Eurasier vai suomenlapinkoira?

Kokemuksia kummastakaan rodusta kellään?

Ollaan siis omakotitalossa taajamassa asuva perhe, yksi 2-vuotias lapsi. Harrastetaan paljon luonnossa liikkumista (vaeltamista, geokätkeilyä, marjastusta, sienestystä, ihan vaan retkeilyä..) ja koira kulkisi mukana. Olisi hyvä, jos olis helpohko opettaa pysymään lähellä, jotta voisi olla vapaana.

Ei mitään harrastuskoiraa haluta, siis näyttelyt, agility ym ei kiinnosta. Perheenjäseneksi ja saa paljon liikuntaa.

Nuo kaks rotua miellyttää koon ja ulkonäön perusteella eniten.

 

Meillä päädyttiin suosimaan kotimaista ja eurasierit on suoraan sanottuna tylsemmän näköisiä ja vaihtelua tuntuu olevan vähemmän, eli ei ollut yhtä kiinnostava rotu. Pentuja oli kasvattajilta tarjolla niin hyvin, että sai valita mieleisensä (meillä on sekä paimensukuinen, että tavallinen, suosittelen ensin mainittua aivan ehdottomasti) ja viehättää ajatus siitä, että ne koirat kuuluvat tänne ja ovat jalostettu sellaiseksi jokapaikanhöyläksi, höpsöksi ja uskolliseksi, seuralliseksi ystäväksi. Todella epäsuomalainen rotu kun asiaa alkaa ajattelemaan

 

Eukku on haastavampi rotu ja eivät ole niin sosiaalisiakaan mitä lapparit.
Lapparit eivät välttämättä tule toisten koirien kanssa toimeen ollenkaan.

 

Eukku on haastavampi rotu ja eivät ole niin sosiaalisiakaan mitä lapparit.
Lapparit eivät välttämättä tule toisten koirien kanssa toimeen ollenkaan.

Tuollaisia koiria on joka rodussa. Pääsääntöisesti lapparithan ovat juuri siitä sosiaalisimmasta päästä. Uroslauman pitäminenkään ei ole mikään ongelma ja mitä olen lapparipiireissä pyörinyt, niin hyvin toimeentulevaa porukkaa ovat.

 

Mites lapparin haukkuminen? Ite ollaan pohdittu keeshondin ja lapparin välillä, kun kiinnostais rotu millä ei oo kiinnostusta sännätä joka ikisen liikkuvan asian perään metässä ja ois vapaana pidettävä myös... Mutta keeshond on ilmeisesti aika haukkuherkkä

 

Mites lapparin haukkuminen? Ite ollaan pohdittu keeshondin ja lapparin välillä, kun kiinnostais rotu millä ei oo kiinnostusta sännätä joka ikisen liikkuvan asian perään metässä ja ois vapaana pidettävä myös... Mutta keeshond on ilmeisesti aika haukkuherkkä

Jotkut on haukkuvampaa sorttia ja jotkut ei. Vanhemmista kysymällä asia yleensä selviää aika hyvin. Meillä toinen haukkuu tarpeen vaatiessa (esim. joku tulee pihalle ja puolustaessaan meitä ja jumalattoman uskollinen ja suojeleva koira onkin) ja toinen ei juuri ikinä, mutta muuten juttelee ja ulisee paljon. Kummastakaan ei ole ollut mitään häiriötä ikinä. Jotkut taas ei ole ikinä hiljaa, mutta vähemmän kai niitä on.

Se mielikuva hulluna haukkuvasta lappalaisesta taitaa eniten tulla niistä 24/7 tarhassa pidetyistä onnettomista ja ikävissään olevista lappalaisista, joista ei alunperinkään olisi saanut tehdä tarhakoiraa. Haukkuvat siellä siellä sitten paremman tekemisen puutteessa.

 

Mites lapparin haukkuminen? Ite ollaan pohdittu keeshondin ja lapparin välillä, kun kiinnostais rotu millä ei oo kiinnostusta sännätä joka ikisen liikkuvan asian perään metässä ja ois vapaana pidettävä myös... Mutta keeshond on ilmeisesti aika haukkuherkkä

Tuossa tapauksessa kannattaa unohtaa kumpikin rotu. Ikävä kyllä lapparitkin ovat kovia haukkumaan. Toki tämäkin on yksilöllistä, mutta yleensä meidänkin treenipiirissä ne äänekkäimmät kaverit ovat niitä lappareita.
Toki mulla on varmaan jotenkin oudosti kokemusta vain tosi epäsosiaalisista räksyttäjistä, koska täällä päin niitä on useampi. Jos eivät rähise toisille, niin sitten ne ovat kovia nylkyttämään ja alistamaan toisia koiria.

