Ex hoitaa lasta miten sattuu

Mitä tekisitte seuraavassa tilanteessa:

Lapsi on exällä noin puolet kuusta. En ole saanut sovittua lyhyempää aikaa, meillä on yhteishuoltajuus. Etävanhemman luona ruoka syödään tv:n ääressä, nukutetaan vieressä, pylly pestään vessassa käynnin jälkeen, syötetään jos ruoka ei muuten mene, autetaan pukemisessa... Lpasi on viisivuotias. Kotona omatoiminen, vikkelä pukemaan ja osaa (halutessaan) syödä. Lääkkeet ja vitamiinit jäävät exän luona ottamatta, puoli vuotta sitten lupasi ostaa kalsiumia, kun lapsi ei käytä mitään maitotuotteita, nyt selvisi ettei ole antanut sitäkään. Myöskään d-vitamiinia ei ole koskaan antanut.

Puuhaavat kyllä kaikkea kivaa, ja lapsi tietenkin nauttii, kun aina on hauskaa, nukkumaan mennään milloin sattuu ja pelataan tietokonepelejä pitkin päivää. Kirjoja eivät lue, vaan lapsi laitetaan katselemaan dvd:tä. Kuulemma ei saa kiehnätä ja olla lähellä, en tiedä saako läheisyyttä, vai katseleeko aina yksin.

Olen ihan stressaantunut, kun en saa mitään rotia siihen perheeseen, en tiedä menemisistä tai tulemisista, välillä en saa yhrteyttä, kun lapsi on siellä, jos haluaisin tietää miten on mennyt.

Vahingoittuuko lapsi, jos syö puolet kuusta roskaruokaa, eineksiä ja vitamiinit jää saamatta? Ja mitä voin tehdä asialle? Kotona joudun skarppaamaan hirveästi kompensoidakseni vajeen, kun pitää huolehtia hedelmät ja kasvikset ruokaan, kunnon unet ja muut. Tämä taas verottaa meidän yhteistä kivaa. En viitisi viedä hampurilaiselle, jos on niitä jo viikon syönyt. Tai vuokrata lastenelokuvaa, kun katsoo niitä exällä joka päivä.

Miten paljon saan puuttua tekemisiin? Ja millä tavalla? Mitään vastauksia en saa sähköposteihin, kirjeisiin, viesteihin, jos kyselen tai ehdotan mukelon kasvatukseen liittyviä asioita. Exän vanhemmat edustavat vapaata kasvatusta, jossa ei ole sääntöjä (lasta ei kielletä, ettei pahoita mieltään) ja komppaavat exää kaikessa, minun suunnitellemat kesälomareissutkin yritetään vesittää (en saisi viedä lasta minnekään, kun on niin hankalaa tai vaarallista -ristely tai lintsi siis... huokaus.)

Auttakaa ihmistä, jolla meinaa ihan pinna katketa ja hermo mennä, kiitos :)
 
Voisin kokeilla... Voiko sinne mennä yksin puhumaan huolistaan, jos ei exä lähde mukaan? Me joudutaan mahollisesti muutenkin menemään, kun lapsella on ongelmia päiväkodissa, yllätys yllätys, kun sääntöjen noudattaminen on hankalaa ja normaali käytös välillä kateissa.

On kamalaa olla ihan yksin tän tilanteen kanssa ja yksin huolissaan. Exää ei murehduta mikään, sen mielestä kaikki ongelmat on vaan 'vaiheita' ja selittää kaiken olevan lapsen hyväksi... Mitään neuvolan lappusia ei lue, hammaslääkärin neuvoihin hampaiden pesusta ei usko...

Lapsihan ei vielä ymmärrä, ettei välttämättä saa sitä parasta hoitoa, mutta entäs jos tulevaisuudessa saa vaikka melanooman, kun ei aurinkorasvaa käytetä, tai jos luusto kärsii, kun ei saa tarpeeksi d-vitamiinia? Minä ne seuraukset kuitenkin kannan, kun lapsi nytkin kiukuttelee aina minulle ja syyttää minua ilkeydestä, kun kiellän, määrään ja laitan sääntöjä (esim. laitan keräämään lelut leikin jälkeen tai käsken pöytään kesken leikin).
 
Perheneuvolaan kannattaa hakeutua ajoissa eikä sitten kun on katkeamispisteessä, sinne voi tosiaan mennä ihan itsekseen tai lapsen kanssakin exän luvalla.

Yleensä kun ihmiset eroavat niin siinä on olemassa jokin syy siihen eroon. Yksi syy on tietenkin nämä eroavaisuudet siinä miten ollaan ihmisenä, hoidetaan asioita jne. Monella on riitaa exän kanssa koska ne eroon johtaneet syyt ovat yhä olemassa ja pahenevat eron myötä koska exä perustaa oman taloutensa omilla säännöillään.

