Esikoisen odottajia Jyväskylästä?

Paaaaljon onnea Jebbis ja Pääskyli!! Ihanaa, että on taas kaksi söpöä poikavauvaa enemmän maailmassa :) Ja hienoa, että voitte molemmat sekä vauvat hyvin. Ei ihan hirveän suurta eroa tullut teidän poikien syntymäaikoihin, hih! :D Aika hurja on kyllä tuo Pääskylin tarina, viisi päivää, huh sentään! Mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Olet kyllä aika sankari :)

Oi, että johan tässä alkaa itsekin jo malttamattomana odottamaan synntystä. Eilen käytiin painoarviossa ja se oli 2900g, rv 38+2. Melko pikkuinen siis. Lääkärin mukaan ei pitäis yli 3,5 kiloista tulla. Mutta saa nyt nähdä. Kohdunkaulaa yms. ei tutkittu ollenkaan, lääkärin mukaan sillä ei ole enää mitään merkitystä (?). Itse olisin kyllä halunnut tietää onko paikat vielä yhtään pehmenneet, mutta en sitten väkisin voinut pyytää kattomaankaan :D

Tsemppiä teille ihka uusille äideille sinne osastolle, pitäkäähän huolta pikku murusista :) Ja onnea vielä!
 
Onnea Pääskylille pikkuisesta! Mehän sitten synnytettiin todella samaan aikaan! :D

Ihana oli päästä kotiin tänään! :) Koorat eivät hirveästi reagoineet uuteen tulokkaaseen, vähän vain haistoivat ja se siitä. :D

Nemesikselle ja Virvulille tsemppiä loppuraskauteen! :)
 
Moroo!

Voi että virvuli, harmi että oot joutunut osastolle! Hyvähän se toisaalta on siellä olla vauvan kanssa "turvassa", mutta eihän sairaalassa ikinä kivaa ole.. Onko tilanne nyt edennyt mitenkään? Toivotaan, että supistukset pian hellittäisivät. Onneksi on noin hyvät viikot jo ja painoakin kivasti pikkuisella. Muutaman päivän päästähän se onkin jo täysaikainen :) Kovasti tsemppiä sulle sinne!

Jebbis ja Pääskyli, miten on lähtenyt arki rullaamaan kotona vauvan kanssa? Voisin kuvitella että aluks on varmaan tosi outoa :) Hyvä juttu Jebbis, että koirat eivät paheksuneet uutta tulokasta :)

Mäkin kävin pyörähtämässä siellä synnärillä ma-su välisenä yönä. Iski taas yhtäkkiä joku kipukohtaus kun oli suihkussa. Ekaks sattu yläselkään ja sit se siirty rintarankaan/ylävatsaan. Sen verran kova kipu, että en pystyny enää pystyssä olemaan ja vaikeroin vain sängyllä. Eka luulin että nytkö se synnytys alkaa mut sit aattelin, että ei kai ne supistukset rinnoissa pitäs tuntua :D Piti sitten tietty googlettaa tuota kipua ja ylävatsakipu voi kuulemma olla raskausmyrkytyksen merkki. En sit uskaltanut alkaa nukkumaan vaan soitin synnytysvastaanottoon ja pyysivät sieltä tulemaan näytille. Siellä olin pari tuntia käyrillä. Verenpaineet oli tosi korkeella, mut mitään muuta "vikaa" ei löytynyt. Vauvan sydänkäyrä oli tosi hyvä ja liikkuikin ihan hullun lailla koko sen ajan.

Nyt lääkäri oli sitä mieltä, ettei vauva välttämättä mikään ihan pieni olekaan. Ultran mukaan olisi edelleen alle 3 kg, mutta päältä päin tunnustellessa lähemmäs 3,5 kg. Nyt alko jo vähän jännittämään, että minkä kokoinen jässikkä sieltä on oikeen tulossa :D

Tuo kipu helpotti siellä sairaalan vuoteella makoillessa, mutta iski kotiin päästyämme taas kovana takaisin enkä meinannut saada unta. Särkylääke onneks auttoi ja sain nukuttua. Aamulla kipu oli poissa. Ja ei oo tullu takas. Jotain sappivaivoja ne taas epäili, mutta syytä tuskin koskaan löytyy. Mitä lie kipua.

Muuten olo on ollut edelleen hyvä ja jaksaa hyvin puuhastella kaikkea. Ainoa vaiva mikä tosissaan alkaa kohta haittaamaan, on jatkuva vessassa ravaaminen. Nytkin oon viimeisen kahden tunnin aikana tainnu käydä jotain 6-7 kertaa vessassa :( Alkaa vähän turhauttamaan. Ja usein menee tosi täpäräks, että edes ehtii vessaan saakka. Juoda pitäs paljon turvotuksen estämiseks, mut juopa tässä nyt sit vielä enemmän kuin nytkin tuntuu, että juon liikaa. Ja harmittaa, kun kävelyllä jaksais vielä hyvin käydä, enää ei jalatkaan kipuile niin pahasti kun vaihdoin lenkkarit pois, mutta tuon pissityksen takia alkaa lenkitkin olemaan aika tuskaa kun heti ekan vartin jälkeen saa loppumatkan kävellä tuskaisena jalat ristissä.

Eipä mulla muuta valittamista :D Odotus jatkuu.. Juhannus taitaa sujua rauhallisissa merkeissä kotona, ei uskalla enää kovin kauas lähteä. Mitenkäs teidän muiden juhannussuunnitelmat? Lähdetkö Pääskyli vauvan kanssa jo mökkeilemään, niin kuin taisit joskus suunnitella?


-Nemesiss 39+2
 
Moi kaikille!

Huikeeta, täällä tapahtuu ja lisää vauvoja on ihan kohta täällä! Tosin en nyt lähde liikaa odottamaan ja hehkuttelemaan, kun tiedän, että voi ne vauvat antaa odottaa itseään aika kauankin. :)
Onneksi oot virvuli jo hyvin lähellä täysiaikaisuutta. Tietty, jos siellä yritetään pitää vauva sisällä 37+0 asti, niin toivotan sinulle pitkää pinnaa sinne osastolle.

Ensimmäinen viikko vauvan kanssa kotona on ollut todella rankka. Mä oon ollut niin hormonihuuruissa, että joka ikinen huonosti mennyt asia on aiheuttanut isot itkut ja oon ollut vakuuttunut siitä, että oon tosi huono äiti. :) Tosin aloin myös itkeä siitä onnesta, että mies teki aamupalaksi mulle herkkuvoileivät. Lisäksi sektiohaava on ollut todella kipeä, kun särkylääkkeiden ajallaan ottaminen usein unohtuu. Ja mun hemoglobiini putosi 102:een, joten olo on aika vetämätön ja huimailuakin on.

Vauvan rytmittömyys on ollut rankkaa, kun pari yötä meni niin, että poju nukkui vaan noin puoltoista tuntia kerrallaan. Mä en siinä sit ehtinyt nukkua sitäkään. Sitten onneksi mies otti hieman ohjia käsiinsä ja otti ensimmäisen nukutusvuoron ja sai vauvan nukkumaan neljä tuntia putkeen. En tajua, miten se sen teki, mutta nyt on ollut jo monta yötä samalla meiningillä riippumatta siitä, kumpi meistä nukuttaa.

Imetys ei ole lähtenyt toivotusti käyntiin. Sairaalasta pelottelivat mut siitä, että vauvan paino on pudonnut paljon, joten päädyttiin antamaan lisäksi korviketta. Omaa maitoa tulee kyllä, mutta ei niin, että tuntisin rintojen olevan täydet tai vastaavasti tyhjät syötön jälkeen. Ei kihelmöi, ei pingota eikä liivinsuojuksille ole käyttöä. Tietty se sektio vaikuttaa, ettei niin nopeesti lähdekään, mutta enemmän taitaa vaikeuttaa asiaa tää, että mä stressaan sitä ja että ihan joka ikinen tunkee mulle asiasta omia mielipiteitään ja ohjeitaan siitä, miten vauvan syöttäminen tulisi hoitaa. Tää asia on aiheuttanut isoimmat itkut.

Mutta mahtavaa on se, kun vauva alkaa päivä päivältä olemaan valppaampi ja meillä on jo pieniä seurusteluhetkiä. Ja oon ihan vakuuttunut, että me jo keskustellaan vuorovaikutteisesti, eli se vastaa ihan tarkoituksella mulle, kun mä höpöttelen. ;)
Ja mies on ollut niin valtavan hyvin tukena mun kaikissa paniikeissa ja ihan perusarjessakin, että oon välillä ihmetellyt, miten onnekas oon.

