G: Oletko koskaan harkinnut eroavasi miehestäsi?

olen-useastikin.Itseasiassa parastaikaa mietin..Ei vaan tunnu hyvälle tämä parisuhde..

 

\

Minä olen!

Joo, silloin kun pitemmät lomat esim.kesäloma. Eiiii jaaksa!
Tapellaan koko ajan.. Sitten taas kaikki rullaa kun työt alkaa.

 

\

Kyllä olen ja vakavissani. En enää oikein jaksan elää murrosikäisen teini-ikäisten pimppakuvia selailevan nelikymppisen kanssa.

Pojat on aina poikia ja meistä naisista tulee vanhoja ämmiä!
Onko se sitten neuroottista tuijottelua? POLTA NE LEHDET!!!

 

joo oon!!!!joka päivä..lähdinkin jo kerran, mutta ei pää kestänyt lasten hokemista, että mennään kotiin..miehessäkään ei mitään vikaa, ei vaan oon mitään tunteita sitä kohtaan..ei kai oo koskaan ollutkaan todellisia tunteita..pakko kai se on olla niin kauan kun lapset on kotona..

 

joo-o, just nyt taitaa olla ajankohtaista kun lähdettiin tyttöjen kanssa sukuloimaan, on mies juonut ja käynyt baareissa kahtena iltana, vaikka lupasi ettei juo. Meillä tuo alko-ongelma ja mies sen myöntää itsekin, mutta silti vaan valehtelee mulle surutta päin naamaa. En taida jaksaa enää. On helpompaa olla tyttöjen kanssa kaksin ilman henkistä stressiä. Keväällä jo mies oli pihalla kolme päivää ja ei olis pitänyt ottaa sitä takaisin, mutta mutta, on niitä hyviäkin hetkiä. Mutta ei taida enää rakkautta riittää paikkaan kaikkia niitä tekoja. Huoh. :'(

 

Avioliiton ensimmäisenä vuotena ajattelin kerran et tää taiski loppua lyhyeen, mut se on ollu muistaakseni ainoa kerta. Ollaan oltu 10v. naimisis ja oikeestaan suhde on parantunu koko ajan.

 

Erosinkin kerran ja 1,5 v tauon jälkeen löysimme toisemme uudelleen. Eipä ole kumpainenkaan enää itsestään selvyys. :heart:

 

Olen todellakin. Vaan miten sitä ihminen tuleekin saamattomaksi lasten myötä. Mielummin on näin suruun uponneena kuin ottaa vastuun elämästään. Miten mies jota on aikoinaan niin rakastanut voikin hiljalleen tuhota ja musertaa pieniksi palasiksi.

 

\

\

Kyllä olen ja vakavissani. En enää oikein jaksan elää murrosikäisen teini-ikäisten pimppakuvia selailevan nelikymppisen kanssa.

Pojat on aina poikia ja meistä naisista tulee vanhoja ämmiä!
Onko se sitten neuroottista tuijottelua? POLTA NE LEHDET!!!

Tiedetään, mutta kun kyse ei ole mistään murkkuiän hurmoksesta kun on löytänyt oman seksuaalisuuden. Ja vanha ämmä mie olen ja ämmemmäksi tulen, mitä pitemmälle olen tassä parisuhteessa. KYllä se on sairasta tuijottelua. Mitkä lehdet? Olisin onnellinen jos joku tuhoaisi kaikki nettiseksisivut?!!!! Että

 

Kyllä olen kans monen monta kertaa eroa miettinyt, mut aina jääny sikseen. Monet kriisit koettu ja turpaankin pari kertaa tullu. Helpompaa olis lähteä jos ei olisi lapsia. koskakohan mieheni on sanonut viimeksi mulle jotain positiivistä ja kehunu. Ja minä jaksan kaikesta huolimatta tehdä yllätyksiä, kehua ja rakastaa ääneen. Ja anoppi viel' kaiken lisäksi puolustaa aina poikaansa eikä edes tiedä koko totuutta hänestä. tällä hetkellä tunuu että elämä on vain pelkkää kulissia :'( :'( :'(

 

Kyllä olen...tälläkin hetkellä! Alkaa jo väsyttämään tämä kaikesta vänkääminen tuon ukon kanssa, ei jaksaisi enää. Ei miehelle mene perille, että lapsen ja oman talon mukana tulee erilaisia velvollisuuksia ja vastuita jne. jotka pitää hoitaa...On välillä kuin pikkulapsi yhtä huollettava.

 

olen kyllä ajatellut enemmän kuin usein nykyään...Mutta onneksi asiat ovat sittemmin järjestyneet parempaan suuntaan....

