Gastroskiisi

Moikka!

Tosi ihana kuulla, että teillä on mennyt noin hyvin! Kyllä se tosiaan antaa meillekin uskoa siihen, et kaikki voi mennä kuitenkin ihan hyvin. Meillä on kahden viikon päästä tosiaan taas Tyks-käynti ja aina se vaan jännittää, onko kaikki edelleen niin hyvin kuin tilanteeseen nähden voi olla. Viikkojen vaan toivois kuluvan vähän nopeemmin.. Ihanaa tutustumisaikaa teille ja tuuhan taas kertoileen kuulumisia.

 

Voi vitsi kun en ole käynyt ikuisuuksiin tällä sivustolla. Huomasin vasta nyt, että täällähän on lisää gastroskiisivauvoja tulossa maailmaan. Valtavasti onnea marvin81 sinulle pienokaisesta!!! Teillä on ilmeisesti parantuminen lähtenyt erinomaisesti käyntiin. Viime kesänä meidän Eliaksen lisäksi syntyi myös kaksi muuta gastroskiisipoikaa Helsingissä ja heillä toipuminen sujui myös erittäin hyvin ja jälkeenpäin ei ole takapakkeja tullut. Luin jostain kirjoituksestasi, että olet käynyt joskus lukemassa blogiani. Se on erittäin kiva juttu. Mutta meidän tarina on tosiaan paljon raskaampi kuin yleensä gastroskiisivauvoilla. Eli se mitä meille on tapahtunut matkanvarrella ei todellakaan ole tavanomaista.

Sykerö-vauva: Onnea myös sinulle valtavasti raskaudestasi ja todella paljon tsemppiä odotuksen loppumetreille. Viikkoja sinulla taitaa olla jo niin paljon kasassa, että vauvahan saattaa ilmoittaa tulostaan ihan minä hetkenä tahansa.

 

Moikka!

Tasan 26 viikkoa on tosiaan tänään kasassa eli ei ihan vielä tarttis syntyä Oon mäkin käyny Hattaramasun blogia lukemassa ja yrittänyt ajatella, ettei kaikilla varmaan noin hankalaa ole. Teillä on kyllä vaikeuksia riittänyt ;( Mutta joka tapauksessa kiitos paljon blogistasi, sieltä on saanut joka tapauksessa paljon tukea tähän tilanteeseen, varsinkin alkuvaiheessa.

Isosisko 4v. odottaa jo malttamattomasti pikkuveljeä eikä raukka tiedä, että vauva joutuukin jäämään sairaalaan. Saa sitten nähdä, miten sopeutuu asiaan..

 

No joo, ei ihan vielä joo tarvis pikkusen tulla. Laskin ilmeisesti jotenkin viikot väärin. Joo, meillä tosiaan paljon hankalampi alku, koska Elias syntyi niin pienenä ja oli selkeä keskonen vielä. Paksusuolen kuolio, joka Eliaksella selvisi silloin syyskuun lopulla ei siis edes liittynyt gastroskiisiin.

Tosi kiva kuulla, että blogistani on ollut edes hitusen apua tai tukea. Meillähän odotusaikakin oli loppujen lopuksi ihan erilainen kun pikkuinen halusi tulla jo niin aikaisilla viikoilla ulos.

Lapset on uskomattomin sopeutuvaisia. Varmasti tuleva isosiskokin sopeutuu ennen pitkää ajatukseen. Ehkä enemmän kuitenkin varmaan häntä harmittaa kun äiti joutuu olemaan välillä pois, sairaalassa pikkuisenkanssa. Minulla ei tietenkään ole asiasta omaa henkilökohtaista kokemusta, koska Elias on meidän esikoinen, mutta mitä oon muiden vanhempien kanssa jutellut sairaalassa, niin tällaisen käsityksen olen saanut.

 

Heippa taas!

Tulin huhuilemaan Sykerö-vauvan vointia ja päivittämään meidän pikkuisen kuulumisia! Kotiin tosiaan päästiin reilun kahden viikon sairaalassaolon jälkeen. Viikko ehdittiin olla kotona, kun pikkuiseen iski rs-virus, ärhäkän puoleinen! Kaksi viikkoa sitten sen takia oltiinkin taas sairaalassa! Poika oli melko huonossa kunnossa ja toipuminen oli todella hidasta. Kotiin päästiin reilu viikko sitten lauantaina ja nyt toivotaan ettei enää mitkään taudit iske!

Masun puolesta kaikki edelleen kunnossa! sairaalassa rs-viruksesta toipuessamme saimme vielä antibiootit tulehtuneeseen napaan ja sekin on nyt siis kunnossa! Poika syö hyvin rinnasta, kakkaa normaalisti ja voi kaikin puolin hyvin. Ei uskoisi että on syntynyt suolisto masun ulkopuolella.

Näin jälkikäteen kun mietin mennyttä vuotta ja sitä, kun saimme kuulla vauvamme gastroskiisistä, en olisi voinut silloin uskoa että tässä ollaan ja meillä on terve vauva kotona! Tällä hetkellä tuon gastroskiisin olemassaoloa ei edes huomaa, napa on pikkuisen muiden vauvojen napaa erilaisempi, mutta me kannamme sitä napaa ylpeydellä

Kiitos hattaramasu blogistasi. Samanlaisia tunteitä käytiin täälläkin läpi kun vauvan vaivasta kuultiin ja samanlaisia tunteita herätti myös odotusaika ja lapsen syntymä. Blogisi antoi minulle voimia paljon! Seuraan teidän taivalta edelleen säännöllisesti ja toivon, että teilläkin vihdoinkin koittaisi aika ilman sairaalaelämää! uskomattoman hyvin olette jaksaneet ja teillä on ihana pikkumies siellä, joka kyllä jo kuvissa hurmaa blogisi lukijan

Toivottavasti Sykerö-vauvalla on kaikki hyvin ja pikkuinen tulisi ajallaan maailmaan Tulehan kertomaan kuulumisia taas! Ihanaa kevättä kaikille ja nautitaan meidän ihanan erityisistä pikkuisista <3

 

Moikka!

Täällä edelleen kaikki onneksi hyvin! Huomenna viikkoja jo tasan 29. Reilu viikko sitten oli pikkuisella painoa jo 1400 g eli ihan kivasti. Nyt nautitaan talvilomasta ja odotellaan taas seuraavaa neuvolaa ja Tyksin käyntiä Tsemppiä teille molemmille!

 

Heipsan!

Täällä ollaan vielä yhtenä kappaleena.. Viikkoja 34+4 ja Tyks-kontrolli taas takana. Vauva on kasvanut hyvin ja koon puolesta saisi vaikka jo tullakin, mutta keuhkot sais tietty vielä vähän kehittyä. Mutta tästä eteenpäin vaan jännitetään, milloin lähtö tulee.. Ajatukset on kieltämättä olleet jo aika lailla tulevassa synnytyksessä. Ja normaali alatiesynnytys on tiedossa, ellei nyt sitten synnytyksen aikana ilmene jotain ihmeellistä. Pitäkäähän peukkuja

Mitäs teille muille kuuluu?

<3

 

Heippa Sykerö-vauva ja muut!!

Joko teille on pikkuinen syntynyt vai vieläkö odotellaan? Meille kuulee hyvää! Pikkuinen kasvaa valtavaa vauhtia ja on 6-kiloinen pullukka Maito maistuu ja oma maitop minulla riittää hyvin edelleen! Masuvaivaa meillä on aika paljon ja olen kokeillutkin erilaisia ruokavalioita mm. maidoton, munaton ja molemmat! Rauta me lopetettiin ja saatiin lupa antaa sitä kuurina! se kävi kovasti vatsaan. Helsingin kontrolli meillä oli viime viikolla ja kaikki hyvin tuolloin Ainoana muistona gastroskiisistä on puuttuva napa ja siinä paikalla komeileva pikkuinen arpi

Ensi viikolla aloitetaan (toivottavasti) vauvauinti, jos vaan navan viimeinenkin pikkuinen "aukko" on umpeutunut! Meillä jäi tikki siitä pilkottamaan ja on pitänyt arpea auki siitä kohdin

Kesää odotellessa täällä Kaikkea hyvää Sykerö-vauvalle synnytykseen ja sen jälkeisiä tulevia viikkoja varten! Voimia ja jaksamista, kaikki on sen arvoista, palkinto alun vaikeuksien jälkeen on mitä mainioin Tulehan kertomaan sitten kuinka teillä sujuu

 

Moikka!

Kiva kuulla, että teillä on mennyt ihan hyvin, vaikka masu vähän vaivaakin. Mutta liittyykö se siis tähän gastroskiisiin vai on oma harminsa?