 

Eurasierit ovat jurompia luonteeltaan, esim. vieraita kohtaan epäluuloisempia. Meillä ollut suomenlapinkoira perheessä ja maailman kiltein ja ihanin koira, eikä ole _KOSKAAN_ rähissyt toiselle koiralle, ikää hauvalla tulee kohta 15v ja vielä jaksaa, eikä mustassa kuonossa näy harmaata karvaa yhtään.. Ja on niin kiltti kaikille, vauvasta vaariin, nuolee vain naamat ja kädet ja heiluttaa häntää. Lasten paras ystävä.

 

Eurasierit ovat jurompia luonteeltaan, esim. vieraita kohtaan epäluuloisempia. Meillä ollut suomenlapinkoira perheessä ja maailman kiltein ja ihanin koira, eikä ole _KOSKAAN_ rähissyt toiselle koiralle, ikää hauvalla tulee kohta 15v ja vielä jaksaa, eikä mustassa kuonossa näy harmaata karvaa yhtään.. Ja on niin kiltti kaikille, vauvasta vaariin, nuolee vain naamat ja kädet ja heiluttaa häntää. Lasten paras ystävä.

Niin ja kyllä suomenlapinkoira aina jonkun verran haukkuu. Se kuuluu ihna rodun ominaisuuksiin. Aikoinaan saamelaisten kodan ulkopuolella ollut koira, ilmoitti vieraista haukkumalla.. Mutta ei meillä lapinkoira hauku kaikkea mikä liikkuu.. Ja monesti vain nukkuu juoksunarulla. Säänkestävä koira, haluaa ulos vaikka -30 asteen pakkasella hankeen nukkumaan kerälle. Mutta viihtyy kyllä sisälläkin ihmisten seurassa, se vaan että kamalan paksu turkki. Ja hyvin helposti oppii kaiken tuo koira ja esim. agilityä ja tokoa harrastettu ja aivan unelmakoira ollut siinä..

 

Tuossa tapauksessa kannattaa unohtaa kumpikin rotu. Ikävä kyllä lapparitkin ovat kovia haukkumaan. Toki tämäkin on yksilöllistä, mutta yleensä meidänkin treenipiirissä ne äänekkäimmät kaverit ovat niitä lappareita.
Toki mulla on varmaan jotenkin oudosti kokemusta vain tosi epäsosiaalisista räksyttäjistä, koska täällä päin niitä on useampi. Jos eivät rähise toisille, niin sitten ne ovat kovia nylkyttämään ja alistamaan toisia koiria.

Taitaa olla paikkakohtaista kun useamman sadan lapparin otoksella (olen rodun intohimoinen harrastaja) en osaisi sanoa kuin jokusen tuollaisen ja niissäkin lienee eniten omistajassa syy..

 

Niin ja kyllä suomenlapinkoira aina jonkun verran haukkuu. Se kuuluu ihna rodun ominaisuuksiin. Aikoinaan saamelaisten kodan ulkopuolella ollut koira, ilmoitti vieraista haukkumalla.. Mutta ei meillä lapinkoira hauku kaikkea mikä liikkuu.. Ja monesti vain nukkuu juoksunarulla. Säänkestävä koira, haluaa ulos vaikka -30 asteen pakkasella hankeen nukkumaan kerälle. Mutta viihtyy kyllä sisälläkin ihmisten seurassa, se vaan että kamalan paksu turkki. Ja hyvin helposti oppii kaiken tuo koira ja esim. agilityä ja tokoa harrastettu ja aivan unelmakoira ollut siinä..

Ja kesällä hirmuisia kaivamaan..

Mutta tuota turkkiakin saa onneksi kaikissa mahdollisissa värissä ja pituuksissa. Voi ottaa lyhytturkkisen ja helppohoitoisen paimensukuisen, jos tuo pörrökasa tuntuu liian työläältä. Aivan yhtä säänkestäviä kuitenkin.

Tosin sitä tarvitsee kyllä sitten omistajankin olla hieman kylmään karaistunut kun ei voi liiaksi korostaa kuinka i h a n a a se lumi, jää ja kylmyys ovat koirien mielestä Kesällä tuo turkki onneksi eristää hyvin toiseenkin suuntaan ja eivät ihan läkähdy sentään.

