gallup perhekerhoista

tehdäänkö gallup: kuinka moni on saanut ystäviä jonkinsortin avoimista päiväkerhoista tai muista vastaavista?

Itse olen monesti käynyt, mutta en vaan ole vielä kehenkään tutustunut. En ole käsi ojossa aina tuttavuutta mennyt tekemäänkään, se myönnettäköön. Mutta silti, jos olen vaikka yrittänyt jonkinsortin keskustelua saada aikaan, aika ujoa ja vaivautunutta se keskustelu vieraiden kanssa on.

Minulla tilanne varmasti helpottaa kun lapset kasvavat ja heidän kauttaan tutustutaan, mutta vauvavaiheessa eivät lapsosetkaan vielä äitiä auta juttuseuraa saamaan. Mitenkä muilla? Onko toivoa, kannattaako jatkaa kerhokierrosta? Onko minussa jotain vikaa kenties?

 

Sanoisin noin. Toivoa kannattaa aina. Tosin vaikeaa se on. Minä en ainakaan saanut, mutta minussa oli varmaan se vika, että olin liian vanha, melkein neljäkymmentä ja en osallistunut ilkeämielisiin juoruiluihin. Muuten olen tosi mukava ihminen.

 

perhekerhossa on mukavaa ja olen saanut sieltä uusia ystäviä. kesälläkin treffattiin kerran viikossa jossakin leikkipuistossa tai uimarannalla kerhon ollessa kiinni.

 

Itse en ole päässyt kovin aktiivisesti käymään perhekerhossa, mutta silloin kun olen käynyt, olo on ollut jotenkin ulkopuolinen. Viimeksi kun tällä viikolla kävin, niin oikeastaan vain yksi äiti jutteli kanssani. Muut viihtyivät mieluusti omassa "sisäpiirissään". Mutta tämä onkin hyvin pieni paikkakunta, jonne olen muuttanut muualta ja ymmärtääkseni nuo muut perhekerholaiset ovat tunteneet toisensa jo vuosia.

Jollei poika olisi niin haltioissaan perhekerhon leluista ja toisten lapsien seurasta, tuskin perhekerhoon vaivautuisin.

 

Kävin ns,perhekerhoissa kun lapsi oli 0-2 v ja varsin aktiivisesti kävinkin, avoiminen mielin, valmiina juttelemaan muillekin. Tämä on iso paikkakunta, joskin tämän sisällä on pienempiä yksiköitä ja siten sisäpiiriä ja kuppikuntia..
en ystävystynyt kenkään kanssa. En treffannut ketään enkä missään., Tuttuja naamoja tuli kyllä, tosin nyt ne on unohtunut.

Tämä on iso paikkakunta,joten valinnanvaraa on paljon, kävin useammassa kerhossa, erot on melkoiset että millainen ilmapiiri.

Toisissa se yksi kerta riitti.

Edes niissä paremmissa paikoissa , edes lapsi, ei saanut kontaktia toisiin lapsiin, kun kaverivanhempien lapset leikkii keskenään. Muita ei edes pienet huoli joukkoon...

Sitten sitä jo itekin lukkiutui eikä halunnutkaan olla tekemisissä kenekään kanssa, suojasi itsensä.

 

Kävin perhekerhossa nuorimman ollessa alle 2v. Olimme ulkopuolisia, kenestäkään en saanut ystävää vaikka yritin. Ongelma oli ehkä siinä että siinä kerhossa sattui olemaan äitejä jotka olivat olleet useamman vuoden kotona ja asuivat samalla uudella asuinalueella. Me asuimme vähän syrjemmällä muttei missään kaukana. Sama juttu kun menimme lähileikkipuistoon sielläkään ei kukaan tullut juttelemaan eikä saanut kontakteja. Kaikki vaan mulkoili alta kulmain. Siksi oli kotona olo aika yksinäistä ja kaipasi aikuisen seuraa päivisin.

 

kovasti mekin on yritetty käydä vaan aika sisään päin lämpeävää porukkaa meidänkin kerhosta löytyy! vilkkaiden lasten kanssa myöskin on omat ongelmansa,mutta muutenkin tuntuu että ei meitä oikein sinne kaivattaisi!HARMITTAA kovasti!!!

 

mä olen välillä miettiny et oliko kaikki paljon helpompaa sillon 11v takasin ekan muksun kans(silloin löysin kerhosta yhden äidin jonka kanssa pidetään yhtä vieläkin,vaikka on muutettu moneen otteeseen ja sama kyseinen henkilö on kumminakin yhdelle meidän muksuista..)nyt kun oon käyny täälä kerhois ni tuntuu,että oon jääny pikkasen "ulkopuolelle"vai oonko vaan sittenkin vääräs paikas väärään aikaan..aikas tylsää..ja oman kylän kerho on pikemminkin "juorukerho"..joop..

 

Käyn tytön kanssa mll:n kerhossa kerran viikossa.. ihan mukavaa siellä on.. ainakin välillä.Pääasia että tytöllä 10kk kivaa, ja näkee vähän muittenki naamoja välillä kun vaan aina minun.
Toivoisin saavani itselleni ystäviä mistä vaan, mutta en ole onnistunut..olen puhelias avoin kiltti ja huumorintajuinen, silti tuntuu ettei ketään kiinnosta.

