Esikoinen 47-vuotiaana, juttua uusimmassa 2+-lehdessä

Kai meillä muillakin on sitten vielä toivoa.

 

mukava tieto tosiaan, mutta ehkä poikkeukset ovat poikkeuksia, valitettavasti.

 

Kyllä minusta 47 vee alkaa olla jo aika iäkäs.

 

Mä ehkä aattelisin et noin 45 ois raja, mut saa tehdä myöhemminkin,ettei mua haittaa jos joku tekee.terv 35v äippä

 

Justiinsa luin saman jutun ja arvatkaapas lähtikös ajatus laukkaamaan.. mulle kanssa!
Oli muuten nuorekkaan näköinen äiti, ei sillä etteikö myös rupsahtaneemmatkin yli nelikymppiset puolestani saisi vauvoja tehdä. Pitäisköhän ne lapset kuitenkin äitinsä nuorekkaana.

 

Minä sain kuopuksen 43-vuotiaana, oli yllätysraskaus ja koin että en ole ollenkaan liian iäkäs ! Ja sanotaanhan että nainen ei ole vanha jos vielä tulee raskaaksi ja pystyy synnyttämään lapsen.
Kuitenkin näin jälkikäteen ajatellen olen sitä mieltä, että 45 v olisi sellainen yläraja.... Kun alkaa olla lähempänä 50 kuin 40 on äidiksi tulo ja lapsen kanssa jaksaminen jo riskialttiimpaa. Mutta tämä on minun mielipiteeni, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja voimavarat antaa myöten. En missään nimessä haluaisi enää kaveria iltatähdelleni, nyt kun olen kohta 45. Täytyy kaikki voimat säästää vilkkaalle vesselille ja vanhemmille lapsille ja ukolle myös...

 

Ja minä en näe suurtakaan eroa siinä, että oletko lapsesi 20-vuotissyntymäpäivänä 63- vai 67- vuotias. Tasoittuu kummasti tuo ikäero siellä loppupäässä.
Muutenkin mielestäni aika hedelmätöntä tätä ikäasiaa jatkuvasti pohtia, jokainen tekee kuitenkin ratkaisunsa omista lähtökohdistaa, eikä minkään huutoäänestyksen tuloksena.

 

Vieras - fiksu kannanotto asiaan!

 

Muuten hyvä juttu oli, mutta yksi lause pisti silmään. Siinä kirjoitettiin, että pari ON PÄÄTTÄNYT, että tämä lapsi jää viimeiseksi. Minusta tällaisia lapsiin liittyviä asioita on aika mahdoton päättää itse. Ei varsinkaan, jos ikää on 47... Mutta kuten sanottu, muuten hyvä ja optimistinen juttu, joka todella osoittaa, ettei äitiyden onni ole mikään parikymppisten yksinoikeus.

 

\

Muuten hyvä juttu oli, mutta yksi lause pisti silmään. Siinä kirjoitettiin, että pari ON PÄÄTTÄNYT, että tämä lapsi jää viimeiseksi. Minusta tällaisia lapsiin liittyviä asioita on aika mahdoton päättää itse. Ei varsinkaan, jos ikää on 47... Mutta kuten sanottu, muuten hyvä ja optimistinen juttu, joka todella osoittaa, ettei äitiyden onni ole mikään parikymppisten yksinoikeus.

Juttu on kirjoitettu minusta ja mun pojasta. Aivan oikein Hertta, ei me olla mitään päätetty missään vaiheessa vaan ehkä Samuel päätti syntyä meille. Jutussa on muutakin sellaista mitä en sanonut, esim. että tulin helposti raskaaksi, ym. Minulla oli keskenmeno, ennen tätä raskautta ja se on kyllä totta että tulin melko nopeasti sen jälkeen raskaaksi: kolmessa kuukaudessa. Söin alusta asti foolihappoa (Bio Folin).

 

:flower: sydämelliset onnittelut Jaana, myös rohkeudestasi! :hug:

 

Juuri vähän ennen jutun ilmestymistä kävimme ystävien kanssa keskustelua siitä, minkä ikäinen on sopiva äidiksi. Oma ajatukseni oli, että ikäjakauma olisi 16-45 -vuoteen. No, useamman mielestä alaikäisestä ei ole äidiksi ja 45 vuotta on jo liian vanha. Kun luin jutun 2+.sta totesin, että kyllä 47 vuotiaskin on vielä sopivan ikäinen äidiksi. Jos lapsi tulee ilman suurempia lääketieteellisiä hoitoja, niin luonto on varmasti tarkoittanut niin. Sitäpaitsi on turha tuijottaa biologista ikää. Jos keho on myöntyväinen raskautumaan ja kantamaan lapsen elämään, niin kaipa sitä voi olla vaikka 50 -vuotias. Oma mummoni sai viimeisensä 46-vuotiaana. Minusta tuli äiti 35-vuotiaana. Haluaisin saada lapseni ennen 40 ikäävuotta, koska keho ei tunnu kamalan voimakkaalta, selkä prakaa varsinkin öisin ja välillä olen tosi väsynyt.