Nemesiss: Tuosta vauvan arvioidusta koosta vielä: meillähän oli se viimeisimmän ultran arvio 42+0 3,5kg, mutta käsin tunnusteltuna neljä kiloa. 4280g sieltä sitten tuli, että mä luottaisin kyllä ennemmin kokeneen henkilökunnan tuntumaan kuin muutamasta mitasta otettuun matemaattiseen keskiarvokaavaan.

Ei lähdetty mökkeilemään juhannuksena, kun vauvalla on ikää alle kaks viikkoa. Ja kun oon itekin tän sektiohaavan kanssa välillä aika kipee ja tää arkikaan ei oo vielä vakiintunut. Täällä me möllötettiin kotosalla koko juhannus.

Onneksi kaikki muuttuu koko ajan tutummaksi ja tää elämä vähän ehkä tästä tasaantuu ja pääsee nauttimaan kesästä. :)

Odottajille pitkää pinnaa ja jaksamista, suosittelen lepäämään ja keräämään mahd paljon voimia tuleviin koitoksiin!

-Pääskyli ja poikanen 11 pv
 
Moikka!
Pääskyli: Sinun tapasi syöttää pikkuista on varmasti ihan yhtä hyvä kuin kenen tahansa neuvoja tuputtavan! Kyllä se arki siitä tasaantuu ja rytmit napsahtavat kohdalleen.
Luota vain itseesi ja anna itsellesi aikaa opetella, pärjäät hyvin <3!!!
Ihanaa että sinun miehesi on ottanut oman paikkansa vauva-arjessa ja tukee sinua parhaansa mukaan, helpottaa kovasti :). Voimia ja tsemppiä!

Kotona oon nyt ja rv 37..
Pelkäsivät istukan irtoamista mutta nyt tilanne tasaantunut.
Oon kyllä kasaillut tänne vanhaan kotiin pinniksen ja siivonnut hyllyn vauvalle.. Uuteen kotiin muutto tapahtuu sitten kun yllätys rempat loppuvat. Onneksi se ei hirveästi nyt mieltä paina, kun mies on ollut niin ihanan ymmärtäväinen ja auttanut kotona parhaansa mukaan.
Supistelut on jatkunut aina välillä tosi kipeinä ja pitkäkestoisina..
Esim. eilen kesti pari tuntia yhtäjaksoisesti, mutta helpotti kun vaan lepäsin.
Yöllä juoksen 30-1h välein pissillä, kun joka kerta tulee semmonen teelusikallinen..Huoh!
Aamulla sitten meidän sankari herättää ajoissa ja pitää kyllä koko päivän kiireisenä. Oon kyllä vaihtanut kotiruoan noutoruokaan/valmisruokaan oikein hankalina päivinä..Mutta kotiruoka aika koittaa taas kun pikkuinen on maailmassa :).
Esioisella vähän näyttäis siltä, että päikyt ois jäämässä pois joten lepoaika päivällä on aika vähäistä ellei mies sitten tule pelastamaan tilannetta :)..
Semmosta tänne...

Nemesiss: Kohta sinullakin viikot täynnä, ihanaa! Juu ne ylävatsakivut ja korkeat verenpaineet pitää ottaa vakavasti..Minulla se esikoisen sektio rumba alkoi mm. sillä..
Paras lääke on LEPO, vaikka jaksatkin touhuta niin lepää!
Ihana kuulla että olosi on helpottunut!
Voimia loppuraskauteen!
 
Hei vaan!

Kiva kuulla Pääskylin kuulumisia :) Vaikka harmi tietysti, että alku on ollut rankkaa. Varmasti pelkästään jo tuo hormonien sekoilu riittäisi lannistamaan mielen, mutta sitten vielä kaikkea muutakin siihen päälle. Voi sinua :/ Varsinkin tuo imetys taitaa olla sellanen juttu, mistä monet äidit stressaavat eniten. Hyvä, että vauva saa kuitenkin korvikettakin lisäksi niin pääsee kasvamaan. Nyt vaan unohdat muiden sanomiset ja menet oman kropan mukaan. Varmastikin se sektio vaikuttaa imetykseen, joten olehan senkin suhteen itsellesi armollinen äläkä vaadi itseltäsi liikoja. '

Mun mielestä kuitenkin kuulostaa siltä, että pärjäät oikein hyvin, ottaen huomioon olosuhteet (sektiohaava, alhainen hemoglobiini ym.)! Jatka vaan samaa rataa, niin varmasti pian alkaa arki rullaamaan sujuvammin. Alkukankeutta se on kaikilla uusilla äideillä aina muutenkin, vaikkei mitään suurempaa ongelmaa oliskaan :) Ja tosi hienoa, että miehesi on tukenut noin hyvin ja ottanut ohjat käsiinsä. Ja upeeta myöskin se, että osaat arvostaa sitä etkä pidä itsestäänselvyytenä. Varmasti oletkin sen myös miehellesi kertonutkin :) Voimia sulle paljon ja virtuaalihaleja!! Kyllä se siitä, kohta alkaa kunnon kesä ja aurinko piristää ja pääsette vauvan kanssa nauttimaan ulkoilmasta. Niin ja tietystihän se vauva vastaa sulle, kuinkas muutenkaan, on ne niin ihania ja eteviä :) :)

virvuli, mukavaa, että olet päässyt kotiin perheesi luokse :) On varmasti suuri helpotus, että tilanne on nyt vakaa. Vaikka noita supisteluja onkin. Niitä ei kai oikein voi välttääkään. Eihän kukaan ihan täysin vuodelepoon pysty mitenkään. Varsinkin, jos on tuollainen pikku veijari lisäksi siellä kotona niin kuin sulla :) Ymmärtääkö teidän poika muuten vielä, että on saamassa pikkusisaruksen? Mitäs tuumaa siitä? Jep, valmisruoka kuulostaa oikein hyvältä vaihtoehdolta tuossa tilanteessa. Ehtii sitä panostaa sitten myöhemminkin, kunhan nyt ensin saat vauvan turvallisesti maailmaan. Kiitos paljon tsempeistä ja voimia myös sulle! Ei oo paljoo enää kummallakaan odotusta jäljellä :)

Mitenköhän muuten Garnet pärjäilee? Kun ei ole tänne enää kirjoitellut.. Toivottavasti kaikki siellä hyvin.

Juu tosiaan täällä LA oli eilen. Ei näy eikä kuulu vauvaa :D Eilen oli myös kontrollikäynti Gravidassa sen viikkoa aiemman ylävatsakivun vuoksi. Nyt oli kaikki taas ihan hyvin. Verenpainetta olinkin seuraillut kotona, se oli nyt tuolla tarkastuskäynnillä samaa luokkaa eli vähän korkeempi kuin aiemmin raskauden aikana mut ihan hyvä silti. Vauvan sydänkäyrä oli myös oikein hyvä ja ultrassa näytti kaikki olevan ok. Painoarvio oli taas sitä n. 3 kg luokkaa, mutta vauva oli edelleen sellaisessa asennossa, että vatsanympärystä oli hankala mitata. Enemmänkin mäkin alan nyt luottamaan noihin käsikopeloarviointeihin, kuin ultran mittauksiin. Tosin nyt vauvan pää on jo niin alhaalla, ettei sitä kuulemma voi ihan kunnolla enää päältä päinkään tunnustella.

Vauva on liikuskellut tosi kovasti viime päivät. Varsinkin muutama ilta sitten ei meinannut millään rauhoittua enkä meinannut unta saada sen takia. Miehen piti sitten "komentaa" sitä vähän ja vauva sitten tottelikin ja rauhoittui vähäsen ;) Luulisi, että näin lopussa alkaa olemaan sen verran ahdasta, ettei tuo enää paljoo mahtuisi liikkumaan. Mutta jostain se aina kaivaa lisätilaa. En tiiä pitääkö paikkaansa se, että vauvat rauhoittuu ja liikkeet harvenee juuri ennen synnytystä, mutta jos pitää niin turha varmaan odottaa synnytyksen ihan heti käynnistyvän tällä menolla... No, heinäkuu onkin paljon kivempi kuukausi kuin kesäkuu :D

Sellaista tällä erää, eipä paljon uutta. Odotus jatkuu, vielä toistaiseksi ihan hyvällä mielellä ja ololla. Katsotaan mikä fiilis viikon päästä..