Juuri eilen ajattelin ääneen miehelleni että onko minussa jotain vikaa, kun en saa kavereita?
Mies sanoi ettei mussa ole vikaa, vaan niissä itsessään jos välttelevät...

Asun turussa ja olis kiva saada frendejä itselle, ja samanikäisestä lapsesta meidän tytölle.

Jos jotain kiinnostaa niin laittakaa vaikka meiliosotteenne. =)

 

Itsellä reilu 2v ja 2kk lapset ja käydään kerhossa.Oikein odotan ja vanhempi poika odottaa kerhoa kanssa.Vaikka porukka aina jakautuu kahvipöytien mukaan omiin porukoihin niin emme me toisia hauku vaan puhutaan omista lapsista ja vertaillaan omia kokemuksia ja yhdessä jutellaan kaiken maailman juttuja.Rohkeesti vaan mukaan ja yrittää itekin jutella niin varmasti vastataan.Ihan sama jos kaipaat kavereita niin harvemmin varmaan ne kaverit sinua kotoa hakevat.Itse olen saanut ystäviä ja kaikkien kanssa jään vaihtamaan muutaman sanan tai enemmän jos tavataan kaupoilla tai pihalla ja ainakin tervehdin!!!Kaikista ei tietenkään tule sydänystäviä, mutta muutaman tosi hyvän ystävän olen löytänyt.Vaikka olisi vilkaskin lapsi niin ainahan se hartaushetken jälkeen pysyy sen verran aloillaan kun syödään keksiä ja sitten pääsee leikkimään tai ohjattuihin juttuihin.Meillä poika(vilkas) jaksaa hyvin koko hartaushetken kun tietää että saa keksiä ja vettä sen jälkeen ja sitten saa leikkiä kavereitten kanssa.Poika hakee kavereita ottaa kädestä kiinni ja pyytää mukaan leikkiin ja nauttii kerhosta.Kesällä varmasti kaivataan kerhoa ja syksyisin hyvä alottaa kun mammat vaihtuu niin ei kaikki tunne toisiaan valmiiksi, ehkä helpompi päästä mukaan?Meillä tosin 1 äiti käyny 15v, että taitaa viihtyä ja tuskin tuntee kaikkia entuudestaan ja omatkin lapset jo koulussa ja niillä lapsenlapsia.

 

Nimimerkille perhekerhoista.

MInulla oli aivan toisenlainen kokemus, eikä se ole siitä kiinni, että "mene vaan juttelemaan". Ei sitä jaksa hakata päätään seinään loputtomasti. Kauhviporukat istuvat keskenään eivätkä kertakaikkisesti huoli ketään mukaansa. Tuppisuuna en minä istunut mutta puhuin kait vääriä asioita? Erilainen elämäntilanne? Minulla kun oli myös täysi-ikäiset lapset, ja mies joka auttoi, takana kokemus myös yksinuoltaja-vuosilta. En siis uupunut, kun yksin jouduin tekemään. Enkä viitsinyt huokailla jos lapsi valvotti tai kiukutteli, kun tiesi että edessä voi olla pahempaakin.

Lapsi oli - on- myös rauhallinen, kiltti, ujo, hitaasti tutustuva. Minuun ripustautuva. Ei villi tai vilkas. Kun kävimme perhekerhoissa, lapsi ei vielä puhunut, kontaktin ottaminen oli hänen taholtaan siten hankalaa, omalla tavallaan kovasti yritti.

Tyrmistyttävin kokemus oli oman alueemme seurakunnan kerho. Edes kerhon ohjaaja ei vaivautunut näyttämään, missä lelut on, kertomaan mikä on systeemi. En tiennyt maksaako kahvi, saako sitä kaikki ottaa. Kukaan ei puhunut minulle mitään, tuttavat olivat keskenään. Ja visusti olivatkin. Miten mennä mukaan, jos kukaan ei edes huomaa että olet paikalla???? Ja koko paikka on täysin uusi, outo! Edes lasten kanssa ei leikkiä tullut: lapset häiriintyi siitäkin, kun omani leikki omaa leikkiään samalla alueella kuin he. Kuulemma sotki heidän leikin, vaikkei edes ollut kiinnostunut heistä, hänellä oli oma leikki, mutta samalla alueella; käytävällä, jossa tilaa siisi olisi ollut.

Muutama muukin ulkopuolinen siinä kerhossa oli, totisia vanhempia, jotka eivät menneet kahville vaan leikkivät lastensa kanssa. Tutustumista heidän kanssaan, niinkö? ei onnistunut, Olin itse hämmentynyt saamastani kohtelusta, he olivat ilmeisesti samassa tilassa ja päättäneet eristäytyä..

Vastuu on kerhon vetäjällä.

Pitäisiköhän antaa palautetta, koska muutamme täältä niin ei ole enää sekään rasitteena että oman alueen vetäjää moitin.