 

Ikää 43 ja nuorimmainen jo pian 15. Huh helpotusta.

 

Hei Jaana! Tunnustan, että luin jutun hyvin tarkkaan, ja pidin sitä hyvänä, koska siitä puuttui asenteellisuus. Ikää ei liikaa korostettu, eikä sinusta tehty mitään kummajaista. Oli saatu aikaan lämminhenkinen, ihmisläheinen juttu aiheesta, joka ei ole kovin helppo. Ei tarvitse piitata, jos jokin kohta menee vähän eri tavalla kuin on itse tarkoittanut, joskus toimittaja tulkitsee asioita toisin, kuin itse ajattelisi. Mutta pääasia on, että kokonaisuus on hyvä!

Sitä yhtä lausetta olisin moittinut, vaikka kyseessä olisi ollut 20-vuotias ensisynnyttäjä. Siis sitä, että "pari on päättänyt" jne. Se oli vähän teennäinen ja olisi voinut jäädä kirjoittamatta. Oma ilmaisusi, että lapsi oli päättänyt tulla teille, on paljon mielenkiintoisempi, osuvampi, koskettavampi. Tunnustan senkin, että luin juttua aika paljon kirjoittajan näkökulmasta - kirjoitan työkseni.

Itselläni on yksi lapsi, ja toista yritettiin. Hän päätti olla tulematta meille. Sain keskenmenon hiljattain, mutta yritämme vielä. Ikää minulla on 40+.

 

Hei hetta ja muut,
Kiva lukea kommenttejanne. Kun minulta pyydettiin haastattelua tähän lehteen, halusin ensin miettiä asiaa, mutta ei ole tarvinnut katua. Palaute on ollut positiivista ja oikein hyvä, jos joku saa toivonkipinän tästä meidän tapauksesta. Joo, on se ihan hyvin kirjoitettu juttu. Monet ovat sanoneet niin.

Minä pidän erityisesti jutun lopusta, jossa sanotaan, että vertaan Samuelia lottovoittoon, niin harvinaisen lahjan ja odottamattoman onnen elämä minulle järjesti! Kerroin toimittajalle, että kun tulin raskaaksi 45-vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässäni ja sain sitten keskenmenon, sanoin miehelleni, että se että yleensä tulin raskaaksi on niin harvinaista kuin lottovoitto ja että en uskonut että sellaista voisi sattua uudelleen. Petri oli kuitenkin sitä mieltä, että uutta putkeen vain... Ja Samuel syntyi lokakuussa 2005. Olin silloin 46-vuotias, täytin tammikuussa 47.

Meillä menee hyvin. Tietenkin olen ollut välillä väsynytkin. Mutta on meillä ihana kullannuppu!

 

Ihanan lohdullista luettavaa, kiitos kaikille! Elän uusiosuhteessa ja mieheni ei halua yhteistä lasta - ainakaan tällä hetkellä. Olen nyt 38v ja toivoni siis elää sen suhteen että hänellä olisi vielä aikaa muuttaa mielipidettään. Minulle yhteinen lapsi olisi unelmieni täyttymys ja osaisin suhtautua varmasti jo toisella lailla äitiyteen ja pikkulapsi aikaan kuin nuorempana.
Kertokaahan muuten yli 40v synnyttäneet miten oikeasti olette jaksaneet yövalvomisia, lapsen sairastamisia yms. jos olette synnyttäneet myös nuorempana

 

Jaanalle perheineen kaikkea hyvää; juttu kosketti ja kannusti myös minua.

Tähän viimeisimpään kommenttiin/kysymykseen (unohdin jo nimimerkin) jaksamisesta vastaan omalta kohdaltani näin:

Itselläni on ikää 41+, mies 43+ ja meillä on ollut ponnisteltavaa lähinnä sen takia kun emme ole saaneet lastenhoitoapua esim. isovanhemmilta (ei enää ole kuin yksi dementoitunut mummi). Ajoittain tämä hoitoavun puute on lannistanut, mutta muutoin olemme jaksaneet ihan oivasti vaikka välillä on väsyttänytkin. VÄsymystä varon kuitenkin valittamasta tietyissä porukoissa, koska siitä saa vain kuulla kommentteja tyyliin "se on se ikä".

Toivotan voimia meille kaikille )

Niin..., ja myös minä koen saaneeni pienen lottovoiton tämän 2-vuotiaani muodossa.

