Olen tässä ihan vakavissani alkanut ajatella eroa miehestä. Olen elämäni aikana kokenut niin paljon huonoja ihmissuhteita, missä minä olen se päältä käveltävä. En jaksa nykyään hetkeäkään sellaissta kohtelua, vaan olen ystäväsuhteissakin laittanut poikki saman tien kun tällaista ruvennut esiintymään.

Mies on kyllä maailman paras. Minun ensirakkauteni, on hyvä ja isä ja puoliso, mutta ei pysty todellisuudessa laittamaan äidilleen vastaan vaikka häntä ärsyttää yhtä paljon.
Minun asiani ei ole laittaa välejä poikki. En itsekään laittaisi vanhempiini välejä poikki, mutta kyllä minä tekisin enemmän jos omat vanhempani olisivat tuollaisia.

Kyllä tässä rupeaa vakavasti miettimään mitä ihmettä tässä enää tekee.. Pää on ajatuksista sekaisin ja tuntuu että kaikki romahtaa kohta päälle.
Mies on sanonut äidilleen, että se miten hän toimii, vaikuttaa myös meidän suhteeseen, mutta eipä se tuota hetkauttanut.
 
vieraskin.
Miksi hankkiutua tekemisiin ihmisen kanssa, josta ei pidä?

Miten olisi vain välinpitämättömyys anoppia kohtaan. Eli et laita välejä poikki suoraan, mutta ei anopin kanssa tarvitse olla missään tekemisissä. Ei siis tarvi soitella tai käydä ja jos anoppi tulee kylään niin kai mies sen kanssa seurustelee ja lähdet vaikka lenkille.
 
Ai, että kun mua syö tollaset suhteet. Ex-anoppi jakso koko suhteen ajan piilovittuilla mun painosta vaikka olin normaalipainoinen (muotoja kait liikaa). Monta kertaa tästä asiasta sanoin miehelle, että te ny asialle jotain. Eli se osti mulle xs-paitoja vaikka ties niiden olevan tissien takia liian pieniä tai sitten se osti xl-paitoja, kun nehän mulle sopii. Vittu se mies mitää koskaa sanonu, katteli vaa hiljaa vieressä, kun toinen ojenti mulle ihan väärän kokoisia vaatteita joita jo antaessa kommentoi "ei tää sulle kyllä mahu":stick:

No olen todennut, että paras anoppi on kuollut anoppi (sellainen löytyy tällä hetkellä).
 
"Myy"
Valitettavasti eroaminen ei ainakaan ratkase asiaa. Sittehän vasta anopilla olis valta määrätä sun lapsia sillon kun isällään olisivat. Jos mies ei nytkään laita hanttiin, niin sitten ei varsinkaan. :(
 
Omfg
Kyllä on taas niin höyryävän sontainen ketju kuin vain voi olla. Ero anopin takia? Ja miehen pitäisi puolustaa aikuista puolisoaan anopin sanomisilta tai vääränkokoisilta vaatelahjoilta? :LOL:

Tämän päivän naiset. Helvetin syvä huokaus. Sääliksi käy näiden miehiä.
 
asdfrty
Tapaatteko anoppia usein? Eikö mies suostu edes harventamaan vierailuja? Vaikka mummot ovat mitä ovat lastenlasten kannalta, niin harva on niin paljon tekemisissä, että ehtii kaikkea vanhempien kasvatustyötä pilata. Siksi epäilen, että tuo sinun kytevä kaunasi tekee enemmän hallaa lapsille.

Ehkä tässä kulminoituu se, että et ole aikaisemminkaan osannut ihmissuhteissa vetää omia rajojasi, vaan ainoa ongelmanratkaisutapasi on ollut välien katkaisu, kuten sanoitkin. Lakkaa olemasta päältä käveltävä. Ymmärrän kyllä, että anoppi voi olla rassaava, mutta eihän sinun tarvitse hänen neuvojaan noudattaa.
 
vierass
Menet samasta ovenraosta ulos, mistä anoppi tulee sisälle, miehelle käsky soittaa sitten kun anoppi on häipässyt kotiinsa. Mies käy lasten kanssa anopin luona kylässä ja sinä teet jotain muuta sillä aikaa.
 
  • Tykkää
Reactions: 4eliveto
"juuups"
Et missään tapauksessa eroa jonkin huonosti käyttäytyvän anopin takia!!
Vaan teet niinkuin edellä neuvottu, alat välinpitämättömäksi anoppiasi kohtaan
ET OLE NAIMISISSA ANOPPISI KANSSA vaan miehesi kanssa ja piste!
Olet niin vähän tekemisissä anoppisi kanssa kuin mahdollista, et anna hänen sanomisiensa vaikuttaa itseesi, älä ole kuulevinasikaan häntä, pysyttele loitolla!
Jossan vaiheessa hän ,luulisin ainakin, tajuaa itsekin oman käytöksensä typeryyden.
Sinä et ole typerä vaan anoppisi!
 
v.ieras
Mikä tässä on ongelma?
Anoppi tuskin asuu teillä? Mikään ei pakota sua pitämään yhteyttä anoppiin. Ja kun näin kännykkäaikakautena soittajan nimenkin jo näkee näytöltä, niin sille anopille ei tarvi edes vastata.
Kylään ei tarvitse päästää ja sun ei tarvitse käydä hänen luonaan.