Mukavia kesäpäiviä teille kaikille! :)


-Nemesiss 40+1
 
Meille syntyi pieni poikavauva viime yönä klo 2.17, mitoilla 3000g ja 49cm ja pää 34,5cm. Aika oikeaan siis osui painoarvio :) Synnytys sujui suht hyvin ja nopeasti. Aamupäivällä alkoi heti säännölliset supistukset, illalla klo 20 maissa tultiin sairaal
aan ja olin jo 5 cm auki. Sain epiduraalin melko pian ja sit odoteltiin kunnollista ponnistustarvetta kunn
es puol 2 aloin ponnistamaan. Eppari leikattiin ja mua ommeltiin kasaan kokonaiset 2 tuntia ja se oli ehdottomasti koko homman kivuliain osuus! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt opetellaan imetystä ja muita juttuja täydellä tohinalla. Poika on niin ihana että ihan itkettää :')
 
Viimeksi muokattu:
Onneksi olkoon Nemesiss!
Ja onnea myös Jebbikselle! En tainnut tajuta onnitella silloin aikanaan, kun olin niin pöhnässä omasta vauvastani.

Täällä käytiin tänään ekaa kertaa koko perhe kaupassa. Olipa se kivaa, tosin stressasin etukäteen hulluna, että mitä jos vauva huutaa koko ajan. No, sehän veteli sikeitä turvakaukalossa koko reissun ajan. Sillon se vähän heräili, kun pysähdyttiin liian pitkäksi aikaa jonkun hyllyn ääreen. :)

Saatiin nimiäispäivä päätettyä ja nimikin tosiaan on jo tiedossa, joten tässähän alkaa elämä pikku hiljaa tasaantumaan ja normalisoitumaan vauvan kanssa.

Hauskaa viikonloppua kaikille!
 
Lämpimästi onnea Nemesiss <3!
Minä vielä masuasukin kanssa, kukapa ois uskonut <3!
Nyt rv 38+3 ja eilen gravidassa tuumasivat ettei enää kauaa menis kun vauva on maailmassa.. Kohdunkaula oli ruvennut jo hyvin pehmenemään. Tuumasivat että heti kun on riittävän valmis kohdunkaula niin ruvetaan synnyttelemään.. Mitähän se riittävän vamis sitten tarkoittaakaan :D?
Pääskyli Hienoa kuulla että jo helpottaa!
Teilläkin nimiäiset, kovasti yleistyneet. Millaisia ajattelitte:)?
Meillä pidettiin ristiäiset esikoiselle ja varmasti myös tälle toiselle pienokaiselle. Tuliko nimi mieleen heti kun vauva oli sylissä vai pikkuhiljaa kotona ollessa?

Eilen saatiin tietää kumpi olis tulossa <3..Aika ihanaa!
Painoa oli eilen 2,8kg..Ihan hyvän kokoinenkin!
 
Kiitos onnitteluista! :)

Nyt ollaan oltu viikko kotona ja poika on tänään 10 vrk vanha. Arki on vielä yhtä räpeltämistä.. Voi miten avuttomaksi sitä voikaan itsensä tuntea uuden ihmisen alun kanssa! Varsinkaan, kun ei ole koskaan hirveästi tullut oltua vauvojen kanssa tekemisissä. Tuntuu, että on tosi vaikea tunnistaa mikä vauvalla on milloinkin hätänä. Mies on ollut ihan korvaamaton apua ja osoittautunut vielä ihanammaksi isäksi mitä saatoin edes kuvitella :) On koko ajan hoivaamassa vauvaa ja mua ja hassuttelee vauvalle ja kertoo sille kuinka ihana ja rakas se on jne. Oon tosi onnellinen <3

Vauva ei vielä paljoo muuta tee, kuin syö ja nukkuu. Unipätkät ei oo kauheen pitkiä, valveillakin tuo on aika paljon. Sylissä viihtyy kovasti eikä tykkää nukkua yhtään yksin. Vauva ei paljoa turhista itke, mutta silloin kun itkee niin tulee kyllä kovaa ja korkeelta.. Uskomatonta miten paljon ääntä noin pienestä voi lähteä ;)

Imetys on suoraan sanottuna aika p:stä :( Mulla vetää imettäminen niskat ihan täysin lukkoon, vaikka kuinka yritän katsoa oikean asennon ja olla rentona. Ja se jumitus sitten purkautuu jatkuvana päänsärkynä. Elän tällä hetkellä särkylääkkeiden varassa, muuten ei tulis arjesta mitään. Muutama päivä kotiinpalun jälkeen kipu yltyi jopa niin pakottavaksi, etten voinut mitenkään päin olla ja mies passitti mut väkisin päivystykseen. Sieltä onneks kipupiikillä pahin meni ohi, mutta ns. normaali särky jatkuu edelleen. Tänään kävi yksi kaveri kokeilemassa mulle akupunktiota, katotaan nyt auttaisko se.

Lisäks musta tuntuu, ettei oma maito riitä vauvalle. Poika saattaa imeä tunnin ajan rinnalla ja juoda lisäks pullosta 40 ml lisämaitoa (omaani siis sekin) ja silti tuntuu jäävän nälkäiseksi. Korviketta ollaan annettu neuvolatädin ohjeen mukaan kerran päivällä ja kerran yöllä. Tiistaina on toinen neuvolakäynti, jännittää miten paino on siihen mennessä noussut. Nyt ekalla kerralla oli nousua vain 20g/päivä.

Ja sitten vielä joudun käyttämään rintakumeja melkein koko ajan, sillä poika ei vaan jaksa pitää kunnon imuotetta kuin hetken kerrallaan ja imeminen menee sitten ihan heilumiseksi koko touhu. Neuvolatädin mukaan rintakumista ei pitäis olla haittaakaan, mutta voikohan sekin jotenkin hidastaa maidon tuloa ja poika ei siksi saisi tarpeeksi..

Ja ärsyttää tosiaan, kun ihan koko ajan saisi olla imettämässä. Ei täältä neljän seinän sisältä paljoo mihinkään uskalla lähteä, kun koko ajan saa pelätä, milloin toiselle iskee taas nälkä. En oikein tunnista omakseni sitä ajatusta, että "imettää voi missä vaan ja milloin vaan", kun en tosiaan ihan missä tahansa julkisilla paikoilla vetäisi tissiä esiin. Ja kun muutenkin on niin säätämistä koko touhu asentojen ja rintakumien kanssa. Blaah.. Tahtoisin kovasti imettää ja mahdollisimman pitkään, mutta ainakin näin alkuun homma tuntuu kyllä varsin ikävältä sekä mua että vauvaa ajatellen :(

Joo, täällä ilmassa pientä stressiä ja väsymystä. Väsymykseen alkaa oikeestaan jo tottua, sairaalassa valvoin vikan yön kokonaan, joten siitä kai jäi jokin vaihe päälle ettei ees tarvii enää unta :D Hormonit on kivasti sekaisin ja tunteet heittelehtii äärimmäisestä onnesta kamalaan ahdistukseen ja huono äiti-fiiliksiin. Mut kai tää kuuluu asiaan. Uskottelen itselleni, että pian alkaa arki sujumaan paremmin ja sitten helpottaa. Pakkohan sen on, eiks niin?!

Miten teillä muilla sujuu?

Pääskyli, kivoja pieniä ilon aiheita ollut teillä :) Missä pidätte nimiäiset ja minkälaiset niistä tulee? Meilläkin on alustava ristiäispäivä jo varattu elokuulle. Nimikin alkaa pikku hiljaa muodostua.

virvuli, voi kun hienoa, että siellä on kaikki hyvin ja vauva vielä kyydissä mukana :) Tosin johan se kohta saisi jo alkaa tulemaan! Varmaan jännittää jo kovasti. Kerrotko kumpi sieltä on tulossa vai pidätkö salaisuutena? ;) Jaksamisia viimeisille viikoille ja loppukoitokseen!

Hei mitä mieltä muuten olitte Pääskyli ja Jebbis uudesta moduulisairaalasta? Ei sillä, että ois hirveesti vertailupohjaa aikaisempaan sairaalaankaan :D Mutta noin niin kuin yleisestikin KSSHP:sta synnytyssairaalana? Itse olin kyllä tosi tyytyväinen. Homma tuntui pelaavan siellä oikein hyvin, me tosin osuttiin juuri sellaiseen rauhalliseen iltaan. Sekä synnärin puolella että vuodeosastolla oli mun mielestä aivan ihanaa henkilökuntaa ja apua sai aina kun tarvitsi. Olin aika positiivisesti yllättynyt ja koko reissusta jäi hyvä mieli :)

-Nemesiss ja poikanen 10 vrk
 
Hei vaan taas!

Nemesiss: Kuulostaa niin tutulta toi sun kirjoitus ensimmäisten päivien epävarmuuksista. Imetyksen suhteen tosin meillä on vähän eri probleemat, mutta muuten voin kyllä samaistua täysin.

Mä oon tässä tullut siihen tulokseen, kun vauva täytti eilen neljä viikkoa, että varsinkin näin ensimmäisen kanssa joka ikinen päätös vauvan hoidon suhteen aiheuttaa suurta epävarmuutta. Kuitenkin niitä vaihtoehtoja ja tapoja löytyy niin monia ja neuvoja satelee joka puolelta, niin pitää vaan päättää, miten itse aikoo tehdä ja kattoo sitten, josko toisen tenavan kanssa tekis toisella tavalla. :)

Eli tsemppiä sinne vauvan kanssa! Mun mummokaveri sanoi tänään, että kyllä tervejärkisten ihmisten vauvoista tulee ihan kelpo ihmisiä. Eikä se siitä sitten sen enempää sanonut. Tuumasin vaan, että tässä meinaa se terve järkikin joskus vähän hämärtyä. Kaveri vaan tuumasi, että ei se siitä oo kiinni, kyllä sinä tiiät. ;)

Ja vitsi kun se onkin ihanaa, kun mies osoittaa suurta vastuunottokykyä vauvan tullen ja osaa tukea juuri oikealla tavalla! :D

Mä sain viikko sitten neuvolasta ohjeet siihen kuinka voin yrittää vähentää korviketta ja lisätä rintamaitoa. No, vauvan ruokahalut kasvaa koko ajan, niin tuntuu, et vaikka maitokin on jo lisääntynyt, niin korviketta menee myös enemmän. :/
Mulla taas on kaupungille lähtemisessä se stressi, että en luota siihen, että rintamaito riittäis evääksi ja koen taas pullon ottamisen tosi hankalaksi. Kyllä mä ajattelin ison huivin suojassa imettää.

Mä muuten tulin tuosta koko ajan imettämisestä siihen tulokseen, että mä tarvitsen kunnon yöunet välillä ja päivälläkin olis hyvä olla joku hetki itselle. Meillä siis annetaan illalla ennen yöunia kunnon satsi korviketta, jotta vauva nukkuis pitkälle aamuyöhön kylläisenä. Tuotti meillä ainakin pääsääntöisesti sen rytmin, että vauva nukkuu kolme-neljä tuntia putkeen alkuyöstä. Jaksan ite paljon paremmin sillon, kun tulee pidempi unipätkä.

Huh, tuleepa romaani taas pitkästä aikaa...

Nimiäiset pidetään meillä kotona ja ainoastaan lähisukulaiset ja kummit on kutsuttu. Tulee ahdasta sittenkin, mutta ei ollut energiaa enempään varsinkin, kun ajankohta oli joko nyt tulevana viikonloppuna tai elokuun loppupuolella. Pidetään ne siis nyt sunnuntaina. Nimiäisten ohjelmaa mietin tässä koko ajan, tulee varmaan runonlausuntaa ja "kummivalaa" ja sitten varmaan laulan jonkun laulun. Mies saa luvan julkistaa nimen. Sitten kahvitellaan ja eiköhän se oo siinä. :)

Sairaalasta sen verran, että henkilökunta oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta todella ihanaa ja huomaavaista ja avuliasta. Mulla sattui synnytyssaliin ekaksi kolmeksi tunniksi semmonen nuiva vanhempi kätilö, mutta onneksi pääsin vuoronvaihdon yhteydessä siitä eroon ja tilalle tuli todella mukava tyyppi.
Siitä nuivasta kätilöstä varmaan johtuu, että mulla jäi synnytyssalista vähän semmonen vajaa fiilis. Toki ne olikin vasta toista viikkoa käytössä eli ei ehkä ihan loppuun asti puunattuja, mutta mun salin sänkyä ei saanut laskettua riittävän alas, että olisin yltänyt istumaan siihen ilman kiipeämistä. Sain lopulta portaat, mutta mussa oli niin paljon piuhoja kiinni, että jos otti supistuksen vastaan seisaaltaan, ei ollut aikaa tai mahdollisuutta mennä sängylle lepäämään supistusten välissä. Lisäksi jouduin pyytämään useampaan kertaan jumppapalloa saliin ja TENS-laitteen antureista sain käyttöön vaan puolet. Ei tainnu tää nuiva kätilö osata käyttää moista vehettä. Salissa oli lisäksi tosi kylmä ja sain siitäkin nuivaa kohtelua, kun pyysin peittoa paljaille jaloilleni. Ja sitä paljon puhuttua cd-soitinta ei ollut salissa, kätilö toi mulle puolirikkinäisen mankan kätilöiden kahvihuoneesta. Ja sektiopäätöksen jälkeen ei meinannut löytyä katetripussia mistään.
No joo, niinku sanoin, pääosin oli todella mukava meininki. Mun pitäis kirjottaa joskus se synnytyskertomus tänne, kun siinä tosiaan meni se viis vuorokautta ja sairaalassa kokonaisuudessaan yhdeksän.

Kertokaahan kuulumisia, vaikka huomaa itekin, että aikaa on melko rajallisesti nyt verrattuna raskaanaoloon.

Hauskaa heinäkuuta! Ja vaikka on hiostavaa, niin ite oon onnellinen, ettei oo +30.
 
Moi kaikki!

Kovin on hiljaiseloa pitänyt tämä meidän keskustelu ja ihmekös tuo :D Tosiaan sellaisen käsitteen kuin "oma aika" on saanut unohtaa ihan kokonaan.. On tämä vauvan saaminen kyllä ollut hurja elämänmuutos. Mutta tietysti ihana sellainen :)

virvuli, joko teillä on vauva maailmassa??

Pääskyli, miten nimiäiset sujui? Oletteko jo tottuneet kutsumaan vauvaa nimeltä? :)

Kiva kun kirjoitit kokemuksiasi sairaala-ajasta. Mullakin oli itse asiassa aika samanlaiset kokemukset siitä synnytyssalin puolelta. Ihan järkyttävän kylmä! Epiduraalin saatuani ja rentouduttuani aloin ihan tärisemään palelusta. Sain lämpöpeiton, mutta ei sekään kauaa lämmittänyt. Sitten joskus ponnistusvaiheen alussa olin taas niin jäässä, että jalkanikin vain heiluivat tahtomatta kun yritin pitää niitä paikoillaan koukussa ja hampaat melkein kalisi yhteen. Ehkä osa tärinästä johtui jännityksestäkin, mutta silti. Lämmitys ei ois pahitteeksi. Lisäks huone oli aika ankea, kun verhot yms. puuttui vielä. Mutta vuodeosasto oli oikein kiva ja kotoisa paikka ja välillä ihan kaiholla muistelen niitä siellä vietettyjä muutamia päiviä, kun saatiin olla poikasen kanssa ihan kahdestaan vielä turvassa muulta maailmalta :)

Mä oon kans huomannut sen, että aika pitkälti saa itse päättää miten lastansa hoitaa. Neuvolasta saa tosiaankin vaan neuvoja ja sieltäkin terkkarista riippuen ihan eri neuvoja, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Ainakin meidän neuvolan tädeillä tuntuu olevan ihan vastakkaiset mielipiteet asioista. Yritäpä sitten päättää, ketä niistä kuunnella, kun itse on ihan pihalla vielä näistä asioista. Täytyy vaan mennä omien tuntemusten mukaan. Kaikista paras oli kuitenkin ehkä se kun yhtenä epätoivon hetkenä soitin imetystuen puhelinneuvontaan ja sieltä sain kuulla, että äitinä kuulemma itse tiedän mikä on lapselleni parasta. Joo-o, olin ollut äiti n. viikon ajan enkä todellakaan tiennyt!