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena ja jännitetään.. Kontrolleissa vauva on vaikuttanut kyllä hyvänkokoiselta, mutta tietty keuhkojen kehityksen kannalta on aina parempi jos jaksais masussa vielä hetken köllötellä. Isosisko meinaa, että vauva leikkii siellä vesileikkejä silloin kun ei nuku =)

Mä muuten tuumasin sellaista, että olisko muilla haluja treffata vaikka loppukesästä.. Mun mielestä ainakin olis kiva vaihtaa kuulumisia muiden saman kokeneiden kanssa. Nyt raskausaikanakin on tuntunut, että ihmiset vähättelee, että no se saadaan kyllä korjattua, pikkujuttu yms. Hyväähän ne tarkottaa, mutta silti.. Aika iso juttu se kuitenkin on, niin vauvalle fyysisesti kuin koko perheelle henkisestikin. Mä luulenkin, ettei siihen kaikesta huolimatta osaa valmistautua. Miltä tuntuu kun lähdetkin sairaalasta ilman vauvaa, et saa häntä syliin tai pääse imettämään.. Ei ihmiset ymmärrä, miltä se huoli tuntuu eikä kaikki aina kuitenkaan mee niin ku on suunniteltu. Lisäks jännittää toi alatiesynnytys nitten suolten osalta. Mut täytyy vaan luottaa siihen, että kyllä ne lääkärit tietää paremmin..

Kuullaan taas! =)

-J

 

Kiva kuulla että Sykerö-vauvalla kaikki hyvin siellä

Samanlaisia ajatuksia itseelä oli silloin! Aluksi kaikki olivat todella järkyttyneitä ja sitten "vähäteltiin" asiaa, että kyllähän se korjattua saadaan, no problem...Kova huoli oli kuitenkin itsellä koko ajan vauvan voinnista ja "kateellisena" seurasin vierestä kun ystävät saivat vauvansa kotiin, imettivät jahellivät pikkuistaan heti ensimetreiltä alkaen! Kyynelsilmin surin, ettei oma pikkuiseni pääse heti rinnalleni ja joudun olemaan paljon erossa vauvasta juuri silloin kun sen kuuluisi olla lähelläni!

Mutta lohdutuksen sana siulle! Kaikki meni yllättävänkin kivuttomasti! Olin aina teholla lapsen vierellä kun siihen oli mahdollisuus! Ja osastolla saikin olla sitten niin paljon kuin halusi! Pumppasin maitoa ja heti kun sain "luvan" imettää aloitin imettämisen! Ja jälkikäteen ajateltuna alku oli erilainen, mutta mistään en mielestäni jäänyt paitsi <3

Tässä päivänä eräänä katselin valokuvia tuolta ajalta ja niiden tapahtumat tuntuivat todella kaukaisilta! Kuin olisi jonkun muun elämää katsellut! Kyllä teillä kaikki hyvin menee ja hankala alku ottaa aikansa, mutta kun saat vauvasi kotiin olet täynnä onnea ja iloa ja huomaat että ei se niin hankalaa loppujen lopuksi ollutkaan!

Ihanaa kesän alkua sinne, olen niin hengessä mukana täällä! Omat muistot tulvivat väkisinkin mieleen tätä kirjoittaessani! Ja ehdottomasti haluan tavata "kohtalotovereita", teiltä kaikilta saa voimaa jaksaa ja ymmärrystä asiassa jota kukaan muu, joka ei ole sitä kokenut, ei voi antaa!

-S-

 

Heippa kaikille! Meille syntyi alkuvuodesta pikkuinen gastroskiisi-poika. Saimme tietää asiasta rakenneultrassa. Kovin paljoa en halunnut lukea keskustelupalstoja ennen pikkuisen syntymää, mutta nyt jälkikäteen olen lueskellut keskusteluja hyvinkin paljon. On ollut mielenkiintoista ja lohduttavaa lukea muiden saman kokeneiden tarinoita. Meillä kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, vaikka rakenneultrasta saakka asia oli mielessä päivittäin ja huoli oli suuri. Tällä hetkellä emme lähestulkoon edes muista koko gastroskiisia, niin hyvin pikkuinen on siitä toipunut

Meidän pikkuisella ennustettiin ennen syntymää suolta olevan vain pieni pätkä masun ulkopuolella. Todellisuudessa melkein koko suolisto olikin ulkona. Leikkaus tehtiin muutaman tunnin iässä ja koko suolisto saatiin kerralla laitettua masuun. Teholla pikkuinen oli viisi päivää ja tavallisella osastolla vierähti kaksi viikkoa. Kolmiviikkoisena saimme pikkuisen kotiin

Sairaala-aika oli rankkaa, se täytyy myöntää, mutta se tunne kun vihdoin sai oman lapsen kotiin oli jotain sanoinkuvaamatonta. Voimia kaikille, joiden pikkupallerot ovat vielä masussa

Tuntuu, että kerrottavaa olisi vaikka kuinka paljon, en vain osaa muotoilla kaikkea sanoiksi

 

Heippa taas!

Ihania uutisia! <3 Meille syntyi eilen, äitienpäivän aamuna, ihana poikavauva <3 Synnytys meni tosi hyvin normaalisti alakautta. Poika kiedottiin siitä sitten suht nopeasti Elmu Kelmuun ja iskä pääsi katsomaan sitten virvottelua ja viemään häntä teholle. Iltapäivällä hänet jo leikattiin ja kaikki meni oikein hyvin. Ohutsuoli, pätkä paksusuolta ja hiukan mahalaukkua oli tullut ulos, mutta kaikki saatiin siitä pienestä reiästä takaisin eli siilohoitoa ei tarvita. Tänään hän pääsi jo pois hengityskoneesta ja kaikki näyttää tosiaan ainakin tässä vaiheessa oikein hyvältä! Minäkin kotiuduin jo tänään, kun ajattelin että kotona on kuitenkin aina parempi olla ja nukkua yms. kun vierihoitoon häntä ei kuitenkaan vielä saa. Sähköpumppu käytiin jo ostamassa, että saa sitten pakastaa herralle ruokaa valmiiksi

Tänään annetaan aikaa isosiskollekin ja aamulla sitten taas vauvaa katsomaan <3

-J

 

Oikein paljon onnea Sykerö-vauvalle!!!! <3

Ihan kyyneleet tulivat silmiin kun luin ilouutista!! Parempaa äitienpäivälahjaa et olisi voinut saada! Ja ihanaa että teilläkin toipuminen sujuu noin mallikkaasti ja masu on päästy jo sulkemaankin! Toivotaan että saatte pikkumiehen mahdollisimman pian kotiin

oikein paljon onnea vielä koko perheelle!!

Toivottavat S & L

 

Onnea valtavasti sykerö-vauva pienokaisesta!!! Todella nopeasti teillä saatiin leikattua halkio kiinni, todella upeaa. Mitä nopeammin sen saa kiinni, sitä nopeammin pääsette varmasti kotiin. Meillä halkio saatiin laitettua kiinni vasta kymmenentenä päivänä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin omalla painollaan ja koitahan levätä mahdollisuuksien mukaan. Sairaalajakso on yllättävän raskas.

 

Heippa Hattaramasulle!
Juuri kävin taas blogiasi lukemassa, seuraan sitä säännöllisesti! Luin sitä jo silloin odottaessani meidän pikkuista gastroskiisipoikaa ja sain siitä valtavasti voimaa! Nyt lapsemme synnyttyä ja sairaala-ajan jäätyä taakse luin teidän alkutaipaleen uudelleen ja kaikki on kuin omaa elämäänsä lukisi! Meillä tosin päästiin hieman "helpommalla" eikä minun tarvinut olla sairaalassa samalla tavalla kuin sinun! Mutta meilläkin pikkukaveri lopettiliikkumisen ja mullahan noita supistuksia tuli joulukuulta asi(la 1.3.12) Sitten vaan kiireellä käyrille ja supistusten aikana myös meillä sydänäänten laskua. Pikkumies tosin leikattiin silloin samana päivänä ja vesi oli vihreää. Edelleen emme tiedä syytä vauvamme ahdinkoon tuolla masussa, mutta onneksi kaikki kääntyi parhain päin täälläkin!

Se on aina mukava lukea kun teillä menee hyvin! Täälläkin masuvaivaa on, lähinnä meillä kakka on todella löysää velliä ja masu murisee jatkuvasti! Myös ilmavaivaa on koko ajan! yöt levottomia, mutta ajattelin kohta aloitella kiinteitä. ensi viikolla tulee 4kk täyteen! Jos ne mahavaivat sitten helpottavat!

Ihanaa kesän alkua myös Hattaramasulle ja ihanalle eliakselle Ja tulehan Sykerö-vauva kertomaan kuulumisia, paljon voimia teille!

S & L

 

Moikka!

Ajattelin tulla vähän kertomaan kuulumisia.. Eli meillä siis sujui kaks ekaa viikkoa kaikki oikein hyvin ja lääkäritkin puhuivat, että poika on parantunut kyllä ihan ennätysajassa. Tämän viikon maanantaina puhuttiin jo kotiinlähdöstäkin, enää oli kyse siitä, että herralle voisi antaa tarpeeksi maitoa. Mutta sitten samana iltana pojalle nousi kuume ja napa punoitti pahasti. Itse en enää ollut paikalla ja kuulin uutiset mieheltäni myöhemmin illalla kun hän tuli sieltä kotiin. Vauvalle aloitettiin heti varmuudeksi antibiootit ja otettiin kaikki verikokeet. Olin aivan rikki ja laitoin miehen vielä alkuyöstä soittamaan sairaalaan ja kyselemään kuulumisia. Siinä vaiheessa kaikki oli suht ok. Yö olikin sitten ollut aika kauhea ja olen onnellinen, että olen saanut vain kuulla siitä jälkeenpäin eikä tarvinnut nähdä pienen rakkaan kipua ja tuskaa. Omahoitajammekin oli kuulemma tosissaan säikähtänyt ja hänellä sentään on pitkä kokemus. Tiistaiaamuna minullekin sitten valkeni, että kyse oli todella pahasta ja vaarallisesta jutusta. Vauva oli saanut verenmyrkytyksen. Kaikeksi onneksi se tosiaan löytyi ajoissa ja antibiootit aloitettiin heti ja nyt kaikki on taas ihan hyvin. Röntgenkuvat otettiin varmuudeksi, ettei suoli vain ole puhjennut. Lisäksi otettiin aivo-selkäydinnestenäyte aivokalvontulehduksen varalta. Kumpikin edellisistä saatiin kuitenkin onneksi suljettua pois. Keskiviikkona elämä alkoi taas näyttää paremmalta, vaikka kotiinlähtö sitten viivästyikin. Näillä näkymin pääsemme kotiin ensi viikon lauantaina kun toinenkin antibiootti loppuu. Toivotaan, ettei tule enää mitään muita takapakkeja! Kyllä on pientä murua (ja koko perhettä) koeteltu!

-Johanna

 

Moikka kaikki! Onhan täällä taas tapahtunut! ONNEA Johannalle ja perheelle pienokaisesta ja ihanaa kuulla että nuo huolet ovat taas ohi ja kotiinpaluu jo siintää lähellä! Minä ainakin voin osallistua tapaamiseen jos joku haluaa! Meillä siis tuo 2,5v gastroskiisipoika Nuutti! en paljon tätä palstaa lue mutta mulle saa edelleen meilailla minttu123@gmail.com

 

Heippa pitkästä aikaa

Tääll huhuilen Sykerö-vauvan kuulumisia? Kuinka teidän pikkuisen elämän alkutaival on sujunut?

Meillä poika kasvaa ja voi hyvin. Sulen kanssa ei ongelmaa, syö ja kakkaa kuten kuuluukin! Ikää mittarissa jo 8 kuukautta ja painoa kymmenisen kiloa..ei uskoisi että keskosena syntynyt

Toivottavasti teilläkin kaikki hyvin ihanaa syksyä koko perheelle!!

-S-

 

Moikka!

Mäkin käyn välillä täällä kattomassa, onko uusia kuulumisia, mutta en oo kuitenkaan saanu aikaseksi itsekään kirjotella.

Mutta siis oikein hyvää kuuluu, 9.6. päästiin kotiin ja kaikki on mennyt tosi hyvin! Tällä viikolla maistettiin jo perunaa eka kertaa ja tuntui kyllä maistuvan =) Vauvauintikin on aloitettu ja kääntymistä treenataan kovin (yölläkin, huoh!). Neljä ja puoli kuukautta on herralla mittarissa ja yli 7 kiloa, vaikka reisiä lukuunottamatta solakka poika onkin.

Pitäiskö hei oikeesti järkätä jotain treffejä? Mekin voitais ihan hyvin tulla esim. Helsinkiin, kun siellä välillä muutenkin pyöritään. Kannattaa muuten tsekata 30.10. ilmestyvä Kaksplus, siellä on meidän tarina

-Johanna

 

Heippa tänne!
Ketju näyttää hetkeksi hiljenneen, hyvä niin LAitan tänne nyt kuitenkin omat yhteystietoni jos joku samaisessa tilanteessa oleva kaipaa kokemuksia ja vertaistukea! Meillä siis 2012 tammikuussa syntynyt gastroskiisipoika ja tällä hetkellä täysin terve 9kuinen Mielelläni jaan kokemuksiamme gastroskiisilapsen odotusesta ja syntymän jälkeisestä ajasta satu.laaksonen@pp2.inet.fi

 

Heippa!
Onko kenelläkään kokemuksia yliaikaisista gastroskiisi
vauvoista? Itselläni vkot 38+5 ja seuraava kontrolli vasta LA:n jälkeen..
Hieman huolestuttaa lääkäreiden eriävät mielipiteet. :/

 

Hei! Itselläni on 2007 syntynyt gastroskiisipoika ja olen sen jälkeen säännöllisen epäsäännöllisesto käynyt lueskelemassa tätä keskustelua. Näyttäisi siltä, että nämä vauvat ovat useammin poikia kuin tyttöjä. Kuuluuko se "taudin kuvaan"? Itse en muista, että siitä olisi mainittu. Onko jollekin muulle niin sanottu?

Lopuksi galluppia onko teillä poika vai tyttö?

 

Moikka!

Meillä on tosiaan viime äitienpäivänä syntynyt poika <3 Täällä kaikki oikein hyvin, seisomaannousuharjoittelu on kovassa vauhdissa =)
Mä luin jostain, että tosiaan useammin gastroskiisilapset on poikia, mutta tiedä sitten.

Mitäs Pirpanalle ja muille kuuluu?

 

Joku vielä linjoilla? Meidän tyttö syntyi 08.09 vk 37+1 ja painoi 2230g. ja oli laaja gastroskiisi, melkein koko suolisto ulkona ja vatsalaukku. Nyt sairaalaoloa takana 7 vk ja leikattu 4kertaa. Tytöllä avanteet koska Suolessa oli kiinnike niin leikattiin pala pois. Yksi ylimääräinen leikkaus ollut koska suoli puhkesi. Ja muutenkin tultu takapakkia
Nyt trombosyytit eivät ota nousten joten verenvuotoriski kokoajan aikamoinen. Saa ravinneliuosta vielä pitkään koska maito ei imeydy koska suoli on poikki. Lukisin mielelläni kokemuksia. . Kiitos jo etukäteen!=) minnimk@gmail.com

 

Kirjoitin pitkän tekstin joka hävisi, joten laitan lyhyesti tönkkölausein uuden.

Meillä 7-vuotias gastroskiisi tytär, jolla fyysisiä oireita ei tuon alkuvauvaiän jälkeen ole ilmennyt.

Lääketiede ei tiedä gastroskiisin SYYTÄ, SEURAUS kylläkin osataan hoitaa, eli tungetaan suolet sisään, ommellaan kiinni, sairaalassasyötetään hiljalleen kasvavin määrin n. 2 kk maitoa lapselle, kotiutus, apeteekista äidinmaidonkorvike peptijunioria jos tissimaito ei riitä jne.

Fyysisiä oireita ei siis meidän tytöllä enää ole, mutta henkisiä kylläkin. Eli tyttärellämme on omituista pelkoa todella paljon. Hän ikään kuin pelkää "elämää". En viitsi uudelleen kirjoittaa tästä pitkästi, mutta uskon että muillakin gastroskiisivanhemmilla on myöhemmin tullut samoja havaintoja. Voisitte itseasiassa vastata tämän viestin alle "epäilyistänne".

Mutta mikä on gastroskiisin syy?

Me etsimme vastausta luontailääketieteen puolelta. Lyhyesti sanottuna PVT-vyöhyketerapiasta löytyi vastaus: gastroskiisi on pelkosairaus. Oikeastaan suurin osa vatsan seudulla ilmenevistä poikkeamista (sairaudet, allergiat, munuaisjutut ym.) ovat käsittelemättömän pelon aiheuttamia.

Miten siis jo pieni sikiö voi sairastaa pelkosairautta? Vastaus löytyy perimästä. Jomman kumman tai molempien vanhempien perimästä on saatu (liian) iso kuorma käsittelemätöntä pelkoa. Tämä on yksinkertaisesti gastroskiisin syy. Se ettei sisarukset välttämättä saa samaa sairautta, johtuu monestakin tekijästä mitä en enää uudelleen tähän jaksa luetella.

Nyt ekana gastroskiisi-vanhemmat minun tavoin ajattelevat että eihän meillä kummallakaan ole mitään erityisiä pelkoja. Vastaus: Kyllä on, ne löytyvät vähän syvemmältä kun lähtee asiaa PVT:hen penkomaan. Itse ajattelin myös että "enhän minä pelkää pimeää enkä koiria...jne" mutta esim. minun pelkoni oli häpeän pelkoa eri syistä mitä en tähän viitsi eritellä. Kävin terapiassa ja luin samaan aikaan pietiäisen "tunne antitunne perimä" kirjaa, ja jo alkoi pelkoa löytyä.

Miksi kirjoitan omasta terapiaprosessista, enkä siitä kuinka lapsen pelot poistetaan? Vanhempien prosessointi auttaa myös lasta. Jos aloitat prosessoinnin tai luet tuon kirjan, niin tajuat melko alussa että miksi. Mutta myös lapsi voi (ja kannattaa) myöhemmässä elämässään poistaa pelkotraumansa jotka on perimästään saanut.

Gastroskiisi on lapselle siis ikään kuin "merkki" käsittelemättömästä pelosta joka kannattaa myöhemmin elämässä hoitaa pois, mutta sinänsä itse gastroskiisiä ei tarvitse myöhemmin hoitaa. Tosin gastroskiisi aiheuttaa lapselle välillisesti lisää pelkoa vauva-aikana, koska sairaaloissa ei huolehdita äiti-lapsi (perusturva) suhteesta tarpeeksi. Suoraan sanottuna (ehkä resurssipulan takia?) vauvan perusturva on aika heitteillä sairaaloissa:

Hoito-jakson aikana sairaalassa vanhempia mm. kehotetaan lepäämään kotona ja käymään sairaalassa "niin vähän kuin mahdollista", joka on tietenkin vauvan näkökulmasta äiti-vauva suhteelle traumaattista. Ko. asia jää lapselle tunnetraumaksi joka entisestään suurentaa lapsen pelkotaakkaa (lääketiede sanoo nyt "höpö höpö, lapsihan on kone").

Mikä sitten olisi oikeanlaista hoitoa? Järjestää resurssit sillätavalla, että äiti saisi olla niin pian kuin mahdollista (ohutsuolen sisällelaiton jälkeen) vauvan kanssa yhtä paljon kuin normaalivauva. Yöksi äidille pitäisi järjestää sairaalaan sänky, ja vauvan tulisi voida viettää yö äidin kanssa. Päivät vauvan paikka on pääosin äidin sylissä. Nykyään HYKS:ssä sairaanhoitajien toiveiden mukainen käytäntö on sen kaltainen, että vauva makaa "muoviastiassaan" 95% ajastaan ensimmäisten 2kk aikana. Hylätyksi tulemisen tunne mahdollinen? Absolutely. Kokeeko olevansa rakastettu? Ei varmasti.

Mikä pelko kertyy vauvalle joka makaa yötä päivää muoviboksissa, kuulee laitteiden piipitystä ja kalkatusta, aina eri hoitajien puhetta (äidin puhetta 1%päivästä), saa hoitotoimenpiteitä eri hoitajilta milloin minkäkin piikin muodossa (mitkä sinänsä pakollisia mutta missä äidin turvaava syli?), puhumattakaan öistä jolloin äiti on 12 h putkeen (puoli vuorokautta) pois vauvan luota. Itse tein sairaanhoitajien yövuoroista vieläpä sellaisen havainnon, että jopa teho-osastolla lastensairaalassa kaikkein pienimpien keskosten ja pienten vauvojen osastolla sairaanhoitajien tullessa työvuoroon illalla, he ensimmäisenä monesti hinasivat TV:n hoitohuoneeseen vauvojen keskelle. Siinä sitten vauvoilla välkettä ja mäiskettä yö muovikaapissa maatessa!!!!

Joten. No, jätänpä sanomatta loppulauseen.