Jos ihmiset pystyy katkaisemaan välit omiinkin vanhempiinsa, niin tommonen välien katkaisu anoppiin vasta helppo onkin.
 
"quu"
Olen samaa mieltä parin vastaajan kanssa, että muuta asennettasi anoppiasi kohtaan välinpitämättömäksi. Nythän sinä olet se, joka on muuttunut ja lyönyt pisteen huonolle kohtelulle, joten anopilla ja muilla menee aikansa tottua muuttumiseesi. Anoppi ei ole muuttumassa, etkä saa häntä muuttumaankaan raivon vallassa (paremminkin provosoi anoppia vaan lisää).
 
dfsf
Itse erosin ja kävi näin: anoppi haukkuu minua eksän nykyiselle ja yhdessä tekevät juttuja pääni menoksi. Lapset syötetään ja lahjotaan herkuilla, aivopestään, puhutaan minusta pahaa jne.

Jos vain kiellät anopin vierailut siihen asti, kunnes ei enää sekaannu asioihin? Ovi lukkoon yksinkertaisesti.
 
"vieraana"
Jos eroat niin sittenhän anoppi saa juuri sen aikaan mitä ilmeisesti toivookin. Pääsee susta eroon ja voi tehdä lastesi kanssa mitä lystää kun ovat isällään. Ennemmin vaikka muuttakaa jonnekin 500km päähän anopista, jos välinpitämättömyys ei onnistu
 
Kai sää osaat itte puhua puolestas eikä miehen tarvi aikusten asioita selvitellä. Sun asia on puolustaa aikuisena itteäs. Ei tarvi katkoa mutta ei myöskään olla tekemisissä. Anna olla koko ihmisen. Jos eroat,anoppis saa sen viimesen sanan.
 
aqqaa
Eroa anopistasi, älä miehestäsi. Älä mene anopillesi kylään ja tee selväksi että anoppi ei ole myöskään tervetullut teille. Anna miehesi kuitenkin pitää välinsä äitiinsä.
 
ymmällään
Aina näitä inhottavia anoppeja tuntuu riittävän, mistä niitä sikiääkin?
Ymmärrän kyllä aloittajan ahdistuksen. Nuori äiti ja vaimo joka opettelee vanhempana ja puolisona olemista tarvitsisi tukea
anopiltaan kin eikä tökeröä ahdistelua. Luulisi jokaisen äidin haluavan pojalleen kuin tyttärelleenkin onnellista elämää ja silloin se tarkoittaa että tukisi lapsensa avioliittoa ja vanhemmuutta.
Se oma rakas lapsi on oma yksilönsä ja hänellä ihan oikea oma elämänsä vaikka hänen äitinsä oletkin!

Niin, olen itsekin kahden anoppi ja lisää on luvassa, IHANAA!

Niin tyttäreni kuin poikani puolisot ovat heidän itsensä valitsemia, ei minun eikä mieheni, isänsä valitsemia.
Olen pyrkinyt tutustumaan kumpaankin jo seurusteluaikana kunnolla, avoimesti ja luottamusta rakentaen. Ensi sijaisesti olemalla itse avoin ja reilu!
Itse koen anoppina olemisen niin, että minä olen se vanhempi, kokeneempi, enemmän elämää nähnyt ja näin ollen viisaampi osapuoli. Joten minun on osattava käyttäytyä! Osaan hallita tunteitani paremmin, keskustelu- ja kompromissitaidot ovat kehittyneempiä kuin nuoremmilla koska minulla on harjoitusvuosia tuplasti enemmän takana. Vaadin siis itseltäni enemmän mitä odotan miniältäni tai vävypojaltani.
Rakastan heitä molempia! Mutta tokihan oma lapsi on oma lapsi. Ei siitä mihinkään pääse ;) Mutta koen silti, että olen saanut lisää perheenjäseniä lasteni puolisoiden myötä kuin että olisin menettänyt mitään.

En tiedä olenko onnistunut vai epäonnistunut. Mutta esimerkiksi, jos soitan pojalleni, hänen puolisonsa huutelee minulle terveisiä kesken puhelumme ja jos hän ei ole paikalla huutelemassa lähetän hänelle terveisiä poikani kautta. Soittelen kyllä toisinaan miniänikin kanssa, sillä onhan asioita joita me naiset ymmärrämme miehiä paremmin ;)
Vävypojalleni saatan soittaa myös, varsinkin jos suunnittelemme yhdessä jotain kivaa tyttäreni pään menoksi ;) Ja jos soitan tyttärelleni saattaa hänen miehensä vastata puheluun tyttäreni ollessa parhaillaan suihkussa tms.Ja kerrankin intouduimme pohtimaan syntyjä syviä niin intohimoisesti että unohdin kokonaan soittaneeni alunperin tyttärelleni.

Asumme kaikki eri paikkakunnilla, näemme harvoin = useita viikkoja on välissä, emmekä välttämättä soittele edes viikoittain.
Kaikilla elämä kiireistä, itsellänikin. Toivon tulevaisuudessa vähän rauhallisempaa elämäntahtia jotta ehtisin tukemaan lapsieni vanhemmuutta, jahka heistä joskus vanhempia tulee. Isoäiti en siis vielä ole.
 

Yhteistyössä