Imetyksestä, voin jo melkein sanoa, että vihaan sitä :( Oon mielessäni tehnyt listaa imetyksen hyvistä ja huonoista puolista ja miinus-puoli tuntuu loputtoman pitkältä, kun taas plussa-puolelle en keksi muuta kuin imetyksen terveysvaikutukset ja läheisyyden vauvan kanssa. Ja pikku hiljaa oon alkanut miettimään, voisiko nuokin kaksi korvata korvikkeella ja muunlaisella läheisyydellä. Imetys on oikeesti vallannut ihan koko elämän meillä. Poika saattaa imeä alkuillasta aamuyöhön asti. Ennen nukkui yöllä jopa 3-4 h putkia, enää maksimissaan tunnin tai joskus jopa pari. Ei auta edes lisämaito yöksi, jää nälkäiseksi senkin jälkeen ja itkee eikä suostu nukahtamaan. Viime yönä valvoin aamu kuuteen saakka, vähän väliä imettäen. Iltaisin ei voi käydä missään eikä pyytää vieraita kylään, kun pitää viettää koko ilta sängyn pohjalla. Lauantaina olisi edessä hyvien ystävien ja tulevien kummien häät, joissa mies bestmanina, joten sinne olisi "pakko" mennä. Masentaa vaan niin ajatuskin lähteä sinne kökkimään yksin johonkin aittaan imettämään koko illaksi. Korviketta pitää varmaan antaa, mutta tuntuu ettei sekään enää riitä. Pojalla on pohjaton maha :( Neuvolasta eivät osaa neuvoa muuta kuin, että "jotkut vauvat vaan viettää montakin tuntia rinnalla". Ei paljoa lohduta siinä vaiheessa, kun ei oo saanut syötyä, nukuttua eikä ees huolehdittua omasta hygienistaan. Alan olla jo aika kypsä tähän touhuun.

Sellainen vuodatus. Muuten meillä sujuu ihan hyvin, jos imettämistä ei lasketa. Poika kasvaa hyvin, vaikka pieni on edelleen ja 50 cm vaatteetkin meinaa olla reiluja. Vielä vauva ei jaksa ihan hirveästi seurustella, suurimman osan ajasta on joko rinnalla tai nukkuu pieniä pätkiä. Ne muutamat hetket, kun vauva on virkeänä eikä itke nälkäänsä/mahakipuja, ovatkin sitten sitäkin arvokkaampia ja ihania. Eilen poika nosteli jo hienosti päätään, makoillessaan mahallaan isänsä mahan päällä. Niin suloinen näky, kun toinen ihan tosissaan yritti treenata :) Vaunuilemassa ollaan käyty paljon, mitä nyt säät on sallinut. Ne hetket on pieniä henkireikiä, kun vauva nukkuu sen koko lenkin ajan ja saa itse tauon imetyksestä.

Toivottavasti teillä muilla sujuu hieman paremmin. Kyllä kai tämä meilläkin tästä helpottaa, sitten joskus. Mukavaa heinäkuun loppua itse kullekin!


-Nemesiss ja poikanen 3,5 viikkoa
 
Moi vaan!
Mä käyn yllättävän usein täällä tsekkailemassa, onko tullu kuulumisia, mutta tähän kirjoittamiseen onkin sit hankalampi löytää aikaa. Nytkin mietin, et tuun "vaan nopeesti" käymään, sit yritän ite ottaa päikkärit, kun poikakin nukkuu. Saa nähdä, ehdinkö. ;)

Edelleen yritämme taiteilla lisää rintamaitoa, mutta korviketta on koko ajan vähän lisätty eikä siltikään pojan paino nouse riittävän nopeasti. Neuvolan tädit kannustaa mua tosi kovasti imetyksessä, joten siinä mielessä kiva juttu.
Eilen olin taas neuvolassa ja selitin, miten on mennyt sen imetyksen kanssa, niin neuvolatäti erehtyi kysymään multa, että tuntuuko se susta pahalta, kun annat korviketta. Joka kerta, kun multa on kysytty mun tunteista, oon alkanut itkeä neuvolassa. Sama kävi myös sillon sairaalassa. :D
No, siinä lohdutukseksi sain aivan kaikista parhaan neuvon, mitä oon tähän mennessä saanut. Toivottavasti tästä olis teille muillekin lohtua:
Nyt se imetyksen kanssa taistelu tuntuu tosi pahalta, mutta sitten muutaman vuoden päästä, kun lapsi on jo isompi, niin tää imetysaika on tuntuu lyhyeltä ja ongelmat saa oikeat mittasuhteet. Ei se tässä kirjoitettuna näytä yhtä hyvältä, kuin mulle kuulosti, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin. :)
Nemesiss: Haluaisin sitä kysyä, että tuleeko sulla maitoa kuitenkin aina ja koko ajan, kun poika imee pitkiä aikoja rinnalla? Oon siis tosi kade, jos näin on. :)
Ja käytättekö te tuttia? Kasvaako poika hyvin? Eli onko se aina nälkäinen vai onko vaan kova imutarve?
Meidän poika otti alkuun innoissaan tutin vastaan, kun sillä oli kova imutarve, vaikka oli just tankattu masu täyteen korvikkeella. Nyt se hylkii tuttia, jos on nälkä tai joku muu vialla, mutta imee sitä kyllä ihan mielellään kylläisenä ja vähän väsyneenä, kun en ota sitä rinnalle "lupsuttelemaan".

Jaahas, päikkärit on ohi, palailen myöhemmin kertoilemaan nimiäisistä. :)

Hei vaan Hannavä! Täällä on ollut vähän hiljaista, kun lähes kaikki ollaan jakauduttu juuri. Kerro vähän itsestäsi, täsmäkysymyksiä seuraa myöhemmin. :)

-Pääskyli ja poika 6vkoa
 
Hannavä
Tjaa a, mitä mää nyt kertoisin.. :D Elikkä olen 20 vuotias, asun mieheni kanssa. Opiskelen tarjoilijaksi. Tykkään kesästä, ulkona syömisestä, suklaasta, huvipuistoista.. Opiskelut jää nyt sitte kesken muttei onneksi paljoa tule jäämään jäljelle vauvan tulon jälkeen. Raskaus on niin alussa että mun on aika vaikea ajatella asioita pitkälle, meen sellasella päivä kerrallaan-asenteella.
 
Heip pitkästä aikaa <3!
Viime tiistaina 24.7 syntyi meidän pikkuinen neitokainen erittäin kiireisellä hätäsektiolla.
Viikkoja oli silloin 41+1..Päästivät liian pitkälle raskauden :(... Oneksi kaikki nyt hyvin.
Suloinen neiti saatiin: 3kg 270g, 49,5 cm <3.
Kerron joskus tässä lisää..
Halusin vain tulla kertomaan tämän <3.
 
Onneksi olkoon virvuli! :heart:
Täällä jo vähäsen odoteltiin vauvauutisia... :)

Tulin vaan onnittelemaan, mutta voisinpas kertoa nopsaan niistä nimiäisistä, kun tuo pikku-ukko vetelee sikeitä.
Eli pojan nimiäiset pidettiin kotona, paikalla oli ainoastaan kummit, isovanhemmat, meidän sisarukset, joista osa siis kummeina ja heidän jälkikasvunsa ja yhdet isoisovanhemmat. Mä tilailin tarjottavat siskoltani ja mummoilta. Mun vanhemmat tuli paria päivää ennen järjestelemään ja auttamaan kämpän siivouksessa.
Itse "virallinen" osuus meni niin, että yksi kummi lausui runon, sitten vauvan isä luki runon, jossa oli vauvan nimi (löysin sen sattumalta eräästä kirjasta). Sitten luin kummitodistuksen ääneen ja kysyin kummeilta, ottavatko he tehtävän vastaan. Sitten minä lauloin Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en. Sitten nostettiin kuoharimalja ja toivotettiin uusi jäsen tervetulleeksi sukuun. Sitten kuultiin muutama "spontaani" maljapuhe ja juteltiin nimen alkuperästä yms.
Sitten siirryttiin kahvittelun ja vapaan seurustelun pariin. Mun anoppikokelas sitten jossain vaiheessa ehdotti, että avaisin lahjat ja lukisin korttien runot ääneen.
Vauva nukahti varttia ennen kuin vieraat tuli ja nukkui kaks tuntia putkeen heräämättä, vaikka kiersi sylistä syliin.
Kaiken kaikkiaan tunnelma oli rento ja mukava ja kaikki meni hyvin, mun sisko ja äiti hoitivat kahvipöydän, joten mun ei tarvinnut siitä huolehtia. Se oli todella iso juttu, kun halusin kuitenkin kaikkien vieraiden kanssa rupatella ja kuitenkin jouduin vauvaa imettämäänkin.

Jep, vauva heräilee, pitää mennä.

Kertokaa kuulumisia, erityisesti virvulin tarina kiinnostaa, jos joskus haluat/ehdit sen jakaa.

Heippa!
 
Moi!

Hirmuisen paljon onnea virvulille pienestä tytöntylleröstä! :) Ikävä kokemus oli varmasti tuo hätäsektio.. Kerrohan lisää taustoista, sitten kun vaan jaksat ja ehdit. Onneksi lopputulos oli kuitenkin kaikista paras. Onnea vielä <3

Tervetuloa mukaan Hannavä! Pienestähän se on lähdettävä vauvan alun kasvamaan :) Toivottavasti kaikki sujuu hyvin! On varmaan ihan helpottavaakin saada opiskeluihin taukoa :)

Pääskyli, mäkin oon täällä yrittänyt käydä lukaisemassa uusia viestejä, mutta sitten omien kuulumisten kirjoittelu viekin sen verran enemmän aikaa, että poika ehtii yleensä tulla väliin.. Kivoilta kuulosti teidän nimiäiset, oikein lämminhenkisiltä :) Mulla on just pari päivää soinu päässä toi Sun särkyä anna mä en-biisi, se on aivan ihana. Sulla taitaa sit olla hyvä lauluääni :)

Imetyksestä taas, kyllä maitoa tuntuu koko ajan tulevan, mutta ei mitenkään suuria määriä. Mistään suihkutisseistä ei täällä ole pelkoa :D Kyllä maito välillä tuntuu loppuvankin, kun poika on tarpeeksi kauan imenyt molempia rintoja. Ja sehän sitten kiukuttaakin.. Sitten pitää vaan antaa lisämaitoa tai odottaa hetki, että maitoa tulee lisää. Kyllähän sitä kuitenkin koko ajan muodostuu lisää. En oikein ole vielä itsekään keksinyt vastausta tuohon, onko vauva oikeasti nälkäinen vai haluaako vain imeä. Toisinaan tutti kelpaa, toisinaan ei. Syö siis tuttia vaihtelevasti. Nyrkkejään imee myös usein, yleensä juuri silloin kun nälkä alkaa. Luulen edelleen, että maitoa tulee (osittain rintakumin takia) niin hitaasti tai sitten poika on niin hidas syömään, että syö niin pieniä määriä kerralla ja sitten torkahtaa kun on kaikki voimat mennyt imemiseen ja pian herää yhä nälkäisenä. Yhtä taistelua on koko homma edelleen..

Eilen ja tänään ollaan annettu ihan reilulla kädellä korviketta, kun paloi totaalisesti hermot tähän touhuun kun olin sunnuntaina taas imettänyt iltapäivästä aamuyöhön muutamilla 15-30 min tauoilla.. On todellakin tullut tarpeeseen vähän hengähtää. Ja ihanaa kun on saanut tehdä kotitöitäkin ja eilen sain jopa mansikoita laitettua pakkaseen! Tuo korvike vaan on siitä hankala, kun ei yhtään osata arvioida mitään määriä, paljon pitäisi antaa. Sanotaan, ettei vauva voi syödä liikaa, mutta onhan niitä yläkäyrillä kasvavia vauvojakin ja ylipainoisia lapsia.. Viime neuvolassa meiän poika painoi jo 3950 g ja painoa oli kertynyt edelliseltä kerralta 64 g/päivä, mikä on kuulemma aika reilusti. Hyvin siis kasvaa. Terkkarin mielestä pärjättäis hyvin ilman korvikettakin. Varmasti kasvun kannalta joo, mutta oman jaksamisen kannalta ei. Ja jos päivässä on yksikin pakollinen meno, esim. neuvola tai kaupassa käynti, on melkein pakko antaa korviketta, että pärjätään sen aikaa.

Mihin aikaan teidän muiden vauvat nukahtaa yöunille? Meillä on hankaluuksia saada poika nukahtamaan. Alussa nukahti aina puolen yön aikoihin, nykyään menee 2-3 saakka ennen kuin saan sen niin sikeään uneen, ettei herää heti hetken päästä. Vaikka aloitan nukuttamisen jo 22 aikaan, niin ei uni vaan tule. Ois todellakin itsekin kiva päästä joskus aikaisemmin nukkumaan.. Onneksi aamuisin ei sitten ole kiire minnekään, tänäänkin herättiin vasta 11 aikoihin. Toki siinä välillä siis oli kaksi syöttöä, 5 ja 8 maissa.

Nyt pitää taas mennä, tänään luvassa vielä kantoliinan käytön opettelua ja kylvetystä :) Aurinkoista viikon jatkoa kaikille!
 
Nemesiss: Meillä tenava nukahtaa yöunille n. klo 22-24 riippuen siitä, miten iltatoimet ajoittuu. Mehän tankataan vauva täyteen korvikkeella aina ennen yöunia ja kun se on ihan täynnä, niin nukahtaa paljon helpommin. Nyt 7-viikkoisena se jaksaa juoda max. 150ml kerralla. Meidänkin poika on vähän nautiskelija, pari kertaa se on saanut menemään reilusti yli tunnin tuon maitomäärän tuhoamiseen.
Meillä on ollut noin viikon ajan uusi nukkumisrytmi: Ennen nukutin pojan syliin, mutta sit meni pari iltaa, että meni pari tuntia siihen, kun heti kohta sänkyyn laskemisen jälkeen poika heräsi kitisemään eikä suostunut nukahtamaan uudelleen sänkyyn.
No, päätin sit kokeilla, josko sen sais nukutettua suoraan sinne sänkyyn. Sehän toimi ja poika nukkuu yleensä 4-5 tuntia ekassa pätkässä ja parasta on tää aamuyön bonus, kun nukutan myös yösyötön jälkeen suoraan sänkyyn, niin silloinkin vauva nukkuu yli kolme tuntia. Ennen oli vaan yks pitkä unipätkä ja sit puolesta tunnista kahteen tuntiin pätkiä. Nyt saadaan kaks pidempää unijaksoa ja niiden jälkeen me yleensä noustaankin jo aamutoimiin.

Painon nousun kanssa meillä on ollut vähän ongelmaa, kun on ollut alle käyrien. Käytiin siis viikottain neuvolassa, kun seurattiin tuota painoa ja mun imetystä. Yhdellä viikolla nousu oli 13g/vrk, mikä jo huoletti mua ihan tosissaan, mut nyt viimeisin oli 57g/vrk, joten näköjään poika tasaa vähän noita nousuja.
Luulisin siis, että pääasia tässä ekan vuoden aikana on, että vauva kasvaa ja tietty parempi, jos kasvaa ihan reilusti. Varsinkin Nemesiss, jos vauva on äidinmaidolla, niin ei mun mielestä pidä huolehtia liiasta painonnoususta. Se varmasti tasaantuu sit varmaan viimeistään, kun poika lähtee liikkeelle.
Ja mun mielestä korvike on täysin sallittu aine, jos sitä haluaa antaa, itelle se oli vaan kirosana jossain vaiheessa, kun olisin halunnut täysimettää, mut ei vaan pärjätty ilman korviketta.
Nyt mä oon vaan päättänyt nauttia siitä, että saan ruokkia ihanaa vauvaani ja että se kasvaa, ihan sama, tuleeko suurin osa ravintoa pullosta vai tissistä. Yritän pärjätä vähintään tällä määrällä imetystä ainakin sinne neljään kuukauteen asti, toivottavasti pidempään.

Joo, tulipas taas höpötystä iltaan, pitäis mennä kiireesti nukkumaan, että ehtis nukkua muutaman tunnin ennen ekaa syöttöä. Täällä sitä vaan roikutaan netissä... ;)
 
Väsynyttä lauantai-iltaa.. yökukkuilu jatkuu täällä. Muutama yö sitten poika teki valvomisennätyksen aamu neljään (!), sillon ei auttanut enää muu kuin lähteä autoajelulle keskellä yötä, että saatiin vauva nukahtamaan. Tuon episodin jälkeen päätin, että nyt jotain pitää keksiä. Seuraavan illan yritinkin sitten pitää poikaa hereillä vähän väkisinkin, että nukahtaisi aiemmin. 21 maissa annettiin korviketta ja sen jälkeen vielä vähän rintamaitoa ja sitten käärin vauvan kapaloon ja nukutin syliin. Kaikki meni hyvin, kunnes vauva taas heräsi puolen tunnin päästä kovasti itkien ja sitten menikin muutama tunti imettäessä. Eilen sama juttu, poika nukahti syliin kyllä hyvin ja sänkyyn siirtäessäkin yhä nukkui, mutta reilun puolen tunnin päästä nukahtamisesta heräili. Sain sen sitten jotenkin pysymään jonkinlaisessa koiran unessa ja ei ilmeisesti valvottu kovin myöhään (en muista kun nukuttiin kahdestaan meidän sängyssä ja olin itsekin niin unen pöpperössä). Loppuyö menikin sitten katkonaisesti, poika söi yhdessä välissä melkein parin tunnin ajan ja kiemurteli ja potkiskeli pitkin yötä.

Joku juttu tuolla pojalla taitaa olla tuon puolen tunnin kanssa, kun aika tarkalleen sen aikaa malttaa aina nukkua. Päivällä ja illallakin yleensä ottaa noita puolen tunnin unia, jos ollaan kotona. Vaunuissa/autossa kyllä sitten nukkuu pidempäänkin. Miksiköhän vauva nukkuu vain noin vähän aikaa ja vielä tuohon aikaan illalla kymmeneltäkin, eikä ala pidemmällä yöunijaksolle?? En ymmärrä.

Pääskyli, teillähän vauva nukkuu jo hyviä pätkiä öisin. Nukkuuko teidän poika omassa sängyssään vai perhepedissä? Entä annatteko korviketta myös päivisin ja millaisia määriä silloin? Kuinka monta kertaa imetät ja kuinka kauan kerrallaan? Yritän vähän vertailupohjaa hakea, vaikka yksilöitähän vauvatkin toki ovat :) Hyvä, että teidän vauva on nyt sitten kasvanut jo hieman enemmän. Meilläkin alkuun painonnousu oli vähäistä, mutta hyvin lähti siitä nousuun.

Ai niin Pääskyli, en viimeksi muistanut kommentoida tuo imetystä koskevaa neuvoa, minkä olit saanut neuvolasta. Tosi kivasti sanottu! Ja juuri noinhan se tosiaan menee. Nyt alkutohinoissa ja vielä jonkinlaisissa hormonihuuruissa asiat saa vähän turhan isot mittakaavat. Itsekin yritän hokea tuota, että tämäkin vaihe on vain ohimenevä ja pian jo helpottaa.

Nyt kiire jatkamaan iltapuuhia. Peukut pystyssä, että poikaa nukuttaisi jo tämän vuorokauden puolella..
 
Heip!
Meillä neiti nukkuu 4-5h pätkiä päivällä ja yöllä 1-3h välein.. Imee rintaa tuossa klo 18.00 ja seuraavan kerran 20.30..Herää siis itse syömään. Tuolloin 20.30 teen ilapesut ja toimet..Vaihdan mm. yökkärin ja annan rintaa tai pullosta rintamaitoa. Seuraavan kerran herää n. klo 23.30 syömään ja sen jälk. n. tunnin- kolmen välein.. Yöllä vaan syödään ja vaihdetaan vaippa kun on tarvis. Juttelut jää sit aamuun. Hirveästi ei edes valoja laitella päälle.

Nyt tuntuu olevan sellainen tiheänimemisen kausi kun rinnassa pitäisi olla kokoajan kiinni. Aika haastavaa kun meidän esikoinenkin tarttis kovasti huomiota.
Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty. Veikka hoitaa siskoa niin nätisti mutta kiukuttelee sitten isille ja mulle välillä ihan huolella.

Tänään mies oli kotona aamupv:n niin sain siivottuakin lattiasta kattoon, IHANAA!!

Neiti on aika perustyytyväinen mutta nyt parina pv:nä ollut kiukkuisempi.
Maitoa tulee rinnasta niin että suihkuaa...Siitä huolimatta annetaan pullosta rintamaitoa ihan tuon oman jaksamiseni vuoksi. Imettäminen on aika työlästä ja voimia vievää tosiaan. Tsemppiä vaan kaikille <3!!
Ja nemesiss: Oon ihan samaa mieltä pääskylin kanssa. Korvike on ihan yhtä hyvä kuin rintamaitokin ja siitä ei kannata soimata itseään. Jos jaksat sillä tavalla paremmin niin parempi niin <3!

No niin..Siitä synnytyksestä jos jotain kertoisin..
Elikkäs gravida ja synnäri eivät puhu yhtään samaa kieltä. Siis minun kokemukseni mukaan.
Gravidassa jo monta viikkoa hoettiin että LA:n jälk ei missään tapauksessa päästetä, mutta synnärin vastaanotolla nuoret lääkärit vaan tuumas että ihan hyvin voidaan vielä mennä eteenpäin kun ei mtn myrkytys merkkejä ole..
Tiistaina 24.7 mentiin eka gravidaan kun aika oli varattu sinne..
Supistelin koko yön 30min välein ja aamulla muuttui 20min välein ja gravidassa tuli jo tiheämmin.
Sieltä laittoivat sit synnärin vastaanottoon jossa melkein nauroivat päin naamaa, että et sinä vielä tänne kuulu ja miten ne gravidasta sinut tänne laittoivat. Kipuilin ihan hirveästi ja siksi sitten ottivat osastolle..

Iltaa myöten olo paheni ja ilmeni pahaaoloa, päänsärkyä: vähän semmosta migreenimäistä..Tässä kohtaa mies oli vielä osastolla mun kanssa..Vietettiin yhdessä siellä koko pv siihen kasiin asti.
Noin tunti miehen lähdön jälkeen alkoi sitten verenpaineet ja maksa-arvotkin kohota..

Klo 23 jälkeen
ylilääkäri tuli sitten mua katsomaan ja tuumas että max. puoltuntia ja hätäsektio. Viekää saliin valmisteluun.
Siinä sitä sitten mentiin. Miehelle soitettiin että tulee paikalle mutta leikkaus saliin ei päässyt mukaan.
Mua pelotti aian hirveästi ja makasin siinä sängyllä pyyhe silmillä ja tärisin.. Sitten tuli joku ihana hoitaja joka sai vähän mua rauhoittumaan ja sit mentiin leikkaussaliin.
Siellä oli ylilääkäri itse leikkaamassa..Tuumasi vaan kätilöille että miten ihmeessä minut on päästetty viikoille 41..Niinpä sitä ihmeteltiin mekin! Selkäydinpuudutuksella tehtiin sektio. Oli outoa kun se laveri oli kallellaan ja tunsin vaan pelkkää venyttämistä ja painetta vatsalla. Siinä samalla meni niska jökkiin.


Jäi koko synnärillä olosta sellainen olo ettei kukaan ota vakavasti, ei varsinkaan nuoret lääkärit ja sit vasta kun hätä on päällänsä niin osataan toimia oikein.

Eipä siinä, hyvä että neiti syntyi hätäsektiolla, sillä alateitse ei kuulema olisi edes voinut tullakaan napanuoran lyhkäisyyyden vuoksi ja sen että se oli kietoutunut kaulan ympärille..Joten ehkä tämä oli kuitenkin tarkoitettu näin<3. Pahempi se olisi ollut, jos oisin käynnistyksille mennyt ensin ja siitä hätäsektiolle.

Kysyinkin siellä leikkaussalissa, että onko mussa jotain vikaa kun tämän pitää aina mennä näin. Selvää vastausta en kylläkään saanut.. Ei vissiin kovinkaan yllättävä tieto..

Oli kylläkin ihanaa kun tällä kertaa sain nähdä vauvan heti ja kuulin hänen itkunsa<3.
Isi ja neiti tuli sitten heräämöön mua jossain kohtaa yöllä katsomaan.

Epikriisissä lukee potilas alkaa kehittää päänsärkyä ja huonoa oloa..Ihan kun tietoisesti voisin sitä teettää ja oksennella.. Että näin...

Siitä niskajumista vielä, sitten kun olin päässyt neidin kanssa takaisin osastolle, niin yks iltahoitaja (sellainen eläkeikää lähentelevä ellei jo ollutkin eläkkeellä ja soitettu kiireen vuoksi paikalle) tuumasi että se sun niska jumi johtuu vaan vatsavaivoista..
Toi mulle vatsaa pehmentäviä. Ei millään meinannu uskoa, että se oli lihaskramppi.

Yö hoitaja soitti sitten lääkärin paikalle, joka määräs siihen sitten lääkettä.
Aamulla tuli sitten tämä samainen iltahoitaja, joka jatkoi vaan vatsavaivoista hokemista..Toi taas vatsaa pehmentäviä ja yllätty kun kerroin, että lääkäri oli yöllä käynyt katsomassa ja määrännyt lihaskramppiin lääkkeitä..Vielä senkin jälkeen se oli vaan vahvasti sitä mieltä että sen täytyy olla vatsavaivoista..HUOH!
Samainen kätilö joka kerta kun tuli mun huoneeseen kysyi "olitko sinä se äiti jolla on katetri ja pitikös sitä pussia katsoa ja annoinkos minä sinulle jo sitä lääkettä..Mitäs lääkettä se nyt olikaan, odotas kun katson lunttilapusta"..

Tuli kyllä sellainen olo että pitäisköhän jo kyseisen hoitajan mennä kotiin lepäämään ja jättää työt toisille :D.. Itse kun lähihoitaja olen, niin en ihan ymmärrä tällaista hoitotyyliä..

Dodiih..Että tämmönen pienehkö tatti otsassa kirjoitettu kertomus synnäristä :D.. Pahoittelen tekstistä huokuavaa ärtymystä..

