Tuo on niin minunkun mielestäni kaivettu lausahdus. Vaikka meilläkin molemmat toivoo sitä, että tärppäis, niin pakko sanoa niin kova vauvan kaipuu minulla ei ole, että ukostani luopua edes ajatuksen tasolla voisin. Ainut asia mikä oikeasti mietityttää, että entäs meidän suhde kaatuu siihen todellisuuteen mikä vauvan myötä tulisi. Toki voihan se kaatua muistakin syistä, mut jotenkin tuo vaan mietityttää, että jos se vauva olisi sitten se syy, niin miten sen kanssa elää. Vaikka kovastihan nämä äiti ihmiset sanoo, että oman lapsen kun saa niin kaikki muu menee merkityksettömäksi. Mutta entäs oonki joku tunne vammanen ja en tykkääkkään siitä vauvasta jos sen takia menettäisin mieheni. Onko se sen arvoista.mitä jos mies kyllästyy kaikkeen ja lähtee menemään, mitä jos aletaan vihata toisiamme kaiken yövalvomisen ja muun ohessa... kyllähän näitä pelkoja riittää.
Kaupallinen yhteistyö: Storytel