Gallup! Oletko koskaan...?

  • Viestiketjun aloittaja vierailijakööök
  • Ensimmäinen viesti
vierailijakööök
Oletko laittanut käden lapsen suun eteen, kun tämä on huutanut tai muuten metelöinyt sellaisella hetkellä, että olisi pakko olla hiljaa? Esim. yöllä, kun muut nukkuvat tms.? Tarkoitan tässä siis semmoista, että laitetaan käsi kevyesti suun päälle ja vain hyvin lyhyeksi aikaa.
 
vierailija
En ole.

Ja kyllä meillä saa yöllä huutaa/itkeä. Kuuluu vähän niinkun lapsiperheen elämään..

Jos jossakin juhlassa tms. huutaa, niin silloin poistutaan pihalle jäähdyttelemään.

Mutta ei tosiaan ole tullut kertaakaan 8 vuoden aikana tarvetta laittaa kättä suun eteen. Ajatuskin tuntuu kurjalta :/
 
vierailija
Olen juu. Enkä ole edes tajunnut että tässä on jotain kamalaa. Esim. kipeän kaksivuotiaan olen kantanut olkkariin käsi suun edessä että siellä voin sitten sylitellä, kuunnella, rauhoitella ja hoitaa. Jos en olisi laittanut kättä, sit olisi pitänyt olla sylittelemättä kun olisi ollut herännyt ärhäkkä vauva hoidettavaksi. Mut ei se ole mikään vihainen ote, ei estä hengittämistä, ei satu. Ihan varmasti ärsyttää sen 10 sekuntia, mutta olen joutunut tekemään paljon ärsyttävämpiäkin asioita kokonaistilanteen nimissä, esim. pukemaan väkisin.

Noin pääperiaatteena koen että sellaisia asioita missä mulla ei ole valtaa pakottaa on nukahtaminen, syöminen, pissaaminen, kakkaaminen ja äänen pitäminen. Mutta näköjään hyvin perusteltu äänen vaimentaminen sopii mun moraaliin.
 
Monta kertaa. Ja vielä silleen tehnyt, että ääni kuuluu hassusti katkonaisena. Lapsista se on hauskaa.
 
vierailijaköök
Kiitos vastauksista tähän mennessä. Itse olen myös joskus laittanut käden esikoisen suun eteen, siis juuri, kuten joku tuossa kuvailikin. Eli ei mitenkään lujasti, puristavasti, kipua aiheuttaen tms. Vaan hellästi ja todellakin vain hyvin lyhyeksi aikaa. Ja nämä tilanteet ovat olleet juuri näitä, että pikkusisarus on ollut nukkumassa, enkä ole halunnut, että hän herää. Itsellä ajatuksena näissä ollut se, että esikoinen pysähtyy kuuntelemaan, kun sanon, että nyt ollaan ihan hiljaa, eikös juu.

Kuitenkin noiden tilanteiden jälkeen, on jotenkin aina jäänyt fiilis, että onkohan tuo tapa kuitenkin jotenkin inhottava ja väärin. Netistä kun löysin joitain vanhoja keskusteluita, niin useimpien mielestä se onkin erittäin väärin. Puolisonkin kanssa tästä on juteltu, että eihän se varmasti kyllä mitenkään mukavalta tunnu, vaikka ei satukaan tms. Ja olenkin nyt päättänyt, että en enää noin tee.
 
viera.s
En ole. Jos lapsi huutaa kiukkuaan tai harmiaan, se varmasti tuollaista vaan pahenee. Ainakin meidän lapsen temperamentilla.

Tosin meillä ei suurempaa kiljumisongelmaa ole ollut. Yksi lapsen kaveri olikin toisenlainen tapaus, kiljui usein vaan testatakseen ääntään ja kuinka kovan äänen saa aikaan. Se oli kauempaakin korvia vihlovaa ja vanhemmilleen oli lähietäisyydeltä täysillä korvaan kiljuen aiheuttanut jonkintasoisen kuulovaurionkin. Tuollaisen lapsen voisin tarvittaessa hiljentää edes osin vaikka kädellä, kyllä se ehkä sen verran vaimentaisi ettei muut saa kuulovaurioita. Siis jos olisi oma lapsi kyseessä, vieraan lapsen kanssa vaan pitelin omia korviani ja koitin pysyä riittävän kaukana.
 
vierailija
Kerran olen, mutta ei vaimentanut ääntä ollenkaan. Totesin siis hyödyttömäksi koko jutun. Tehokkain tapa on laittaa omalle suulle sormi ja suhista (kuulostipa tyhmälle selitettynä :D ).
 

Yhteistyössä