Meillä neiti nukkuu omassa sängyssä ja yöllä saattaa olla vieressä..Nukahdan kesken imetyksen välillä :D..

Kävin tässä yks pv. kaupungillakin lasten kanssa ja yhden mun ystävän.. Huh, mikä reissu!
Esikoinen kakkasi pikkareihin, kiukutteli suurimman osan ajasta, hävitin pari seteliä lompakosta jonka huomasin siinä kohtaa kun olin noussut bussiin ja yritin maksaa meidät..No ei auttanut muu kuin pää punaisena poistua bussista..Kaivelin sitten siinä bussin vieressä laukkua ja lompakkoa että mihin ihmeeseen oon voinut ne rahat laittaa ja en löytänyt..Soitin jo ystävällekin että jäikö ne sille kun se kävi kahvilassa ostamassa esikoiselle syötävää..Ei kuulema jäänyt..Ajoin jo lähteä automaatille ja odottaa tunnin seuraavaa bussia, kun joku ystävällinen pariskunta tuli mun luokse ja tuumas että "meneppä nyt sinne bussiin, niin he maksaa teidät, sun pitää päästää äkkiä lasten kanssa kotiin lepäämään". Minä tietysti yritin selittää että voin käydä automaatilla, mutta ei, he olivat sitä mieltä että minä näytän sille että pitää päästä kotiin ja äkkiä :D..
Kyllä muuten hävetti!
Bussissa löysin sitten rahat ja arvatkaapa missä ne oli, no lompakossa! Väsyneenä en niitä huomannut aiemmin :/.
Bussissa sitten joku rouva kysyi minulta että saathan sinä kotona apua lasten kanssa? kun hän sitten jäi pois kyydistä niin tuumasi vielä että tsemppiä loppumatkaan!

Kyllä olikin ihanan rentouttava kaupunkireissu lasten kanssa <3, lähden varmasti heti uudestaan..Tai sitten en :D!

Meillä oli 29.7 perjantain jälkeen neidille tullut painoa 400g lisää kun käytiin 2.8 torstaina neuvolassa..Kova tyttö syömään!

Osallistun teidän keskusteluun ens kerralla enemmän :).. Nyt täytyy mennä neiti heräs..

Voimia teille <3!
*halaus*
-Virvuli ja neiti 13pv <3
 
Hei taas!

Kivaa virvuli, että jaksoit kertoa noita synnärikuulumisiakin. Ymmärrän kyllä, että lievästi sanottuna närkästyttää, kun noita päätöksiä tehdään "summassa" ja toisistaan poiketen ja kun siinä kuitenkin itsellä on oma ja lapsen turvallisuus mielessä.

Mun mielestä todella ihana pariskunta sattunut sun kohdalle! :) Huikeen auttavaisia ja huolehtivaisia ihmisiä. Tietysti nykypäivänä saattaa tuntua vähän oudolta ja tungettelevalta, mutta kuitenkin tarkoitus oli varmasti hyvä.
Meillä kävi vähän vastaava, kun lähdettiin sairaalasta vauvan kanssa:
Mies oli varannut parkkirahaa ainoastaan yhdeksi tunniksi, kun se tuli meitä hakemaan. Meidän lähtö kuitenkin viivästyi, koska me ei osattu säätää turvakaukalon vöitä. Se oli ainoa homma, minkä olin antanut miehelle pelkästään ja olin painottanut, että katsoo ohjekirjasta kaikki toiminnot. No, ei sillä ollut "tullut mieleen" että se vois olla jotenkin hankalaa ja että niitä vöitä pitää säätää. No, siinä sitten tuhraantui aikaa, kun pari kertaa käytettiin vauvaa kaukalossa ja otettiin pois, kun ei vyöt passannu. Onneksi naapuripedillä oleva äiti oli jo konkari, joten hän sitten osasi etsiä oikeasta paikasta ja auttoi meitä, kun ilmeisesti huomasi mun kiristyvän äänensävyn.
No, kun päästiin ulos, alkoi ripeksiä vettä taivaalta ja meillä ei tietenkään mitään sadesuojaa vauvalle. Käskin miehen mennä edeltä parkkitalolle sateensuojaan ja maksamaan, kun jäin etanavauhtia köpöttelemään tikkeineni. Pääsin näköetäisyydelle parkkitalosta, niin mies avaa sieltä oven ja huutaa mulle, et onko mulla yhtään kolikoita, kun seuraava tunti on jo pyörähtänyt käyntiin. Mulla ei ollut, kun olin ne viikon mittaan miehelle antanut, kun se oli mua ja sit meitä käynyt katsomassa. Vauva huutaa samaan aikaan kurkku suorana kaukalossa, mitä se ei aiemmin ollu tehny, joten olin aivan rikki. Tuumasin vaan jo itkua pidätellen, että sun varmaan sit tarvii kipasta sinne kanttiiniin hankkimaan sitä parkkirahaa, kun mä ootan huutavan tenavan kanssa hallissa.
Mun edellä käveli mies, joka kuuli tämän keskustelun ja sitten siinä maksuautomaatilla jeesasi meitä sen verran, et saatiin tarvittavat kolikot ja päästiin pois. Autoon kun päästiin, niin mä jo vollotin ihan suoraan, kun aattelin, et näinkö vaikeeta tää elämä tulee koko ajan vauvan kans olemaan. :D

Mut huippua, kun joskus ihmiset auttaa pyytämättäkin. Pitääpä ite muistaa kans. :)

Nemesiss: Poika nukkuu omassa kopassaan, joka on meidän sängyn vieressä olevassa pinniksessä. Mä nukuin niin törkeän huonosti silloin alkuun, kun toisinaan nukutin vauvaa vieressä, että kun vauva näytti asettuvan hyvin omaankin sänkyyn, niin siellä se nykyään tuhisee. Ja tosiaan nyt nukutankin yöunille suoraan sänkyyn.
Mä en osaa imettää makuultaan ja mun selkä kipeytyy sängyllä istuessa, joten lähden yösyötötkin tekemään sit olkkariin. Eli energiansäästömielessäkään en häviä mitään, kun pitää nostaa vauva pois sängystä kuitenkin.
Päivisin ilmeisesti sitten tankkaan läheisyyttä vauvan kans, kun yleensä se nukkuu yhdet päikkärit mun mahan päällä ja joskus muuten vaan toiset mun sylissä. Siis mulla on siihen kova tarve. ;) Nyt mietin, että kohta vois luopua siitä pahvilaatikosta, jossa vauva on tähän asti nukkunut, kun se paukuttelee ja potkii jo niin kovin niitä laitoja, kun on jo niin pitkä ja voimakasliikkeinen.
Syötöt mä teen tällä hetkellä niin, että aina (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) imetän molemmat rinnat ensin ja sit annan pulloa, jos on nälkäinen. No, käytännössä se on aina nälkäinen, joten pulloa annetaan lähes joka kerta. Korviketta menee noin desin verran kerrallaan, iltapullona tarjotaan n. 160-170ml, mutta yleensä ei jaksa ihan kokonaan sitä vetää, että 150ml taitaa olla aika maksimi, mitä jaksaa vetää kerralla. Tuossa illallahan rinnat on jo aika tyhjät ja vastaavasti sitten taas päivällä annan toisinaan vähemmän, jotta saisin sillon syötettyä tiheämmin. Syöttökertoja on minimissään kuus per päivä, mutta yritän sinne kahdeksaan, mikä olis imetyssuositus. Niin, ja imetys kestää nykyään 10-25min per rinta. Mulla "loppuu" maito lähes joka kerta, eli en saa sormin puristettua mitään tai tosi pienen pisaran. Siitä sit tiedän, et vaihdon aika on.
Viimeisen viikon aikana poju on kuitenkin jättänyt yllättävän paljon korviketta juomatta. Esim pari päivää sitten iltasyötöllä joi vaan 40ml ja nukahti totaalisesti pullolle. Ei auttanut sitten, kun viedä sänkyyn ja yrittää tasata yösyötöllä. Sillonkaan ei kelvannut kuin 50ml. Lieneekö syynä runsaampi rintamaidon määrä sinä päivänä vai se, että poika kakkii nykyään vain kerran-pari päivässä. Mulle sanottiin, että täs kahden kuukauden korvilla ruoansulatusjärjestelmä alkaa toimia tehokkaammin ja käyttää ravinnon paremmin hyväksi. Eli ei tarttis välttämättä niin paljon kerralla.

Itkuhälytin alkoi puhumaan, joten nyt on mentävä!
Voimia arkeen kaikille! :)
 

Yhteistyössä