 

\

Tyrmistyttävin kokemus oli oman alueemme seurakunnan kerho. Edes kerhon ohjaaja ei vaivautunut näyttämään, missä lelut on, kertomaan mikä on systeemi. En tiennyt maksaako kahvi, saako sitä kaikki ottaa. Kukaan ei puhunut minulle mitään, tuttavat olivat keskenään. Ja visusti olivatkin. Miten mennä mukaan, jos kukaan ei edes huomaa että olet paikalla???? Ja koko paikka on täysin uusi, outo! Edes lasten kanssa ei leikkiä tullut: lapset häiriintyi siitäkin, kun omani leikki omaa leikkiään samalla alueella kuin he. Kuulemma sotki heidän leikin, vaikkei edes ollut kiinnostunut heistä, hänellä oli oma leikki, mutta samalla alueella; käytävällä, jossa tilaa siisi olisi ollut.

Muutama muukin ulkopuolinen siinä kerhossa oli, totisia vanhempia, jotka eivät menneet kahville vaan leikkivät lastensa kanssa. Tutustumista heidän kanssaan, niinkö? ei onnistunut, Olin itse hämmentynyt saamastani kohtelusta, he olivat ilmeisesti samassa tilassa ja päättäneet eristäytyä..

Vastuu on kerhon vetäjällä.

Pitäisiköhän antaa palautetta, koska muutamme täältä niin ei ole enää sekään rasitteena että oman alueen vetäjää moitin.

Kuulosti niin tutulta, niin kuin oltaisiin käyty samaisessa kerhossa! Lisäksi se vähä, mitä olen keskusteluun päässyt, on monesti kääntynyt minua vastaan: ai et imetä enää lastasi?! Ai olet menossa jo syksyllä takaisin töihin?! Eikö noin pienen lapsen paikka olisi vielä kotona jne. jne. Hyvä, että siellä on täydellisiä äitejä minua neuvomassa.

 

\

\

Tyrmistyttävin kokemus oli oman alueemme seurakunnan kerho. Edes kerhon ohjaaja ei vaivautunut näyttämään, missä lelut on, kertomaan mikä on systeemi. En tiennyt maksaako kahvi, saako sitä kaikki ottaa. Kukaan ei puhunut minulle mitään, tuttavat olivat keskenään. Ja visusti olivatkin. Miten mennä mukaan, jos kukaan ei edes huomaa että olet paikalla???? Ja koko paikka on täysin uusi, outo! Edes lasten kanssa ei leikkiä tullut: lapset häiriintyi siitäkin, kun omani leikki omaa leikkiään samalla alueella kuin he. Kuulemma sotki heidän leikin, vaikkei edes ollut kiinnostunut heistä, hänellä oli oma leikki, mutta samalla alueella; käytävällä, jossa tilaa siisi olisi ollut.

Muutama muukin ulkopuolinen siinä kerhossa oli, totisia vanhempia, jotka eivät menneet kahville vaan leikkivät lastensa kanssa. Tutustumista heidän kanssaan, niinkö? ei onnistunut, Olin itse hämmentynyt saamastani kohtelusta, he olivat ilmeisesti samassa tilassa ja päättäneet eristäytyä..

Vastuu on kerhon vetäjällä.

Pitäisiköhän antaa palautetta, koska muutamme täältä niin ei ole enää sekään rasitteena että oman alueen vetäjää moitin.

Kuulosti niin tutulta, niin kuin oltaisiin käyty samaisessa kerhossa! Lisäksi se vähä, mitä olen keskusteluun päässyt, on monesti kääntynyt minua vastaan: ai et imetä enää lastasi?! Ai olet menossa jo syksyllä takaisin töihin?! Eikö noin pienen lapsen paikka olisi vielä kotona jne. jne. Hyvä, että siellä on täydellisiä äitejä minua neuvomassa.

Sillä erolla, että mulle ei kukaan puhunut mitään.
Joku näytti sitten lelujen paikan, kun olimme hämmentyneenä olleet jonkin aikaa ja tämä joku huomasi meidän uusiksi, en muista enää oliko se kerhon vetäjä vai joku äideistä.

Vessat löysin itsekin käytävltä.

Minua harmitti kun piti vielä lapsi hoitoon kun hän oli 2 v, olisin halunnut olla kotona pidempään. Toisaalta ajattelin, että päivähoidossa lapsi saa kavereita, oppii olemaan muidenkin kanssa ja saa kavereita koska lasten vanhammat eivät ole estämässä tai luokittelemassa.

 

mun kokemukset perhekerhosta on todella hyvät uutena paikkakunnalla en olisi ilman kerhoa tutustunut keheenkään,ensimmäiset kerrat tietysti meni vähemmän jutellessa ja enemmän oman lapsen kanssa mutta pikkuhiljaa uskalsin jutella enemmän ja minullekin oltiin erittäin ystävällisiä. ekan kerran kerhoon mennessäni,epäröin aluksi sinne menoa mutta heti kun pääsin perille kaikki epäilyt kaikkosivat,vastaanotto oli todella ystavällinen =) 2 äidin kanssa ollaan tekemisissä viikottain,käydään lenkillä,kyläillään puolin ja toisin,shoppaillaan ym. :flower: