G:Nautitko vauva-ajasta??

Eli tunsitko nauttivasi siitä jo sitä eläessäsi vai kultasiko aika muistot ja se rupesi myöhemmin tuntumaan ihanalta? Mä elän sitä tällä hetkellä ja en kyl suoraan sanottuna aina kauheesti nauti...ku väsyttää nii prkl...toki välillä ihanaakin..

 

Ekan lapsen vauva-ajasta nautin täysin siemauksin, en tiedä mitään muuta ajankohtaa elämästäni jolloin olisin ollut yhtä onnellinen.

 

Minä en kyllä enää oikeastaan muista. Ei minulla mitään kauhumuistoja ole, mutta kai se oli kuitenkin suht tavallista vauvaperheen arkea, ei huippuihanaa muttei kamalaakaan. =)

 

No kaksosten vauva aikana en voi sanoa nauttivani täysin, oli senverran raskasta se alku :ashamed: mutta kyllä mä nyt olen nauttinut täysillä, kun on vaan yksi vauva ja vieläpä nukkuu yöt hyvin

 

ekasta nautin ja kärsin, nyt tokan kanssa kotona ja nautin ja kärsin.. En tiä, ihanaahan tää on mut aikamoista sulkeista pitää nuo vauvat..

 

Ekasta en kun oli niin itkunen vauva mutta tokasta oon nauttinut.

 

No rehellisyyden nimissä en! Onhan tuo aivan ihana, mutta aika aikaansa ja saisi tuo mun puolesta olla jo toisella vuodella.

 

En nauttinut heti alussa, jälkeen päin ajateltuna olisi vaan pitänyt nauttia, nyt kaduttaa :/ kauhea ikävä niitä alkua aikoja ja minä vain toivoin vauvan kasvavan nopeasti.

 

olen nauttinut molempien vauva-ajasta

 

Vauva 9 kk ja täytyy sanoa että olen todella onnellinen. Ensimmäiset kuukaudet olin vielä enemmän huumassa, muistan että jäin välillä miettimään että voisin pakahtua kun olin niin rakastunut lapseeni ja oli ihana viettää aikaa hänen kanssaan.

 

Elän iltatähden vauva-aikaa ja nautin täysillä. Tämä on ollut huikea vajaa vuosi, kun pienestä inisevästä nyytistä on kasvanut vimmaisesti ryömivä 8-kuinen, ja kun tiedän mitä kaikkea ihanaa on vielä tulossa.

Esikoinen oli hyvin vaativa ja minä olin hyvin epävarma nuori äiti, mutta nautin siitäkin nuoren äidin ylpeydellä. Toinen vauva oli niin aurinkoinen ja helppo, esikoinen vanheni hiukan ja elämä oli oikein mukavaa siinäkin vaiheessa.

Kolmannen vauva-aika oli niin kaoottinen, isoveljien uhmaillessa ja vilistäessä ympärillä, että se pakotti muuttamaan suhdetta kodinhoitoon, äitiyteen ja siihen, mitä koin ympäristön minulta vaativan.

Kun siitä pääsin yli, olen nauttinut. Itse asiassa olen ollut vauva-aikoina onnellisimmillani.

 

Kyllä nautin. Tyttö on nyt puoli vuotias ja pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta olen nauttinut. Nyt tuntemiset on vähän mtä on kun tyttö on nuhainen-räkäinen-yskii.. Ympäristöä seuratessa olen tullut siihen tulokseen, että nyt vielä pääsee helpolla kun tyttö on pieni.

 

Nautin.Parasta aikaa tähän astisessa elämässäni.

 

en kyllä kauheasti nauttinut oikeastaan en ollenkaan. Vauva oli todella huono nukkumaan, usein saatoimme viikonkin ajan valvoa kaikki yöt aamuun asti ennen kuin pikkuinen kävi nukkumaan. jos nukkui heräili ½-1 tunnin välein läpi yön. nyt tuntuu että rakastan joka päivä enemmän ja enemmän tuota lasta (nyt 7kk) ja varmasti asiaan vaikuttaa se että nyt yöllä pääasiassa nukutaan, herää kyllä vielä muutaman kerran yössä, mutta se on pientä siihen verrattuna mitä oli ensimmäiset neljä kuukautta. vauva aika oli niiin rankkaa että taitaa tämä lapsi jäädä ainokaiseksemme, kumpikaan ei jaksaisi samaa rumbaa uudestaan

 

Ensimmäisen kanssa olin niin sekaisin väsymyksestä ja oman ajan puuttumisesta että en osannut nauttia. Muiden kanssa on ollut jo niin paljon helpompaa ja nautittavampaa.

 

Olen nauttinut kaikkien lasteni vauva-ajoista. Vauvat on vaan niin ihania :heart:

 

Toisinaan. Välillä en malta odottaa, että pääsisi taas töihin. Ja välillä olen pakahtua onnellisuuteeni.

 

olen nauttinut joka kerta, vuosi on älyttömän lyhyt aika, ehkä jotkut ei vaan tajua sitä. ja minä olen ainakin nukkunut silloin kun on voinut ja sen mukaan sitten sovittanut jaksamiset. monet mammat ei tajua nukkua päivällä, ku vauva nukkuu vaan tekevät muka-tärkeitä kotitöitä..

 

olen nauttinut joka kerta, vuosi on älyttömän lyhyt aika, ehkä jotkut ei vaan tajua sitä. ja minä olen ainakin nukkunut silloin kun on voinut ja sen mukaan sitten sovittanut jaksamiset. monet mammat ei tajua nukkua päivällä, ku vauva nukkuu vaan tekevät muka-tärkeitä kotitöitä..

Mitä tekemistä ajantajulla on sen kanssa, nauttiiko vauva-ajasta?

 

Pojan kanssa kyllä, oli niin iloinen ja lepposa vauvana, et kukapa ei olisi nauttinu. Onhan tuo kyllä ilonen ja lepposa 2v. Myönnettäköön, että tyttö kun on nyt 8kk niin ei ihan niin nautinnollista olekkaan ollu, luonnetta piisaa meidän mimmissä kyllä muillekkin. Mutta en mä tahdo valittaakkaan. Kohta sekin on iso tyttö.. :|

 

Esikon vauva-ajasta en nauttinut niin pätkääkään, ihmettelin tosissaan mikä siinä piti olla niin ihanaa ja auvoisaa :ashamed:
Kakkosestakaan en liiemmin nauttinut, kun sitten meillä olikin kaksi alle kaksivuotiasta ja päällimmäisenä oli vaan tunne että kunpa nää kasvaisi nopeasti isommiksi ja omatoimisiksi. Pelkkä sumu jäänyt päällimmäisenä mieleen kahden ekan vauva-ajoista. Mutta kuopuksen vauva-ajasta nautin suunnattomasti heti alusta saakka, isommat muksut olivat jo vanhempia kun kuopus syntyi ja rutiini muistissa silti. Ainut mikä häiritsi kuopuksen vauva-ajan ihanuutta oli esikon alkanut eskari (alkoi kun kuopus oli viikon ikäinen) eikä saanut yhtään vauvantahtisesti elää. Mutta muuten vasta silloin olin ehkä henkisesti kypsä vanhemmuuteen?

 

Nyt nautin ihan hirveasti. =) Keskimmäisen vauva-aika oli ihan jees. Ekan vauva-aika olikin vähän harmaampaa aikaa.

 

Esikon vauva-ajasta en nauttinut niin pätkääkään, ihmettelin tosissaan mikä siinä piti olla niin ihanaa ja auvoisaa :ashamed:
Kakkosestakaan en liiemmin nauttinut, kun sitten meillä olikin kaksi alle kaksivuotiasta ja päällimmäisenä oli vaan tunne että kunpa nää kasvaisi nopeasti isommiksi ja omatoimisiksi. Pelkkä sumu jäänyt päällimmäisenä mieleen kahden ekan vauva-ajoista. Mutta kuopuksen vauva-ajasta nautin suunnattomasti heti alusta saakka, isommat muksut olivat jo vanhempia kun kuopus syntyi ja rutiini muistissa silti. Ainut mikä häiritsi kuopuksen vauva-ajan ihanuutta oli esikon alkanut eskari (alkoi kun kuopus oli viikon ikäinen) eikä saanut yhtään vauvantahtisesti elää. Mutta muuten vasta silloin olin ehkä henkisesti kypsä vanhemmuuteen?

Täys peesi muuten, mut kyllä mä keskimmäisen vauva-ajasta nautin, vaikka kokonaisuus oli aika raskas. =)

 

Nautin. Kumpikaan ei itkenyt paljon ja semmosta vauva rääkymistä ei tehny kumpikaan Minulle on suotu helpot vauvat :heart: (uhmiksista en sitten sanokaan neää mitään :kieh: )

 

Nautin niin esikoisen kanssa ja nautin nytkin (vauva 2kk). :heart:

En ole vielä kokenut että väsyttäis tippakaan, yötkin kun saan nukkua ja päivätkin on helppoja, eipä tuo todellakaan turhista itkeskele.

Samoin oli esikoisen aikaan, mulle on suotu vauvat jotka nukkuu yönsä ja muutenkin ovat olleet helppoja. Mutta niinhän sitä saa niin paljon kuin itse jaksaa kantaa