G: Oletko koskaan harkinnut eroavasi miehestäsi?

Mietin asiaa siksi koska olen miettinyt monta kertaa että kauanko liittomme kestää. Joskus olen jopa valmis eroamaan vaikka heti mutta yhteiset vuodet ja lapset tekevät sen vaikeasti. Äitini sanoi ettei ole koskaan edes käynyt mielessä joten mietin että aika huonolla tolalla ovat asiat kun tällaisia mietin
 
Murmeli
Kyllä olen ja monta kertaa. Aina (1-4 krt/kk) kun mies häipyy kotoa kavereilleen (kertomatta minulle, eikä monestikaan tule kotiin selvinpäin), yön pimeinä tunteina päätän, että maanantaina haen jostain asuntoa ja lähden lätkimään. Jostain syystä olen kuitenkin vielä jäänyt. Pojat tarvitsevat isää. Vai tarvitsevatko sellasta, joka ei osaa elää siten kuin perheellisen kuuluisi???
 
Olen. Tälläkin hetkellä istun tässä miettimässä mitä tehdä. Juuri kannoin tyynyn ja peiton itselleni toiseen huoneeseen. En tiedä vienkö niitä enää koskaan samaan sänkeen mieheni kanssa. Joka päivästä tappelua, piikittelyä, #&%£$!*...Ei tätä jaksa enää. Ero tuntuu ihan hirveeltä ajatuksena, mut näyttää tulevaisuudelta mikä on ihan nurkan takana :'(
 
Minulla kans on käynyt mielessä nyt muutamankin kerran .
Meillä kans ainaista piikittelyä ja syyttelyjä,Mikään ei ole muka koskaan hyvä.Ero vaan tuntuu kans niin hurjalta.Aina ei oikein tiedä mitä tehdä.Työstä kun tulee ei sais koskaan olla väsynyt ja sen semmoista Onko muilla kans tälläistä.Kaik on muka aina oikein mitä mies tekee..
 
olen kyllä monen monta kertaa! Me odotetaan rakasta vauvelia syntyväksi ihan pian enkä haluaisi erota mieskin sitä mieltä ettei voi erota kun lapsi tulossa ja naimisiin meinaa....mutta jos liitosta tulee sietämätöntä aioin kyllä potkia miehen ulos.

pientä riitaa meillä vain mutta tuntuu että harvoin näkee sellaista ihanaa päivää ettei tarvitsisi mökötystä katsella, miehellä tapana mököttää pienistä asioista jopa päivä kausia! Itse kun taas unohdan melkein saman tien, korkeintaan tunnin jaksan mökötellä.
 
olen harkinnut eroa monestikin, koska mies aina töissä eli tekee reissu hommia, niin on yleensä useita päiviä, jopa viikkoja poissa kotoa, ja minä yksin kahden lapsen kanssa. Tunnen itseni vain kodinhoitajaksi.
 
nimetön
On käynyt mielessä useasti, mietin sitä juuri tälläkin hetkellä mutta en kovin vakavasti. Suututtaa niin mahdottomasti juuri nyt ja siksi tekisi mieli edes heittää pariksi päiväksi ukko pellolle!

Meillä sattuu olemaan tällä hetkellä taloudellisesti tosi tiukkaa. Mies on yksityisyrittäjä ja ei voida nostaa palkaa itselle kun yrityksessä on hiljaista työn kannalta. Se sitten aiheuttaa riitaa.

Mies kiukuttelee minulle, juo kaljaa ja kuvittelee että minä jaksan hoitaa lapset, huushollin ja kuunnelle sen kaiken paskan mitä itsekkäällä käytöksellään aiheuttaa. Se on mieheni tapa purkaa stressiä. Eikö ole herttaista!

Ajattelinkin että tähän taitaa olla paras ratkaisu mennä töihin syksyllä. Eipähän nähdä päivisin liikaa ja taloudellisestikin asiat ovat varmemmalla pohjalla.

Meillä on aina joskus näitä kausia että menee huonosti, mutta tähän asti niistä on selvitty. En osaa kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä ja opettelleet aikuisen elämän sekä parisuhteen säännöt yhdessä (kantapään kautta).
 
Elsu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.07.2005 klo 21:13 Ihmeellinen harmaana kirjoitti:
Kyllä :'(

Missäköhän tulee se piste ettei enää jaksa jatkaa yhteistä matkaa? Mitä kaikkea pystyy antaan anteeksi?

:/
Tätä mäkin mietin, koska tulee se viimeinen piste...
Mihin katos se tyyppi joka sano kerrasta poikki ja nyt niitä kertoja on useita...
Kuinka paljon sontaa jaksaa sietää ennen kun tajuaa luovuttaa?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.07.2005 klo 21:13 Ihmeellinen harmaana kirjoitti:
Kyllä :'(

Missäköhän tulee se piste ettei enää jaksa jatkaa yhteistä matkaa? Mitä kaikkea pystyy antaan anteeksi?

:/
Nyt ollaan ainakin jonkin aikaa erossa. Eiköhän se sitten kummallekin kirkastu, että halutaanko jatkaa yhteistä taivalta :/
 
Meille tulee ensin 2kk:n ero syksyllä, joka jatkuu sitten todennäköisesti (tai toivon mukaan - sillä olen umpikyllästynyt olemaan "paska akka", ja hoitamaan kodin, laskut ja lapset yksin). :'(
Pelottaa kyllä, taidan tunnistaa itsessäni pienen läheisriippuvuuden (vai olisiko muutoksen pelkoa). Ja mies osaa kyllä olla hurmaava, kun haluaa taas perheen seuraa. Inhoan maalaispsykologiaa, mutta silmäni ovat avautuneet, ja ahmin tietoa narsismista. Voimia kaikille, joiden arki ei ole ihan mutkaton!
 
äiti-ihminen
..Täytyy myöntää että olen :( Tuntuu että meitä on paljon,jotka on harkinnu eroa....eikä näytä hyvältä. :/
:hug: ..voimahali meille kaikille väsyneille äideille ja tuleville sellaisille!! Yritetään jaksaa ja kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaanki.
 
mä vaan
sillon tällöin meillä "uusioperhe"miehellä 4 ex kanssa lapsia ja mulla 2 ja 1 yhteinen.raha suuttuttaa usein,elatukset,synttärit,joulut ja syömiset joka toinen viik.loppu.Joskus tekis mieli lyödä hanskat tiskiin
 

Yhteistyössä