 

Meillä 7v Lappari ja meidän kummityttö 9kk könyää päällä yms niin herra ei oo moksiskaan Muutenki tosi sosiaalinen ja hellyden kipeä murmeli

 

No juu ja jaa.

Se hyvin vähä mitä minä Euroista tiedän, niin ihan rotumääritelmän kannalta ovat kysytyn tai toivotun kaltaisia, jos kokonsa puolesta vain käyvät. Nimenomaan perhekoiria, eivätkä yhden isännän koiria. Eivätkä riittävää liikuntaa lukuunottamatta kaipaa ihmellisiä aktiviteetteja. Mikäli tuonkaltainen on harkinnassa, niin en jättäisi harkitsematta. Muutaman tapaamani yksilön perusteella en tosin rodusta osaa sanoa mitään.

Toivottavasti kysyjä ymmärtää, että jos "rodusta" puhutaan, niin ainutkaan vastuuntuntoinen kasvattaja ei myy ainuttakaan pentua väärään paikkaan. Karrikoiden, eivät myy jahtikoiraa sohvanvaltaajaksi millään hinnalla. Ja kannaltaan harvinaisempien rotujen, kuten Euron kannalta ovat vielä tiukempia.

Ihan erotuksena pentutehtailuun, missä nartun ainoa tehtävä on maata häkissä odottaen seuraavaa kiimaa jolloin joku nousee selkään.

 

No eillä ei todellakaan koirat (suomenlapinkoiria, meillä sanotaan lapikkaiksi ja lapparit on labradoreja ) ole tarhassa 24/7, mutta hyvin, hyvin vahtiviettisiä ovat ja varsinkin vanhempi haukkuu - paljon.

Toiselle lapset on ihan ok, toinen ei pidä lapsista ollenkaan. Liikkuvat lenkeillä mukana keskimäärin 2 - 3h/pv, osan päivästä ovat ulkona, mutta pääsääntöisesti ovat sisäkoiria.

Suomenlapinkoira on alkuperäinen rotu kuitenkin, ja tehtävä on ollut vartioida ja pitää lauma kasassa - tähän on ääntä(kin) tarvittu aikanaan. Ja karvaa noista lähtee parhaillaankin enemmän kuin kiitettävästi, imuroida saa joka pv, ja parhaina melkein kaksi

 

Eurasier on nimenomaan jalostettu seurakoiraksi (chow chowista huolimatta), suomenlapinkoiran työominaisuudet sekä työkoiran luonne ovat edelleen tallella.

 

Tuossa tapauksessa kannattaa unohtaa kumpikin rotu. Ikävä kyllä lapparitkin ovat kovia haukkumaan. Toki tämäkin on yksilöllistä, mutta yleensä meidänkin treenipiirissä ne äänekkäimmät kaverit ovat niitä lappareita.
Toki mulla on varmaan jotenkin oudosti kokemusta vain tosi epäsosiaalisista räksyttäjistä, koska täällä päin niitä on useampi. Jos eivät rähise toisille, niin sitten ne ovat kovia nylkyttämään ja alistamaan toisia koiria.

Meidän "haukku" on lapparin ja samojedin/lapparin jälkeläinen, eikä totisesti hauku, kuin ehkä kerran vuodessa.. Ja mökillä mennä könyää vapaana, nukkuu yöt mökin ulkopuolella halutessaan. Kaupungissa en uskaltaisi vapaana pitää, rakastaa niin hitokseen toisia koiria! Jos näköetäisyydellä toinen koira, niin tämä maastoutuu ja heiluttaa häntää odotellessaan, josko pääsisi pari sanaa vaihtamaan. (Itseäni ärsyttää suunnattomasti tuo tapa, kun on kuiteskin sen verran painava kaveri, etten ihan kainaloon sitä saa, ja jos on päättänyt odottaa maassa, niin siinä on ja pysyy..). Ja juu, toi nylkyttäminen on kyllä silläkin verissä, vaikkei kyllä alistamisesta taida olla kyse..

 

Meillä löytyy kokemusta molemmista roduista. Omistettu on lapuska ja nyt 3v eukku. Hyvä pointti näitä rotuja vertaillessa on tuo Tepadj:n kommentti että eukku on seurakoira ja lapinkoira on jalostettu työkoiraksi. Molemmat aivan ihania rotuja. Eukut ehkä hitusen laiskempia ja jääräpäisempiä. Lapinkoirat taas tekevät herkemmin tuhoja asunnossa ja kaipaavat enemmän aktiviteettia. Turkit molemmilla ovat hyvin samanmoiset ja sen puolesta molemmat pärjäisivät ulkokoirinakin. Eukku vaan on seurakoira-käyttötarkoituksensa takia niin kiinni ihmisessä että ei sen vuoksi pärjää ulkokoirana. Molempien rotujen edustajien kanssa ollaan pyöritty ja harrastettu. Kummastakin rodusta löytyy myös niitä paljon haukkuvia. Eukuissa ehkä suurempi todennäköisyys kuitenkin saada hiljainen kaveri, kuin lapinkoirista. Suomen lapinkoiran pentu on paljon helpompi saada, kuin eurasier. Eukun pentuja on välillä myynnissä hyvin harvakseltaan ja joillakin kasvattajilla on jo valmiiksi listat pentujen jonottajista. Lapinkoira taasen on yksi yleisimmistä koiraroduista ja niistä on välillä ylitarjontaakin. Harmittava asia on se, että viime aikoina lapinkoirien geenipooli on Suomessa pienentynyt hälyttävästi muutamien "matador" siitosurosten vuoksi. Suosittelenkin ottamaan sukupuusta selvää ennen pennun hankintaa.

Molemmat koirat rakastavat perhettään enemmän kuin mitään muuta. Osa eukuista suhtautuu vieraisiin välinpitämättömästi. Tämä on mielestäni hyvä piirre, koska eivät kaikki ihmiset välttämättä haluakaan innokasta vierasta koiraa ihan iholle. Kuitenkin pian tutustumisen jälkeen yleensä eukku "hyväksyy" uuden tuttavuuden. Aggressiivisuutta en ole eurasiereissa tai lapinkoirissa juurikaan havainnut. Terveystilanne on molemmilla roduilla hyvin samankaltainen. Allergiat vaivaavat suhteellisen monia. Lasten kanssa sekä lapinkoirilla että eurasiereilla on mielestäni erityistaidot! Lopputulemana suosittelen siis molempia rotuja lapsiperheeseen. Molemmista saa uskollisen ja luotettavan ystävän ja perheenjäsenen.

 

Meillä aikoinaan valittiin kyseisistä roduista eurasier. Suurin syy valintaan oli haukkumattomuus. Meidän eurasier ei esim reagoi ovikelloon mitenkään. Haukahtaa kerran kahdessa kuussa . Sanoo pöh useammin. Rauhallinen rotu. Kaupungissa en voi pitää irti mutta maaseudulla onnistuu. Ei tykkää sateesta, eikä ui. Ulkonäöltähän läppäri ja eukku ovat samanlaiset, eukku ilmeisesti aavistuksen korkeampi.

 

Meillä on lapinkoira. Tulee toimeen kaikkien kanssa. Niin ihmisten kuin eläinten. Hyvin voi käydä lenkillä, niin että koira on irti. Meillä on nyt ihan sisällä, harvoin tarhassa. Ainut pahapuoli on tuo haukkuminen. Haukkuu kyllä kaiken mikä liikkuu.

 

Kaverilla on kaks lapparia. Kovia karkailemaan ja kaveri joutuu välillä joka päivä niitä haeskelemaan ympäriinsä. Kas kun mitään isompaa ei niitten kanssa ole sattunut. Toinen koirista on ihan mahdoton räksyttäjä ja naapuritkin ovat saaneet kilareita sen vuoksi. Toinen koirista ei voi sietää saman sukupuolen koiria lainkaan ja käy usein toisten koirien päälle. Rotuna ei todellakaan houkuta, jos mielipide perustuu vain näihin kahteen. Yäk.

 

Minua tuo eurasier kiehtois vähäsen. Perus lappari ei oikein vakuuta. Kaverilla on aikomus alkaa kasvattamaan paimensukuista lapinkoiraa.

 

Suomenlapin karhukarvakorva.

 

Lapinkoira ei todellakaan ole kovin sosiaalinen koirarotu. Perus pystäriveri leimahtaa helposti ja vieraita saman sukupuolen edustajia ei siedetä aikuisena kovin hyvin. Yleensä ollaan joko välinpitämättömiä tai tapellaan.

Eurasier on jalostettu alunperin seurakoiraksi. Se on isompi, jurompi, hiljaisempi ja koirasosiaalisempi. Toisin kuin ketjussa väitetään, se on roduista helpompi versio, koska ei omista työkoirataustaa.