G: lapset työpaikan/opiskelujen jälkeen vs ennen?!

Kun niin moni toitottaa että lapset pitäisi hankkia ns"vakaan" elämän kohdalla..
kun on opiskellut itselleen ensin miljoona ammattia ja on ollut työelämässä tuhannenvuotta.. sarkastisesti sanottuna

mun mielestä se ei kato aikaa eikä paikkaa kun haluaa lapsia saada.

Minä sain esikoiseni ilman mitään kouluja käyneenä.Esikoinen muutaman vuoden ikäinen. Nyt onneksi valmistun pian, ja jos oisin tienny miten tiukkaa lapsen kans eläminen on jos ei ole ammattia/työpaikkaa ollut ennen raskautta ja raskauden/äitiysloman jälkeen minne palata niin oisin ehkä sitteki valinnu toisin.

mitä mieltä te olette?!

 

Mä sain ekna lapseni nuorena, ennen ekaa ammattia, työelämää sentään oli jo ollut jonkin verran. Sitten opskeluja,töitä, toinen lapsi, taas opiskelua ja töitä, kolmas lapsi ja töitä, neljäs lapsi ja taas uus ammatti. Nyt ollu vuoden taas töissä. Että mikä sopii kullekkin...ja kaikesta selviää sitkeydellä. Mulla ei oo ollu koskaan mitään tukijoukkoja, paitsi mieheni.

 

Varmaan molemmissa ne hyvät ja huonot puolet. Itse olen lapset saanut opiskelun ja 10 vuoden työssäolon jälkeen. Toisaalta olen miettinyt että jos lapset tekee nuorina, parikymmpisenä, voi ensin keskittyä rauhassa lastenhoitoon, sit kun lapset tehty ja ovat jo vähän isompia voi alkaa opiskelemaan. Sit kun on työelämään menossa ei enää sit äitiyslomia jne. Siis varmaan työnantajan kannalta ihan hyvä vaihtoehto.

 

Olen tehnyt lapset vasta opiskelujan ja työpaikan saannin jälkeen. Ja töissäkin vierähti 8 vuotta. JA tää oli mulle ehdottomasti paras ratkaisu. Mulla oli 21 vuotiaana hillitön vauva kuume. Onneks silloinen avokki ei asiaan lämminnyt - erittäin hyvä niin. Mulla kyti sisällä vielä meneminen. Olin se tietoisesti sammuttanut ja halusin vaan äkkinä perhe-elämään. Se olis kyllä romuttunut, jos olisin 21 vuotiaana lapseni tehnyt. Nyt sen tiedän. Mä yritin ihan liikaa elää jotain kiiltokuvaa - toteuttaa sellaista, kirjoittamatonta sääntöä, että perhe on koko elämän päämäärä. Ja siihen on päästävä äkkiä.

Matkan varrella mä opin viimein tuntemaan itseni, aikuistuin oikeasti ja sain totetuttaa siinä ohessa muita unelmia. Unelma perheestä ei kadonnut. Se vaan siirtyi.

Nyt olen kahden onnellinen äiti. Positiivinen puoli töissä olosta on ollut se että nyt talous on sillä mallilla että voin surutta olla kotona vuosia. Kun aikanaan lähden töihin, koitamme miehen kanssa kumpikin tehdä lyhennettyä työviikkoa/osa-aikaista työtä. Kyllä, nuorena olis ehkä paremmin jaksanut lapsiarjessa ja yhdistää sen vaikka opiskeluun. Nyt toisaalta ei tartte ottaa tähän mitää ylimääräistä, kaikki on jo valmiina. Tai no joo - haaveilen savusaunasta tohon pihalla

 

Mä sain lapset nuorena, ennen ammattia ja työelämää mikä oli ihan hyvä juttu. Nyt kun olen 32-v ja nuorin lapsi täyttää kohta 6-v, niin tuntuu siltä että hyvinhän tässä ehtii vaikka mitä =)
Eikä biologinen kello tikitä, joten voin suunnata ajatuksia opiskeluun, harrastuksiin, jne.

 

Mä tein lapset ensin ja opiskelin sitten, opintojen jälkeen lähdin työelämään. Olenkohan ollut pari päivää pois töistä lapsen sairauden takia, kun lapset ehtivät kasvaa lähes kouluikäisiksi ennen kuin mä siirryin työelämään.

 

Tein lapset ensin ja opiskelin sen jälkeen ammatin, tai oikeestaan kaks ammattia. Mies opiskeli esikoisen syntymän aikaan oppisopimuksella toista ammattia ja aloitti sitten aika pian työt.
Oon tyytyväinen valintaani, koska mulla meni todella pitkään ennen kuin löysin ammatin mikä mua oikeesti kiinnostaa.