Perheet sinällään ovat erilaisia ja niissä on erilaisia tapoja. Kannattaisi olla huolissaan esim turvaistuimen käytöstä tai alkoholin tms ostamisesta alaikäiselle. Nuo muut jutut tuskin henkeä vaarantavat. Jos lapselle sitten reikiä tulee tms ongelmia niin ainakin voit sanoa tehneesi parhaasi ja on joku paikka johon voi sormella osoittaa. Silloin kun lapsi on exällä, exällä on myös vastuu ja hän sen myös kantaa, joten siitä asiasta on aika turhaa murehtia. Exä elää ja kasvattaa halutessaan ihan eri tavalla kuin mitä itse tai mikä olisi lapselle hyväksi. Sille ei oikein mitään voi jollei ole narkkis tai alkkis.

Lapselle kyllä se ikä joskus tulee että hän ymmärtää ja osaa huolenpitoasi arvostaa, tosin sitä voi joutua hieman odottelemaan :D meillä on ihan erilaiset perheet exien kanssa ja siellä ei kyllä piitata mistään. Se on vaan pitänyt hyväksyä.
 
Juttelemaan vaan. Meillä lastensuojelukin mukana ja kyllä olen helpottunut kun soskut mukana.Ja etävanhempi on aina ollut hankala ihan normaaleissakin asioissa.Esitti että se olisi lapsen parhaaksi mutta vuodet tekivät koko ajan lapsen tilanteen pahemmaksi.Nyt tämän hetkinen tilanne on tosi hyvä,soskut juttelevat/ottavat aina ongelmatilanteet hoidettaviksi koska vanhemmat ei keskenään niitä aina pysty järkevästi ratkomaan.Nyt on se vuosien"paskan"puhuminen loppu.Lapsi tästä on kärsinyt eniten. Tilanne pääsi menemään pahaksi ennenkuin ammattilaiset tuli apuun.Mutta sinulla on vielä hyvä tilanne siihen nähden..keskustelemaan vaan eikä tartte mitään lupia keneltäkään.Kerrot vaan huolesi ja kerrot vaikka kaikki pienemmätkin murheet. Minä itse olen myös saanut apua/tukea ja on hienoa kun ei tarvitse murehtia yksin!
 
Perheet sinällään ovat erilaisia ja niissä on erilaisia tapoja. Kannattaisi olla huolissaan esim turvaistuimen käytöstä tai alkoholin tms ostamisesta alaikäiselle. Nuo muut jutut tuskin henkeä vaarantavat. Jos lapselle sitten reikiä tulee tms ongelmia niin ainakin voit sanoa tehneesi parhaasi ja on joku paikka johon voi sormella osoittaa. Silloin kun lapsi on exällä, exällä on myös vastuu ja hän sen myös kantaa, joten siitä asiasta on aika turhaa murehtia. Exä elää ja kasvattaa halutessaan ihan eri tavalla kuin mitä itse tai mikä olisi lapselle hyväksi. Sille ei oikein mitään voi jollei ole narkkis tai alkkis.
Komppaan tätä, niin valitettavaa kuin se joissain tapauksissa onkin. Itsellä ei vielä ole lapsia, mutta miehellä on kaksi. Lapset kyläilevät meillä säännöllisesti ja meillä on aika tarkat pelisäännöt jokaiselle. Lapsilla ikää jo 9 ja 11 joten oletan että huone pidetään itse siistinä, pedit pedataan, aamupalaa osataan ottaa itse, omat jäljet siivotaan, jne. Näin ei kuitenkaan ole muualla ja vaikka lapset melko hyvin meillä nämä asiat jo muistavat niin joitain asioita saa aina tahkota uudestaan ja uudestaan kun toisessa paikassa saa olla ihan miten lystää, mitään ei tarvitse itse tehdä ja omatoimisuutta ei opeteta sitten ollenkaan.

Mutta minkäs teet. On tästä koitettu puhua muiden asianomaisten kanssa mutta eipä sitä voi heidän kasvatustyyliinsä vaikuttaa kun eivät kuitenkaan tee pahaa lapsille. Kasvatustyyli vain eroaa pirusti meidän tavasta ja se suututtaa. Mutta kuten Ihme otus sanoi, ei sille minkään voi. He hoitavat asiat toisella tapaa ja itse olen vain kovin tyytyväinen siihen että lapsista kyllä huomaa että meidänkin opit menee perille ja meillä viihtyvät todella hyvin vaikka täällä enemmän joutuvat tekemään kuin muualla.

Ja tosiaan itsellä ei ole kokemusta tuosta perheneuvolasta tms. mutta juttele siellä ihmeessä asiasta jos vaikka saisivat siellä mieheen jotain kontaktia. Itse kun mietin että mitenkäs sitten kun lapsi lähtee kouluun, ei sitten enää voi ihan yötä myöten kukkua hereillä tms...
 
Lapselle kyllä se ikä joskus tulee että hän ymmärtää ja osaa huolenpitoasi arvostaa, tosin sitä voi joutua hieman odottelemaan :D meillä on ihan erilaiset perheet exien kanssa ja siellä ei kyllä piitata mistään. Se on vaan pitänyt hyväksyä.
Kiitos oikeasti näistä sanoista. Joskus nimittäin ahdistaa, kun lapsen mielestä se etä on supervanhempi, kun ei tietenkään kiellä mitään... Ehkä joskus saa sitten kiitosta. Nyt vaan pitäis löytyä kärsivällisyyttä... Ja sitä omaa jaksamista.
 

Yhteistyössä