 

Äitini täytti hiljattain 70 vee. Pikkusisareni täyttää kesällä 24 vee. Itse olin kotona noin vuoden siitä kun sisareni syntyi. Meitä oli vauvalla kolme hoitajaa: äitini, isäni ja minä (silloin 18 vee). Muistan kyllä, että äitini oli aluksi aika väsynyt, mutta onneksi hän ei ollut yksin. Suuri, suuri ihana siunaus oli (ja on !) tämä lapsi. Raskausoireiden ilmettyä äitini meni gynekologille ja hän totesi , että myoomahan siellä on... No nyt tämä "myooma" valmistuu piakkoin opeksi, että sellainen myooma !!!
Äitini on mielestäni paljon ikäistään nuorempi niin fyysisesti kuin psyykkisesti, hän kun ei ole voinut mummuttua vaikka kuusi lastenlastakin on !
Siksi itsekin olen luottavaisella mielellä kun odotan iltatähteä ja lapsen syntyessä olen 42 v.
Ei se ikä vaan asenne !!! Ja etuna nuorempiin on tämä kokemus... Itse ainakin aion nauttia täysin rinnoin ( ) vauva-ajasta, siivoukset sun muut toisarvoiset asiat eivät enää ole niin tärkeitä.

 

\

Kertokaahan muuten yli 40v synnyttäneet miten oikeasti olette jaksaneet yövalvomisia, lapsen sairastamisia yms. jos olette synnyttäneet myös nuorempana

rehellisesti, etten minä jaksanutkaan. Mutta mies jaksoi. Hän onkin minua viikon nuorempi

 

Minusta olis ihanaa jos teille "päättäis syntyä" vielä sisar tälle pienelle pojalle. Kaikki tietenkin ajattelee nää lapsilukumäärä asiat perheen kesken mutta jos tällainen kommentti sallitaan, niin olen aina sitä mieltä että sisaruus on suuri elämänrikkaus.

 

\

\

Kertokaahan muuten yli 40v synnyttäneet miten oikeasti olette jaksaneet yövalvomisia, lapsen sairastamisia yms. jos olette synnyttäneet myös nuorempana

rehellisesti, etten minä jaksanutkaan. Mutta mies jaksoi. Hän onkin minua viikon nuorempi

Paremmin kuin nuorena. Oli nääs takana jo kokemusta yövalvonnasta. Mun mielestä nuoret äidit ne eniten rutisee jaksamisen kanssa.

 

Esikoiseni syntyi kun olin 44v. Alussa valvominen väsytti ja meninkin iltaisin sänkyyn jo ennen yhdeksää. Unen puute tuntui fyysisenä kipuna, olo oli kuin hakatulla. Nyt kun poika on 8kk vanha ja nukkuu usein koko yön heräämättä, ehdin itsekin taas nukkua tarpeeksi. Jos vain maltan kömpiä ajoissa sänkyyn.

On mukava lukea, että on muitakin samanikäisiä tai vanhempia esikoisten äitejä. Raskausaikana tunsin joskus itseni tosi vanhaksi, onneksi sentään äitiyspolilla näki muitakin vähän vanhempia äitejä. Jotenkin tuntui, että neuvola oli tarkoitettu nuoremmille äideille ja ydinperheille, yksinhuoltajat ja yli nelikymppiset eivät oikein kuuluneet joukkoon. Tai sitten olin liian herkkänahkainen.

Ainoa ikävä puoli tässä vanhana aloittamisessa on, että esikoiseni jää myös ainoaksi. Mutta iloitsen hänestä joka päivä ja toivon, että hänestä kasvaa onnellinen ihminen.

 

Lähes nelikymppisenä sain kuopukseni, niistä valvomisista kun selvisi, niin sitten oli jokunen aika seesteistä, mutta nyt kun olen viiskymppinen ja esikoinen murkku, niin valvomiset taas jatkuu. En odota häntä huonoilta teiltä kotiin, vaan me keskustelemme myöhään iltaisin. Muut ovat nukkumassa ja silloin alkaa murkkupoikani puhua. Mutta ihmeesti vieläkin jaksan muutaman tunnin yöunella!

 

Todella mukava juttu,etenkin kun itse täytän kohta 46 ja lapseni vuoden =)

 

B) Onpa rohkaisevia kommentteja, kun itsekin olen tuota "iltatähteä" ajatellut... edellinen lapsi on 14 v. Mutta näinhän se on: Jos Luoja suo, sen ihmeen saa vielä kokea! Muutaman kerran olen jännittänyt jo kun kuuakutiset ovat olleet myöhässä, mutta ei - niinpä ne vaan parin viikon myöhästymisen jälkeen ovat tulleet... testejä en välttämättä ole heti tehnyt ja vaikka viimosessa oli ihan raskauden oireet .... miinusta näytti... :/