 

Molemmissa puolensa, mikä sitten kellekin parhaiten sopii. Itselleni sopi opiskella ensin ja hankkia lapset vasta sitten, lähinnä syystä etten ole mitään opiskelijatyyppiä ja kun syntyi kaksi erityislasta reilun vuoden ikäerolla, olisi opiskelu voinutkin olla aika rankkaa siinä samalla.

Siskolla taas on kolme lasta ja hän valmistuu vasta tulevana keväänä. Hänelle taas sopi paremmin niin, sai rauhassa etsiä alaansa ja opiskella, tehdä töitä mielensä mukaan jne. Hän viihtyy opinnoissa ja nauttii tuosta vapaudestaan.

Kukin tavallaan, itse tykkään vaan että jos ei ole opiskeluista kiinnostunutta tyyppiä, voi olla helpompikin hankkia ensin se koulutus ja sitten avsta lapset. Ettei päädy siihen tilanteeseen että töitä ei saa ilman koulutusta ja opiskelemaan ei taas voi lähteä kun on nuo lapset.

 

Ei yhden muotin mukaan. Se mikä sopii toiselle yhteen tilanteeseen, ei sovi toiselle toiseen tilanteeseen.

Minä sain ekan lapsesni kesken opintojen 28-vuotiaana. Aika oli sopiva lapselle ja ei tuntunut mielekkäältä odottaa opintojen päättymistä, koska olisi ollut mahdollista, etteivät ne pääty koskaan. Järjestin asiat kylläkin niin, että sain hyvän äitiyspäivärahan olemalla toissä raskausaikana. Toisen lapsen sain 31-vuotiaana suoritettuani opinnot loppuun.

 

Mun mielestä tuohon kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, koska jokainen tekee kuten itselle sopii ja parhaaksi näkee. Itselleni oli ihan selvää, että ennen lapsia opiskelen ja hankin vakituisen työpaikan, ja näin myös tapahtui. En silti yhtään ihmettele/tuomitse, jos joku toinen toimii toisella tavalla.

 

Jokainen tkee niin kuin parhaaksi näkee.

Itse opiskelin ensin, lisäksi jouduimme valmistumisen jälkeen 2 vuodeksi eri paikakkunnille, koska oli kova lama ja samalta paikkakunnalta ei töitä löytynyt. Lapsia tuli tämän jälkeen.

 

Sain ensin kolme lasta ja sitten opiskelin ammatin ja menin töihin. Miehellä oli yksi ammatti, kun lapsia alkoi tulla. Toisen ammatin opiskeli, kun oli kolmannen lapsen suunnittelu, raskaus ja vauva-aika. Kolmatta ammattia alkoi opiskella kun nuorin oli 2v.

Rahasta oli tiukkaa ollut, kun molemmat opintotuella opiskeltiin yhtaikaa. Nyt kuitenkin rahatilanne helpompi ja rahaa menee kyllä paljon lapsiin.

 

Olin ollut vakityöpaikassa 7 vuotta ennen esikoisen saamista. Sitä ennen olin määräaikaisissa työsuhteissa. Elämäntilanteeni oli siis vakaa ja taloudellisesti hyvä. En keksi yhtään huonoa puolta tilanteessani.

Pitkän työrupeaman jälkeen tauko työelämässä teki hyvää. Ei ollut kiire palata takaisin. Rahaa oli säästössä ja nautin lasten kanssa kotona olemisesta täysin siemauksin. On mukavaa, kun voimme tarjota lapsille kauniita vaatteita, kivoja harrastuksia, omat huoneet, omaa aikaamme. Olen säästänyt lomia ja voin olla pienten koululaisten kanssa kaikki lomat itsekin kotona. Lisäksi voin hyödyntää osittaista hoitovapaata ja tehdä vain 4-päiväistä työviikkoa.

 

Mä sain lapsen kesken opintojen, ja tuntuu oikealta ratkaisulta meidän perheessä. Koska mä olin opiskelija, mun tulot ei laskeneet kun jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle, eikä me olla vielä otettu esim. mitään asuntolainaa (joka meillä varmaan olisi, jos minäkin olisin jo työelämässä), joten siinä mielessä elämä on rentoa ja huoletonta, kun ei tarvitse laskea, paljonko menetän tuloja kotihoidontuelle jäämällä eikä tarvitse kiirehtiä töihin esim. sen asuntolainan takia. Mies on opiskellut kaksi ammattia ja käy töissä, pärjätään ihan hyvin.

Kävin itse lukion jälkeen vuoden töissä ja sen jälkeen opiskelin itselleni täysin vääräksi osoittautunutta alaa, joten jos oltaisiin odotettu, että molemmilla on vakituinen työpaikka, olisin itse varmaan yli 30 (ja mies mua 7 vuotta vanhempi), kun ensimmäistä lasta alettaisiin suunnitella. Minusta se tuntuu ihan liian vanhalta.