Että ahistaa

  • Viestiketjun aloittaja erityisen äippä
  • Ensimmäinen viesti
erityisen äippä
Nuo erityislapsisivut. Aikamoisia ongelmia. Itsellänikin on erityislapsi ja jotain tukea haluaisin, mutta aina vaan puhutaan ongelmista ja miten vaikeaa on, tulevaisuus huono...Omalla erityislapsellani on tietyt ongelmat, mutta hän on niin rakas ja ihana ja uskon, että hänellekin on paikkansa tässä maailmassa, minulle on annettu tehtävä hänen vanhenpanaan. Aivan yksin en jaksa asian kanssa, siksi toivon tukea. Ahistaa vaan kun missään ei puhuta juuri itään positiivista. Meidän erityiislapsessa on ainaki paljon ihania puolia.
 
Koo
Ongelmathan ne tuppaavat korostumaan. Mutta kylmä tosiasia on se, että hoitaville tahoille tai kelalle ei parane sanoa mitään hyvää lapsesta, koska silloin lapsi katsotaan "parantuneeksi", valitettavasti.
Omat erityiseni ovat omissa erityisyyksissään erityisen rakkaita.
 
Mä taas uskon, että meiän erityislapsi tulee pärjäämään erittäin hyvin aikuisena. Hänellä on jo nyt haaveita tulevan suhteen ja suunnitelmia, vaikka ikää 11v. =) Pärjää koulussa, kunhan saa keskittymisrauhan tunneilla, on kiinnostunut (ja hyvä) eri aineissa koska läksyjä tehdessä saa keskittymisrauhan kotona. Luulen että ainoa ongelma työelämässä voisi tulla sellasessa työssä, missä joutuisi työskentelemään ryhmässä. Eli lapsen ongelmat ovat tuossa sosiaalisessa puolessa ja keskittymisessä enemmän.
 
hmmm
Eihän tuota sanaa ole ennen ollutkaan? Vai onko? Kaikki lapset ovat erityisiä. Ei sellaista rajaa voi edes piirtää, että tavalliset ja erityiset. Joillakin on vain joku tarve juosta hakemassa diagnoosia.

(tottakai selvästi sairaat ovat erikseen, mutta ahdh ym. muotijutut)
 
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Kukkanen2:
Mä taas uskon, että meiän erityislapsi tulee pärjäämään erittäin hyvin aikuisena. Hänellä on jo nyt haaveita tulevan suhteen ja suunnitelmia, vaikka ikää 11v. =) Pärjää koulussa, kunhan saa keskittymisrauhan tunneilla, on kiinnostunut (ja hyvä) eri aineissa koska läksyjä tehdessä saa keskittymisrauhan kotona. Luulen että ainoa ongelma työelämässä voisi tulla sellasessa työssä, missä joutuisi työskentelemään ryhmässä. Eli lapsen ongelmat ovat tuossa sosiaalisessa puolessa ja keskittymisessä enemmän.
Tosi kiva kuulla tämmöstä. Usko omaan lapseen kantaa pitkälle ja se ei tarkoita tosiasioiden kieltämistä tai niiltä silmien sulkemista. äitinä murtuu jos ei saa ajatella hyvällä lastaan. Toki voin puhua vain omasta puolestani, ymmärrän, että joskus ongelmat voivat olla liian suuria.
 
ap vielä
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:

Tuotakin tullu vastaan, eli ei saa tavallaan olla onnellinen ja ongelmia täytyy korostaa. Tuntuu siltä, että tämä vertaistuki ei ehkä olekaan minua ja perhettäni varten..Toisaalta sitä kaipaisi. Täytyy kai sitten vain elellä omaa elämää ja etsiä tuki muualta.
 
Koo
Alkuperäinen kirjoittaja ap vielä:
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:

Tuotakin tullu vastaan, eli ei saa tavallaan olla onnellinen ja ongelmia täytyy korostaa. Tuntuu siltä, että tämä vertaistuki ei ehkä olekaan minua ja perhettäni varten..Toisaalta sitä kaipaisi. Täytyy kai sitten vain elellä omaa elämää ja etsiä tuki muualta.
Minkä alan vertaistukea kaipaat?
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Koo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap vielä:
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:

Tuotakin tullu vastaan, eli ei saa tavallaan olla onnellinen ja ongelmia täytyy korostaa. Tuntuu siltä, että tämä vertaistuki ei ehkä olekaan minua ja perhettäni varten..Toisaalta sitä kaipaisi. Täytyy kai sitten vain elellä omaa elämää ja etsiä tuki muualta.
Minkä alan vertaistukea kaipaat?
Lapsellani on autistisia piirteitä.

 
Koo
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Koo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap vielä:
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:

Tuotakin tullu vastaan, eli ei saa tavallaan olla onnellinen ja ongelmia täytyy korostaa. Tuntuu siltä, että tämä vertaistuki ei ehkä olekaan minua ja perhettäni varten..Toisaalta sitä kaipaisi. Täytyy kai sitten vain elellä omaa elämää ja etsiä tuki muualta.
Minkä alan vertaistukea kaipaat?
Lapsellani on autistisia piirteitä.
Minun toisella erityisellä epäiltiin autistisia piirteitä noin kolme vuotiaana. Sittemmin diagnoosi vaihtui erilaisten mutkien kautta dysfasiaksi. Meillä on ollut omat vaikeutemme ja varmasti vaikeuksia on myös tulevaisuudessa. Poika on koulussa, mutta helppoa koulun käynti ei ole. Eikä tulevaisuudessa varmaan yhtään helpotu.
Mutta luonteeltaan poika on aurinkoinen, hyvin käyttäytyvä (kun sille tuulelle sattuu), empaattinen ja sosiaalinen kaveri, josta löytyy tarinan iskijän ja näyttelijän/esiintyjän vikaa.
Suosittelen liittymistä omaan liittoonne/yhdistykseenne ja hakemista sopeutumisvalmennusleireille. Sieltä saa vertaistukea ja näkee muita samassa tilanteessa olevia perheitä.

 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Koo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Koo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap vielä:
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
hmm,tuolla meidän syndrooman vieraskirja-sivuilla meidät mammat on haukuttu "liian positiivisiksi-eli kiellämme ongelman-älkää aina kehuko kehareitanne-ettekö ymmärrä että PITÄÄ olla vaikeaa ja rankkaa kun on kehari"..
mutta meillä siis pikku kouluainen ja kokoajan tavallaan helpottaa vaikka erot normilapsiin kasvaa kokoajan :heart:

Tuotakin tullu vastaan, eli ei saa tavallaan olla onnellinen ja ongelmia täytyy korostaa. Tuntuu siltä, että tämä vertaistuki ei ehkä olekaan minua ja perhettäni varten..Toisaalta sitä kaipaisi. Täytyy kai sitten vain elellä omaa elämää ja etsiä tuki muualta.
Kiitos. Täytyy ottaa yhteyttä liitton.

Minkä alan vertaistukea kaipaat?
Lapsellani on autistisia piirteitä.
Minun toisella erityisellä epäiltiin autistisia piirteitä noin kolme vuotiaana. Sittemmin diagnoosi vaihtui erilaisten mutkien kautta dysfasiaksi. Meillä on ollut omat vaikeutemme ja varmasti vaikeuksia on myös tulevaisuudessa. Poika on koulussa, mutta helppoa koulun käynti ei ole. Eikä tulevaisuudessa varmaan yhtään helpotu.
Mutta luonteeltaan poika on aurinkoinen, hyvin käyttäytyvä (kun sille tuulelle sattuu), empaattinen ja sosiaalinen kaveri, josta löytyy tarinan iskijän ja näyttelijän/esiintyjän vikaa.
Suosittelen liittymistä omaan liittoonne/yhdistykseenne ja hakemista sopeutumisvalmennusleireille. Sieltä saa vertaistukea ja näkee muita samassa tilanteessa olevia perheitä.
 