 

\

Kyllä olen ja monta kertaa. Aina (1-4 krt/kk) kun mies häipyy kotoa kavereilleen (kertomatta minulle, eikä monestikaan tule kotiin selvinpäin), yön pimeinä tunteina päätän, että maanantaina haen jostain asuntoa ja lähden lätkimään. Jostain syystä olen kuitenkin vielä jäänyt. Pojat tarvitsevat isää. Vai tarvitsevatko sellasta, joka ei osaa elää siten kuin perheellisen kuuluisi???

Meillä sama tilanne, istun yksin ja mietin missähän isäntä taas luuraa... Eikä varmasti tartte ees oottaa kotiin ennen huomista iltapäivää!! Lapsenkin takia oon vaan yrittänyt jaksaa...

 

\

olen nyt just harkitsen..

Kuin myös... Ja taitaa lopputulos olla jotain muuta kuin yleensä! Ei vaan enää jaksa..!

 

Tunteet ei ole muuttuneet mihinkään, eli tunnen yhä vihaa ja inhoa miestäni kohtaan ero vaan tuntuu niin kaukaiselta. Sisin itkee ja huutaa yhtä aikaa. Miten on joskus voinutkin olla korviaan myöten rakastunut tuollaiseen paskaan. Tällä hetkellä mustia ajatuksia vaan mielessä. Pakko yrittää jaksaa lasten takia. Tossa toi kusipää vaan istuu sohvalla ja imee kaljaa :'(

 

Kyllä olen minäkin aikoinani harkinnut eroa, kuten miehenikin. Oli molemmin puoleista epäluottamusta, pettämisen "pelkoa" ja jatkuvaa tappelua. Kahden lapsemme takia päätimme yrittää vielä. Opettelimme puhumaan asiat selviksi ja nykyään aina kun on jotain mieltä askarruttavaa, sanomme sen heti toiselle, emmekä jää murehtimaan sitä yksin. Asiat kun tuppaavat suurentua ja paisua omassa mielessä, kun niitä vatvoo yksin. Nyt olemme onnellisempia kuin koskaan. Voisin sanoa, että onnellisempia kuin seurusteluaikoina.
Yrittäkää vielä keskustella (kuten me, opetelkaa keskustelemaan), jos se parisuhde muuttuisi vielä paremmaksi. Eihän se keneltäkään pois ole, jos edes yrittää. Voimia kaikille oli se lopputulos sitten mikä tahansa! :hug:

 

\

\

\

Kyllä olen ja vakavissani. En enää oikein jaksan elää murrosikäisen teini-ikäisten pimppakuvia selailevan nelikymppisen kanssa.

Pojat on aina poikia ja meistä naisista tulee vanhoja ämmiä!
Onko se sitten neuroottista tuijottelua? POLTA NE LEHDET!!!

Tiedetään, mutta kun kyse ei ole mistään murkkuiän hurmoksesta kun on löytänyt oman seksuaalisuuden. Ja vanha ämmä mie olen ja ämmemmäksi tulen, mitä pitemmälle olen tassä parisuhteessa. KYllä se on sairasta tuijottelua. Mitkä lehdet? Olisin onnellinen jos joku tuhoaisi kaikki nettiseksisivut?!!!! Että

Se voi olla pikkusen vaikeampaa. Sorry, luulin lehden tuijottelua. En muistanutkaan nettiä. Pitäskö mun hypätä 2000-luvulle. :headwall:

 

joo olen..varmaan tuhat kertaa sanonu eroavani mutta en uskalla/saa aikaseksi,pelottaa yksin oleminen..pelkään sosiaalisia tilanteita..
en osaa yksin mitään..tänäänkin lääkärissä en muistanut mitä piti sanoa niin taisin pusua ihan outoja ja hävetti..ja mies on peliriippuvainen,ei sitä jaksa..petinkin kerran kun seksi on mitätöntä hänen kanssaan ja ajattelin että pääsen helpommin eroon ku aina jauhaa että petän ja sitten petin ja tuntu hyvältä...sitten akdutti,no ukko jauhaa pettämisestä ja antoi anteeksi...uuden kanssa olen kirjoitellut aj soitellut aj tosi kivan olonen tyyppi,mutta tuntuu et onko hyvä sittenkään..kun ei ole lapsen oikea isä.ja kaikki vanhempii tutustumiset taas---mutta rakkaus on ihanaa aj aion rakastaa mutta en tuota miestä vaan parempaa...onko kellään muulla samoja ongelmia?pelkäättekö yksin jäämistä?tai uutta suhdetta+jos meneekin pieleen---?en ´jaksais...semmosta

 

Olen jo pitkään eroa ajatellut avomiehestäni.Välillä tuollaiset ajatukset siirtänyt taka alalle.Mutta taas ne ovat pinnassa ja vahvempana kuin koskaan.Lasten takia olen "roikkunut" tässä parisuhteessa,vaikken enään pitkään aikaan ole rakastanut avokkiani.Eikä muutenkaan parisuhde ja lasten kasvatus menetelmät mene saman lailla...
Mä en vain jaksa enään yrittää , kun ei toinen ole vuosien varrella muuttunut niin ei se varmaan enään tapahdu.Kännissä kyllä suostuu juttelee ihan mistä vain,mut selvin päin sitten se asia onkin jo toinen juttu.Meillä kun ei kuulema ole ongelmia joita pitäisi selvittää , vaikka mun mielestä on ja et ne pitäs saada puhuttua selviksi...
Toivon et saan niin paljon rohkeutta kerättyä että saan sanottua avokilleni et nyt se on loppu , et tahdon muuttaa lasten kanssa pois samasta asunnosta.Ja että tällä kertaa olen tosissani...
Tähän mennessä kun välillä olen erosta puhunut niin ei ole reagoinut mitenkään ja näyttänyt selvästi ettei usko mun sanomisiani...
Olen pelännyt että jos en tulekkaan toimeen yksin lasten kanssa , siis rahallisesti... Yhteishuotajuutta olen tässä ajatellut , mut jos rupeaa oikein hankalaksi niin sitten yksinhuoltajuutta...
Kiitos jos joku jaksoi lukea tän mun kirjoituksen loppuun !

 

Eipä ole mielessä käynyt. 7 vuotta yhteistä taivalta takana. Tyyntä ja myrskyä.

 

Olen, montakin kertaa riitojen päätteeksi, mutta olen laittanut ne ajatukset äkkipikaisuuteni piikkiin. Naimisiin kun olen mennyt. niin en kyllä ihan helpolla eroa...ja kun on lapsikin. Loppuun asti yritän

 

Joka paiva! Mutta yleensa rauhotun parissa minuutissa, katson lapsia ja muistan mika tassa maailmassa on kaikkein tarkeinta. Ainahan niita riitoja tulee, niista vain taytyy oppia ja move on! Ymmarran etta on tapauksia, joissa mies ei kertakaikkiaan ole aviomieheksi ja isaksi ja on kaikille parasta etta eletaan erossa, mutta en ymmarra tata nykyajan yhteiskunnan buumia laittaa avioeropaperit kayntiin parin kriisin jalkeen ja sanoa vakavalla naamalla ettei lapset siita karsi.

 

\

.. Ymmarran etta on tapauksia, joissa mies ei kertakaikkiaan ole aviomieheksi ja isaksi ja on kaikille parasta etta eletaan erossa, mutta en ymmarra tata nykyajan yhteiskunnan buumia laittaa avioeropaperit kayntiin parin kriisin jalkeen ja sanoa vakavalla naamalla ettei lapset siita karsi.

Olen aivan samaa mieltä! Nykyään ihmiset eroavat aivan liian helposti!!! Avioliittoa pidetään itsestään selvyytenä, eikä tehdä töitä sen eteen. Ja tiedän mistä puhun, koska kokemusta on. Vaikeaa oli välillä, mutta aika ja ennenkaikkea keskusteleminen sekä toisen kunnioittaminen (uudestaan, joka välillä oli hukassa..) auttoi.

Miettikää ja KAUAN ennenkuin viette ne eropaperit. :kieh:

 

montakytyks kertaa on tehnyt mieli laittaa ero vireille, mutta sitten aina tajunnut et parempaa miestä ei kyl tästä lähimaastosta löydy.. :hug: eli rakkaus voittanut eron.. :heart: :heart: :heart:

 

\

Kyllä olen kans monen monta kertaa eroa miettinyt, mut aina jääny sikseen. Monet kriisit koettu ja turpaankin pari kertaa tullu. Helpompaa olis lähteä jos ei olisi lapsia. koskakohan mieheni on sanonut viimeksi mulle jotain positiivistä ja kehunu. Ja minä jaksan kaikesta huolimatta tehdä yllätyksiä, kehua ja rakastaa ääneen. Ja anoppi viel' kaiken lisäksi puolustaa aina poikaansa eikä edes tiedä koko totuutta hänestä. tällä hetkellä tunuu että elämä on vain pelkkää kulissia :'( :'( :'(

Kuulostaa meidän perheeltä!! Eroa olen miettinyt usein. Lisäksi mies rahattomana kotona, ei jaksa soittaa töihiin (vakkari duuni löytyy) ja mennä sinne. Minä teen kotona kaiken, käyn töissä ja maksan laskut. Mies vain valittaa ja on. :kieh: