Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Koo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap vielä:
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:
Tuotakin tullu vastaan, eli ei saa tavallaan olla onnellinen ja ongelmia täytyy korostaa. Tuntuu siltä, että tämä vertaistuki ei ehkä olekaan minua ja perhettäni varten..Toisaalta sitä kaipaisi. Täytyy kai sitten vain elellä omaa elämää ja etsiä tuki muualta.
Kiitos. Täytyy ottaa yhteyttä liitton.
Minkä alan vertaistukea kaipaat?
Lapsellani on autistisia piirteitä.
Minun toisella erityisellä epäiltiin autistisia piirteitä noin kolme vuotiaana. Sittemmin diagnoosi vaihtui erilaisten mutkien kautta dysfasiaksi. Meillä on ollut omat vaikeutemme ja varmasti vaikeuksia on myös tulevaisuudessa. Poika on koulussa, mutta helppoa koulun käynti ei ole. Eikä tulevaisuudessa varmaan yhtään helpotu.
Mutta luonteeltaan poika on aurinkoinen, hyvin käyttäytyvä (kun sille tuulelle sattuu), empaattinen ja sosiaalinen kaveri, josta löytyy tarinan iskijän ja näyttelijän/esiintyjän vikaa.
Suosittelen liittymistä omaan liittoonne/yhdistykseenne ja hakemista sopeutumisvalmennusleireille. Sieltä saa vertaistukea ja näkee muita samassa tilanteessa olevia perheitä.