Koo
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No en näköjään osannut lainata tuota tekstiä, mutta kiitos sinulle. Täytyy ottaa yhteyttä liittoon.
Sen verran vertaistukea, eli vinkkiä. Huolehdi, että suraavassa lääkärinlausunnossa on suositus sopparista sekä korotetusta hoitotuesta. ne ovat nykyään yksinä kriteereinä, kun kela valitsee porukkaa kustantamilleen leireille.
Mutta liitosta saa myös tietoa esim. kerhoista ym.

 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Koo:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No en näköjään osannut lainata tuota tekstiä, mutta kiitos sinulle. Täytyy ottaa yhteyttä liittoon.
Sen verran vertaistukea, eli vinkkiä. Huolehdi, että suraavassa lääkärinlausunnossa on suositus sopparista sekä korotetusta hoitotuesta. ne ovat nykyään yksinä kriteereinä, kun kela valitsee porukkaa kustantamilleen leireille.
Mutta liitosta saa myös tietoa esim. kerhoista ym.
Tavallaan semmonen "syyllinen" olo etteiä tukea siksi, että mulla on tuo poika...Hänhän on mun rakas lapsi ensisijaisesti ja vasta toissijaisesti autistinen... hänet on minulle annettu ja pois en vaihtaisi. Kauheasti juttua kaikista sijaisperheistä, laitokisita, Pojalla on jotain vaikeutta, mutta voi tuo tavallinenkin lapseni olla vaikea...En osaa selittää, vähän ajatukset sekasin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
Eihän tuota sanaa ole ennen ollutkaan? Vai onko? Kaikki lapset ovat erityisiä. Ei sellaista rajaa voi edes piirtää, että tavalliset ja erityiset. Joillakin on vain joku tarve juosta hakemassa diagnoosia.

(tottakai selvästi sairaat ovat erikseen, mutta ahdh ym. muotijutut)
ad/hd ei ole mikään muoti juttu, samoin kuin ei ole myöskään asperger tai autismi (jota on erilaisia muotoja). :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kukkanen2:
Mä taas uskon, että meiän erityislapsi tulee pärjäämään erittäin hyvin aikuisena. Hänellä on jo nyt haaveita tulevan suhteen ja suunnitelmia, vaikka ikää 11v. =) Pärjää koulussa, kunhan saa keskittymisrauhan tunneilla, on kiinnostunut (ja hyvä) eri aineissa koska läksyjä tehdessä saa keskittymisrauhan kotona. Luulen että ainoa ongelma työelämässä voisi tulla sellasessa työssä, missä joutuisi työskentelemään ryhmässä. Eli lapsen ongelmat ovat tuossa sosiaalisessa puolessa ja keskittymisessä enemmän.
Tosi kiva kuulla tämmöstä. Usko omaan lapseen kantaa pitkälle ja se ei tarkoita tosiasioiden kieltämistä tai niiltä silmien sulkemista. äitinä murtuu jos ei saa ajatella hyvällä lastaan. Toki voin puhua vain omasta puolestani, ymmärrän, että joskus ongelmat voivat olla liian suuria.
Tottakai saa ja pitää ajatella hyvää lapsestaan, se antaa sekä vanhemmille että lapselle itselleenkin luottamusta tulevaan. Kyllä mä uskon että nää meidän (sinun ja minun) lapset pärjää tässä maailmassa :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tavallaan semmonen "syyllinen" olo etteiä tukea siksi, että mulla on tuo poika...Hänhän on mun rakas lapsi ensisijaisesti ja vasta toissijaisesti autistinen... hänet on minulle annettu ja pois en vaihtaisi. Kauheasti juttua kaikista sijaisperheistä, laitokisita, Pojalla on jotain vaikeutta, mutta voi tuo tavallinenkin lapseni olla vaikea...En osaa selittää, vähän ajatukset sekasin.
Kyllä se syyllisyyden tunne katoaa ajan kanssa kun huomaat todella, että noista avuista on teille kaikille kuitenkin iloa (tuntee mm. ettei ole jäänyt lapsen kanssa tyhjän päälle jos jossain vaiheessa tulee vaikeuksia) :)
 

Yhteistyössä